Onko papit alttiimpia synneille kuin tavikset?

Vierailija kirjoitti:

Minua tavallaan ihastuttaa tämä teidän kirkasotsien tolkuton yksinkertaisuus moraalisissa kysymyksissä. Mahtaa olla rentoa, kun mitään ei tarvitse miettiä itsenäisesti, harmaan sävyjä ei ole, ja kaikki on valmiiksi pureskeltuna yhdessä kirjassa.

En allekirjoita.  Sanon nyt vanhana ja enemmän kotona viihtyvänä että mietin kauan oliko syntiä kun kävin mieheni kanssa ravintoloissa.  Lopputulos: emme tehneet väärin.

Oikea ja väärä voi olla helppoa erottaa mutta ulkoa päin takoen sitä ei voida sisäistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi että alkoholin käyttöä sanotaan synniksi, ihmiset juopottelevat.  Uskon että kohtuukäyttö ruokailun yhteydessä ei ole syntiä, vain jos se loukkaa muita.

Miksi alkoholinkäyttö olisi syntiä siksi että se "loukkaa muita"? Eivät muut ihmiset voi olla moraalisesti vastuussa siitä, mistä sinä mahdollisesti keksit milloinkin loukkaantua. 

Raamatussa käsketään olemaan selvinpäin. Päihtyminen on kiellettyä. Raamatussa lukee ettei humaltuja peri taivasten valtakuntaa.

Missä kohtaa Raamattua kielletään päihtyminen? Missä jakeessa lukee, ettei humaltuja peri taivasten valtakuntaa?

Esim ensimmäinen kirje korinttilaisille 6:9-10 ja monissa muissa kohtaa.

Tulkitset sitä väärin. Ei siinä tarkoiteta että päihtyminen on syntiä, vaan että juopot eivät peri taivasten valtakuntaa.

Alkoholi on päihde ja pienikin määrä päihdyttää, vaikka vain vähän. Ei ole mitään annos- tai promillerajaa minkä jälkeen se on syntiä.

Tunnen muutaman papin joista yksi on teologian tohtori. Kaikki juovat jonkin verran alkoholia, joskus jopa (varsin kohtuulliseen) päihtymistilaan asti, eikä siinä ole heidän mielestään mitään syntistä.

Varmasti ja heidän mielestä Raamatussa ei kielletä homoseksuaalisuutta?

Ei kielletäkään, vaan miesten välinen yhdyntä.

Ja myös naisten!

Missä se kielletään?

Ja lunastuksen loistava puoli on se, että kaikkia kiellettyjä asioita voi tehdä ja silti päästä taivaaseen, koska Jeesus lunasti meidät vapaaksi synnin vallasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Se on totta jotta joillekin riittää tämmöinen muodollinen anteeksi pyyntö. Parhammillaan kuitenkin ihminen katuu syntejään ja perii Jumalan Valtakunnan. Minun mielestä tuo on vähän itsensä huijaamistakin jos tyytyy vähempään, ja ei sopisi minun luonteelle. Minä ainakin toivon voivani sekä pystyväni katumaan syntejä mikäli sellaiseen syyllistyn. Tämähän kertoo myös omasta tunnosta, jotta toimiiko omatunto vai puhuuko pelkkä suu. Raamattu yleisesti kieltää syntien uusimisen ja edellyttää ihmiseltä parempaa elämistä armon saatuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Tuo kuulostaa hyvältä diililtä. Itse ajattelin tulla uskoon kuolinvuoteellani, siltä varalta jos siellä joku taivas onkin. Ilmeisesti se riittää että pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Tuo kuulostaa hyvältä diililtä. Itse ajattelin tulla uskoon kuolinvuoteellani, siltä varalta jos siellä joku taivas onkin. Ilmeisesti se riittää että pääsee.

Tämä taivas monesti tarkoittaa elävien taivasta ja elossaan ollessaan sitä ollaan taivaan kansalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Se on totta jotta joillekin riittää tämmöinen muodollinen anteeksi pyyntö. Parhammillaan kuitenkin ihminen katuu syntejään ja perii Jumalan Valtakunnan. Minun mielestä tuo on vähän itsensä huijaamistakin jos tyytyy vähempään, ja ei sopisi minun luonteelle. Minä ainakin toivon voivani sekä pystyväni katumaan syntejä mikäli sellaiseen syyllistyn. Tämähän kertoo myös omasta tunnosta, jotta toimiiko omatunto vai puhuuko pelkkä suu. Raamattu yleisesti kieltää syntien uusimisen ja edellyttää ihmiseltä parempaa elämistä armon saatuaan.

Kieltää kyllä. Raamattu kieltää monia asioita. Ihminen tekee silti näitä asioita. Ihminen on syntinen, epätäydellinen, eikä Jumalan valtakunnan arvoinen. Jumala suuressa rakkaudessaan lähetti ainoan poikansa maan päälle lunastaakseen syntimme. Toki siihen tulee pyrkiä ettei tekisi syntiä, mutta kukaan meistä ei ole niin täydellinen että siinä täysin onnistuisimme. Jumala on, ihminen ei. Jumala on kuitenkin myös armollinen, ja pelastaa nekin, jotka toimivat hänen tahtonsa vastaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Se on totta jotta joillekin riittää tämmöinen muodollinen anteeksi pyyntö. Parhammillaan kuitenkin ihminen katuu syntejään ja perii Jumalan Valtakunnan. Minun mielestä tuo on vähän itsensä huijaamistakin jos tyytyy vähempään, ja ei sopisi minun luonteelle. Minä ainakin toivon voivani sekä pystyväni katumaan syntejä mikäli sellaiseen syyllistyn. Tämähän kertoo myös omasta tunnosta, jotta toimiiko omatunto vai puhuuko pelkkä suu. Raamattu yleisesti kieltää syntien uusimisen ja edellyttää ihmiseltä parempaa elämistä armon saatuaan.

Kieltää kyllä. Raamattu kieltää monia asioita. Ihminen tekee silti näitä asioita. Ihminen on syntinen, epätäydellinen, eikä Jumalan valtakunnan arvoinen. Jumala suuressa rakkaudessaan lähetti ainoan poikansa maan päälle lunastaakseen syntimme. Toki siihen tulee pyrkiä ettei tekisi syntiä, mutta kukaan meistä ei ole niin täydellinen että siinä täysin onnistuisimme. Jumala on, ihminen ei. Jumala on kuitenkin myös armollinen, ja pelastaa nekin, jotka toimivat hänen tahtonsa vastaisesti.

Minun mielestä Jumala pelastaa kenet haluaa ja antaa armoa kenelle haluaa. Jumala kaitsee ihmisiä niinkuin lapsiaan ja sovittaa kullekin sopivasti kasvatuksensa. Jotkut pääsevät helpommalla, mutta ehkä se sopii joittenkin luonteelle. Yleisesti ottaen on uskottu, että Jumala on hyvä kasvattava joka toivoo että kaikki pelastuisivat, eikä hylkää ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Se on totta jotta joillekin riittää tämmöinen muodollinen anteeksi pyyntö. Parhammillaan kuitenkin ihminen katuu syntejään ja perii Jumalan Valtakunnan. Minun mielestä tuo on vähän itsensä huijaamistakin jos tyytyy vähempään, ja ei sopisi minun luonteelle. Minä ainakin toivon voivani sekä pystyväni katumaan syntejä mikäli sellaiseen syyllistyn. Tämähän kertoo myös omasta tunnosta, jotta toimiiko omatunto vai puhuuko pelkkä suu. Raamattu yleisesti kieltää syntien uusimisen ja edellyttää ihmiseltä parempaa elämistä armon saatuaan.

Kieltää kyllä. Raamattu kieltää monia asioita. Ihminen tekee silti näitä asioita. Ihminen on syntinen, epätäydellinen, eikä Jumalan valtakunnan arvoinen. Jumala suuressa rakkaudessaan lähetti ainoan poikansa maan päälle lunastaakseen syntimme. Toki siihen tulee pyrkiä ettei tekisi syntiä, mutta kukaan meistä ei ole niin täydellinen että siinä täysin onnistuisimme. Jumala on, ihminen ei. Jumala on kuitenkin myös armollinen, ja pelastaa nekin, jotka toimivat hänen tahtonsa vastaisesti.

Minä uskon että ihminen voi päästä täydellisyyteen. Jopa epätäydellisyys voidaan mieltää täydellisyydeksi, kun se käsitetään ja kun ihmisen inhimillisyys huomioidaan, niin epätäydellinenkin voi olla niin hyvä kuin pystyy. Kristillisen uskon mukaan on uskottu että Jumala tekee täydelliseksi ja täyttää ihmisen vajavaisuudet ja on ihmisen voimana.

Eli syntiä saa tehdä mielin määrin. Pitäisi siis pyrkiä olemaan tekemättä, mutta senkin saa anteeksi, jos ei edes yritä.

Kiitos Jeesus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua tavallaan ihastuttaa tämä teidän kirkasotsien tolkuton yksinkertaisuus moraalisissa kysymyksissä. Mahtaa olla rentoa, kun mitään ei tarvitse miettiä itsenäisesti, harmaan sävyjä ei ole, ja kaikki on valmiiksi pureskeltuna yhdessä kirjassa.

En allekirjoita.  Sanon nyt vanhana ja enemmän kotona viihtyvänä että mietin kauan oliko syntiä kun kävin mieheni kanssa ravintoloissa.  Lopputulos: emme tehneet väärin.

Oikea ja väärä voi olla helppoa erottaa mutta ulkoa päin takoen sitä ei voida sisäistää.

Se vähän riippuu, mutta jos joutuu ravintoloissa käytyään hankaliin tilanteisiin alkoholin kanssa tai tappelevien ihmisten kanssa. Tai jos ryöstetään ravintola reissulla, niin kyllä se laittaa miettimään sitä, että olisikohan jossakin parempiakin paikkoja. Aina ihmiset ei vain huomaa näitä asia yhteyksiä, mutta se on niinkuin karma, mitä sitäkään ei aina huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Se on totta jotta joillekin riittää tämmöinen muodollinen anteeksi pyyntö. Parhammillaan kuitenkin ihminen katuu syntejään ja perii Jumalan Valtakunnan. Minun mielestä tuo on vähän itsensä huijaamistakin jos tyytyy vähempään, ja ei sopisi minun luonteelle. Minä ainakin toivon voivani sekä pystyväni katumaan syntejä mikäli sellaiseen syyllistyn. Tämähän kertoo myös omasta tunnosta, jotta toimiiko omatunto vai puhuuko pelkkä suu. Raamattu yleisesti kieltää syntien uusimisen ja edellyttää ihmiseltä parempaa elämistä armon saatuaan.

Kieltää kyllä. Raamattu kieltää monia asioita. Ihminen tekee silti näitä asioita. Ihminen on syntinen, epätäydellinen, eikä Jumalan valtakunnan arvoinen. Jumala suuressa rakkaudessaan lähetti ainoan poikansa maan päälle lunastaakseen syntimme. Toki siihen tulee pyrkiä ettei tekisi syntiä, mutta kukaan meistä ei ole niin täydellinen että siinä täysin onnistuisimme. Jumala on, ihminen ei. Jumala on kuitenkin myös armollinen, ja pelastaa nekin, jotka toimivat hänen tahtonsa vastaisesti.

Minä uskon että ihminen voi päästä täydellisyyteen. Jopa epätäydellisyys voidaan mieltää täydellisyydeksi, kun se käsitetään ja kun ihmisen inhimillisyys huomioidaan, niin epätäydellinenkin voi olla niin hyvä kuin pystyy. Kristillisen uskon mukaan on uskottu että Jumala tekee täydelliseksi ja täyttää ihmisen vajavaisuudet ja on ihmisen voimana.

Ei ole Kristinuskon / Raamatun mukaista toi että ihminen voisi tulla synnittömäksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Se on totta jotta joillekin riittää tämmöinen muodollinen anteeksi pyyntö. Parhammillaan kuitenkin ihminen katuu syntejään ja perii Jumalan Valtakunnan. Minun mielestä tuo on vähän itsensä huijaamistakin jos tyytyy vähempään, ja ei sopisi minun luonteelle. Minä ainakin toivon voivani sekä pystyväni katumaan syntejä mikäli sellaiseen syyllistyn. Tämähän kertoo myös omasta tunnosta, jotta toimiiko omatunto vai puhuuko pelkkä suu. Raamattu yleisesti kieltää syntien uusimisen ja edellyttää ihmiseltä parempaa elämistä armon saatuaan.

Kieltää kyllä. Raamattu kieltää monia asioita. Ihminen tekee silti näitä asioita. Ihminen on syntinen, epätäydellinen, eikä Jumalan valtakunnan arvoinen. Jumala suuressa rakkaudessaan lähetti ainoan poikansa maan päälle lunastaakseen syntimme. Toki siihen tulee pyrkiä ettei tekisi syntiä, mutta kukaan meistä ei ole niin täydellinen että siinä täysin onnistuisimme. Jumala on, ihminen ei. Jumala on kuitenkin myös armollinen, ja pelastaa nekin, jotka toimivat hänen tahtonsa vastaisesti.

Minä uskon että ihminen voi päästä täydellisyyteen. Jopa epätäydellisyys voidaan mieltää täydellisyydeksi, kun se käsitetään ja kun ihmisen inhimillisyys huomioidaan, niin epätäydellinenkin voi olla niin hyvä kuin pystyy. Kristillisen uskon mukaan on uskottu että Jumala tekee täydelliseksi ja täyttää ihmisen vajavaisuudet ja on ihmisen voimana.

Ei ole Kristinuskon / Raamatun mukaista toi että ihminen voisi tulla synnittömäksi!

Tietenkin on. Raamattuhan puhuu pelastuksesta syntien anteeksi saamisena ja armo pelastuksena. Kyllähän siinä armossa kaikki annetaan anteeksi, näin minä ainakin uskon.

Vierailija kirjoitti:

Eli syntiä saa tehdä mielin määrin. Pitäisi siis pyrkiä olemaan tekemättä, mutta senkin saa anteeksi, jos ei edes yritä.

Kiitos Jeesus!

Jos on oikeasti uskossa niin Pyhä Henki on sinussa. Silloin haluaa yrittää välttää syntejä. Synnittömäksi emme kuiteinkaan voi tulla täällä maan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Se on totta jotta joillekin riittää tämmöinen muodollinen anteeksi pyyntö. Parhammillaan kuitenkin ihminen katuu syntejään ja perii Jumalan Valtakunnan. Minun mielestä tuo on vähän itsensä huijaamistakin jos tyytyy vähempään, ja ei sopisi minun luonteelle. Minä ainakin toivon voivani sekä pystyväni katumaan syntejä mikäli sellaiseen syyllistyn. Tämähän kertoo myös omasta tunnosta, jotta toimiiko omatunto vai puhuuko pelkkä suu. Raamattu yleisesti kieltää syntien uusimisen ja edellyttää ihmiseltä parempaa elämistä armon saatuaan.

Kieltää kyllä. Raamattu kieltää monia asioita. Ihminen tekee silti näitä asioita. Ihminen on syntinen, epätäydellinen, eikä Jumalan valtakunnan arvoinen. Jumala suuressa rakkaudessaan lähetti ainoan poikansa maan päälle lunastaakseen syntimme. Toki siihen tulee pyrkiä ettei tekisi syntiä, mutta kukaan meistä ei ole niin täydellinen että siinä täysin onnistuisimme. Jumala on, ihminen ei. Jumala on kuitenkin myös armollinen, ja pelastaa nekin, jotka toimivat hänen tahtonsa vastaisesti.

Minä uskon että ihminen voi päästä täydellisyyteen. Jopa epätäydellisyys voidaan mieltää täydellisyydeksi, kun se käsitetään ja kun ihmisen inhimillisyys huomioidaan, niin epätäydellinenkin voi olla niin hyvä kuin pystyy. Kristillisen uskon mukaan on uskottu että Jumala tekee täydelliseksi ja täyttää ihmisen vajavaisuudet ja on ihmisen voimana.

Ei ole Kristinuskon / Raamatun mukaista toi että ihminen voisi tulla synnittömäksi!

Tietenkin on. Raamattuhan puhuu pelastuksesta syntien anteeksi saamisena ja armo pelastuksena. Kyllähän siinä armossa kaikki annetaan anteeksi, näin minä ainakin uskon.

Synnit saa anteeksi Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Jos uskoo häneen että hän on se josta Raamattu kertoo että hän on. Ja uskot että hän kärsi/kuoli ristillä puolestasi. Saamme synnit anteeksi, vanhat synnit ja myös tulevat synnit. Olemme syntisiä ja teemme syntejä vaikka yritäisimme välttää niitä . Jo ajatustasolla teemme syntejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Se on totta jotta joillekin riittää tämmöinen muodollinen anteeksi pyyntö. Parhammillaan kuitenkin ihminen katuu syntejään ja perii Jumalan Valtakunnan. Minun mielestä tuo on vähän itsensä huijaamistakin jos tyytyy vähempään, ja ei sopisi minun luonteelle. Minä ainakin toivon voivani sekä pystyväni katumaan syntejä mikäli sellaiseen syyllistyn. Tämähän kertoo myös omasta tunnosta, jotta toimiiko omatunto vai puhuuko pelkkä suu. Raamattu yleisesti kieltää syntien uusimisen ja edellyttää ihmiseltä parempaa elämistä armon saatuaan.

Kieltää kyllä. Raamattu kieltää monia asioita. Ihminen tekee silti näitä asioita. Ihminen on syntinen, epätäydellinen, eikä Jumalan valtakunnan arvoinen. Jumala suuressa rakkaudessaan lähetti ainoan poikansa maan päälle lunastaakseen syntimme. Toki siihen tulee pyrkiä ettei tekisi syntiä, mutta kukaan meistä ei ole niin täydellinen että siinä täysin onnistuisimme. Jumala on, ihminen ei. Jumala on kuitenkin myös armollinen, ja pelastaa nekin, jotka toimivat hänen tahtonsa vastaisesti.

Minä uskon että ihminen voi päästä täydellisyyteen. Jopa epätäydellisyys voidaan mieltää täydellisyydeksi, kun se käsitetään ja kun ihmisen inhimillisyys huomioidaan, niin epätäydellinenkin voi olla niin hyvä kuin pystyy. Kristillisen uskon mukaan on uskottu että Jumala tekee täydelliseksi ja täyttää ihmisen vajavaisuudet ja on ihmisen voimana.

Ei ole Kristinuskon / Raamatun mukaista toi että ihminen voisi tulla synnittömäksi!

Tietenkin on. Raamattuhan puhuu pelastuksesta syntien anteeksi saamisena ja armo pelastuksena. Kyllähän siinä armossa kaikki annetaan anteeksi, näin minä ainakin uskon.

Synnit saa anteeksi Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Jos uskoo häneen että hän on se josta Raamattu kertoo että hän on. Ja uskot että hän kärsi/kuoli ristillä puolestasi. Saamme synnit anteeksi, vanhat synnit ja myös tulevat synnit. Olemme syntisiä ja teemme syntejä vaikka yritäisimme välttää niitä . Jo ajatustasolla teemme syntejä.

Voipi olla. En ihan purematta niele tuota ajatustason syntisyyttä, sillä en tapaa itsellä mitään syntisiä ajatuksia ja vaikka olisikin, niin en ole täysin varma olenko vastuussa ajatuksistani. Sen mukaan kuin voin omia ajatuksiani hallita, niin ei pitäisi syntistä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Se on totta jotta joillekin riittää tämmöinen muodollinen anteeksi pyyntö. Parhammillaan kuitenkin ihminen katuu syntejään ja perii Jumalan Valtakunnan. Minun mielestä tuo on vähän itsensä huijaamistakin jos tyytyy vähempään, ja ei sopisi minun luonteelle. Minä ainakin toivon voivani sekä pystyväni katumaan syntejä mikäli sellaiseen syyllistyn. Tämähän kertoo myös omasta tunnosta, jotta toimiiko omatunto vai puhuuko pelkkä suu. Raamattu yleisesti kieltää syntien uusimisen ja edellyttää ihmiseltä parempaa elämistä armon saatuaan.

Kieltää kyllä. Raamattu kieltää monia asioita. Ihminen tekee silti näitä asioita. Ihminen on syntinen, epätäydellinen, eikä Jumalan valtakunnan arvoinen. Jumala suuressa rakkaudessaan lähetti ainoan poikansa maan päälle lunastaakseen syntimme. Toki siihen tulee pyrkiä ettei tekisi syntiä, mutta kukaan meistä ei ole niin täydellinen että siinä täysin onnistuisimme. Jumala on, ihminen ei. Jumala on kuitenkin myös armollinen, ja pelastaa nekin, jotka toimivat hänen tahtonsa vastaisesti.

Minä uskon että ihminen voi päästä täydellisyyteen. Jopa epätäydellisyys voidaan mieltää täydellisyydeksi, kun se käsitetään ja kun ihmisen inhimillisyys huomioidaan, niin epätäydellinenkin voi olla niin hyvä kuin pystyy. Kristillisen uskon mukaan on uskottu että Jumala tekee täydelliseksi ja täyttää ihmisen vajavaisuudet ja on ihmisen voimana.

Ei ole Kristinuskon / Raamatun mukaista toi että ihminen voisi tulla synnittömäksi!

Tietenkin on. Raamattuhan puhuu pelastuksesta syntien anteeksi saamisena ja armo pelastuksena. Kyllähän siinä armossa kaikki annetaan anteeksi, näin minä ainakin uskon.

Synnit saa anteeksi Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Jos uskoo häneen että hän on se josta Raamattu kertoo että hän on. Ja uskot että hän kärsi/kuoli ristillä puolestasi. Saamme synnit anteeksi, vanhat synnit ja myös tulevat synnit. Olemme syntisiä ja teemme syntejä vaikka yritäisimme välttää niitä . Jo ajatustasolla teemme syntejä.

Voipi olla. En ihan purematta niele tuota ajatustason syntisyyttä, sillä en tapaa itsellä mitään syntisiä ajatuksia ja vaikka olisikin, niin en ole täysin varma olenko vastuussa ajatuksistani. Sen mukaan kuin voin omia ajatuksiani hallita, niin ei pitäisi syntistä olla.

Ylimielinen olet ainakin, kun kuvittelet ettet koskaan ajattele syntisesti. Se että kuvittelee itse olevansa niin täydellinen, on itsessään syntiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Se on totta jotta joillekin riittää tämmöinen muodollinen anteeksi pyyntö. Parhammillaan kuitenkin ihminen katuu syntejään ja perii Jumalan Valtakunnan. Minun mielestä tuo on vähän itsensä huijaamistakin jos tyytyy vähempään, ja ei sopisi minun luonteelle. Minä ainakin toivon voivani sekä pystyväni katumaan syntejä mikäli sellaiseen syyllistyn. Tämähän kertoo myös omasta tunnosta, jotta toimiiko omatunto vai puhuuko pelkkä suu. Raamattu yleisesti kieltää syntien uusimisen ja edellyttää ihmiseltä parempaa elämistä armon saatuaan.

Kieltää kyllä. Raamattu kieltää monia asioita. Ihminen tekee silti näitä asioita. Ihminen on syntinen, epätäydellinen, eikä Jumalan valtakunnan arvoinen. Jumala suuressa rakkaudessaan lähetti ainoan poikansa maan päälle lunastaakseen syntimme. Toki siihen tulee pyrkiä ettei tekisi syntiä, mutta kukaan meistä ei ole niin täydellinen että siinä täysin onnistuisimme. Jumala on, ihminen ei. Jumala on kuitenkin myös armollinen, ja pelastaa nekin, jotka toimivat hänen tahtonsa vastaisesti.

Minä uskon että ihminen voi päästä täydellisyyteen. Jopa epätäydellisyys voidaan mieltää täydellisyydeksi, kun se käsitetään ja kun ihmisen inhimillisyys huomioidaan, niin epätäydellinenkin voi olla niin hyvä kuin pystyy. Kristillisen uskon mukaan on uskottu että Jumala tekee täydelliseksi ja täyttää ihmisen vajavaisuudet ja on ihmisen voimana.

Ei ole Kristinuskon / Raamatun mukaista toi että ihminen voisi tulla synnittömäksi!

Tietenkin on. Raamattuhan puhuu pelastuksesta syntien anteeksi saamisena ja armo pelastuksena. Kyllähän siinä armossa kaikki annetaan anteeksi, näin minä ainakin uskon.

Synnit saa anteeksi Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Jos uskoo häneen että hän on se josta Raamattu kertoo että hän on. Ja uskot että hän kärsi/kuoli ristillä puolestasi. Saamme synnit anteeksi, vanhat synnit ja myös tulevat synnit. Olemme syntisiä ja teemme syntejä vaikka yritäisimme välttää niitä . Jo ajatustasolla teemme syntejä.

Voipi olla. En ihan purematta niele tuota ajatustason syntisyyttä, sillä en tapaa itsellä mitään syntisiä ajatuksia ja vaikka olisikin, niin en ole täysin varma olenko vastuussa ajatuksistani. Sen mukaan kuin voin omia ajatuksiani hallita, niin ei pitäisi syntistä olla.

Ylimielinen olet ainakin, kun kuvittelet ettet koskaan ajattele syntisesti. Se että kuvittelee itse olevansa niin täydellinen, on itsessään syntiä.

Ei ole mielestäni ylimielisyyttä, vaan olen tarkoituksella halunnut itselleni synnittömyyttä myös ajatusteni tasolla. Ja tätäkin voivat ihmiset rukoilla ja pyytää, ettei olisi syntisiä ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Se on totta jotta joillekin riittää tämmöinen muodollinen anteeksi pyyntö. Parhammillaan kuitenkin ihminen katuu syntejään ja perii Jumalan Valtakunnan. Minun mielestä tuo on vähän itsensä huijaamistakin jos tyytyy vähempään, ja ei sopisi minun luonteelle. Minä ainakin toivon voivani sekä pystyväni katumaan syntejä mikäli sellaiseen syyllistyn. Tämähän kertoo myös omasta tunnosta, jotta toimiiko omatunto vai puhuuko pelkkä suu. Raamattu yleisesti kieltää syntien uusimisen ja edellyttää ihmiseltä parempaa elämistä armon saatuaan.

Kieltää kyllä. Raamattu kieltää monia asioita. Ihminen tekee silti näitä asioita. Ihminen on syntinen, epätäydellinen, eikä Jumalan valtakunnan arvoinen. Jumala suuressa rakkaudessaan lähetti ainoan poikansa maan päälle lunastaakseen syntimme. Toki siihen tulee pyrkiä ettei tekisi syntiä, mutta kukaan meistä ei ole niin täydellinen että siinä täysin onnistuisimme. Jumala on, ihminen ei. Jumala on kuitenkin myös armollinen, ja pelastaa nekin, jotka toimivat hänen tahtonsa vastaisesti.

Minä uskon että ihminen voi päästä täydellisyyteen. Jopa epätäydellisyys voidaan mieltää täydellisyydeksi, kun se käsitetään ja kun ihmisen inhimillisyys huomioidaan, niin epätäydellinenkin voi olla niin hyvä kuin pystyy. Kristillisen uskon mukaan on uskottu että Jumala tekee täydelliseksi ja täyttää ihmisen vajavaisuudet ja on ihmisen voimana.

Ei ole Kristinuskon / Raamatun mukaista toi että ihminen voisi tulla synnittömäksi!

Tietenkin on. Raamattuhan puhuu pelastuksesta syntien anteeksi saamisena ja armo pelastuksena. Kyllähän siinä armossa kaikki annetaan anteeksi, näin minä ainakin uskon.

Synnit saa anteeksi Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Jos uskoo häneen että hän on se josta Raamattu kertoo että hän on. Ja uskot että hän kärsi/kuoli ristillä puolestasi. Saamme synnit anteeksi, vanhat synnit ja myös tulevat synnit. Olemme syntisiä ja teemme syntejä vaikka yritäisimme välttää niitä . Jo ajatustasolla teemme syntejä.

Voipi olla. En ihan purematta niele tuota ajatustason syntisyyttä, sillä en tapaa itsellä mitään syntisiä ajatuksia ja vaikka olisikin, niin en ole täysin varma olenko vastuussa ajatuksistani. Sen mukaan kuin voin omia ajatuksiani hallita, niin ei pitäisi syntistä olla.

Ylimielinen olet ainakin, kun kuvittelet ettet koskaan ajattele syntisesti. Se että kuvittelee itse olevansa niin täydellinen, on itsessään syntiä.

Ei ole mielestäni ylimielisyyttä, vaan olen tarkoituksella halunnut itselleni synnittömyyttä myös ajatusteni tasolla. Ja tätäkin voivat ihmiset rukoilla ja pyytää, ettei olisi syntisiä ajatuksia.

Ystävä hyvä! Ei ole mahdollista Raamatun sekä oikean Kristinuskon opin mukaan olla synnitön tässä elämässä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Se on totta jotta joillekin riittää tämmöinen muodollinen anteeksi pyyntö. Parhammillaan kuitenkin ihminen katuu syntejään ja perii Jumalan Valtakunnan. Minun mielestä tuo on vähän itsensä huijaamistakin jos tyytyy vähempään, ja ei sopisi minun luonteelle. Minä ainakin toivon voivani sekä pystyväni katumaan syntejä mikäli sellaiseen syyllistyn. Tämähän kertoo myös omasta tunnosta, jotta toimiiko omatunto vai puhuuko pelkkä suu. Raamattu yleisesti kieltää syntien uusimisen ja edellyttää ihmiseltä parempaa elämistä armon saatuaan.

Kieltää kyllä. Raamattu kieltää monia asioita. Ihminen tekee silti näitä asioita. Ihminen on syntinen, epätäydellinen, eikä Jumalan valtakunnan arvoinen. Jumala suuressa rakkaudessaan lähetti ainoan poikansa maan päälle lunastaakseen syntimme. Toki siihen tulee pyrkiä ettei tekisi syntiä, mutta kukaan meistä ei ole niin täydellinen että siinä täysin onnistuisimme. Jumala on, ihminen ei. Jumala on kuitenkin myös armollinen, ja pelastaa nekin, jotka toimivat hänen tahtonsa vastaisesti.

Minä uskon että ihminen voi päästä täydellisyyteen. Jopa epätäydellisyys voidaan mieltää täydellisyydeksi, kun se käsitetään ja kun ihmisen inhimillisyys huomioidaan, niin epätäydellinenkin voi olla niin hyvä kuin pystyy. Kristillisen uskon mukaan on uskottu että Jumala tekee täydelliseksi ja täyttää ihmisen vajavaisuudet ja on ihmisen voimana.

Ei ole Kristinuskon / Raamatun mukaista toi että ihminen voisi tulla synnittömäksi!

Tietenkin on. Raamattuhan puhuu pelastuksesta syntien anteeksi saamisena ja armo pelastuksena. Kyllähän siinä armossa kaikki annetaan anteeksi, näin minä ainakin uskon.

Synnit saa anteeksi Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Jos uskoo häneen että hän on se josta Raamattu kertoo että hän on. Ja uskot että hän kärsi/kuoli ristillä puolestasi. Saamme synnit anteeksi, vanhat synnit ja myös tulevat synnit. Olemme syntisiä ja teemme syntejä vaikka yritäisimme välttää niitä . Jo ajatustasolla teemme syntejä.

Voipi olla. En ihan purematta niele tuota ajatustason syntisyyttä, sillä en tapaa itsellä mitään syntisiä ajatuksia ja vaikka olisikin, niin en ole täysin varma olenko vastuussa ajatuksistani. Sen mukaan kuin voin omia ajatuksiani hallita, niin ei pitäisi syntistä olla.

Ylimielinen olet ainakin, kun kuvittelet ettet koskaan ajattele syntisesti. Se että kuvittelee itse olevansa niin täydellinen, on itsessään syntiä.

Ei ole mielestäni ylimielisyyttä, vaan olen tarkoituksella halunnut itselleni synnittömyyttä myös ajatusteni tasolla. Ja tätäkin voivat ihmiset rukoilla ja pyytää, ettei olisi syntisiä ajatuksia.

Ystävä hyvä! Ei ole mahdollista Raamatun sekä oikean Kristinuskon opin mukaan olla synnitön tässä elämässä!

Oletko edes yrittänyt ja kunnolla? Mistä tiedät miten synnitön sitä voi olla? Jos rukoilun kautta voisit saada apua itsellesi ettet olisi niin syntinen niin eikö se kannattaisi? Onhan se ihmisen opettaminen mahdollista ja jos ihmisessä on jotain synnillisyyttä, niin kaiketi voi ihminen oppia paremmillekin tavoille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset ovat samalla tavalla alttiita synnille ja kaikki tekevät syntiä.

Minä oon vähän eri mieltä tästä pessimismistä, että jokaisen _täytyisi_ olla syntinen ja tehdä syntiä. Minä uskon jotta ihminen voi elää synnitöntäkin elämää ja ei ole pakko tehdä syntiä. Minä uskon että hyvyyteen harjautunut ihminen voi kyetä synnittömään elämään.

Kyllä jokainen ihminen tekee syntiä, koska eläämme epätäydellisessä maailmassa. Aatami rikkoi Jumalan sanaa vastaan ja ihmisestä tuli syntinen. Tämän takia Jeesus tuli sovittamaan syntejämme. Ihminen pelastuu ja saa syntejään anteeksi kun uskoo Jeesukseen, että hän on se mitä Raamatussa lukee, ja että hän kärsi puolestasi ristillä.

Vaikka olisi kuinka uskovainen, ei voi olla tekemättä syntejä. Toki niitä tulee välttää niin paljon kun voi. Ihminen on syntinen tässä maanpäällisessä maailmassa.

Minun mielestä ihminen ei ole tuomittu syntinä elämään. Minä uskon että ihminen voi olla synnitön, oli se sitten hyvästä vaelluksesta tai armosta, mutta kuitenkin. Minä uskon että on mahdollista elää synnitöntä elämää, mitä virkaa muuten olisi raamatun opeissa ihmiselle. Raamattu pyrkii harjoittamaan nöyryyttä ihmiselle suhteessa Jumalaan ja monessa kohtaan, ehkä liiaksikin syyllistää ihmistä, mutta pidän sitä vain kasvatuksellisena oppina. Mutta kun ihminen osaa olla jo tarpeeksi nöyrä ja itsenäinen, niin mielestäni ihminen voi parhaillaan elää nuhteetonta elämää. Puhuuhan raamattukin henkilöistä, jotka ovat olleet nuhteettomia ja Jumalalle otollisia.

Lisäksi raamattu pyrkii ihmisen syyllistämisen kautta opettaa ihmisille katumusta synneistä, jotta voisi ne saada anteeksi myöskin. Ja aikaan saada tuota synnintuntoa, jotta voisi katua.

Ei syntejä tarvitse katua. Jos pyytää anteeksi, ne myös saa. Synnintunnustus on muodollinen toimenpide, ja synninpäästö annetaan huolimatta katuuko vai ei.

Lunastaja on hyvittänyt minunkin syntini. Kunhan tunnustan uskoni Jumalaan ja pyydän syntejäni anteeksi, voin jatkaa syntien tekemistä ja perin silti Jumalan valtakunnan.

Se on totta jotta joillekin riittää tämmöinen muodollinen anteeksi pyyntö. Parhammillaan kuitenkin ihminen katuu syntejään ja perii Jumalan Valtakunnan. Minun mielestä tuo on vähän itsensä huijaamistakin jos tyytyy vähempään, ja ei sopisi minun luonteelle. Minä ainakin toivon voivani sekä pystyväni katumaan syntejä mikäli sellaiseen syyllistyn. Tämähän kertoo myös omasta tunnosta, jotta toimiiko omatunto vai puhuuko pelkkä suu. Raamattu yleisesti kieltää syntien uusimisen ja edellyttää ihmiseltä parempaa elämistä armon saatuaan.

Kieltää kyllä. Raamattu kieltää monia asioita. Ihminen tekee silti näitä asioita. Ihminen on syntinen, epätäydellinen, eikä Jumalan valtakunnan arvoinen. Jumala suuressa rakkaudessaan lähetti ainoan poikansa maan päälle lunastaakseen syntimme. Toki siihen tulee pyrkiä ettei tekisi syntiä, mutta kukaan meistä ei ole niin täydellinen että siinä täysin onnistuisimme. Jumala on, ihminen ei. Jumala on kuitenkin myös armollinen, ja pelastaa nekin, jotka toimivat hänen tahtonsa vastaisesti.

Minä uskon että ihminen voi päästä täydellisyyteen. Jopa epätäydellisyys voidaan mieltää täydellisyydeksi, kun se käsitetään ja kun ihmisen inhimillisyys huomioidaan, niin epätäydellinenkin voi olla niin hyvä kuin pystyy. Kristillisen uskon mukaan on uskottu että Jumala tekee täydelliseksi ja täyttää ihmisen vajavaisuudet ja on ihmisen voimana.

Ei ole Kristinuskon / Raamatun mukaista toi että ihminen voisi tulla synnittömäksi!

Tietenkin on. Raamattuhan puhuu pelastuksesta syntien anteeksi saamisena ja armo pelastuksena. Kyllähän siinä armossa kaikki annetaan anteeksi, näin minä ainakin uskon.

Synnit saa anteeksi Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Jos uskoo häneen että hän on se josta Raamattu kertoo että hän on. Ja uskot että hän kärsi/kuoli ristillä puolestasi. Saamme synnit anteeksi, vanhat synnit ja myös tulevat synnit. Olemme syntisiä ja teemme syntejä vaikka yritäisimme välttää niitä . Jo ajatustasolla teemme syntejä.

Voipi olla. En ihan purematta niele tuota ajatustason syntisyyttä, sillä en tapaa itsellä mitään syntisiä ajatuksia ja vaikka olisikin, niin en ole täysin varma olenko vastuussa ajatuksistani. Sen mukaan kuin voin omia ajatuksiani hallita, niin ei pitäisi syntistä olla.

Ylimielinen olet ainakin, kun kuvittelet ettet koskaan ajattele syntisesti. Se että kuvittelee itse olevansa niin täydellinen, on itsessään syntiä.

Ei ole mielestäni ylimielisyyttä, vaan olen tarkoituksella halunnut itselleni synnittömyyttä myös ajatusteni tasolla. Ja tätäkin voivat ihmiset rukoilla ja pyytää, ettei olisi syntisiä ajatuksia.

Toki siihen sopii pyrkiä ja siinä voi kohtuullisen usein onnistuakin, mutta ei aina. Se, että kuvittelet sen olevan mahdollista, ja että olet itse siinä onnistunut, on ylimielisyyttä.