Taas potkut liiasta tarkkuudesta

Vaihda alaa? Ehkä ala ei ole sulle sopivin. Haetaan tehokasta työntekijää ja tehokkuus ei ilmeisesti ole sinun vahvuus.

Siis oliko nykyinen työ myös myyntityötä? On ihan ymmärrettävää että tarkkuuden ja nopeuden pitää olla balanssissa. Harvassa työssä voi käyttää hirveästi aikaa nyhräämiseen ja täydelliseen lopptulokseen, kun 90% oikein lopputulos puolet pidemmässä ajassa on ihan riittävä. Etkö voisi vain opetella hyväksymään epätäydellinen, mutta riittävän hyvä lopputulos joka olisi nopeammin saavutettavissa? Työelämässä pitää olla valmis myös muuttamaan itseään tiettyyn pisteeseen saakka. 

Niin se vaan on, tulos tai ulos.

Sun pitää opetella mentaliteetti tehdä "riittävän hyvää". Eli ei välttämättä pilkuntarkkaan viilaukseen asti mutta kaikki vaatimukset täyttävää silti.

Työelämässä ei pidä pyrkiä siihen kymppiin vaan seiskakin riittää.

Hyödynnä vahvuutesi, voisitko opiskella esim.it-alaa? Tarkkoja työntekijöitäkin tarvitaan.

Halaus ja voimia!

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää opetella mentaliteetti tehdä "riittävän hyvää". Eli ei välttämättä pilkuntarkkaan viilaukseen asti mutta kaikki vaatimukset täyttävää silti.

Miksi? 

Miksi ei voisi olla asiakaskuntaa, joka on valmis maksamaan siitä, että saa todella korkealaatuista jälkeä eikä vain jotain "riittävän hyvää"? Eikö tosiaan tuollaista markkinarakoa ole?

Kuvittelisin, että vaikka hammasteknikkona saisi näpertää huolella juuri oikein istuvan proteesin. Ja ettei optikollakaan kiirettä tarvitsisi olla; silmälasit on kuitenkin iso hankinta. Kai vastaavaa voisi olla muutakin?

Miksi muutenkin koko työelämän pitää mennä höseltäjien ja hutiloitsijoiden mukaan? Valituksista päätellen tuntuu, että me huolelliset olisimme kuitenkin enemmistö. Me, joille jo se tuottaa iloa, että saa tehdä hommansa kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko nykyinen työ myös myyntityötä? On ihan ymmärrettävää että tarkkuuden ja nopeuden pitää olla balanssissa. Harvassa työssä voi käyttää hirveästi aikaa nyhräämiseen ja täydelliseen lopptulokseen, kun 90% oikein lopputulos puolet pidemmässä ajassa on ihan riittävä. Etkö voisi vain opetella hyväksymään epätäydellinen, mutta riittävän hyvä lopputulos joka olisi nopeammin saavutettavissa? Työelämässä pitää olla valmis myös muuttamaan itseään tiettyyn pisteeseen saakka. 

Kyllä on, olen "myyjä-asiantuntija".

Lähdin tälle alalle, koska minulla on hyvä lukupää (valmistuin lukiosta kolmessa vuodessa M:n papereilla käytännössä lukematta) ja myyntityökin sujui. Luulin, että tämä on ammatillisesti varma nakki.

Sitähän tässä ihmettelen, että minkä pitäisi muuttua. Teen hirveästi töitä, pinnistelen ja kysyn ohjeita, ja silti olen saanut lähtöpasseja aina samasta syystä. Mielenterveys on ok ja Mensan testistä saan 120 pistettä, ja kouluistakin valmistuin ajallaan. Osan ajasta tein osa-aikatöitäkin opintojen ohessa.

Luulisi, että panos-tuotto - suhde olisi kunnossa näillä spekseillä. Mutta kun ei.

Toistaiseksi olen päässyt helposti työhaastatteluihin, mutta tässä vaiheessa jatko alkaa jo ahdistaa. Cv näyttää jo vähän risaiselta, eikä se ole hyvä.

Hae töihin valtiolle. :) Palkka ei ole ehkä kaikkein kilpailukykyisin, mutta tarkkuutta arvostetaan. http://www.valtiolle.fi

Joku tarkkuutta vaativa työ. Karu fakta ettei asiakas maksa ylilaadusta yhtään enempää ja jos tehokkuutta ei ole niin piaan on firma konkassa.

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä ei pidä pyrkiä siihen kymppiin vaan seiskakin riittää.

En ole ollut ikinä kympin tekijä, sehän tässä niin kurjaa onkin! Ihan tavallinen laiskanpulskea tekijä, joka kuvitteli että myynnillisen osaamisen ja semihyvän lukupään yhdistelmästä ei tulisi itkua, hampaiden kiristystä ja pitkiä työttömyysjaksoja.

Vierailija kirjoitti:

Hyödynnä vahvuutesi, voisitko opiskella esim.it-alaa? Tarkkoja työntekijöitäkin tarvitaan.

Halaus ja voimia!

LOL. Et ilmeisesti todellakaan ole itse it-alalla töissä.... Ei todellakaan ole aikaa nyhrätä täydellistä. Perfektionisti palaa välittömästi loppuun it-alalla, jossa aikataulut tehdään jo lähtökohtaisesti epärealistisiksi, ja lähinnä kaikessa mennään siellä missä aita on matalin. 

Ei työelämään kannata kyyneliään tuhlata. Parasta on hyväksyä, että työelämä on täyttä paskaa. Työntekijä on aina se joustava osapuoli, työnantaja korkeintaan puhuu kauniisti hallintotieteen oppikirjoista lainattuja manipulointimenetelmiä hyödyntäen.

olen perfektionisti ja omaan vaativan persoonallisuuden. yhteiskunta alkoi hylkimään minua jo peruskoulussa koska yksilö ei saa noudattaa määrättyjä sääntöjä huomauttaa niistä ja olla huolellinen.

jo nuorena kyseenalaistin suomessa vallitsevat opetustekniikan eli omasin kriittisen pedagogiikan katsomuskannan.  tän seurauksena opettajat piti minua uhkana heidän instituutiolle. 

ajauduin duunariksi eikä siitäkään mitään tullut, muuta kuin potkuja ym. koska olin aina työnantajan pahimman vihollisen eli valvojan suosiossa.

nyt opiskelen toista vuotta oikeustieteiden maisteriksi. olen löytänyt alani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyödynnä vahvuutesi, voisitko opiskella esim.it-alaa? Tarkkoja työntekijöitäkin tarvitaan.

Halaus ja voimia!

LOL. Et ilmeisesti todellakaan ole itse it-alalla töissä.... Ei todellakaan ole aikaa nyhrätä täydellistä. Perfektionisti palaa välittömästi loppuun it-alalla, jossa aikataulut tehdään jo lähtökohtaisesti epärealistisiksi, ja lähinnä kaikessa mennään siellä missä aita on matalin. 

Tämä on kyllä valitettavasti niin totta.

Huoh. Olisin itse valmis koodailemaan puolella nykyisestä kuukausiliksastani (4200 - > 2100 euroa), kunhan saisin tehdä työn kunnolla. Jos olisi meidän pienempään palkkaan tyytyvillä huolellisilla nysvääjillä oma firma? Eihän me asiakkaalle sen kalliimmaksi tultaisi.

Eikö ole aika selvää, että myyjänä vain sillä on merkitystä miten paljon myyt ja kunhan työ on tehty just ja just sillä laadulla, ettei kummemmin reklamaatioita tule, niin se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oliko nykyinen työ myös myyntityötä? On ihan ymmärrettävää että tarkkuuden ja nopeuden pitää olla balanssissa. Harvassa työssä voi käyttää hirveästi aikaa nyhräämiseen ja täydelliseen lopptulokseen, kun 90% oikein lopputulos puolet pidemmässä ajassa on ihan riittävä. Etkö voisi vain opetella hyväksymään epätäydellinen, mutta riittävän hyvä lopputulos joka olisi nopeammin saavutettavissa? Työelämässä pitää olla valmis myös muuttamaan itseään tiettyyn pisteeseen saakka. 

Kyllä on, olen "myyjä-asiantuntija".

Lähdin tälle alalle, koska minulla on hyvä lukupää (valmistuin lukiosta kolmessa vuodessa M:n papereilla käytännössä lukematta) ja myyntityökin sujui. Luulin, että tämä on ammatillisesti varma nakki.

Sitähän tässä ihmettelen, että minkä pitäisi muuttua. Teen hirveästi töitä, pinnistelen ja kysyn ohjeita, ja silti olen saanut lähtöpasseja aina samasta syystä. Mielenterveys on ok ja Mensan testistä saan 120 pistettä, ja kouluistakin valmistuin ajallaan. Osan ajasta tein osa-aikatöitäkin opintojen ohessa.

Luulisi, että panos-tuotto - suhde olisi kunnossa näillä spekseillä. Mutta kun ei.

Toistaiseksi olen päässyt helposti työhaastatteluihin, mutta tässä vaiheessa jatko alkaa jo ahdistaa. Cv näyttää jo vähän risaiselta, eikä se ole hyvä.

Tarvitset tarkempaa palautetta. Jokinhan selvästi mättää ja paljon, jos tuo toistuu.

Sen vaan sanon, että lukiosta saa hyvät paperit ulkoa opettelemalla, ja jos sun pitää pinnistellä ja kysyä jatkuvasti ohjeita, ja jos kuvittelet että lukiomenestyksen pitäisi jotenkin korreloida työmenestyksen kanssa, niin ehkä et oikein edes ymmärrä mitä sulta odotetaan. Ja mitä lukiolla edes on tekemistä työn kanssa, eikö sulla ole ihan alan oikeaa koulutusta?

Vierailija kirjoitti:

Ei työelämään kannata kyyneliään tuhlata. Parasta on hyväksyä, että työelämä on täyttä paskaa. Työntekijä on aina se joustava osapuoli, työnantaja korkeintaan puhuu kauniisti hallintotieteen oppikirjoista lainattuja manipulointimenetelmiä hyödyntäen.

Tämä. Burnoutin jälkeen sinut vain korvataan seuraavalla.

Kannattaisi myöntää, että on oikeasti osa ammatttitaitoa, että tunnistaa mitkä asiat on niin tärkeitä, että ne todella pitää olla oikein ja mitkä taas ovat niin sivuseikkoja, että voivat hyvin olla vähän sinnepäinkin. Miksi ihmeessä on pakko vääntää turhia kärpäsenkakkoja, kun VOISI keskittyä asiaankin?

Perfektionismi ei todellakaan ole hyve, vaikka perfektionistit salaa itse niin kuvittelevatkin. Se on vamma.

Mä en todellakaan ole perfektionisti, mutta työni haluaisin silti tehdä kunnolla, mutta monessa paikassa mennään "keksi jotain" tai "tee sen nyt vaan jotenkin" -periaatteella. Sitten jos otat asioista selvää ja yrität tehdä niin kuin pitäisi ja hyvä olisi, olet liian hidas ja vaativa.