Oletteko lukeneet Iida Rauman kirjaa? Järkky kuvaus sadistiopettajasta

Opettaien harjoittama kiusaaminen on todellinen tabu, hyvä että Rauma on ottanut sen esille antaen äänen opettajien uhreille.

Nyt se on mennyt häränpyllyä. Opettajat saa pelätä ja kauhistella (hiljaa) röyhkeitä, osin väkivaltaisiakin oppilaita vanhempineen, jotka uskovat kaiken mitä kultainen jälkikasvu kotona kertoo. "Parhaiden ihmisten parhaat lapset", heheheheheh. Nämä oppilaat vanhempineen tietävät vai oikeutensa, velvollisuuksista eivät ole kuulleetkaan. 

Suurinta uhriutumispaskaa mitä 2020-luvulla on kirjoitettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltäköhän luokkalaisista ja opettajista tuntuu?

 

Jos edes vähäistä itsereflektiokykyä on päässyt kehittymään niin asialla olleet häpeävät. Ja tietysti pelkäävät mitä heistä nyt ajatellaan, syystäkin..!

Kirjassa kuvatun perusteella he kieltävät oman osuutensa, sanovat että "A" (eli kirjailija) on edelleen sekopää, ja kerääntyvät lohduttamaan "Anskua". Tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ne sadistit eli koulukiusaajat löytyvät nykyään koululaisista. Eli haukut ns. väärää puuta. Vapaa kasvatuksen hedelmät ovat mätiä. Jokainen tietää tämän, mutta katsoo toisaalle. 

No jännää, että niitä ongelmia on eniten kuitenkin lapsilla joilla on liian ankarat vanhemmat. Miksi näin?

Jos olisin kirjailijan vanhempi, olisin mennyt koululle ja valittanut ammattitaidottomasta opettajasta. 

Tunnen kirjailijan vanhemmat. Aivan ihania ja varmaan liian kilttejä ja sivistyneitä ihmisiä, jotka eivät varmaan osanneet kuvitellakaan, millainen temmellyskenttä narsistiopettajan valtakunta on. Opettaja on luokan pomo. Huonoja pomoja on maailman täynnä. Noilla ei ole edes johtajakoulutusta!

Kirjan jälkeen tulee viha tuollaisia hirviöopettajia kohtaan. Valvontakin nolla. 

Kirja on aikamoista oksennusta eikä edes hyvin kirjoitettua sellaista. Aikuinen ihminen käsittelee tunteensa syyllistämättä muita ja menee elämässään eteenpäin. Minusta kirjailija vaikuttaa itse kiusaajatyypiltä.

Luin kirjan ja tunsin sen fyysisesti. Omat muistot päivittäisestä kiusattuna olemisesta tulivat pintaan yli 30 vuoden jälkeen. Opettajista ei niinkään sanomista vaan oppilaista.

Olen ihan hyvin pärjännyt pienessä elämässäni, mutta kyllä joidenkuiden suhtautuminen jätti jälkensä. Minua pidetään "vahvana ihmisenä", mutta pohjavireeni on ollut yläasteelta asti epävarma. Onneksi olen aina löytänyt hyviä ihmisiä elämääni.

Hävitys kuvaa mielestäni erinomaisesti niitä ajatus- ja tunneprosesseja, joita kiusatut joutuvat (usein yksin) työstämään. Kellään ei ole oikeutta upottaa muita ihmisiä omaan saastaansa.

Minusta kirja on upea, mutta se on kaunokirjallisuutta, eikä mitään tapahtumien neutraalia kuvaamista. Se, että se on aikamoista oksennusta on valittu taiteellinen valinta ja samoin se, että päähenkilö ei pääse elämässä eteenpäin vaan kituu lapsuudenkokemuksissaan. 

Sain luettua / kuunneltua ida Rauman hävityksen. Surullinen, mutta tärkeä ja ajatuksia herättävä kirja.

Tuli mieleen että se saisi olla opettajakoulutuksessa osa opetusaineistoa, esimerkkinä siitä miten yläasteikäisiä ei saa kohdella. Kuvattu opettaja käyttäytyi kirjassa aivan ääliömäisesti. Samoin päähenkilöä kiusanneet nuoret. Olisi kiinnostavaa tietää mitä ja minkälaisia heistä tuli aikuisena. Jatko-osa ? 

Tuli mieleen omat musiikkiluokka-ajat nuoruudesta ja meillä oli kaikki opetus aivan erilaista. Musiikin opettajani oli oman alansa huippu jonka mielestä tärkeintä oli musiikin nuorelle tuoma ilo ja se että mahdollisimman moni sai sitä harrastaa eikä se kuinka lahjakas tai hyvä oppilas oli. Hänelle ei oli tullut mieleenkään laittaa lapsia paremmuusjärjestykseen. Negatiivista palautetta sai vain ansaitusti jos unohteli nuotteja ja myöhästeli harjoituksista. Parhaat muistot kouluajoilta liittyvät muusiikkiin, yhdessä soittamiseen ja laulamiseen ja esiintymisiin. 

Vierailija kirjoitti:

No, kaipa se pitää lukea että näkee onkohan taas kerran kyseessä joku tosikko. Elämme uhriutumisen kulttuurissa jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.

Mikä tekee koulukiusatusta liian tosikon? Kun ei naura sille että välitunneilla heitetään kivillä? Kun ei naura kun reppu viedään ja koulukirjat uitetaan vessanpöntössä? Kun vaatteet viedään naulakosta ja kiusaajat piilottaa ne, se on ratkiriemukasta.

Mitä uutta tulossa Iida Raumalta? Tietoa?

Mua ärsytti lukiessa se kertoja enemmän kuin kukaan muu. Sehän haukkui niitä muita vaikka miten halveksivasti ja samaan aikaan itki että häntä kiusataan :D Miksiköhän..

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsytti lukiessa se kertoja enemmän kuin kukaan muu. Sehän haukkui niitä muita vaikka miten halveksivasti ja samaan aikaan itki että häntä kiusataan :D Miksiköhän..

Mitenköhän tää sama aina toistuu näissä kiusaamistapauksissa

En muista tarkkaan, mutta sellainen muistikuva jäi kirjasta, että kertoja pitää itseään muita parempana, nillittää turhasta ja päätyy kiusatuksi kun ylläripylläri muita ärsyttää moinen.

Vierailija kirjoitti:

En muista tarkkaan, mutta sellainen muistikuva jäi kirjasta, että kertoja pitää itseään muita parempana, nillittää turhasta ja päätyy kiusatuksi kun ylläripylläri muita ärsyttää moinen.

Eli mielestäsi on oikein pahoinpidellä ja nimitellä vähän fiksumpaa ja erilaista luokkakaveria jos itse on keskinkertainen ?

Kirjassa kuvattu opettajan käytös oli mielestäni aika pöyristyttävää. Syntyi kuva moniongelmaisesta vähän hölmöstä ja ammatitaidottomasta ihmisestä joka purkaa oppilaisiin  omia ongelmiaan.  Julmaa että kouluijärjestelmä pakottaa lapsen vuosiksi mielivaltaisesti käyttäytyvän opettajan vallankäytön kohteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kirja on aikamoista oksennusta eikä edes hyvin kirjoitettua sellaista. Aikuinen ihminen käsittelee tunteensa syyllistämättä muita ja menee elämässään eteenpäin. Minusta kirjailija vaikuttaa itse kiusaajatyypiltä.

Kyllä pahoinpitelijäänsä kohtaan saa tuntea vihaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista tarkkaan, mutta sellainen muistikuva jäi kirjasta, että kertoja pitää itseään muita parempana, nillittää turhasta ja päätyy kiusatuksi kun ylläripylläri muita ärsyttää moinen.

Eli mielestäsi on oikein pahoinpidellä ja nimitellä vähän fiksumpaa ja erilaista luokkakaveria jos itse on keskinkertainen ?

Kirjassa kuvattu opettajan käytös oli mielestäni aika pöyristyttävää. Syntyi kuva moniongelmaisesta vähän hölmöstä ja ammatitaidottomasta ihmisestä joka purkaa oppilaisiin  omia ongelmiaan.  Julmaa että kouluijärjestelmä pakottaa lapsen vuosiksi mielivaltaisesti käyttäytyvän opettajan vallankäytön kohteeksi. 

Tunnen henkilön, joka on käynyt samaa koulua musiikkiluokilla samassa koulussa. Hän osasi nimetä opettajan heti.