Mikä elokuva on syöpynyt mieleesi ikuisiksi ajoiksi?
Itse en osannut valita yhtä. Possession (1981) Green mile Unelmien sielunmessu Inside (2007 Ranskalainen) Kellopeliappelsiini Marttyyrit (Alkuperäinen) Audition
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Traci Lordsin "elokuvat". Inhottavaksi tekee se kun tajusi myöhemmin että lopetti pornouran kun täytti 18v tehtyään elokuvia jo muutaman vuoden.
Mikä siinä on inhottavaa? Mielestäni Lords vaikutti jo ekoissa elokuvissaan kypsemmältä kuin monet täysi-ikäiset virkasiskonsa. Myöskään myöhemmässä elämässään hänellä ei käsittääkseni ole ollut ongelmia uransa vuoksi.
King Kong. Mutta ei siksi, että se olisi niin hyvä. Ja viittaan molempiin versioihin.
Nötkötti kirjoitti:
Tulikärpästen hauta.
Japanilainen anime /draama.
Elokuva joka ei todellakaan sovi perheen pienimmille, vaikka pääosissa ovatkin tyttö ja poika, jotka ovat alaikäisiä sisaruksia. Elokuva kertoo sodan jälkeisestä ajasta, sellaisenaan mitä sodan jälkeinen elämä oikeasti on mitään kaunistelematta. Olen nähnyt sen vain yhden kerran, enkä pysty katsomaan uudestaan, koska elokuva on niin voimakas ja jättää myös jälkensä katsojaansa.
Jos aiotte katsoa tuon elokuvan, niin varatkaa iso määrä nenäliinoja, niitä tulette todellakin tarvitsemaan.
Ymmärrän täysin, että joillekin tuo voi olla liikaa, mutta itselleni se oli elokuva, joka näytti vaan realiteetit. Mä oon muutenkin nähnyt japanilaisia elokuvia ja sarjoja niin ne osaavat oikein hyvin säväyttää. Viimeisin japanilainen joka jäi mieleeni vahvasti oli Akame Ga Kill!
Shokeeraavia kohtauksia tuo sarja sisälsi paljon.
Eipä tuo realistinen ollut paljon ollenkaan, niin ei se niin pahasti mieltäni hetkauttanut, mutta voimakkaita kohtauksia siinä oli. Japan Sinks netflixistä voisi olla mieleesi, jos... tai itkun säväyttämä se voi olla itsellesi, jos Tulikärpästen hauta oli itsellesi liikaa.
V niin kuin verikosto - tuntuu jotenkin taas ajankohtaiselta kun katselee tuota itänaapurin menoa.
Häivähdys purppuraa. Katsoin sen elokuvateatterissa joskus 80-luvulla ja itkin pitkään hillittömästi, kun elokuva päättyi.
Vuosia myöhemmin katsoin saman elokuvan TV:stä, muttei se tuntunut juuri miltään verrattuna aiempaan kokemukseen.
Ööö... mä puhuin tuossa viestissäni Japan Sinks 2020 -sarjasta. On piirretty. Netflixissä on myös näytelty Japan Sinks -sarja ja sitä en ole nähnyt.
Taru sormusten herrasta trilogia.
Jahti (Tanska 2012)
Marttyyrit (Ranska 2008)
Anklaget (Tanska 2005)
Kaikki käsittelevät rankkoja aiheita. Tarinat ovat ihan uskomattomia ja kuitenkin realistisia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Lapsena salaa katsoin ovenraosta kun vanhemmat katsoivat jotain elokuvaa, missä nainen oli synnyttämässä, ja mies avasi vatsan partaveitsellä.. En tiedä mikä elokuva oli, mutta on jäänyt mieleen.
Tulikärpästen hauta. Todella herkkä ja pysäyttävä anime-elokuva sota-ajan Japanista lasten perspektiivistä. Näin tuon vähän liian lapsena ja se on jäänyt mieleen kummittelemaan... nyt entistäkin ajankohtaisempi elokuva sodan kauhuista ja siitä miten ihmiset yrittävät sinnitellä eteenpäin. :(
Vierailija kirjoitti:
En muista mikä elokuvan nimi oli, mutta siinä aave ahdisteli naista ja kukaan ei meinannut uskoa, kun hän meni lääkärille näyttämään mustelmiaan, sitten naisen kotiin tulee aavetutkijoita ja ne tajuaa että se onkin totta. Ihan kauhea elokuva.
Tarkoitat varmaan Entityä (1982).
Shutter island (suljettu saari). Oli melkoista aivojen solmuun laittamista koko elokuva, mutta hyvä leffa oli kyllä.
Viisi vuodenaikaa
Dancer in the dark
Interstellar
Contact
ET
Pet sematary
Piano
The Pianist
Manaaja
Rosemarys baby
Veljeni leijonamieli
Unelmien sielunmessu
Eternal Sunshine of the spotless mind
Elokuva, jossa nainen viskotaan kaivoon. En ole varma elokuvasta, mutta Tarantinon leffa se taisi olla.
Myös Tarantinon Django Unchained:ssa erään silmien puhkaisut peukaloilla on jäänyt hyvin vahvasti mieleeni.
Once Upon a Time in Hollywood:ssa lopun kidutus meininki on myös jäänyt kummittelemaan mieleeni.
Tulikärpästen hauta.
Japanilainen anime /draama.
Elokuva joka ei todellakaan sovi perheen pienimmille, vaikka pääosissa ovatkin tyttö ja poika, jotka ovat alaikäisiä sisaruksia. Elokuva kertoo sodan jälkeisestä ajasta, sellaisenaan mitä sodan jälkeinen elämä oikeasti on mitään kaunistelematta. Olen nähnyt sen vain yhden kerran, enkä pysty katsomaan uudestaan, koska elokuva on niin voimakas ja jättää myös jälkensä katsojaansa.
Jos aiotte katsoa tuon elokuvan, niin varatkaa iso määrä nenäliinoja, niitä tulette todellakin tarvitsemaan.