Lue keskustelun säännöt.
Taas potkut liiasta tarkkuudesta
29.03.2022 |
Ei ole ensimmäinen kerta, nimittäin. Tai no, tällä kertaa on kyse koeaikapurusta eikä potkuista. Olen kuulemma huolellinen, mutta aivan liian hidas. Tilanne on todella kummallinen: pidempään töissä olleet kollegat kysyvät minulta apua, mutta samalla johto päättää, ettei panokseni ole riittävä. Työ on miesvaltaisen alan asiantuntijatyötä.
Olen itkenyt pari päivää ja yritän keksiä elämälleni uutta suuntaa. Millaisiin tehtäviin pitäisi hakeutua, jos on luotettava, tunnollinen muttei riittävän nopea (=myyvä)?
Olen tehnyt tavallista myyntityötä ennen korkeakoulupaikan saamista. Silloin olin luotettava tekijä, aina luotettavasti hiukan keskiarvon yläpuolella. Ehdin venyttää kahvitaukoja ja lukea tentteihin työaikana, ja pääsin silti tavoitteisiini. Ja kyse oli todellakin myyntityöstä, ei mistään hyllyttäjän työstä.
Olisiko kenelläkään apua, vinkkejä tai lohdun sanoja? Alkaa jo väsyttää, kun saan joka työpaikasta suosittelijan vähintään kollegasta, mutta silti vain epäonnistun.
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä ketju, sain näkökulmaa moneen asiaan. Menin nuorena myyjän työhön suunnittelijan ammatin omaavana. Nimike oli suunnittelija. Mutta oikeasti olin myyjä. En osannut priorisoida aikaani oikein enkä siten kovin menestyksekkäästi työssä pärjännyt. Olin tullut suunnittelijaksi ja tein sitä työtä huolella ja suurella innolla.
Pomo kuitenkin halusi että teen kovaa myyntiä, suunnittelu olisi pitänyt tehdä vähän vasemmalla kädellä. Tätä hän ei koskaan sanonut minulle suoraan, myöhemmin vasta oivalsin missä meni vikaan. En ymmärrä miksei hän voinut selkeämmin kertoa mitä minulta odottaa. Oli vain tyytyväinen koulutuksestani ja kehui suunnittelutyötäni. Palavereissa kuitenkin tuli noottia että käytän aivan liikaa aikaa kaikkeen muuhun kuin myyntiin.
Huvittavaa, etten tajunnut silloin. Mutta uskoin koko ajan tekeväni hyvää työtä kun hioin suunnitelmiani. Ei minusta myyjäksi olisi ollutkaan, enkä ole koskaan myyjäksi halunnut. Kehoitan muitakin olemaan varuillaan työnimikkeistä, että mitä tehtäviä ne lopulta voi sisältää. Joku markkinointivastaava tai asiantuntija tms voi tarkoittaa vaikka pelkkää puhelimyyjää..
Minne tällainen suunnittelijaksi aikonut myyjä päätyy, kun tulosta ei tullutkaan odotetusti? 😅 Tuleeko minusta hitaan myyjän sijasta säheltävä farmaseutti (en haluaisi, enkä tajua miksi muu elämä on sujunut suht normaalisti, mutta nyt työelämään siirtyessä kaikki jumittaa, kinnaa eikä työpaikat pysy näpeissä..).
En tiedä kun en oo itekkään keksinyt missä työssä pärjäisin etten lähe keulimaan tuon liiallisen tarkkuuden kanssa. Perseestä nykyinen työmaailma. Oon ite tehnyt hanttihommia pätkissä, välillä ollut työttömänä. Nyt ajatuksissa lähteä taas opiskelemaan. Itsensä tutkiskeluun on mennyt paljon aikaa, mutta se on ollut pakollista burn outien jälkeen. Jospa se tästä vielä ja meille tarkoille ja tunnollisille myös joku paikka löytyy missä päästään loistamaan.
Enemmän taukoja ja selkeämmät aikataulut? Kysy, kuinka kauan asian X tekemisessä kestää. Varaat asian X tekemiseen VAIN sen sovitun verran aikaa. MUTTA ennen aloittamista käyt läpi, mitä työvaiheita sinulla on, ja mitkä ovat tärkeimmät muistettavat asiat. Sitten pusket asian läpi JA PIDÄT UUDEN TAUON.
Jos on luontaisesti ahkera ja tarkka, niin tauotus on mielettömän tärkeää. Luontaisesti laiskempi ja hönömpi voi menestyä työelämässä paremmin juuri sen takia, ettei hän uppoudu työhön liikaa. Kun työnteko ei kiinnosta liikaa, niin tekee minimiajassa juuri ja juuri riittävän suorituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelmana on kokemattomuus.
Hän tarvitsisi sellaisen vanhan ajan pomon, joka iskisi nivaskan tehtäviä eteen ja määräisi deadlinet. Pomo silmäilisi lopputuloksen läpi ja pomon hyväksyntä tarkoittaisi riittävän hyvää työnjälkeä. Ap:sta tulisi rutiinien eli kokemuksen myötä itseohjautuva.
Esimiestyö on ulkoistettu monissa työpaikoissa työntekijöille itselleen. Ironisesti esimerkiksi puhelinaspoissa on erikseen määrästä ja laadusta vastaavat pomot, mutta saman kokoisissa asiantuntijayrityksissä jokainen sählää omalla tontillaan, tai sitten on keksitty säälittävä tiiminvetäjä-tyyppinen ratkaisu. Ne ovat hyviä työpaikkoja konkareille, mutta murskaavat ap:n kaltaisten aloittelijoiden ammatillisen itsetunnon tehokkaasti.
Hyvin kirjoitettu!
Olen itse generalistitaustaisena tekniikkaummikkona it-alalla. Minut haluttiin tiimiin "tuomaan erilaista näkemystä" tjsp. Työroolini ja tavoitteet on alusta lähtien olleet harvinaisen epäselviä, ja jotenkin vaivihkaa rooliini on nyt alettu sanattomasti olettaa (!) kuuluvan teknistä toteutuskykyä, koska väkeä on irtisanoutunut.
Eräs kollegani totesi minulle hämmästyneenä, että miten voin yhtäkkiä olla oman onneni nojassa syvässä päässä ilman minkäänlaisia kellukeita. Pomoni on tyytymätön minuun, mutta ei jotenkin suoraan pysty kritisoimaan minua. Kaikki tekevät itseohjautuen vähän mitä sattuu ja miten huvittaa, riippumatta siitä mitä on sovittu.
Itsellänikin on samankaltainen työhistoria, ja taipumus perfektionismiin.
Minäkin haluan tehdä työni hyvin, ja olen aina kuitenkin pysynyt töitteni suhteen aikataulussa.
Joissakin työpaikoissa vakituiset työntekijät, tai pomojen suosikit ovat kuitenkin kokeneet minut uhkaksi itselleen. Minua on mustamaalattu takanapäin, työpaikkakiusattu, ja syytetty toisten tekemistä virheistä.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että mieluummin olen työtön (!?) ennen kuin alan tekemään puolihuolimatonta työtä rahankiilto silmissä.
Joissakin yksityisissä työpaikoissa taas vaatimustaso on niin korkealla ettei kukaan - tai äärimmäisen harva - pystyy ne täyttämään: pitäisi olla superihminen jolle työ on koko elämä, olla virheetön, oppia asiat kerralla, multitaskata, kouluttaa itseään jatkuvasti, jne.
Kuulostaa siltä, että olet perfektionisti jolla mikään ei koskaan valmistu ja liian itseään täynnä muuttamaan toimintatapojasi edes esimiehen palautteen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää opetella mentaliteetti tehdä "riittävän hyvää". Eli ei välttämättä pilkuntarkkaan viilaukseen asti mutta kaikki vaatimukset täyttävää silti.
Miksi?
Miksi ei voisi olla asiakaskuntaa, joka on valmis maksamaan siitä, että saa todella korkealaatuista jälkeä eikä vain jotain "riittävän hyvää"? Eikö tosiaan tuollaista markkinarakoa ole?
Kuvittelisin, että vaikka hammasteknikkona saisi näpertää huolella juuri oikein istuvan proteesin. Ja ettei optikollakaan kiirettä tarvitsisi olla; silmälasit on kuitenkin iso hankinta. Kai vastaavaa voisi olla muutakin?
Miksi muutenkin koko työelämän pitää mennä höseltäjien ja hutiloitsijoiden mukaan? Valituksista päätellen tuntuu, että me huolelliset olisimme kuitenkin enemmistö. Me, joille jo se tuottaa iloa, että saa tehdä hommansa kunnolla.
Ihmiset maksavat siitä, mihin on varaa, tai mistä kokevat saavansa arvoa.
Taitoa onkin ymmärtää, missä menee siinä omassa työssä se raja, että lisää tekeminen tuottaa vielä arvoa.
Joko pitää löytää se asiakaskunta, jolle omalla tavalla tekeminen tuo arvoa ja joka pystyy siitä maksamaan, tai sopeuttaa tekemistä siihen, mistä asiakas on valmis maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyödynnä vahvuutesi, voisitko opiskella esim.it-alaa? Tarkkoja työntekijöitäkin tarvitaan.
Halaus ja voimia!
LOL. Et ilmeisesti todellakaan ole itse it-alalla töissä.... Ei todellakaan ole aikaa nyhrätä täydellistä. Perfektionisti palaa välittömästi loppuun it-alalla, jossa aikataulut tehdään jo lähtökohtaisesti epärealistisiksi, ja lähinnä kaikessa mennään siellä missä aita on matalin.
Tämä on kyllä valitettavasti niin totta.
Huoh. Olisin itse valmis koodailemaan puolella nykyisestä kuukausiliksastani (4200 - > 2100 euroa), kunhan saisin tehdä työn kunnolla. Jos olisi meidän pienempään palkkaan tyytyvillä huolellisilla nysvääjillä oma firma? Eihän me asiakkaalle sen kalliimmaksi tultaisi.
Mikä estää perustamasta, oikeasti? Alalla on työvoimapula.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mihin käytät työpäivän aikana eniten aikaa ja käytätkö sen järkevästi. Mainitset kollegojen auttamisen. Niin tärkeää kuin työkavereiden auttaminen onkin, niin se voi olla yksi kompastuskivesi. Viekö se liikaa aikaa omalta työltäsi? Työnantajasi maksaa kuitenkin siitä, että teet omat työsi, joten priorisoi ne ensin. Toki työkavereita saa ja pitääkin auttaa mutta se ei saa viedä liikaa aikaasi ja ensin on varmistettava, että saat tehdyksi omat tehtäväsi.
Yleensä ketään ei irtisanota ilman, että ongelmaa olisi ensin yritetty ratkaista työntekijän kanssa. Ainakin itse ollessani myyntiorganisaatiossa töissä ensin katsottiin, onko myyntitaktiikassa jotain vikaa. Tällöin esimies tai tiimiläinen on ollut kuuntelemassa myyntitilanteita ja antanut neuvoja siihen, mitä voisi tehdä eri tavalla. Millaista tukea olet saanut työpaikoilla itse myyntityöhön? Kaikki eivät ole mestarimyyjiä syntyessään, toisista sellainen tulee hyvällä koulutuksella ja toisista ei ikinä.
Eniten kuluu aikaa vaihdoksiin eri tehtävien välillä. Saatan aloittaa suunnittelutyön klo 8:10 aamulla ja laskea, että aikaa menee tunti tai korkeintaan puolitoista. Sitten tulee ensimmäinen puhelu, joka edellyttää jonkin pienen asian selvittämistä, jonkin paperin skannaamista ja sähköpostin lähetystä. Kun sähköposti on jo auki, niin luen ne läpi ja teen kaikki nopeat taskit alta pois, tosin puolessa välissä tulee uusi asiakaspuhelu. Googlaan vastaukset ja näpyttelee hänelle tekstarin. Sillä välin joku on yrittänyt soittaa, mutten soita hänelle heti takaisin, koska haluan jatkaa suunnittelutyötä. Kahvitunti alkaa ja muistutan itseäni, että minun pitää muistaa soittaa takaisin. Kahvin jälkeen kollega tuo nivaskan kiireettömiä työtehtäviä. Plärään ne läpi, ennen kuin laitan ne odottamaan aikaansa pöydälle. Muistan sen soittajan. Hän ei vastaa puheluun. Jätän tekstarin. Pääsen tekemään suunnittelutyön noin 6 tunnissa oletetun yhden sijasta. Ihan varmasti tämä silpun hallitseminen on yksi iso haaste. Moni kysymys on sellainen, johon joudun vastaamaan että "En osaa sanoa, mutta selvitetään. Palataan asiaan." Puhelu, joka veisi kollegalta 10 minuuttia, vie minulta 15-20 minuuttia selvittelyineen ja takaisinsoittoineen.
Puheluihin on siis pakko vastata ja kysymykset voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Ja samalla pitäisi saada pyöriteltyä tietokoneella projekteja, joissa pitäisi olla ajatustakin mukana.
Tällaisena päivänä on ehkä liian helppo sanoa tärkeälle asiakkaalle, että "voidaanko palata asiaan X" päivän kuluttua. Veikkaan, että tällaisesta on voinut tulla noottia, kun suurta asiaa työstäessä ja pikkuhäiriöiden häiritessä tuntuu ylitsepääsemättömältä ottaa koppi vielä siitä keskisuurestakin asiasta.
Ja kun keskittyminen pätkii jatkuvasti, niin saatan miettiä monta kertaa yhden kuusituntiseksi venyvän tunnin projektin kohdalla, että mitä olinkaan tekemässä, kukahan tämä oli, miksi tuossa on nuo numerot jne. Se auttaa, että kirjoittaa heti puhelun tullessa, että mihin kohtaan jäin.
Ehkä osa ongelmaa on tuo multitaskaaminen ja erityisesti se, että pitäisi olla sekä aspa että asiantuntija samaan aikaan. Mutta kun puhelimeen on vaan vastattava ja työ vaikeutuu entisestään, jos en tee kaikkia 5 min tehtäviä heti, vaan jään varastoimaan niitä "paremmalle ajalle".
Onkohan olemassa mitään äppiä, jolla voisi seurata omaa ajankäyttöään?
Tällainen ongelma on monella, ja ihmiset päätyvät tekemään niitä silpputöitä eivätkä rauhoita keskeytyksetöntä aikaa tärkeimmälle ja vaativimmalle työlle. Omalle tiimilleni olen sanonut, että varatkaa ensin se keskeytyksetön aika vaativalle työlle ja sen jälkeen sitten ne silpputyöt. Kyllä, ei tarvitse heti vadtata sähköposteihin eikä aina puhelimeenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä ei pidä pyrkiä siihen kymppiin vaan seiskakin riittää.
Mä paikkaan tämän hampaan vähän sinne päin 😂
Työn hinnan arvo on tullut globalisaation myötä alas ryminällä ja pohjaa ei ole eikä tulla edes saavuttamaankaan, koska kilpailu - aina löytyy joku, joka tekee vielä halvemmalla.
Kaikki tämä kilpailu heijastuu sitten kaikkialle yhteiskuntaan; kansakunnan psyyke on omituisessa transsissa.
Parantaako tämä skisma ts. sota kaikkia vastaan oikeasti kenenkään elämää? Nimittäin vaikka olisi maailman paras, niin huipulla tuulee...ja kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae töihin valtiolle. :) Palkka ei ole ehkä kaikkein kilpailukykyisin, mutta tarkkuutta arvostetaan. http://www.valtiolle.fi
On varmaan valtiolla edelleenkin työpaikkoja, joissa rauhallisempi työtahti, esim. hovioikeus on kuulemma sellainen. Suurimmassa osassa valtion työpaikoista kuitenkin vaaditaan nykyään tarkkuuden lisäksi myös nopeutta, että pärjää. Sama mentaliteetti kuin yksityiselläkin sektorilla, että työmäärä kasvaa, mutta lisää ihmisiä ei palkata.
T. Käräjäoikeudessa töissä
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet perfektionisti jolla mikään ei koskaan valmistu ja liian itseään täynnä muuttamaan toimintatapojasi edes esimiehen palautteen kautta.
Anteeksi vain, mutta minusta AP vaikuttaa hyvin tavalliselta nuorelta ihmiseltä. Ehkä vähän säheltävältä. Ehkä hän on tottunut multitaskaamaan ja säheltää sen takia? Minä en tulisi lähettäneeksi CV:tä, jossa on virhe/virheitä.
Voiko AP:lla olla diagnosoimaton lukihäiriö, joka pakottaa nyhertämään?
Somettaako AP liikaa?
Voiko ongelmien syynä olla ADT eli attention decifit trait, eräänlainen itse hankittu ADHD? Työttömänä on helppo jumittua someen ja nukkua epäsäännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin oli työkaveri, joka teki todella tarkasti, mutta auttamattoman hitaasti hommiaan, ja lisäksi jäi vielä hinkkaamaan jotain yksityiskohtia niin ettei lopulta saanut projektia valmiiksi.
Sai potkut, koska ei oikeasti työelämässä voi pärjätä niin, ettei mikään homma tule valmiiksi, tai sitten on aina reilusti myöhässä.
Ja työt on mahdollista tehdä hyvin JA aikataulussa, suurimmalta osalta se onnistuukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mihin käytät työpäivän aikana eniten aikaa ja käytätkö sen järkevästi. Mainitset kollegojen auttamisen. Niin tärkeää kuin työkavereiden auttaminen onkin, niin se voi olla yksi kompastuskivesi. Viekö se liikaa aikaa omalta työltäsi? Työnantajasi maksaa kuitenkin siitä, että teet omat työsi, joten priorisoi ne ensin. Toki työkavereita saa ja pitääkin auttaa mutta se ei saa viedä liikaa aikaasi ja ensin on varmistettava, että saat tehdyksi omat tehtäväsi.
Yleensä ketään ei irtisanota ilman, että ongelmaa olisi ensin yritetty ratkaista työntekijän kanssa. Ainakin itse ollessani myyntiorganisaatiossa töissä ensin katsottiin, onko myyntitaktiikassa jotain vikaa. Tällöin esimies tai tiimiläinen on ollut kuuntelemassa myyntitilanteita ja antanut neuvoja siihen, mitä voisi tehdä eri tavalla. Millaista tukea olet saanut työpaikoilla itse myyntityöhön? Kaikki eivät ole mestarimyyjiä syntyessään, toisista sellainen tulee hyvällä koulutuksella ja toisista ei ikinä.
Eniten kuluu aikaa vaihdoksiin eri tehtävien välillä. Saatan aloittaa suunnittelutyön klo 8:10 aamulla ja laskea, että aikaa menee tunti tai korkeintaan puolitoista. Sitten tulee ensimmäinen puhelu, joka edellyttää jonkin pienen asian selvittämistä, jonkin paperin skannaamista ja sähköpostin lähetystä. Kun sähköposti on jo auki, niin luen ne läpi ja teen kaikki nopeat taskit alta pois, tosin puolessa välissä tulee uusi asiakaspuhelu. Googlaan vastaukset ja näpyttelee hänelle tekstarin. Sillä välin joku on yrittänyt soittaa, mutten soita hänelle heti takaisin, koska haluan jatkaa suunnittelutyötä. Kahvitunti alkaa ja muistutan itseäni, että minun pitää muistaa soittaa takaisin. Kahvin jälkeen kollega tuo nivaskan kiireettömiä työtehtäviä. Plärään ne läpi, ennen kuin laitan ne odottamaan aikaansa pöydälle. Muistan sen soittajan. Hän ei vastaa puheluun. Jätän tekstarin. Pääsen tekemään suunnittelutyön noin 6 tunnissa oletetun yhden sijasta. Ihan varmasti tämä silpun hallitseminen on yksi iso haaste. Moni kysymys on sellainen, johon joudun vastaamaan että "En osaa sanoa, mutta selvitetään. Palataan asiaan." Puhelu, joka veisi kollegalta 10 minuuttia, vie minulta 15-20 minuuttia selvittelyineen ja takaisinsoittoineen.
Puheluihin on siis pakko vastata ja kysymykset voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Ja samalla pitäisi saada pyöriteltyä tietokoneella projekteja, joissa pitäisi olla ajatustakin mukana.
Tällaisena päivänä on ehkä liian helppo sanoa tärkeälle asiakkaalle, että "voidaanko palata asiaan X" päivän kuluttua. Veikkaan, että tällaisesta on voinut tulla noottia, kun suurta asiaa työstäessä ja pikkuhäiriöiden häiritessä tuntuu ylitsepääsemättömältä ottaa koppi vielä siitä keskisuurestakin asiasta.
Ja kun keskittyminen pätkii jatkuvasti, niin saatan miettiä monta kertaa yhden kuusituntiseksi venyvän tunnin projektin kohdalla, että mitä olinkaan tekemässä, kukahan tämä oli, miksi tuossa on nuo numerot jne. Se auttaa, että kirjoittaa heti puhelun tullessa, että mihin kohtaan jäin.
Ehkä osa ongelmaa on tuo multitaskaaminen ja erityisesti se, että pitäisi olla sekä aspa että asiantuntija samaan aikaan. Mutta kun puhelimeen on vaan vastattava ja työ vaikeutuu entisestään, jos en tee kaikkia 5 min tehtäviä heti, vaan jään varastoimaan niitä "paremmalle ajalle".
Onkohan olemassa mitään äppiä, jolla voisi seurata omaa ajankäyttöään?
Tällainen ongelma on monella, ja ihmiset päätyvät tekemään niitä silpputöitä eivätkä rauhoita keskeytyksetöntä aikaa tärkeimmälle ja vaativimmalle työlle. Omalle tiimilleni olen sanonut, että varatkaa ensin se keskeytyksetön aika vaativalle työlle ja sen jälkeen sitten ne silpputyöt. Kyllä, ei tarvitse heti vadtata sähköposteihin eikä aina puhelimeenkaan.
Juuri näin. Meillä työt aloitetaan vaikeimmasta ja kun se on tehty, niin saa "levätä" helppojen tehtävien parissa.
Voi olla, että työtä on ollut liikaa aloittelijalle, eikä perehdytyskään ole ollut optimaalinen. 50 % vaihtuvuus työntekijöissä kuulostaa todella hurjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet perfektionisti jolla mikään ei koskaan valmistu ja liian itseään täynnä muuttamaan toimintatapojasi edes esimiehen palautteen kautta.
Anteeksi vain, mutta minusta AP vaikuttaa hyvin tavalliselta nuorelta ihmiseltä. Ehkä vähän säheltävältä. Ehkä hän on tottunut multitaskaamaan ja säheltää sen takia? Minä en tulisi lähettäneeksi CV:tä, jossa on virhe/virheitä.
Voiko AP:lla olla diagnosoimaton lukihäiriö, joka pakottaa nyhertämään?
Somettaako AP liikaa?
Voiko ongelmien syynä olla ADT eli attention decifit trait, eräänlainen itse hankittu ADHD? Työttömänä on helppo jumittua someen ja nukkua epäsäännöllisesti.
Kieltämättä olisi kummallista, jos perfektionisti lähettelisi pikkuvikaisia CV:itä. Diagnosoimaton lukihäiriö selittäisi pikkuvirheet ja sen, miksi Ap joutuu nyhertämään "miesvaltaisella asiantuntija-alalla". Tavallisessa myyntityössä dysleksia ei tulisi ilmi, eikä välttämättä kouluttautuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä ei pidä pyrkiä siihen kymppiin vaan seiskakin riittää.
Mä paikkaan tämän hampaan vähän sinne päin 😂
Minulle on käynyt näin. Piti käydä kahdesti, ennen kuin paikka oli hiottu purentaani sopivaksi 😳 Ensin hammassärkyä vähän aikaa, sitten pari viikkoa pilatusta purennasta johtuvaa pää- ja leukasärkyä. En arvostanut hirveästi.
Vierailija kirjoitti:
Olin tulossa sanomaan samaa! Millainen työpaikan pitää olla, jos viiden hengen poppoosta lähtee joka vuosi yksi pois? Siis JOKA VUOSI? Sadan hengen työpaikalla olisi 20 paikkaa auki vuotuisesti, ei ihme että HR-osastoja ja rekryfirmoja kyhäillään!
Minä olen ollut työssä, jossa oli kylläkin lyhyt perehdytys, mutta vaihtuvuus ihan järkyttävällä tasolla. Meitä työntekijöitä oli noin 60 ja sillä viikolla kun itse lopetin, meitä lopettajia oli neljä. Me olimme kaikki sellaisia, jotka olimme olleet jo pidempään (tuossa firmassa pidempään = yli 6kk). Samalla viikolla aloitti neljä työntekijää.
Seuraavalla viikolla aloitti taas neljä uutta, joista kolme taisi lopettaa jo kesken ensimmäisen päivän.
Silloin kun aloitin tuolla töissä (olin 3,5v yhteensä), oli mahdollista vielä osata kaikkien työkavereiden nimet. Jossain vaiheessa se touhu meni sellaiseksi, että ihmisiä tuli ja meni. En edes yrittänyt opetella uusien nimiä, vaan jäin katsomaan ensin jääkö se edes pariksi kuukaudeksi töihin.
Ihan hanttihommia ne oli ja jatkuvasti vajaamiehitys. Perehdytyskin kesti vain neljä päivää. Silti se oli rankkaa olla siinä jatkuvasti kouluttamassa aina uutta ja uutta ihmistä töihin ja toivoa, että jospa tää nyt jäis, ettei tarttis taas parin viikon päästä olla kouluttamassa uutta.
Tuolla oli ehkä noin puolet työntekijöistä sellaisia, jotka olivat asettuneet ainakin joksikin aikaa aloilleen. Ja se toinen puoli työntekijöistä oli sitten sellaista, joka vaihtuu nopealla syklillä. Uusia työntekijöitä pistettiin kouluttamaan siinä kohtaa, kun oli itse ollut kolmisen kuukautta hommissa ja alkoi tuntua, että alan pikku hiljaa oppia tämän homman o_O
Se oli jotenkin hämmentävää miten nopeasti tapahtui se muutos. Alkuun oli ihan kiva ilmapiiri ja tunsi kaikki työkaverit. Uusia tuli harvoin ja se oli vähän jännittävääkin, mietittiin mitenkä viihtyy ja alkaako pärjätä. Sitten jotain tapahtui, ilmapiiri meitä työntekijöitä kohtaan alkoi tuntua jotenkin vihamieliseltä ja painostavalta. Ihmisiä alkoi irtisanoutua, niitä pitkään talossa olleita. Uusia alkoi tulla ja mennä. Jossain vaiheessa vaan havahtui siihen, että en tunne täällä enää puoliakaan enkä jaksa edes kiinnostua uusista, kun niitä tulee ja menee.
Myynti- ja puhumistyö voi sopia. Et siis ehkä sovellu muunlaiseen työhön. Etsi rohkeasti omanlaistasi työtä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kirjoitettu!
Olen itse generalistitaustaisena tekniikkaummikkona it-alalla. Minut haluttiin tiimiin "tuomaan erilaista näkemystä" tjsp. Työroolini ja tavoitteet on alusta lähtien olleet harvinaisen epäselviä, ja jotenkin vaivihkaa rooliini on nyt alettu sanattomasti olettaa (!) kuuluvan teknistä toteutuskykyä, koska väkeä on irtisanoutunut.
Eräs kollegani totesi minulle hämmästyneenä, että miten voin yhtäkkiä olla oman onneni nojassa syvässä päässä ilman minkäänlaisia kellukeita. Pomoni on tyytymätön minuun, mutta ei jotenkin suoraan pysty kritisoimaan minua. Kaikki tekevät itseohjautuen vähän mitä sattuu ja miten huvittaa, riippumatta siitä mitä on sovittu.
No aika noloa, jos niillä ei ole ollut minkäänlaista visiota, mitä sun olis tarkoitus tehdä. Tuo on kyllä totta, että voi olla hyväkin että on ihmisiä erilaisista taustoista. Mutta pitäisihän olla joku käry, miten voi osallistua!
Mutta tästä tarinastasi tuli mieleen start-up-mummo. En edes muista mistä siitä luin vai kerrottiinko siitä jossain näkemässäni videossa. Mutta oli pieni start-up, joka palkkasi mummon töihin. Mutta oli sillä mummolla ihan selkeästi mietitty työnkuva. Nämä nuoret kaverit olivat huomanneet, että he saattavat helposti innostua liikaa ja homma lähtee käsistä, tulee tehtyä liian pitkään töitä ja syöminen unohtuu. Niin he palkkasivat mummon katsomaan vähän heidän peräänsä. Mummo laittoi heille ruokaa ja vähän paimensi, että työnteko pysyy aisoissa. Ei kerrottu, lähettikö nämä myös ajoissa kotiinsa, etteivät notku töissä liian pitkään.
Jos se työnkuva on ollut alun perinkin epäselvä, niin eikö sitä asiaa voi ottaa puheeksi? Että mitäs tässä olisi tarkoitus tehdä? Tai pystyisitkö itse keksimään, mikä se sinun roolisi voisi olla? En minäkään kyllä keksi, mutta ei se sinunkaan syysi ole, että olet joutunut nyt vähän omituiseen tilanteeseen. Toivottavasti löydätte siihen jonkun ratkaisun.
Mä en ole saanut. Tosin korjaan lentokoneita.
En tiedä kun en oo itekkään keksinyt missä työssä pärjäisin etten lähe keulimaan tuon liiallisen tarkkuuden kanssa. Perseestä nykyinen työmaailma. Oon ite tehnyt hanttihommia pätkissä, välillä ollut työttömänä. Nyt ajatuksissa lähteä taas opiskelemaan. Itsensä tutkiskeluun on mennyt paljon aikaa, mutta se on ollut pakollista burn outien jälkeen. Jospa se tästä vielä ja meille tarkoille ja tunnollisille myös joku paikka löytyy missä päästään loistamaan.