Taas potkut liiasta tarkkuudesta

Vierailija kirjoitti:

Mä en todellakaan ole perfektionisti, mutta työni haluaisin silti tehdä kunnolla, mutta monessa paikassa mennään "keksi jotain" tai "tee sen nyt vaan jotenkin" -periaatteella. Sitten jos otat asioista selvää ja yrität tehdä niin kuin pitäisi ja hyvä olisi, olet liian hidas ja vaativa.

niin eli et edes tiedä, mitä on "kunnolla", etkä tiedä työstäsi tarpeeksi "keksiäksesi jotain" eli ratkaisemaan ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko nykyinen työ myös myyntityötä? On ihan ymmärrettävää että tarkkuuden ja nopeuden pitää olla balanssissa. Harvassa työssä voi käyttää hirveästi aikaa nyhräämiseen ja täydelliseen lopptulokseen, kun 90% oikein lopputulos puolet pidemmässä ajassa on ihan riittävä. Etkö voisi vain opetella hyväksymään epätäydellinen, mutta riittävän hyvä lopputulos joka olisi nopeammin saavutettavissa? Työelämässä pitää olla valmis myös muuttamaan itseään tiettyyn pisteeseen saakka. 

Muuttamaan itseään? Taitoja pitää kehittää, mutta ei nyt persoonallisuuttaan tartte muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko nykyinen työ myös myyntityötä? On ihan ymmärrettävää että tarkkuuden ja nopeuden pitää olla balanssissa. Harvassa työssä voi käyttää hirveästi aikaa nyhräämiseen ja täydelliseen lopptulokseen, kun 90% oikein lopputulos puolet pidemmässä ajassa on ihan riittävä. Etkö voisi vain opetella hyväksymään epätäydellinen, mutta riittävän hyvä lopputulos joka olisi nopeammin saavutettavissa? Työelämässä pitää olla valmis myös muuttamaan itseään tiettyyn pisteeseen saakka. 

Kyllä on, olen "myyjä-asiantuntija".

Lähdin tälle alalle, koska minulla on hyvä lukupää (valmistuin lukiosta kolmessa vuodessa M:n papereilla käytännössä lukematta) ja myyntityökin sujui. Luulin, että tämä on ammatillisesti varma nakki.

Sitähän tässä ihmettelen, että minkä pitäisi muuttua. Teen hirveästi töitä, pinnistelen ja kysyn ohjeita, ja silti olen saanut lähtöpasseja aina samasta syystä. Mielenterveys on ok ja Mensan testistä saan 120 pistettä, ja kouluistakin valmistuin ajallaan. Osan ajasta tein osa-aikatöitäkin opintojen ohessa.

Luulisi, että panos-tuotto - suhde olisi kunnossa näillä spekseillä. Mutta kun ei.

Toistaiseksi olen päässyt helposti työhaastatteluihin, mutta tässä vaiheessa jatko alkaa jo ahdistaa. Cv näyttää jo vähän risaiselta, eikä se ole hyvä.

Tarvitset tarkempaa palautetta. Jokinhan selvästi mättää ja paljon, jos tuo toistuu.

Sen vaan sanon, että lukiosta saa hyvät paperit ulkoa opettelemalla, ja jos sun pitää pinnistellä ja kysyä jatkuvasti ohjeita, ja jos kuvittelet että lukiomenestyksen pitäisi jotenkin korreloida työmenestyksen kanssa, niin ehkä et oikein edes ymmärrä mitä sulta odotetaan. Ja mitä lukiolla edes on tekemistä työn kanssa, eikö sulla ole ihan alan oikeaa koulutusta?

Alalle tyypillinen korkeakoulututkinto löytyy!

Lukion suorittaminen tavoiteajassa hyvin arvosanoin lähinnä taustoittaa sitä, että en ole pinko. Jos kouluihin olisi kulunut vuosikaudet ylimääräistä aikaa tai jos olisin suorittanut sileitä kymppejä hirveällä raadannalla, niin näkisin itsekin, missä vika on.

Nyt olen kujalla, koska en ymmärrä miksei perusfiksu ja perusahkera peruspulliainen pääse työelämään kiinni.

"Ei ymmärrä mitä odotetaan" voi olla ihan hyvä dg. Muitakin vaihtoehtoja otetaan vastaan :D

Vaikuttaa siltä, että olet liian perfektionisti. Takerrut yksityiskohtiin, etkä näe kokonaisuutta. Yleensä tuohon liittyy tietynlaista joustamattomuutta, pakkomielteisyyttä ja kapeakatseisuutta ja jopa vaikeutta toimia ryhmässä. Työelämässä tarvitaan kuitenkin tehokkuutta. Ikävä kyllä se ei mene niin, että sinä voit suorittaa yhden tehtävän siinä ajassa, missä muut tekee viisi. Tehokkaammat tekevät luultavasti ihan yhtä hyvää jälkeä.

Sinun pitää kehittää noita asioita itsessäsi. Tai perusta oma firma, kunhan ensin lasket tarkasti, onko nysvääminen ja takertuminen rahallisesti kannattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi myöntää, että on oikeasti osa ammatttitaitoa, että tunnistaa mitkä asiat on niin tärkeitä, että ne todella pitää olla oikein ja mitkä taas ovat niin sivuseikkoja, että voivat hyvin olla vähän sinnepäinkin. Miksi ihmeessä on pakko vääntää turhia kärpäsenkakkoja, kun VOISI keskittyä asiaankin?

Perfektionismi ei todellakaan ole hyve, vaikka perfektionistit salaa itse niin kuvittelevatkin. Se on vamma.

Jos ongelmani ei voi olla perfektionismi, niin mikä tulisi mieleesi heti hyvänä kakkosena?

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että olet liian perfektionisti. Takerrut yksityiskohtiin, etkä näe kokonaisuutta. Yleensä tuohon liittyy tietynlaista joustamattomuutta, pakkomielteisyyttä ja kapeakatseisuutta ja jopa vaikeutta toimia ryhmässä. Työelämässä tarvitaan kuitenkin tehokkuutta. Ikävä kyllä se ei mene niin, että sinä voit suorittaa yhden tehtävän siinä ajassa, missä muut tekee viisi. Tehokkaammat tekevät luultavasti ihan yhtä hyvää jälkeä.

Sinun pitää kehittää noita asioita itsessäsi. Tai perusta oma firma, kunhan ensin lasket tarkasti, onko nysvääminen ja takertuminen rahallisesti kannattavaa.

Sinulta kysyn; mitkä ovat ne pointit, joiden perusteella näyttäydyn perfektionistina? Minun on itse vaikea niellä tuota. Pääsin tähänkin työpaikkaan cv:llä, josta bongasin myöhemmin hölmön (hassun) kirjoitusvirheen. Luulisi, että perfektionistin cv olisi tip top.

Olisiko kirjanpito tai verohallinnossa työskentely sinun heiniäsi? Työtahti voi olla varsinkin ajoittain hektinen, mutta tarkkuus on hyvästä.

Onnistuin itse saamaan burnoutin 10 vuotta sitten. Kävin sitten psykoterapiassa, jonka pääasiallinen viesti oli, että pitää olla itselleen armollinen. Se nyt ei vaan multa onnistunut, kun olin kuitenkin kiinnostunut alastani. Jouduin myös jatkuvasti käymään täydennyskoulutuksissa tai opettelemaan itsekseni muuttuvia asioita.

Perusluonnetaan on vaikea muuttaa ja sanoisinpa, että toimenkuva oli sellainen, että siinä oli yhdelle ihmiselle vähän liikaa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää opetella mentaliteetti tehdä "riittävän hyvää". Eli ei välttämättä pilkuntarkkaan viilaukseen asti mutta kaikki vaatimukset täyttävää silti.

Miksi? 

Miksi ei voisi olla asiakaskuntaa, joka on valmis maksamaan siitä, että saa todella korkealaatuista jälkeä eikä vain jotain "riittävän hyvää"? Eikö tosiaan tuollaista markkinarakoa ole?

Kuvittelisin, että vaikka hammasteknikkona saisi näpertää huolella juuri oikein istuvan proteesin. Ja ettei optikollakaan kiirettä tarvitsisi olla; silmälasit on kuitenkin iso hankinta. Kai vastaavaa voisi olla muutakin?

Miksi muutenkin koko työelämän pitää mennä höseltäjien ja hutiloitsijoiden mukaan? Valituksista päätellen tuntuu, että me huolelliset olisimme kuitenkin enemmistö. Me, joille jo se tuottaa iloa, että saa tehdä hommansa kunnolla.

Totta kai on tällaista asiakaskuntaa. Nämä asiakkaat sitten omistavat paksun lompakon ja he ovat valmiita odottamaan pitkäänkin, että se juuri heidän toiveidensa mukainen luksusauto / -kello / -vaate valmistetaan ja ovat valmiita siis myös maksamaan huikeat summat. Mutta tämä kun ei päde sitten "bulkkituotantopuolella" (on sitten kyse valmistavasta teollisuudesta tai myyntityöstä tai mistä tahansa siltä väliltä), silloin asiakkaat äänestävät jaloillaan kun kestää liian kauan / maksaa liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi myöntää, että on oikeasti osa ammatttitaitoa, että tunnistaa mitkä asiat on niin tärkeitä, että ne todella pitää olla oikein ja mitkä taas ovat niin sivuseikkoja, että voivat hyvin olla vähän sinnepäinkin. Miksi ihmeessä on pakko vääntää turhia kärpäsenkakkoja, kun VOISI keskittyä asiaankin?

Perfektionismi ei todellakaan ole hyve, vaikka perfektionistit salaa itse niin kuvittelevatkin. Se on vamma.

perfektionismi on hyve jos se kanavoidaan oikein. muut eivät sitä tee, se pitää tehdä itse. esimerkiksi luciano pavarotti oli perfektionisti ja vaati kollegioltaan korkeaa ammattitaitoa. kymmeniä vuosia ruoski itsensä maailman huipulle tenorina.

Jos olet tarkka numeroiden kanssa, niin perintäsihteeri.

Perfektionistille sopii vain suojatyöpaikat, koska niistä ei saa potkuja edes lusmuilemalla... anteeksi, hiomalla kaikkea täydelliseksi. Yksityisellä sektorilla pitää tahkota voittoakin välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi myöntää, että on oikeasti osa ammatttitaitoa, että tunnistaa mitkä asiat on niin tärkeitä, että ne todella pitää olla oikein ja mitkä taas ovat niin sivuseikkoja, että voivat hyvin olla vähän sinnepäinkin. Miksi ihmeessä on pakko vääntää turhia kärpäsenkakkoja, kun VOISI keskittyä asiaankin?

Perfektionismi ei todellakaan ole hyve, vaikka perfektionistit salaa itse niin kuvittelevatkin. Se on vamma.

Jos ongelmani ei voi olla perfektionismi, niin mikä tulisi mieleesi heti hyvänä kakkosena?

Kokemattomuus ja epävarmuus. Kun ei ihan tiedä, mikä on tärkeää, jää hieromaan ja varmistelemaan kaikkea ja aikaa palaa. Ei kuitenkaan takaa virheettömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Perfektionistille sopii vain suojatyöpaikat, koska niistä ei saa potkuja edes lusmuilemalla... anteeksi, hiomalla kaikkea täydelliseksi. Yksityisellä sektorilla pitää tahkota voittoakin välillä.

perfektionistilla on se ongelma että se osaa tehdä korkea laatuista työtä mikä luo kateutta työyhteisöissä.

Meillä oli yksi tällainen työntekijä. Asiat eivät edenneet, kun hän nysväsi jonninjoutavien pikkuasioiden kanssa. Toki tarkka pitää olla, mutta jotain rajaa. Täytyy osata myös priorisoida.

Lisäksi hän soitteli näistä asioista puheluita "tarkistaakseen asioita" ja tuhlasi näihin puheluihin mielettömästi aikaa. 

Ei työn jäljellä ole mitään merkitystä  vaan nopeudella ja hyvillä suhteilla. Räkä poskella sinne päin ja nuolemalla astumatta kenenkään varpaille se ura luodaan.

Työntekijät jotka tekee laatua koetaan uhaksi koska joku esimies voi saada aivopierun että muidenkin pitäisi vaivautua tekemään jotain leipänsä eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää opetella mentaliteetti tehdä "riittävän hyvää". Eli ei välttämättä pilkuntarkkaan viilaukseen asti mutta kaikki vaatimukset täyttävää silti.

Miksi? 

Miksi ei voisi olla asiakaskuntaa, joka on valmis maksamaan siitä, että saa todella korkealaatuista jälkeä eikä vain jotain "riittävän hyvää"? Eikö tosiaan tuollaista markkinarakoa ole?

Kuvittelisin, että vaikka hammasteknikkona saisi näpertää huolella juuri oikein istuvan proteesin. Ja ettei optikollakaan kiirettä tarvitsisi olla; silmälasit on kuitenkin iso hankinta. Kai vastaavaa voisi olla muutakin?

Miksi muutenkin koko työelämän pitää mennä höseltäjien ja hutiloitsijoiden mukaan? Valituksista päätellen tuntuu, että me huolelliset olisimme kuitenkin enemmistö. Me, joille jo se tuottaa iloa, että saa tehdä hommansa kunnolla.

Hammastekniikan alaa tuntevana on pakko kommentoida, ettei hammasteknikonkaan työssä ole aikaa loputtomiin nyhertää yhden proteesin parissa. Vaatii hyviä kädentaitoja, että pystyy tekemään tarkkaa jälkeä mutta samalla myös nopeasti. Työn alla on samanaikaisesti useita potilastöitä, jotka on saatava valmiiksi hammaslääkärien pyytämässä aikataulussa. Kiirettä siis pitää ja eikä sitä taida oikein millään alalla päästä pakoon nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perfektionistille sopii vain suojatyöpaikat, koska niistä ei saa potkuja edes lusmuilemalla... anteeksi, hiomalla kaikkea täydelliseksi. Yksityisellä sektorilla pitää tahkota voittoakin välillä.

perfektionistilla on se ongelma että se osaa tehdä korkea laatuista työtä mikä luo kateutta työyhteisöissä.

Miksi olisin kateellinen henkilölle, jonka takia oma työmääräni on moninkertaistunut? Kaikki tekevät korkealaatuista työtä, mutta vain yhdeltä menee moninkertainen aika muihin verrattuna, kun viilaa pilkkua äärimmilleen.

Sen verran kommentoin omasta näkökulmastani, että olen myös luonteeltani perfektionisti. Laatu menee aina kaiken edelle ja virheitä en hyväksy. Olen jopa joskus todella rasittava tapaus esimerkiksi kirjoitusvirheistä nillittäessäni ja syyllistän ihmisiä osaamattomuudesta ja kouluttamattomuudesta, kun makaavat työttöminä himassa esimerkiksi puolivillaisesti hoidettujen opintojen vuoksi.

Suhteiden kautta pääsin tämän vuoden aikana työhön, jossa tein kahden viikon ajan työtä kokoaikatunneilla (oli etukäteen sovittu, että kaksi viikkoa) ja ensimmäiset kaksi päivää työpäivääni venyivät armottoman pitkiksi, kun en suostunut tinkimään laadusta. Olin toki kuullut minua etukäteen kouluttaneelta henkilöltä, että määrä on tärkeämpi kuin laatu. Pakko oli kuitenkin lisätä nopeutta, muuten olisin vain syönyt ja nukkunut töiden välissä. Koko ajan suorituskäyrä oli nouseva, kehityin jatkuvasti nopeammaksi, jäi omaakin aikaa ja silti johto oli tyytyväinen. Ärsytti tinkiä laadusta, mutta omista periaatteista oli pakko joustaa. Työ itsessään oli hyvin mukavaa joustavine työaikoineen ja ala harrastuksen kautta tuttu, sen tarkemmin en kuitenkaan halua siitä sanoa. Etätöistä oli kyse.

Sain kehuja työpanoksestani ja 3 kk koeaikajatkon, joka alkaa tulevana kesänä. Sitten toivottavasti vakityötä.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran kommentoin omasta näkökulmastani, että olen myös luonteeltani perfektionisti. Laatu menee aina kaiken edelle ja virheitä en hyväksy. Olen jopa joskus todella rasittava tapaus esimerkiksi kirjoitusvirheistä nillittäessäni ja syyllistän ihmisiä osaamattomuudesta ja kouluttamattomuudesta, kun makaavat työttöminä himassa esimerkiksi puolivillaisesti hoidettujen opintojen vuoksi.

Suhteiden kautta pääsin tämän vuoden aikana työhön, jossa tein kahden viikon ajan työtä kokoaikatunneilla (oli etukäteen sovittu, että kaksi viikkoa) ja ensimmäiset kaksi päivää työpäivääni venyivät armottoman pitkiksi, kun en suostunut tinkimään laadusta. Olin toki kuullut minua etukäteen kouluttaneelta henkilöltä, että määrä on tärkeämpi kuin laatu. Pakko oli kuitenkin lisätä nopeutta, muuten olisin vain syönyt ja nukkunut töiden välissä. Koko ajan suorituskäyrä oli nouseva, kehityin jatkuvasti nopeammaksi, jäi omaakin aikaa ja silti johto oli tyytyväinen. Ärsytti tinkiä laadusta, mutta omista periaatteista oli pakko joustaa. Työ itsessään oli hyvin mukavaa joustavine työaikoineen ja ala harrastuksen kautta tuttu, sen tarkemmin en kuitenkaan halua siitä sanoa. Etätöistä oli kyse.

Sain kehuja työpanoksestani ja 3 kk koeaikajatkon, joka alkaa tulevana kesänä. Sitten toivottavasti vakityötä.

perfektionismi ei ole periaate/asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää opetella mentaliteetti tehdä "riittävän hyvää". Eli ei välttämättä pilkuntarkkaan viilaukseen asti mutta kaikki vaatimukset täyttävää silti.

Miksi? 

Miksi ei voisi olla asiakaskuntaa, joka on valmis maksamaan siitä, että saa todella korkealaatuista jälkeä eikä vain jotain "riittävän hyvää"? Eikö tosiaan tuollaista markkinarakoa ole?

Kuvittelisin, että vaikka hammasteknikkona saisi näpertää huolella juuri oikein istuvan proteesin. Ja ettei optikollakaan kiirettä tarvitsisi olla; silmälasit on kuitenkin iso hankinta. Kai vastaavaa voisi olla muutakin?

Miksi muutenkin koko työelämän pitää mennä höseltäjien ja hutiloitsijoiden mukaan? Valituksista päätellen tuntuu, että me huolelliset olisimme kuitenkin enemmistö. Me, joille jo se tuottaa iloa, että saa tehdä hommansa kunnolla.

Kun ei noita mystisiä enemmän maksavia asiakkaita ole, ainakaan tarpeeksi. Ei täälläkään kukaan halua maksaa mistään mitään ja hintojen nousua kauhistellaan.