Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Dear Fat People
13.09.2015 |
http://www.iltasanomat.fi/muoti-kauneus/art-1442026904570.html
Mitä mieltä olette ko. tubettajasta? Itse kyllä olen osittain samaa mieltä hänen kanssaan. Tehkööt ihmiset mitä haluavat, jos kerta on niin ihanaa olla lihava, mutta ärsyttää, että verorahoista kustannetaan lihavien sairauskuluja.
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 17:37"]
En jaksanut katsoa videota paria minuuttia pidempään. Kyseinen nainen tuntui enemmän vain pomppivat aiheesta toiseen ja heiluvan teatraalisesti kuin keskittyvän kunnolla mihinkään oikeaan asiaan. Pidin myös hyvin lapsellisena sitä alun uhoamista, että aiotteko läskit ajaa mua takaa tämän videon takia. Kuka aikuinen tuollaista sanoo, jos haluaa tulla otetuksi vakavasti? :D
[/quote]
Itseänikin häiritsi se hyppivyys ja äänimaailmakin oli häiritsevä, kun välillä kuului musiikki ja välillä ei :D Ja katsoin koko videon ja hyppyjä tuli vielä pahemmin, välillä oli hankaluuksia saada punaisesta langasta kiinni. Mutta toisaalta nuoret eivät jaksa seurata suht monotonista videota, joten heitä nuo asiat tuskin haittaa. Ap
[/quote]
Niin tuntuu että nykyään kaikilla on joku adhd. Ei pystytä keskittymään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 18:30"]
Olen lihava ja minulla on mainostoimisto. Sen lisäksi teen taidetta. Kerro minulle AP missä kohtaa minun ylipaino on muiden maksettava?
[/quote]
No et selvästi ole vielä tarpeeksi lihava. Esim briteissä ja jenkeissä on LIHAVIA ja veronmaksajat joutuu kyllä niiden isoja pyörätuoleja jnejne maksamaan..
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 18:30"]
Olen lihava ja minulla on mainostoimisto. Sen lisäksi teen taidetta. Kerro minulle AP missä kohtaa minun ylipaino on muiden maksettava?
[/quote]
No et selvästi ole vielä tarpeeksi lihava. Esim briteissä ja jenkeissä on LIHAVIA ja veronmaksajat joutuu kyllä niiden isoja pyörätuoleja jnejne maksamaan..
[/quote]
Niin? Kerrohan nyt minulle se miten tulen yhteiskunnalle kalliiksi?
Sori vain: ei meillä kenelläkään ole oikeutta päättää, ketä varten maksamme veroa ja ketä ei. Joo, ei ole kivaa maksaa rahaa siitä, että joku ryyppää maksansa. Eikä siitä, että tupakoija sairastuu keuhkosyöpään. Eikä sitä, että alipainoinen ja liikkumaton sairastuu osteoporoosiin. On aivan turha jaella tuomioita, että olisi kivempi maksaa veroja täysin moitteettomasti elävän kuin "itse vaivansa aiheuttaneen" ihmisen vuoksi. Sama oikeus kaikilla on saada hoitoa vaivoihinsa.
Ilman muuta on syytä keskustella siitä, mitä oikeasti voisimme tehdä sen eteen, että ihmiset joisivat vähemmän alkoholia, tupakoisivat vähemmän ja söisivät terveellisemmin. Mutta ilkeily siksi, että joku itseään häpeillen lopettaisi ikävät tapansa, on täysin jonninjoutavaa. Ja se, joka ihmetteli, miksi ylipainoisen on helpompi mennä ostamaan sipsiä ja muurautua kotiinsa kuin mennä kuntosalille. Ehkä siksi, että se sipsipussi television ääressä on turvallisempaa kuin mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle kohtaamaan ihmisiä, joiden joukossa on tuon videon naisen kaltaisia moukkia. Ei minuakaan rehellisesti huvittaisi mennä uimahalliin paljastamaan itsestäni sen, mikä on sekä minulle että mitä ilmeisimmin myös kanssaihmisilleni tavattoman huomiotaherättävä aihe.
Nykyaika ruokkii ilkeyttä ja vähä-älyisyyttä. Rumat sielut saavat äänensä kuuluviin suurella volyymilla netissä ja somessa. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mollaaminen ja ilkeily ole mikään oikea tapa saada lihavat laihtumaan. Kannustaminen on parempi keino. Jos olette esimerkiksi katsoneet Hurja painonpudotus -ohjelmaa, siinä mielestäni se Chris Powell on ihanan kannustava ja ottaa myös huomioon laihduttajan henkisen puolen. Monilla lihavilla syömiseen kytkeytyy monenlaisia tunteita ja häpeä omaa kehoaan kohtaan voi olla suuri. Tietenkin tuokin ohjelma on amerikkalainen reality-ohjelma, mutta jotenkin tykkään siitä silti. Chris on aivan ihana!
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 18:17"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 17:58"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 17:52"]Ärsyttävä Jenna Marbles -kopio, mutta puhui kyllä ihan asiaa. Sairaalloinen ylipaino ei ole tervettä, normaalia saati sitten joku ylpeyden aihe. Jos ruoka on tärkeämpää kuin oma terveys, niin sulla on ongelma, eikä se oman läskin rakastaminen asiaa auta. [/quote] Joo, no enpä mä tunne ketään sairaalloisen ylipainoista, joka pitäisi ylipainoaan ylpeilyn aiheena tai olisi lihava siksi, kun on vaan niin kivaa olla läski.
[/quote]
Viittasin tuolla siihen Body Positivity -ilmiöön, josta kyseisessä videossakin puhuttiin. Tulee hyvin esille esim. sarjassa My Big Fat Fabulous Life. Siis onhan se ihan hyvä, että nauttii elämästään läskeistä huolimatta, eikä häpeile mennä jonnekin jumppaan, mutta moni tuntuu ottavan sen "lupana" pysyä lihavana. Siis opetellaan rakastamaan sitä sairaalloisen ylipainoista vartaloa, eikä sitten haluta edes laihduttaa aktiivisesti, koska "rakastan itseäni tällaisena", vaikka todellisuudessa kyse on vain laskuudesta ja mukavuudenhalusta. Ei ehkä niin yleistä Suomessa, mutta Amerikassa tuo alkaa todellakin olla haitallinen ilmiö, vaikka sitä hyvänä kampanjoidaankin. Muka se oman vartalon rakastaminen johtaa todennäköisemmin laihtumiseen, kuin se että niitä läskejään häpeilee, mutta käytännössä niin ei näytä tapahtuvan. Nämä positiiviset sairaalloisen ylipainoiset pysyy sairaalloisen ylipainoisena vuodesta toiseen, joten selvästi se laihdutuksen priorisoimatta jättäminen ei edesauta laihtumista yhtään, päinvastoin.
Voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan kommentoinut kenenkään painoa, enkä ajattele mitään negatiivista lihavista ihmisistä joihin törmään liikuntaharrastuksissa. Hehän tekevät terveytensä eteen jotain, joten heillä ei ole mielestäni mitään hävettävää. En siis oikein ymmärrä tuota, ettei muka uskalleta mennä jumppaan, kun hävettää tms. Sitten kuitenkin uskalletaan mennä ostamaan sipsiä kaupasta? Jos häpeää tuntee, niin eikö se ole parempi tuntea siellä salilla kuin sipsihyllyn edessä?
[/quote]
Se sipsipussi on aika helppoa ostaa muiden ostosten mukana. Oikeasti harva ihminen jaksaa kyttäillä toisten ostoskärryjen sisältöä niin tarkasti, että bongaa sieltä kaikkien peruselintarvikkeiden ja vessapaprujen ja pesuaineiden seasta sipsipussin. Ei sen ostaminen ole normaalia kaupassa käyntiä kummempaa. Aikalailla eri asia on mennä kuntosalille muiden kytättäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 18:20"]
Se Upea lihava elämäni -tyyppihän yrittää laihduttaa. Siitä hyvä idea ohjelmassa, että elämästä voi nauttia minkä kokoisena hyvänsä ja silti samalla mennä kohti terveempää ja pienempää kokoa. Elämän ei tarvitse olla katkolla kiloista huolimatta.
t. Elämä katkolla lihava ja masentunut
[/quote]
No eipä se tähän mennessä ole mitään varsinaisesti tehnyt laihtuakseen. Katsoin juuri netistä toisen kauden ekan jakson ja vasta nyt hän päätti tehdä muutoksia ruokavalioon, kun verensokeri huitelee yhden kymmenyksen päässä diabeteksesta. Oli tyytyväinen, kun ei ollut lihonut lisää viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaan laihtunut jopa reilun kilon. Mikä siis on ihan perusvaihtelua jopa normaalipainoiselle, saati sitten 170-kiloiselle. Koko sarjan ajan vaan toistellut, että lihavakin voi olla terve ja että hän haluaa laihtua korkeintaan 50 kiloa. Kauheaa itsepetosta tuollainen, eikä mitään vartalopositiivisuutta.
Ja lisätäkseni tuohon sipsipussi vai sali -asiaan, niin liikunnalla on laihtumisen kannalta pieni merkitys. Suurin vaikutus on ruokavaliolla ja siihen voi jokainen vaikuttaa ihan kotonaan, ei tarvitse mennä arvioivien katseiden alle. Ei tarvitse edes luopua mistään kokonaan, kunhan syö pienempiä annoksia. Se on ihan oikeasti juuri niin yksinkertaista, joten minusta se on tekosyy, ettei laihdu, kun ei ole aikaa/uskallusta urheilla. Kyllähän me kaikki keksitään tekosyitä, ettei tarvitsisi mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta alkuun pitää myöntää itselleen, että kyseessä on tekosyy. Ei niitä muutoksia muuten saa aikaan. Toisaalta jokainen saa minun puolestani olla ihan missä painossa lystää, mutta tuollainen "läski on kaunista, rakasta läskejäsi" -kampanjointi on minusta silti haitallista.
Minusta vielä haitallisempaa on se, että yksi ryhmä julistetaan ns. vapaaksi riistaksi, jolle tekee hyvääkin naamailla oikein urakalla "kansanterveydellisen huolen" nimissä. Etenkin, kun se on niin valikoivaa: kansa kuluttaa tolkuttomasti alkoholia, mutta silti suurempi kauhistus on nimenomaan ylipainoiset. On hassunhauskaa, kun tuli bileissä "vedettyä överit", mutta kauhistelun arvoista, kun ylipainoinen kehtaa esiintyä julkisesti tai rakastaa itseään sellaisenaan, kiloineen kaikkineen.
Ja edelleen: paljonko se edesauttaa laihtumista, kun ylipainoiset käytännössä ajetaan tällaisilla videoilla häpeilemään poteroihinsa ja kehittelemään mielessään dieettejä, joilla ei ole terveyden kanssa mitään tekemistä, vaikka niillä laihtuisikin nopeasti? Lietsonta aiheuttaa vain paniikkitekoja, ei järkiperäisiä ratkaisuja. Ja ainakin voin sanoa omakohtaisena kokemuksena, että itseinho ja ihmisten solvaaminen mitä erikoisimmissakin tilanteissa on vain saanut aikaan jojoilua, lihomista ja sekä henkistä että ruumiillista pahoinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
My Very Dear Skinny Ladies, SHUT UP, NOW!
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:21"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 18:20"]
Se Upea lihava elämäni -tyyppihän yrittää laihduttaa. Siitä hyvä idea ohjelmassa, että elämästä voi nauttia minkä kokoisena hyvänsä ja silti samalla mennä kohti terveempää ja pienempää kokoa. Elämän ei tarvitse olla katkolla kiloista huolimatta.
t. Elämä katkolla lihava ja masentunut
[/quote]
No eipä se tähän mennessä ole mitään varsinaisesti tehnyt laihtuakseen. Katsoin juuri netistä toisen kauden ekan jakson ja vasta nyt hän päätti tehdä muutoksia ruokavalioon, kun verensokeri huitelee yhden kymmenyksen päässä diabeteksesta. Oli tyytyväinen, kun ei ollut lihonut lisää viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaan laihtunut jopa reilun kilon. Mikä siis on ihan perusvaihtelua jopa normaalipainoiselle, saati sitten 170-kiloiselle. Koko sarjan ajan vaan toistellut, että lihavakin voi olla terve ja että hän haluaa laihtua korkeintaan 50 kiloa. Kauheaa itsepetosta tuollainen, eikä mitään vartalopositiivisuutta.
Ja lisätäkseni tuohon sipsipussi vai sali -asiaan, niin liikunnalla on laihtumisen kannalta pieni merkitys. Suurin vaikutus on ruokavaliolla ja siihen voi jokainen vaikuttaa ihan kotonaan, ei tarvitse mennä arvioivien katseiden alle. Ei tarvitse edes luopua mistään kokonaan, kunhan syö pienempiä annoksia. Se on ihan oikeasti juuri niin yksinkertaista, joten minusta se on tekosyy, ettei laihdu, kun ei ole aikaa/uskallusta urheilla. Kyllähän me kaikki keksitään tekosyitä, ettei tarvitsisi mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta alkuun pitää myöntää itselleen, että kyseessä on tekosyy. Ei niitä muutoksia muuten saa aikaan. Toisaalta jokainen saa minun puolestani olla ihan missä painossa lystää, mutta tuollainen "läski on kaunista, rakasta läskejäsi" -kampanjointi on minusta silti haitallista.
[/quote]
Tuossa on muuten aika hyvä pointti. Syödä pitäisi kohtuudella, jotta laihtuisi. Sepä se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Ajatellaan vaikka alkoholisteja. Heille suositellaan juomisen lopettamista kokonaan, koska kohtuukäytön opettelu on useimmille huomattavasti vaikeampaa. Ei kukaan edes ehdottaisi alkoholistille, että tämä mieluummin kuin lopettaa juomisen kokonaan, opetteleekin alkoholin kohtuukäyttäjäksi. Lihava ei voi lopettaa syömistä kokonaan, lihavan ainoa vaihtoehto on se kohtuukäyttö. Ja se jolle ruoka ei ole riippuvuus, ei toki tiedä miten suuria ponnistuksia toisille ruuan kohtuukäyttö voi aiheuttaa. Minä tiedän sen, sillä olen laihduttanut 40 kiloa ja opetellut sitä syömistä kohtuudella. Painoindeksi on ollut n. 26-27 tasolla nyt jo yli vuosikymmenen, mutta ruuan kohtuukäyttämistä joudun opettelemaan vieläkin lähes päivittäin. Monta kertaa viikossa tulee edelleen ihan mielettömät ahmimishimot kun ruoka vaan maistuu niin hyvältä. Vertailun vuoksi lopetin kolmisen vuotta sitten tupakoinnin. Sen lopetin ihan kokonaan enkä edes yrittänyt mitään vain silloin tällöin tupakointia. Enää ei ole röökiä tehnyt yhtään mieli kertaakaan noin vuoteen. Hyvää ruokaa tekee mieli lähes joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:48"]
Minusta vielä haitallisempaa on se, että yksi ryhmä julistetaan ns. vapaaksi riistaksi, jolle tekee hyvääkin naamailla oikein urakalla "kansanterveydellisen huolen" nimissä. Etenkin, kun se on niin valikoivaa: kansa kuluttaa tolkuttomasti alkoholia, mutta silti suurempi kauhistus on nimenomaan ylipainoiset. On hassunhauskaa, kun tuli bileissä "vedettyä överit", mutta kauhistelun arvoista, kun ylipainoinen kehtaa esiintyä julkisesti tai rakastaa itseään sellaisenaan, kiloineen kaikkineen.
Ja edelleen: paljonko se edesauttaa laihtumista, kun ylipainoiset käytännössä ajetaan tällaisilla videoilla häpeilemään poteroihinsa ja kehittelemään mielessään dieettejä, joilla ei ole terveyden kanssa mitään tekemistä, vaikka niillä laihtuisikin nopeasti? Lietsonta aiheuttaa vain paniikkitekoja, ei järkiperäisiä ratkaisuja. Ja ainakin voin sanoa omakohtaisena kokemuksena, että itseinho ja ihmisten solvaaminen mitä erikoisimmissakin tilanteissa on vain saanut aikaan jojoilua, lihomista ja sekä henkistä että ruumiillista pahoinvointia.
[/quote]
Samaa mieltä. Ilmeisesti aina pitää olla jokin ryhmä tikun nenässä. Siihen voivat sitten muut purkaa omia turhautumiaan ja loistaa vieressä parempana ihmisenä. Se ei edistä yhtään hyvinvointia. Huomaan itsestäni, että voin paremmin ja jopa laihdun kun on positiivinen fiilis ja tunnen itseni hyväksytyksi. Jos taas tunnen, että joudun suojautumaan muiden inholta ja pilkalta, käperryn helposti kilojeni suojaan ja saan niistä tekosyyn jättäytyä pois esim. sosiaalisista tilanteista. Kaikkihan ei näin herkkiä ole kuin minä, mutta pointtina kuitenkin se, että henkinen hyvinvointi on todella tärkeää terveen elämän onnistumiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas harvinaisen ärsyttävän ja vastenmielisen oloinen nainen. Antaa itsestään mielikuvan ihmisenä, joka ei kykene keskittymään yhteen asiaan edes kuutta minuuttia ja jolla on typeriä mielipiteitä ja tapana laukoa niitä seurauksia miettimättä. Varmasti tuollainen julkinen esiintyminen vaikuttaa negatiivisesti esim. työn saantiin. En itse rekrytoijana palkkaisi tuollaista henkilöä.
Nään siin sekä plus-puolen ja miinus-puolen,
Plus siitä, että ylipaino on oikeesti "riippuvuussairaus", jossa kukaan ei kestä elossa kauaa tai ilman diabetestä
Sinänsä alapeukku siitä, että on olemassa geneettisiä häiriöitä jotka aiheuttavat selluliittisairauksia. Muuten kyllä aika bimbo ämmä
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:57"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:21"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 18:20"] Se Upea lihava elämäni -tyyppihän yrittää laihduttaa. Siitä hyvä idea ohjelmassa, että elämästä voi nauttia minkä kokoisena hyvänsä ja silti samalla mennä kohti terveempää ja pienempää kokoa. Elämän ei tarvitse olla katkolla kiloista huolimatta. t. Elämä katkolla lihava ja masentunut [/quote] No eipä se tähän mennessä ole mitään varsinaisesti tehnyt laihtuakseen. Katsoin juuri netistä toisen kauden ekan jakson ja vasta nyt hän päätti tehdä muutoksia ruokavalioon, kun verensokeri huitelee yhden kymmenyksen päässä diabeteksesta. Oli tyytyväinen, kun ei ollut lihonut lisää viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaan laihtunut jopa reilun kilon. Mikä siis on ihan perusvaihtelua jopa normaalipainoiselle, saati sitten 170-kiloiselle. Koko sarjan ajan vaan toistellut, että lihavakin voi olla terve ja että hän haluaa laihtua korkeintaan 50 kiloa. Kauheaa itsepetosta tuollainen, eikä mitään vartalopositiivisuutta. Ja lisätäkseni tuohon sipsipussi vai sali -asiaan, niin liikunnalla on laihtumisen kannalta pieni merkitys. Suurin vaikutus on ruokavaliolla ja siihen voi jokainen vaikuttaa ihan kotonaan, ei tarvitse mennä arvioivien katseiden alle. Ei tarvitse edes luopua mistään kokonaan, kunhan syö pienempiä annoksia. Se on ihan oikeasti juuri niin yksinkertaista, joten minusta se on tekosyy, ettei laihdu, kun ei ole aikaa/uskallusta urheilla. Kyllähän me kaikki keksitään tekosyitä, ettei tarvitsisi mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta alkuun pitää myöntää itselleen, että kyseessä on tekosyy. Ei niitä muutoksia muuten saa aikaan. Toisaalta jokainen saa minun puolestani olla ihan missä painossa lystää, mutta tuollainen "läski on kaunista, rakasta läskejäsi" -kampanjointi on minusta silti haitallista. [/quote] Tuossa on muuten aika hyvä pointti. Syödä pitäisi kohtuudella, jotta laihtuisi. Sepä se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Ajatellaan vaikka alkoholisteja. Heille suositellaan juomisen lopettamista kokonaan, koska kohtuukäytön opettelu on useimmille huomattavasti vaikeampaa. Ei kukaan edes ehdottaisi alkoholistille, että tämä mieluummin kuin lopettaa juomisen kokonaan, opetteleekin alkoholin kohtuukäyttäjäksi. Lihava ei voi lopettaa syömistä kokonaan, lihavan ainoa vaihtoehto on se kohtuukäyttö. Ja se jolle ruoka ei ole riippuvuus, ei toki tiedä miten suuria ponnistuksia toisille ruuan kohtuukäyttö voi aiheuttaa. Minä tiedän sen, sillä olen laihduttanut 40 kiloa ja opetellut sitä syömistä kohtuudella. Painoindeksi on ollut n. 26-27 tasolla nyt jo yli vuosikymmenen, mutta ruuan kohtuukäyttämistä joudun opettelemaan vieläkin lähes päivittäin. Monta kertaa viikossa tulee edelleen ihan mielettömät ahmimishimot kun ruoka vaan maistuu niin hyvältä. Vertailun vuoksi lopetin kolmisen vuotta sitten tupakoinnin. Sen lopetin ihan kokonaan enkä edes yrittänyt mitään vain silloin tällöin tupakointia. Enää ei ole röökiä tehnyt yhtään mieli kertaakaan noin vuoteen. Hyvää ruokaa tekee mieli lähes joka päivä.
[/quote]
Todistit tavallaan juuri pointtini. Sinä myönnät, että ruoka on sinulle riippuvuus, mutta olet tietoisesti rajoittanut syömistä ja laihtunut todella paljon sen ansiosta. Propsit sinulle!
Sen sijaan ruokariippuvainen ylipainoinen, joka ei suostu edes myöntämään, että kyseessä on riippuvuus, vaan syyttää jotain sairautta/geenejä/muiden ihmisten arvostelua painostaan, ei varmasti laihdu. Ei vaikka kokisi itsensä miten kauniiksi BMI:ssä 50. Minäkin olen laihduttanut 10 kiloa, mikä ei ehkä ole paljon, mutta kesti kauan päästä siitäkään eroon. Nyt olen juuri normaalipainon ylärajalla ja vahdin painoani päivittäin, koska en halua mennä uudestaan ylipainon puolelle. En pitänyt olostani ja ulkonäöstäni 10 kiloa ylipainoisena ja se nimenomaan antoi motivaatiota tehdä asialle jotain. Melko pienillä ja vaiheittaisilla valinnoilla paino laski hitaasti, ja se olisi varmasti laskenut paljon nopeamminkin, jos olisin tehnyt suurempia muutoksia. Nykyään syön päivässä todella vähän verrattuna siihen, mitä söin teininä ja nuorena aikuisena. Silloin pystyin syömään oikeastaan mitä vaan lihomatta, minkä vuoksi päädyinkin ylipainon puolelle, kun aineenvaihdunta ei enää toiminutkaan samalla tavoin. Mutta elämä on valintoja ja joistain asioista on luovuttava, että pysyy terveenä ja toimintakykyisenä, vaikka se vaikeaa olisikin.
Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että ketään saa arvostella ja pilkata painon takia. Sellainen ei ole koskaan kuulunut minun käytöstapoihini. Mutta lihavuudesta saa silti keskustella yleisessä mielessä. Ei se ole mikään pikkuongelma, että lihavuus lisääntyy koko ajan. Varsinkin Amerikassa se on iso ongelma. Ei siihen pilkka auta, mutta ei kyllä sairaalloisen ylipainoisten hyysääminenkään. Molemmista ääripäistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:57"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:21"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 18:20"]
Se Upea lihava elämäni -tyyppihän yrittää laihduttaa. Siitä hyvä idea ohjelmassa, että elämästä voi nauttia minkä kokoisena hyvänsä ja silti samalla mennä kohti terveempää ja pienempää kokoa. Elämän ei tarvitse olla katkolla kiloista huolimatta.
t. Elämä katkolla lihava ja masentunut
[/quote]
No eipä se tähän mennessä ole mitään varsinaisesti tehnyt laihtuakseen. Katsoin juuri netistä toisen kauden ekan jakson ja vasta nyt hän päätti tehdä muutoksia ruokavalioon, kun verensokeri huitelee yhden kymmenyksen päässä diabeteksesta. Oli tyytyväinen, kun ei ollut lihonut lisää viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaan laihtunut jopa reilun kilon. Mikä siis on ihan perusvaihtelua jopa normaalipainoiselle, saati sitten 170-kiloiselle. Koko sarjan ajan vaan toistellut, että lihavakin voi olla terve ja että hän haluaa laihtua korkeintaan 50 kiloa. Kauheaa itsepetosta tuollainen, eikä mitään vartalopositiivisuutta.
Ja lisätäkseni tuohon sipsipussi vai sali -asiaan, niin liikunnalla on laihtumisen kannalta pieni merkitys. Suurin vaikutus on ruokavaliolla ja siihen voi jokainen vaikuttaa ihan kotonaan, ei tarvitse mennä arvioivien katseiden alle. Ei tarvitse edes luopua mistään kokonaan, kunhan syö pienempiä annoksia. Se on ihan oikeasti juuri niin yksinkertaista, joten minusta se on tekosyy, ettei laihdu, kun ei ole aikaa/uskallusta urheilla. Kyllähän me kaikki keksitään tekosyitä, ettei tarvitsisi mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta alkuun pitää myöntää itselleen, että kyseessä on tekosyy. Ei niitä muutoksia muuten saa aikaan. Toisaalta jokainen saa minun puolestani olla ihan missä painossa lystää, mutta tuollainen "läski on kaunista, rakasta läskejäsi" -kampanjointi on minusta silti haitallista.
[/quote]
Tuossa on muuten aika hyvä pointti. Syödä pitäisi kohtuudella, jotta laihtuisi. Sepä se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Ajatellaan vaikka alkoholisteja. Heille suositellaan juomisen lopettamista kokonaan, koska kohtuukäytön opettelu on useimmille huomattavasti vaikeampaa. Ei kukaan edes ehdottaisi alkoholistille, että tämä mieluummin kuin lopettaa juomisen kokonaan, opetteleekin alkoholin kohtuukäyttäjäksi. Lihava ei voi lopettaa syömistä kokonaan, lihavan ainoa vaihtoehto on se kohtuukäyttö. Ja se jolle ruoka ei ole riippuvuus, ei toki tiedä miten suuria ponnistuksia toisille ruuan kohtuukäyttö voi aiheuttaa. Minä tiedän sen, sillä olen laihduttanut 40 kiloa ja opetellut sitä syömistä kohtuudella. Painoindeksi on ollut n. 26-27 tasolla nyt jo yli vuosikymmenen, mutta ruuan kohtuukäyttämistä joudun opettelemaan vieläkin lähes päivittäin. Monta kertaa viikossa tulee edelleen ihan mielettömät ahmimishimot kun ruoka vaan maistuu niin hyvältä. Vertailun vuoksi lopetin kolmisen vuotta sitten tupakoinnin. Sen lopetin ihan kokonaan enkä edes yrittänyt mitään vain silloin tällöin tupakointia. Enää ei ole röökiä tehnyt yhtään mieli kertaakaan noin vuoteen. Hyvää ruokaa tekee mieli lähes joka päivä.
[/quote]
Tämä! Itsekin laihdutin aikanaan noin 35 kiloa ja olen sittemmin onnistunut pysymään normaalipainossa. Mutta helppoa se ei ole ollut, ei todellakaan! Tuo annoskoon kontrollointi tuo omat haasteensa sekin, mutta on muutakin. Sanotaan, että jos tarpeeksi kauan välttää sokeria ja muita höttöhiilareita ym., herkkuja ei enää tee mieli. Ei muuten pidä paikkaansa minun kohdalla. Mieliteot eivät ole yhtään laantuneet, ainoastaan itsehillintä lisääntynyt pakon edessä. Ahmimishalu kytee koko ajan pinnan alla... Ja olen tunnesyömiseen ym. liittyviä kipeitä asioita työstänyt jo kauan, vaan vieläkin on ilmeisesti työsarkaa jäljellä vaikkei se muussa elämän osa-alueessa näykään. Joskus toivon niin kovasti, että olisin kuten kaverini A joka voi syödä mitä tahansa (ja syökin) lihomatta kiloakaan, tai kaverini B joka ei edes välitä ruoasta, unohtelee syödä ja kyselee ihmeissään, miksi ihmiset jostain suklaasta niin pitävät. Vaan ei, yhtä puurtamista on normipainon rajoissa pysyminen, syömisten vahtiminen, liikkumisesta nyt sentään on jotain iloakin joskus.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 21:36"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:57"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:21"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 18:20"] Se Upea lihava elämäni -tyyppihän yrittää laihduttaa. Siitä hyvä idea ohjelmassa, että elämästä voi nauttia minkä kokoisena hyvänsä ja silti samalla mennä kohti terveempää ja pienempää kokoa. Elämän ei tarvitse olla katkolla kiloista huolimatta. t. Elämä katkolla lihava ja masentunut [/quote] No eipä se tähän mennessä ole mitään varsinaisesti tehnyt laihtuakseen. Katsoin juuri netistä toisen kauden ekan jakson ja vasta nyt hän päätti tehdä muutoksia ruokavalioon, kun verensokeri huitelee yhden kymmenyksen päässä diabeteksesta. Oli tyytyväinen, kun ei ollut lihonut lisää viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaan laihtunut jopa reilun kilon. Mikä siis on ihan perusvaihtelua jopa normaalipainoiselle, saati sitten 170-kiloiselle. Koko sarjan ajan vaan toistellut, että lihavakin voi olla terve ja että hän haluaa laihtua korkeintaan 50 kiloa. Kauheaa itsepetosta tuollainen, eikä mitään vartalopositiivisuutta. Ja lisätäkseni tuohon sipsipussi vai sali -asiaan, niin liikunnalla on laihtumisen kannalta pieni merkitys. Suurin vaikutus on ruokavaliolla ja siihen voi jokainen vaikuttaa ihan kotonaan, ei tarvitse mennä arvioivien katseiden alle. Ei tarvitse edes luopua mistään kokonaan, kunhan syö pienempiä annoksia. Se on ihan oikeasti juuri niin yksinkertaista, joten minusta se on tekosyy, ettei laihdu, kun ei ole aikaa/uskallusta urheilla. Kyllähän me kaikki keksitään tekosyitä, ettei tarvitsisi mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta alkuun pitää myöntää itselleen, että kyseessä on tekosyy. Ei niitä muutoksia muuten saa aikaan. Toisaalta jokainen saa minun puolestani olla ihan missä painossa lystää, mutta tuollainen "läski on kaunista, rakasta läskejäsi" -kampanjointi on minusta silti haitallista. [/quote] Tuossa on muuten aika hyvä pointti. Syödä pitäisi kohtuudella, jotta laihtuisi. Sepä se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Ajatellaan vaikka alkoholisteja. Heille suositellaan juomisen lopettamista kokonaan, koska kohtuukäytön opettelu on useimmille huomattavasti vaikeampaa. Ei kukaan edes ehdottaisi alkoholistille, että tämä mieluummin kuin lopettaa juomisen kokonaan, opetteleekin alkoholin kohtuukäyttäjäksi. Lihava ei voi lopettaa syömistä kokonaan, lihavan ainoa vaihtoehto on se kohtuukäyttö. Ja se jolle ruoka ei ole riippuvuus, ei toki tiedä miten suuria ponnistuksia toisille ruuan kohtuukäyttö voi aiheuttaa. Minä tiedän sen, sillä olen laihduttanut 40 kiloa ja opetellut sitä syömistä kohtuudella. Painoindeksi on ollut n. 26-27 tasolla nyt jo yli vuosikymmenen, mutta ruuan kohtuukäyttämistä joudun opettelemaan vieläkin lähes päivittäin. Monta kertaa viikossa tulee edelleen ihan mielettömät ahmimishimot kun ruoka vaan maistuu niin hyvältä. Vertailun vuoksi lopetin kolmisen vuotta sitten tupakoinnin. Sen lopetin ihan kokonaan enkä edes yrittänyt mitään vain silloin tällöin tupakointia. Enää ei ole röökiä tehnyt yhtään mieli kertaakaan noin vuoteen. Hyvää ruokaa tekee mieli lähes joka päivä.
[/quote]
Todistit tavallaan juuri pointtini. Sinä myönnät, että ruoka on sinulle riippuvuus, mutta olet tietoisesti rajoittanut syömistä ja laihtunut todella paljon sen ansiosta. Propsit sinulle!
Sen sijaan ruokariippuvainen ylipainoinen, joka ei suostu edes myöntämään, että kyseessä on riippuvuus, vaan syyttää jotain sairautta/geenejä/muiden ihmisten arvostelua painostaan, ei varmasti laihdu. Ei vaikka kokisi itsensä miten kauniiksi BMI:ssä 50. Minäkin olen laihduttanut 10 kiloa, mikä ei ehkä ole paljon, mutta kesti kauan päästä siitäkään eroon. Nyt olen juuri normaalipainon ylärajalla ja vahdin painoani päivittäin, koska en halua mennä uudestaan ylipainon puolelle. En pitänyt olostani ja ulkonäöstäni 10 kiloa ylipainoisena ja se nimenomaan antoi motivaatiota tehdä asialle jotain. Melko pienillä ja vaiheittaisilla valinnoilla paino laski hitaasti, ja se olisi varmasti laskenut paljon nopeamminkin, jos olisin tehnyt suurempia muutoksia. Nykyään syön päivässä todella vähän verrattuna siihen, mitä söin teininä ja nuorena aikuisena. Silloin pystyin syömään oikeastaan mitä vaan lihomatta, minkä vuoksi päädyinkin ylipainon puolelle, kun aineenvaihdunta ei enää toiminutkaan samalla tavoin. Mutta elämä on valintoja ja joistain asioista on luovuttava, että pysyy terveenä ja toimintakykyisenä, vaikka se vaikeaa olisikin.
Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että ketään saa arvostella ja pilkata painon takia. Sellainen ei ole koskaan kuulunut minun käytöstapoihini. Mutta lihavuudesta saa silti keskustella yleisessä mielessä. Ei se ole mikään pikkuongelma, että lihavuus lisääntyy koko ajan. Varsinkin Amerikassa se on iso ongelma. Ei siihen pilkka auta, mutta ei kyllä sairaalloisen ylipainoisten hyysääminenkään. Molemmista ääripäistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
[/quote]
Minun on tosi vaikeaa ottaa kantaa tuollaiseen sairaalloisen ylipainon hyysäämisen ilmiöön, koska en ole koskaan törmännyt sellaiseen. En ole katsonut tuota ketjussa mainittua telkkarisarjaa enkä reaalielämässä ole koskaan kuullut kenenkään ylpeilevän sairaalloisella ylipainolla tai julistavan sairaalloisen ylipainon olevan jotenkin hieno tai tavoiteltava asia. Minun kokemukseni mukaan suurin osa sairaalloisen ylipainoisista, riippumatta siitä haluavatko he aktiivisesti laihduttaa vaiko eivät, olisivat mieluummin normaalipainoisia kuin sairaalloisen lihavia. En kuitenkaan pidä sellaista asennetta, että lihava rakastaa itseään kiloistaan huolimatta ylipainon hyysäämisenä. En myöskään pidä ylipainon hyysäämisenä haluttomuutta laihduttaa. Sellaiseen ilmiöön, jossa lihavuutta pidettäisiin normaalipainoisia parempana ja toivottavampana asiana en ole omassa elämässäni huomannut.
Täytyy myöntää, että minullekin tuo ylipainon hyysääminen on ihan vierasta, siis jos puhutaan ihan oman elämäni eikä Amerikan asioista. Olen saanut koko ikäni ottaa vastaan päivittelyä, utelua, "huolta" ja suoranaista pilkkaamista ylipainostani, ja harva on suhtautunut ylipainooni hyväksyvästi, saati sitten ihailevasti. Että mitä tämä "ylipainon hyysääminen" ja "glorifiointi" on?
Otan kyllä oikeudekseni pitää itsestäni myös tämänkokoisena, kuin mitä tällä hetkellä olen. Ei se silti tarkoita sitä, että haluaisin jäädä tähän painooni. En vain halua tätä ehkä vuoden, parin laihdutusurakkaa viettää itseinhon ja soimaamisen vallassa, jos voin samalla nauttia olemisestani ja kokea olevani kaunis ihan koko tuon matkan ajan.
Alue: Aihe vapaa
Näin on ! Lihaville naisille lisävero!