Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Näinkö se käy? Olen rupsahtanut yhtäkkiä?
15.09.2015 |
Olen nainen ja täytän keväällä 29. Tuntuu, että naamani on ihan viime aikoina mennyt vanhemman näköiseksi! Juonteita otsassa ja nenästä suuhun, poskissa kohdat jotka roikkuu. Onko mitään tehtävissä? Olen aina ollut nuoren näköinen, mutta nyt arvioisin itsekin ikäni n. 30-vuotiaaksi, vaikka vaikea kai itse arvioida.
Kommentit (47)
Huomasin saman 52-vuotiaana kun miehet alkoivatkin katsella vastaantullessa komeaa samanikäistä miestäni. Katelkoot, en jaksa enää aatella koko asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin, että jotain muuttui kasvoissani kun odotin toista lastani. Siinä raskauden loppuvaiheessa. Täytin silloin 35-vuotta. Nyt olen 37v ja vieläkään ei ryppyjä tai kasvojen valahtamista, mutta huulet ovat pienentyneet, nenä ainakin näyttää isommalta, silmät pienemmältä, kaula leveämmältä ja iho ei todellakaan hehku. Monet luulevat mua silti nuoremmaksi mitä olen. Mutta ennen tätä rupsahdusta luultiin kymmenen vuotta nuoremmaksi. Tiedostan, että se pahempi rupsahdus on vielä edessä. Tämän pienemmän rupsahduksen olen tässä parissa vuodessa jo hyväksynyt. Vaikka teki se aluksi kipeää. Nyt vaan kiinteyttämään kroppaa. Luulen, että muutaman kilon pudotus tekee vielä hyvää kasvoilleni kun mulla aina ollut hieman pyöreät kasvot. Ylipainoa on se muutama kilo.
Olen 36, 5 v . Vasta parin viime vuoden aikana on tullut jotain vanhenemista. Lähinnä silmien ympäriltä alkanut hävitä ilm. Rasvaa, kun katsoo tietyssä valossa sivulta niin sen huomaa. Pari juonnetta on tullut myös...
Mut minkäs sille. Hoidan ihoa ahkerasti ( kuiva ollut aina, ja herkkä. ) juon paljon vettä ja lisäksi vihreää teetä. Liikun paljon ulkona ja syön terveellisesti pääosin. Rupsahdusta odotellessa. Vielä oikein hyvä. Stressiä kun pystyisi vielä paremmin välttämään...
Lopulta kaikki kuitenkin vanhenemme.
Hyvä huomata nuorempienkin ettei nuoruus olekaan ikuista:) Entä kun teitä aletaan työpaikoilla sanoa "vanhemmiksi", " missäs se vanhempi hoitaja on....jne )
Saatte esimakua rupashtamisesta ja kohtelusta kuin olette itse käyttäytyneet teitä iäkkäämpiä työkavereitanne kohtaan. Sitä se on ja entäs kun olette 50+...?! J
äätte varmaankin eläkkeelle häpeämään rupistunutta ulkonäköä kuten nyt kehoitatte näitä 50+ ikäisiä työkavereitanne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan joku poikkeus tässä asiassa?
Pelkäsin viimeksi teini-ikäisenä vanhentumista puhtaasti ulkonäöllisistä syistä, koska oli niin kauheat ulkonäköpaineet ja surkea itsetunto enkä tiennyt mitä odottaa. Nyt kun on täytetty 30, niin odotankin vanhenemista jopa jonkinlaisella ilolla ja uteliaisuudella. Tuntuu että olen vasta tässä iässä tullut itsevarmaksi ja puhjennut kukkaan, mm. löysin oman väripalettini ja palasin takaisin luonnollisempaan klassiseen tyyliin.
En enää värjää tai suorista hiuksiani, koska opin rakastamaan näitä ennen kovasti vihaamiani "maantienharmaita" luonnonkiharoita, jotka ovat itse asiassa hyvin kauniin sävyiset ja pronssiin voimakkaasti taittavat. Uskallan myös kävellä selkä suorana ja käyttää kauniita silmälaseja, vaikka ennen inhosin niidenkin pitämistä julkisilla paikoilla.
Olen kai tyytyväinen juuri siihen, että iän mukana saan lisää uskottavuutta ja kunnioitusta, vaikkei tässä nyt vielä mitään täysin rupsahtaneita ollakaan. Itselleni äly ja henkiset arvot ovat muutenkin etusijalla elämässä, joten tuntuu oikeastaan ihan hyvältä vanhentua, ryppyineen kaikkineen. Teini-ikä ja nuori aikuisuus oli elämäni pahinta aikaa, mutta nyt saan vihdoinkin olla oma itseni ja luoda omat sääntöni.
Toivoisinkin että te kaikki muutkin voisitte ottaa vanhentumisen positiivisena ja normaalina elämään kuuluvana asiana. Kunhan asenne on kunnossa ja sisäinen valo loistaa, niin ihminen vanhentuu todella kauniisti ja näyttää hyvää esimerkkiä muillekin. Vanhuus kunniaan!
No, kun sisäinen valo on sammunut jo ajat sitten niin ulkonäöllä on mentävä.
Mitä jos yrittäisit herätellä siitä uudelleen? Mikä sen on sammuttanut, voisitko poistaa elämästäsi sellaiset asiat ja ihmiset, jotka ovat haitallisia hyvinvoinnillesi? Itsekin olen kohdannut oman osuuteni vaikeuksista, mutta päätin jossain vaiheessa poistaa kaikki negatiiviset ja manipuloivat ihmiset elämästäni kylmän rauhallisesti. Siinä meni jopa perheenjäseniä, mutta en ole katunut päätöstä päivääkään. Rohkeuttahan se vaatii, mutta kun saa oman itsenäisyytensä ja itsekunnioituksensa takaisin, niin se on kultaakin kalliimpaa. Aloita rajojen asettamisesta ja itsearvostuksen rakentamisesta. Olet sen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskinta omassa vanhenemisessa ja rupsahtamisessa on se, että niin käy lopulta kaikille jotka elävät riittävän kauan! :D Jos joskus harmittaisikin, niin voi vain ajatella että niin minäkin olin tuossa iässä vielä, ja ei tuokaan ole enää tässä iässä ;)
Alue: Aihe vapaa
Plus itselläni on se mies edelleen löytymättä ja kun tinderissäkin nelikymppiset etsii parikymppistä, ei siinä sisäisiä valoja etsitä vaikka se olisikin kivaa.