Lue keskustelun säännöt.
Taas potkut liiasta tarkkuudesta
29.03.2022 |
Ei ole ensimmäinen kerta, nimittäin. Tai no, tällä kertaa on kyse koeaikapurusta eikä potkuista. Olen kuulemma huolellinen, mutta aivan liian hidas. Tilanne on todella kummallinen: pidempään töissä olleet kollegat kysyvät minulta apua, mutta samalla johto päättää, ettei panokseni ole riittävä. Työ on miesvaltaisen alan asiantuntijatyötä.
Olen itkenyt pari päivää ja yritän keksiä elämälleni uutta suuntaa. Millaisiin tehtäviin pitäisi hakeutua, jos on luotettava, tunnollinen muttei riittävän nopea (=myyvä)?
Olen tehnyt tavallista myyntityötä ennen korkeakoulupaikan saamista. Silloin olin luotettava tekijä, aina luotettavasti hiukan keskiarvon yläpuolella. Ehdin venyttää kahvitaukoja ja lukea tentteihin työaikana, ja pääsin silti tavoitteisiini. Ja kyse oli todellakin myyntityöstä, ei mistään hyllyttäjän työstä.
Olisiko kenelläkään apua, vinkkejä tai lohdun sanoja? Alkaa jo väsyttää, kun saan joka työpaikasta suosittelijan vähintään kollegasta, mutta silti vain epäonnistun.
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
HSEn adonis kirjoitti:
Veikkaisin että jos ei ole ensimmäinen kerta kun tulee potkut, niin vika ei ehkä ole liiallisessa tarkkuudessa vaan jossain muussa.
Enpä tiedä. Tämä sama asia on kuitenkin annettu syyksi useamman kerran, useamman eri henkilön toimesta. Vaikea kuvitella, että todellinen syy olisi jotain totaalisen muuta. Voi tietysti olla, että liiallisella tarkkuudella tarkoitetaan aikaansaamattomuutta, väärin priorisoimista tms, mutta on epätodennäköistä että todellinen ongelma olisi esim. hankala luonne. Eli ilmoitettu syy on johtolanka, jonka avulla todellinen ongelma varmaankin löytyy.
On olemassa myös ihmisiä, joilla työsuhteet ovat tyssänneet (joko koeaikapurkujen tai määräaikaisten päättymisen kautta) siten, että syytä ei ole kerrottu tai syyksi on kerrottu eri kerroilla eri asioita. Tällöin asian ytimeen pääseminen on luonnollisesti superhankalaa. Onko ongelmana lähinnä huono tuuri ja epäreilut työnantajat, vai onko olemassa yhteisenä nimittäjänä oleva taustasyy, jota jostain syystä ei haluta sanoa suoraan? On helpompaa sanoa, että juuri nyt ei ole sopivaa projektia tarjolla, kuin että olet yhteistyökyvytön ihminen. Mutta voi myös olla, että oikeasti ei ole sopivaa projektia tarjolla...
Jos sama syy tulee esiin, niin siihen voi kysyä tarkennusta. "Voisitko antaa jonkin esimerkin tästä liiallisesta tarkkuudesta, jotta voisin kiinnittää siihen tulevissa tehtävissäni toisella työnantajalla huomiota?" Harva työnantaja on kuitenkaan sellainen, jota ei kiinnostaisi yhtään auttaa entistä työntekijää. Toisaalta, jos mitään esimerkkiä ei ole antaa, niin se kertoo enemmänkin siitä, että todellinen syy irtisanomiselle on jossain muualla, esimerkiksi henkilökemioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli joskus kollega, joka ehkä oli apn tapainen. Koulutusaikana hän kirjoitti AIVAN KAIKEN ylös, ihan kaiken mitä sanoin. Siitä että ohjelma piti avata tuplaklikkaamalla ikonia (ihan niinkuin mikä tahansa ohjelma!) siihen, että tiedot tallennettiin... arvaapas... Tallenna -painikkeella. Muistiin kirjoitettiin Aivan. Joka. Asia. Ja kyseessä oli IT alan työ! Eihän siitä mitään tullut kun opittavaa oli paljon, hän läksi itse koeajalla kun ei pysynyt enää perässä omissa ohjeissaan, joita yritti noudattaa pilkun tarkkaan kohta kohdalta. Häneltä puuttui vaan täysin maalaisjärki ja ymmärrys siitä, ettei ihan oikeasti ole väliä kirjoittaako arvon ikkunassa ensin kenttään 1 vai 2 (tyyliin data luokkaa etunimi yhteen kenttään, sukunimi toiseen), eikä muistanut ylöskirjoittamatta että tiedot tallennetaan JOKA IKKUNASSA sillä samalla "Tallenna" painikkeella. Tai että jos jossakin ikkunassa painikkeessa sattuukin lukemaan "Tietojen Tallennus" niin hän meni ihan jumiin. Uskomaton tyyppi enkä tiedä mitä muuta tuollainen voisi tehdä, kuin juuri jotakin erittäin rutiinihommaa jossa on selkokieliset ohjeet joita jopa äo 80 voisi noudattaa.
No toikin kuulostaa mun korvaan ADHD:ltä. Voi olla älykäs, mutta huono työmuisti tekee sen, ettei tuollaiset sanalliset ohjeet jää kerrasta päähän millään. Olisitko itse halunnut, että se tyyppi kysyy sulta joka kerta uudestaan ja uudestaan, miten tää tehtiin? Kyllä se sit viidennen tai kymmenennen kerran jälkeen olis muistanut, jos niitä toistoja olis tullu riittävän tiheään tahtiin. Ihmiselle, jolla on huono työmuisti, on parempi kirjottaa ne ohjeet ylös ja katsoa niistä sitten.
Teille kysymys: Miksei teillä ole kirjallisia ohjeita sen työn tekemiseen? Tuossa tilanteessa olisi mennyt ihan kivasti, jos olisit antanut kirjalliset ohjeet käteen ja se tyyppi olisi samalla seurannut sieltä, kun esittelet niitä toimintoja. Olisi voinut nähdä, että joo, täältä tää löytyy sitten kun unohdan.
Se, ettei pysty omaksumaan kerrasta tuollaisia suullisia ohjeita ei tarkoita, että ihminen olisi tyhmä. Voi olla hyvinkin älykäs ja tietynlaisissa työtehtävissä ihan ylivoimainen.
Ei, ei ollut ohjeita. Edes täysin it-osaamattomat loppukäyttäjät eivät tarvinneet ohjetta ko ohjelman käyttämiseen. Kyse siis todellakin asiasta luokkaa "kirjoita data, paina Tallenna". Kyllä älyssä todellakin on jotain vialla, jos siihen tarvitsee kirjalliset ohjeet. Ja vielä omat ohjeensa joka sivulle jossa tehtiin täsmälleen sama asia.
Mulle tulee tästä mieleen tottumaton tietokoneen käyttäjä, jolla iskee paniikki pelkästä ajatuksesta, että tietokoneella pitäisi tehdä jotain. Ei tunne tietokoneen yleistä logiikkaa eikä osaa siksi päätellä mitään, vaan kaikki pitäisi olla aukikirjoitettuna. Tällaisen ihmisen paikka ei tietenkään ole sellaisissa töissä, joissa tietokonetta käytetään päivittäin. Monissa töissä toki tarvitaan silloin tällöin. Kurssitusta ja itsevarmuuden lisäämistä tietokoneen käytössä kaivattaisiin ehkä siihenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa nykypäivän työelämään, tämmöistä se on ja vaan parhaat pärjää. Ei se että pärjäsi koulussa tai jossain harjoittelussa kerro vielä mitään. Oikeassa työelämässä, asiantuntijatehtävissä, ainakin yksityisellä resurssit on vedetty niin tiukille että pitää olla aika eläin että selviää. Monet uupuu, etenkin jos on yhtään liian tunnollisia. Mulle tulee pari sataa säpoa päivässä, kymmeniä chatteja, useita puheluita kännykkään ja teamsilla. Yleensä on vähintään kolme palaveria päivässä, pahimmillaan jopa 8. Sitten pitäisi myös tehdä niitä työtehtäviä, jotka mun tapauksessa on isojen datamassojen koostamista ja analysointia, prosessien kehitystä, prosessikuvausten ja ohjeiden tekemistä, koulutusten valmistelua ja pitämistä yms yms keskittymistä vaativaa.
Jatkuvaa priorisointia vaatii. Ei-kiireelliset asiat saattaa olla jopa kuukausia myöhässä kun kiireelliset kiilaa jatkuvasti edelle. Pakko olla tosi nopea ja tehokas, mutta silti ei saisi sattua virheitä, eli tarkkuuttakin odotetaan. Jatkuvasti porukkaa saikulla työuupumuksen takia, osa ei enää palaa. Säännölliset yt kierrokset joka vuosi ja heikot (=normaalit) karsitaan ja jäljelle jääneet venyy ja paukkuu entistä enemmän.
No tässä on juurikin kuvaus siitä kun työelämä on tehty sellaiseksi, ettei kenenkään aivot uupumatta siitä selviä. Kyseessä on työsuojelullinen ongelma. Jokaisen esihenkilön pitäisi lukea Aivot työssä niminen kirja ja alkaa suunnitella työt niin, että työntekijöillä on mahdollisuus selvitä työstään uupumatta. Ihminen ei voi oikeasti multitaskata ja esim. vuokranmaksussa säästäminen avokonttoreilla näkyy sitten työuupumuksina. Työyrrveyspsykologi
Näinpä. Lisäisin tähän vielä perehdyttämisen: jos tarvitsee googlata vastaus asiakkaan kysymykseen, se on aika sanonkomä. Siis ei anneta perehdytyksessä tarpeeksi aikaa oppia, mitä on tekemässä!
Itselläni oli tuollainen työnkuva ja vaikka se välillä ärsytti, ei se enää sitten kuormittanut, kun osasi ulkoa vastaukset. Tein ison mapin (sähköisen) kaikesta mahdollisesta, joten asiakakkaiden sposteihin vei aikaa lopulta 10 min vastata, kun vaan copy/pastetin vastaukset. Jos joku soitti, mitä onneksi usein ei, sama juttu, hain löpinät esille mapista ja pidin tarkkaa, että en ala löpistä muuta.
Jaoin mapin työkavereillekin.
Mutta siis, tätähän firmat eivät enää tee, eli ihan oikeasti opeta tekemään sitä työtä, kerro, mistä on kyse, mitä me myydään, miksi, miten, mitkä ne tuotteiden ominaisuude on, jne. Sinne vaan googlaimaan ja keksimään vastauksia!
Ap:n kannalta lohdullista:
- suuri vaihtuvuus; työnantajiesi vaatimustaso on korkealla tai työn järjestelyissä on jotain pielessä; harva pärjää saati viihtyy
- jos haasteet ovat ajanhallinnassa ja priorisoimisessa, niin sinusta voi kehkeytyä tekijä. Moni muu painii samojen ongelmien kanssa.
- olet paperilla hyvä. Ehkä saat vielä yhden näytön paikan.
- sinulla on työelämänäyttöä. Ennen opiskeluja ja opiskelujen aikana hankittu työkokemus suojaa mainettasi. Tilanne olisi hankalampi, jos työhistoriasi koostuisi pelkistä epäonnistumisista.
- työkaveri ryhtyi puolesta puhujaksesi. On paljonpuhuvaa, että työkaverisi yrittää järjestää sinulle töitä *eri työnkuvalla*.
Huonoja merkkejä:
- sama palaute useammalta eri työnantajalta
- töissä oloa kuvaillaan pinnistelyksi
Suosittelen hakemaan lähes vastaavia töitä esimerkiksi myynnistä tai suunnittelusta. Tärkeintä olisi pysyä työelämässä. Työnnä jalkaa oman alan ovenrakoon tarjoutumalla esimerkiksi ruuhka-avuksi sivutoimisena yrittäjänä tai projektityöntekijänä. Luvassa on rankka työputki, jos haluat työllistyä alallesi, koska et ole napakymppi.
Tsemppiä!
Jos kyse oikeasti on vähän päälle parikymppisestä, joka on koeajalla, on se koko tiimin vastuulla vähän katsoa perään ja opastaa, jos esim. jonkun homman kanssa alkaa tärvääntymään liikaa. Lisäksi varmistella, että onhan hänellä kaikki vastaukset, eli tietäähän, mitä pitäisi tehdä.
Tän voi tehdä vaikka juttelemalla siinä, kun heittää ne paperit pöydälle, kysyä, mitä tänään on meneillään, onko kaikki ok/aikataulussa, jne. Ihan suoraan voi kysyä, miten menee, miltä tuntuu.
Ap, oletko itse lähestynyt näillä ongelmilla toisia tiimiläisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun organisaatioista konmaritetaan kaikki piipertäjät, niin jälki on tämän näköistä:
Suomen ensimmäisestä aktiivihiilitehtaassa kymmenen miljoonan euron virhe: 35-metrinen uuni on muurattava uudelleen
https://yle.fi/uutiset/3-12381033
Vierailija kirjoitti:
Hae töihin valtiolle. :) Palkka ei ole ehkä kaikkein kilpailukykyisin, mutta tarkkuutta arvostetaan. http://www.valtiolle.fi
Siis ilmaiseksi nuo töihin haluaa. Ja palkaksi vain vittuilua. Ihan kun kaikkien pitäisi alistua johonkun kutsumusammattiin. Ja ei se niin haittaa, jos työ ei niin mieluisaa aina, mutta palkkaus, huoh, se harvoin kohdillaan valtiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae töihin valtiolle. :) Palkka ei ole ehkä kaikkein kilpailukykyisin, mutta tarkkuutta arvostetaan. http://www.valtiolle.fi
Siis ilmaiseksi nuo töihin haluaa. Ja palkaksi vain vittuilua. Ihan kun kaikkien pitäisi alistua johonkun kutsumusammattiin. Ja ei se niin haittaa, jos työ ei niin mieluisaa aina, mutta palkkaus, huoh, se harvoin kohdillaan valtiolla.
Alaa läheltä liippaavat toiminnot yksityistettiin kauan aikaa sitten, joten siitä ei ole pikaratkaisuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannalta lohdullista:
- suuri vaihtuvuus; työnantajiesi vaatimustaso on korkealla tai työn järjestelyissä on jotain pielessä; harva pärjää saati viihtyy
- jos haasteet ovat ajanhallinnassa ja priorisoimisessa, niin sinusta voi kehkeytyä tekijä. Moni muu painii samojen ongelmien kanssa.
- olet paperilla hyvä. Ehkä saat vielä yhden näytön paikan.
- sinulla on työelämänäyttöä. Ennen opiskeluja ja opiskelujen aikana hankittu työkokemus suojaa mainettasi. Tilanne olisi hankalampi, jos työhistoriasi koostuisi pelkistä epäonnistumisista.
- työkaveri ryhtyi puolesta puhujaksesi. On paljonpuhuvaa, että työkaverisi yrittää järjestää sinulle töitä *eri työnkuvalla*.Huonoja merkkejä:
- sama palaute useammalta eri työnantajalta
- töissä oloa kuvaillaan pinnistelyksiSuosittelen hakemaan lähes vastaavia töitä esimerkiksi myynnistä tai suunnittelusta. Tärkeintä olisi pysyä työelämässä. Työnnä jalkaa oman alan ovenrakoon tarjoutumalla esimerkiksi ruuhka-avuksi sivutoimisena yrittäjänä tai projektityöntekijänä. Luvassa on rankka työputki, jos haluat työllistyä alallesi, koska et ole napakymppi.
Tsemppiä!
Vähän ohis mut kammoan tsemppiä sanaa käyttäviä. Tulee mieleen yksi tosi outo päiväkodin hoitaja, jolla oli tapana toivotella tsemppiä asioihin joihin en kaivannut tsemppiä. Oli todella outo esim. jos seisoi pihalla yksin, ei ollut kontaktissa kenenkään kanssa ja yritin puhua jotain lapseen liittyvää, mikä olisi kestänyt 1 min. tuli heti: mä en voi nyt puhua, mun täytyy valvoa.
Oli aika sairas tyyppi ja koko päiväkoti sinänsä. Paljon on selvinnytkin tuon jälkeen myös tuon päiväkodin osalta. Joku oli vähän etukäteen päättänyt kertoilla musta juttuja sinne, ylläri ylläri!
(Hah johtaja j uskontoon kuuluva) ja onneksi tuo tyyppi oli kutakuinkin ainoa friikki ja vastenmielinen. Niitä normaalejakin oli.
Hmm. liittyi kai siihen gang stalking operaatioon, että joka paikassa oli etukäteen jotenkin ihmeellisesti levitetty tietoa musta. Onneksi jotkut tiesivät operaatiosta eivätkä ihan hyvällä katsoneet.
Todella hyvä ketju, sain näkökulmaa moneen asiaan. Menin nuorena myyjän työhön suunnittelijan ammatin omaavana. Nimike oli suunnittelija. Mutta oikeasti olin myyjä. En osannut priorisoida aikaani oikein enkä siten kovin menestyksekkäästi työssä pärjännyt. Olin tullut suunnittelijaksi ja tein sitä työtä huolella ja suurella innolla.
Pomo kuitenkin halusi että teen kovaa myyntiä, suunnittelu olisi pitänyt tehdä vähän vasemmalla kädellä. Tätä hän ei koskaan sanonut minulle suoraan, myöhemmin vasta oivalsin missä meni vikaan. En ymmärrä miksei hän voinut selkeämmin kertoa mitä minulta odottaa. Oli vain tyytyväinen koulutuksestani ja kehui suunnittelutyötäni. Palavereissa kuitenkin tuli noottia että käytän aivan liikaa aikaa kaikkeen muuhun kuin myyntiin.
Huvittavaa, etten tajunnut silloin. Mutta uskoin koko ajan tekeväni hyvää työtä kun hioin suunnitelmiani. Ei minusta myyjäksi olisi ollutkaan, enkä ole koskaan myyjäksi halunnut. Kehoitan muitakin olemaan varuillaan työnimikkeistä, että mitä tehtäviä ne lopulta voi sisältää. Joku markkinointivastaava tai asiantuntija tms voi tarkoittaa vaikka pelkkää puhelimyyjää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä ketju, sain näkökulmaa moneen asiaan. Menin nuorena myyjän työhön suunnittelijan ammatin omaavana. Nimike oli suunnittelija. Mutta oikeasti olin myyjä. En osannut priorisoida aikaani oikein enkä siten kovin menestyksekkäästi työssä pärjännyt. Olin tullut suunnittelijaksi ja tein sitä työtä huolella ja suurella innolla.
Pomo kuitenkin halusi että teen kovaa myyntiä, suunnittelu olisi pitänyt tehdä vähän vasemmalla kädellä. Tätä hän ei koskaan sanonut minulle suoraan, myöhemmin vasta oivalsin missä meni vikaan. En ymmärrä miksei hän voinut selkeämmin kertoa mitä minulta odottaa. Oli vain tyytyväinen koulutuksestani ja kehui suunnittelutyötäni. Palavereissa kuitenkin tuli noottia että käytän aivan liikaa aikaa kaikkeen muuhun kuin myyntiin.
Huvittavaa, etten tajunnut silloin. Mutta uskoin koko ajan tekeväni hyvää työtä kun hioin suunnitelmiani. Ei minusta myyjäksi olisi ollutkaan, enkä ole koskaan myyjäksi halunnut. Kehoitan muitakin olemaan varuillaan työnimikkeistä, että mitä tehtäviä ne lopulta voi sisältää. Joku markkinointivastaava tai asiantuntija tms voi tarkoittaa vaikka pelkkää puhelimyyjää..
Minne tällainen suunnittelijaksi aikonut myyjä päätyy, kun tulosta ei tullutkaan odotetusti? 😅 Tuleeko minusta hitaan myyjän sijasta säheltävä farmaseutti (en haluaisi, enkä tajua miksi muu elämä on sujunut suht normaalisti, mutta nyt työelämään siirtyessä kaikki jumittaa, kinnaa eikä työpaikat pysy näpeissä..).
Ap:n ongelmana on kokemattomuus.
Hän tarvitsisi sellaisen vanhan ajan pomon, joka iskisi nivaskan tehtäviä eteen ja määräisi deadlinet. Pomo silmäilisi lopputuloksen läpi ja pomon hyväksyntä tarkoittaisi riittävän hyvää työnjälkeä. Ap:sta tulisi rutiinien eli kokemuksen myötä itseohjautuva.
Esimiestyö on ulkoistettu monissa työpaikoissa työntekijöille itselleen. Ironisesti esimerkiksi puhelinaspoissa on erikseen määrästä ja laadusta vastaavat pomot, mutta saman kokoisissa asiantuntijayrityksissä jokainen sählää omalla tontillaan, tai sitten on keksitty säälittävä tiiminvetäjä-tyyppinen ratkaisu. Ne ovat hyviä työpaikkoja konkareille, mutta murskaavat ap:n kaltaisten aloittelijoiden ammatillisen itsetunnon tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palatakseni asiaan, ap, saitko potkut työpaikasta, jossa suoritit harjoittelusi? Oletko napsinut harkka- ja työpaikkoja levottomasti sieltä täältä? Työpaikkashoppailu kostautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää opetella mentaliteetti tehdä "riittävän hyvää". Eli ei välttämättä pilkuntarkkaan viilaukseen asti mutta kaikki vaatimukset täyttävää silti.
Miksi?
Miksi ei voisi olla asiakaskuntaa, joka on valmis maksamaan siitä, että saa todella korkealaatuista jälkeä eikä vain jotain "riittävän hyvää"? Eikö tosiaan tuollaista markkinarakoa ole?
Kuvittelisin, että vaikka hammasteknikkona saisi näpertää huolella juuri oikein istuvan proteesin. Ja ettei optikollakaan kiirettä tarvitsisi olla; silmälasit on kuitenkin iso hankinta. Kai vastaavaa voisi olla muutakin?
Miksi muutenkin koko työelämän pitää mennä höseltäjien ja hutiloitsijoiden mukaan? Valituksista päätellen tuntuu, että me huolelliset olisimme kuitenkin enemmistö. Me, joille jo se tuottaa iloa, että saa tehdä hommansa kunnolla.
Hammasteknikosta en tiedä, mutta ketjuliikkeen optikolla ei tosiaan ole aikaa näpertää mitään. Tarkastukset kellotetaan, niiden aikana pitää myydä, koko ajan on jäätävät tulostavoitteet niskassa. Välillä tulee joku oikein seuraamaan, että tarkastuksesi on tarpeeksi myyvä. Ala on kutistunut pelkäksi erikoiskaupan alaksi, vaikka kyse pitäisi olla myös terveydenhuollosta. Ei siellä ole kenelläkään aikaa nyhrätä mitään täydellistä tulosta. Aina on kiire ja sata hommaa odottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Palatakseni asiaan, ap, saitko potkut työpaikasta, jossa suoritit harjoittelusi? Oletko napsinut harkka- ja työpaikkoja levottomasti sieltä täältä? Työpaikkashoppailu kostautuu.
Olin harjoittelupaikassa pätkätyöläisenä, eli soppareita jatkettiin monta vuotta ja minulle tarjottiin monta kertaa jatkoa. Siksi uskalsin hypätä uuteen työpaikkaan valmistuttuani, mutta päädyinkin saamaan fudut, ja nyt olen saanut parit potkut eri firmoista. En halua palata alkuperäiseen firmaan, vaikka minulle on tarjottu sieltä töitä, koska noh, loppupuolella aloin pelätä pomoa niin paljon, etten nukkunut enkä syönyt. Pelkäsin sitä pomoa todella paljon ja saatoin valvoa kaksikin vuorokautta putkeen, jos kuulin hänen haluavan tavata minut työpaikalla käydessään :(
Eli siihen firmaan palaaminen, missä tein harkat, en palaa ellei kammoesimies vaihda työpaikkaansa ensin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palatakseni asiaan, ap, saitko potkut työpaikasta, jossa suoritit harjoittelusi? Oletko napsinut harkka- ja työpaikkoja levottomasti sieltä täältä? Työpaikkashoppailu kostautuu.
Olin harjoittelupaikassa pätkätyöläisenä, eli soppareita jatkettiin monta vuotta ja minulle tarjottiin monta kertaa jatkoa. Siksi uskalsin hypätä uuteen työpaikkaan valmistuttuani, mutta päädyinkin saamaan fudut, ja nyt olen saanut parit potkut eri firmoista. En halua palata alkuperäiseen firmaan, vaikka minulle on tarjottu sieltä töitä, koska noh, loppupuolella aloin pelätä pomoa niin paljon, etten nukkunut enkä syönyt. Pelkäsin sitä pomoa todella paljon ja saatoin valvoa kaksikin vuorokautta putkeen, jos kuulin hänen haluavan tavata minut työpaikalla käydessään :(
Eli siihen firmaan palaaminen, missä tein harkat, en palaa ellei kammoesimies vaihda työpaikkaansa ensin!
Voiko sinulla olla hoitamatonta MT-ongelmaa harjoituspaikan jäljiltä? Monen vuorokauden valvominen ei kuulosta terveeltä. Onko sinulla ahdistuneisuutta, painajaisia? Tehtiinkö sinulle pahaa siellä eli pelkäätkö ns. syystä? Harjoittelupaikkaan palaaminen olisi uran kannalta viisas päätös, mutta sitä ei kannata tehdä terveytensä kustannuksella...
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä ketju, sain näkökulmaa moneen asiaan. Menin nuorena myyjän työhön suunnittelijan ammatin omaavana. Nimike oli suunnittelija. Mutta oikeasti olin myyjä. En osannut priorisoida aikaani oikein enkä siten kovin menestyksekkäästi työssä pärjännyt. Olin tullut suunnittelijaksi ja tein sitä työtä huolella ja suurella innolla.
Pomo kuitenkin halusi että teen kovaa myyntiä, suunnittelu olisi pitänyt tehdä vähän vasemmalla kädellä. Tätä hän ei koskaan sanonut minulle suoraan, myöhemmin vasta oivalsin missä meni vikaan. En ymmärrä miksei hän voinut selkeämmin kertoa mitä minulta odottaa. Oli vain tyytyväinen koulutuksestani ja kehui suunnittelutyötäni. Palavereissa kuitenkin tuli noottia että käytän aivan liikaa aikaa kaikkeen muuhun kuin myyntiin.
Huvittavaa, etten tajunnut silloin. Mutta uskoin koko ajan tekeväni hyvää työtä kun hioin suunnitelmiani. Ei minusta myyjäksi olisi ollutkaan, enkä ole koskaan myyjäksi halunnut. Kehoitan muitakin olemaan varuillaan työnimikkeistä, että mitä tehtäviä ne lopulta voi sisältää. Joku markkinointivastaava tai asiantuntija tms voi tarkoittaa vaikka pelkkää puhelimyyjää..
Tämä on niin totta nykypäivän työmarkkinoilta, joissa pitäisi osata 6 eri ammattialan jutut, eikä aina työnkuva edes ole sitä, mihin kuvittelee hakevansa. Minulle on sattunut kahdesti niin, että työnkuva on ollut toista, mitä haettiin. Tapahtumatuottajan pesti olikin kahvipisteen pyörittämistä ja verkkokaupan pyörittämistä. Viestinäalan työn olikin data-analytiikkaa ja verkkosivujen rakentamista. Perehdytystä ei tietenkään mitenkään tähän ja kun en osannut minulle täysin vierasta asiaa, oltiin hirvittävän nyreitä, että mikäs viestinnän osaaja sinä olet? No se, joka kirjoittaa virheettömällä kieliopilla kaikenlaisia tekstejä kaikenlaisiin tarpeisiin, tekee haastattelut, artikkelit, uutiskirjeet, tiedotteet, oppaiden tekstit jne. Eli just se, mitä te ette tarvitse tai joka myydään asiakkaalle siinä sen data-analyysin sivussa sellaisena ihan OK paskeena.
Tietääkö firma itsekään, mitä ja ketä se on hakemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä ketju, sain näkökulmaa moneen asiaan. Menin nuorena myyjän työhön suunnittelijan ammatin omaavana. Nimike oli suunnittelija. Mutta oikeasti olin myyjä. En osannut priorisoida aikaani oikein enkä siten kovin menestyksekkäästi työssä pärjännyt. Olin tullut suunnittelijaksi ja tein sitä työtä huolella ja suurella innolla.
Pomo kuitenkin halusi että teen kovaa myyntiä, suunnittelu olisi pitänyt tehdä vähän vasemmalla kädellä. Tätä hän ei koskaan sanonut minulle suoraan, myöhemmin vasta oivalsin missä meni vikaan. En ymmärrä miksei hän voinut selkeämmin kertoa mitä minulta odottaa. Oli vain tyytyväinen koulutuksestani ja kehui suunnittelutyötäni. Palavereissa kuitenkin tuli noottia että käytän aivan liikaa aikaa kaikkeen muuhun kuin myyntiin.
Huvittavaa, etten tajunnut silloin. Mutta uskoin koko ajan tekeväni hyvää työtä kun hioin suunnitelmiani. Ei minusta myyjäksi olisi ollutkaan, enkä ole koskaan myyjäksi halunnut. Kehoitan muitakin olemaan varuillaan työnimikkeistä, että mitä tehtäviä ne lopulta voi sisältää. Joku markkinointivastaava tai asiantuntija tms voi tarkoittaa vaikka pelkkää puhelimyyjää..
Tämä on niin totta nykypäivän työmarkkinoilta, joissa pitäisi osata 6 eri ammattialan jutut, eikä aina työnkuva edes ole sitä, mihin kuvittelee hakevansa. Minulle on sattunut kahdesti niin, että työnkuva on ollut toista, mitä haettiin. Tapahtumatuottajan pesti olikin kahvipisteen pyörittämistä ja verkkokaupan pyörittämistä. Viestinäalan työn olikin data-analytiikkaa ja verkkosivujen rakentamista. Perehdytystä ei tietenkään mitenkään tähän ja kun en osannut minulle täysin vierasta asiaa, oltiin hirvittävän nyreitä, että mikäs viestinnän osaaja sinä olet? No se, joka kirjoittaa virheettömällä kieliopilla kaikenlaisia tekstejä kaikenlaisiin tarpeisiin, tekee haastattelut, artikkelit, uutiskirjeet, tiedotteet, oppaiden tekstit jne. Eli just se, mitä te ette tarvitse tai joka myydään asiakkaalle siinä sen data-analyysin sivussa sellaisena ihan OK paskeena.
Tietääkö firma itsekään, mitä ja ketä se on hakemassa?
Haha! Minä luulin meneväni tiesuunnittelijaksi, mutta sain tietää vasta jälkikäteen, että asiakkaatkin pitäisi hankkia itse. Mitään ei ollut valmiina, ei edes alihankkijoita. Yrittäjä ei suostunut säätämään toimenkuvaa niin, että olisi itse keskittynyt lisämyyntiin ja jättänyt paperinpyörittelyn minulle. Umpikujassa oltiin.
Suosittelin yrittäjälle paria kaveria, jotka työskentelivät mm. markkinoinnin parissa, ja lisäksi yhtä äitiyslomalaista, joka voisi aloittaa pienillä tunneilla ja kasvattaa tuntimäärää sitä mukaa, kun asiakaskunta kasvaisi (ja lapsi varttuisi).
On aina vain tärkeämpää tunnistaa ne paikat, mistä pitää lähteä 2 viikon jälkeen eikä vasta koeaikapurun ja haukkumisryöpyn jälkeen.
Enpä tiedä. Tämä sama asia on kuitenkin annettu syyksi useamman kerran, useamman eri henkilön toimesta. Vaikea kuvitella, että todellinen syy olisi jotain totaalisen muuta. Voi tietysti olla, että liiallisella tarkkuudella tarkoitetaan aikaansaamattomuutta, väärin priorisoimista tms, mutta on epätodennäköistä että todellinen ongelma olisi esim. hankala luonne. Eli ilmoitettu syy on johtolanka, jonka avulla todellinen ongelma varmaankin löytyy.
On olemassa myös ihmisiä, joilla työsuhteet ovat tyssänneet (joko koeaikapurkujen tai määräaikaisten päättymisen kautta) siten, että syytä ei ole kerrottu tai syyksi on kerrottu eri kerroilla eri asioita. Tällöin asian ytimeen pääseminen on luonnollisesti superhankalaa. Onko ongelmana lähinnä huono tuuri ja epäreilut työnantajat, vai onko olemassa yhteisenä nimittäjänä oleva taustasyy, jota jostain syystä ei haluta sanoa suoraan? On helpompaa sanoa, että juuri nyt ei ole sopivaa projektia tarjolla, kuin että olet yhteistyökyvytön ihminen. Mutta voi myös olla, että oikeasti ei ole sopivaa projektia tarjolla...