Lue keskustelun säännöt.
Oletteko lukeneet Iida Rauman kirjaa? Järkky kuvaus sadistiopettajasta
28.03.2022 |
Kirja perustuu mm. kirjoittajan omiin kouluajan päiväkirjoihin.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Olen Iida Rauman ikäluokkaa ja kirjan opettaja voisi olla kuvaus useammastakin opettajastani ala- ja yläasteella.
Mutta entäs nyt? Opet ei takuulla uskalla sanoa poikkipuolista sanaa toisin kuin oppilaat. Muutaman vuoden kuluttua joku ope tekee muistelmat silmittömästä opevihasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut, mutta täytyneekin varata kirjastosta.
Itsellä kokemus ihan 90-luvulta kun olin lapsenpyöreä kolmasluokkalainen. Oli joku ystävänpäivä muistaakseni ja opettaja jakoi suklaakarkkeja kaikille. (Silloin kaikki ei ollut vielä kiellettyä) Niitä jäi yli joku kymmenisen, ja opettaja kysyi haluaako joku viedä nämä loput kotiin. Kukaan ei uskaltanut viitata koska tätä opettajaa pelkäsivät kaikki. Opettaja kippasi loput karkit pulpettiini ja sanoi koko luokan kuullen "Jenni voi nämä syödä, ei sillä ole tuollaisen mahan kanssa enää mitään väliä" ja puristi ns. mahamakkaraani. (Yllätys, että 10-vuotiaalla ei ole täydellisen timmejä vatsalihaksia)
Kaikki nauroivat ja minä itkin. Hyvää ystävänpäivää vaan...
Ihan järkyttävä kokemus. Eikä tietenkään tuotakaan opettajaa olisi saanut vastuuseen teostaan.
Ei, minut otettiin vaan pahemmin silmätikuksi ja laihduin kasvuiässä n. 14 kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut kirjan. Hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä kirja. Kuitenkin äärimmäisen subjektiivinen ja hyvin voimakkaita yleistyksiä ja suoranaista vihaa (ja joitakin asiavirheitä sisältävä, esim opettajat eivät voi peesata toistensa antamia numeroita wilmassa, koska eivät näe niitä) sisältävä kirja. Mutta koska kyse on omasta kokemuksesta, subjektiivinen näkökulma on toki ok.
Ihmisistä yhtään ymmärtävä näkee toisaalta kyllä myös sen, että osa kirjoittajan kokemista vääryyksistä on kyllä ihan normaalia arkea ihmisten kesken. Opettajatkaan eivät ole täydellisiä, eikä tarkoitus ole kaikessa välttämättä käyttää valtaa, vaan väsynyt ja kiireinen ihminen ohittaa tahattomasti toisen tunteet.
Osa asioista toki oli hyvin räikeitä virheitä aikuisten taholta. Se fiktiivinen osuus, kuvaus aikuisen nuoren naisen opettajuudesta ja kokemus opehuoneesta oli heikoin osuus kirjasta, koska sitä ei selvästikään tunnettu kovin hyvin. Sen sijaan kuvaus lapsuudesta oli elävää ja tunteita herättävää.
Wilmasta voi olla eri kaupungeissa erilaisia versioita, mutta kyllä minä ainakin näen Wilmasta, mitkä ovat olleet edelliset annetut arvosanat kullakin oppilaalla.
Kävin vuotta nuorempana samaa ylä- ja ala-astetta Rauman kanssa. Monia jo unohtuneita asioita ja tunteita on kirjan parissa noussut esiin. Kirjan opettaja Ansku opetti minulle liikuntaa. Kyseinen opettaja on helppo tunnistaa tekstistä, kun on omia kokemuksia. Itse pärjäsin melko hyvin liikunnassa, joten en joutunut silmätikuksi. Muistan kyllä säälineeni niitä ei-liikunnallisia kavereita - eipä tainnut liikunnan ilo noilta ajoilta tarttua elämään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa se pitää lukea että näkee onkohan taas kerran kyseessä joku tosikko. Elämme uhriutumisen kulttuurissa jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Oletko itse koulukiusaaja, kun käytät tuollaista kiusaajien kieltä nimittelemällä tosikoksi sitä, joka on joutunut kiusaamista kokemaan. Ja muuten. Se ei ole kiusaamista, vaan väkivaltaa.
Toisen luokan opettaja tuskin pystyy paljoa vaikuttamaan mitä Iidalle tapahtui yläasteella?
Jos olisit lukenut kirjan, niin tietäisit, että päähenkilön luokka"kaverit" pysyivät samoina koko peruskoulun. Opettajan aloittama henkinen väkivalta levisi koko luokkaan, rinnakkaisluokkaan ja yläasteella koko kouluun. Ennen tätä opettajaa ongelmia ei ollut.
Olikohan opettaja LH?
Se musiikkiluokan opettaja oli 3.-6. luokan opettaja. Siitä ensimmäisestä opettajasta Littoisissa(?) ei ole ollut mitään pahaa sanottavaa. Taisi Iida kiittääkin häntä puheessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa se pitää lukea että näkee onkohan taas kerran kyseessä joku tosikko. Elämme uhriutumisen kulttuurissa jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Oletko itse koulukiusaaja, kun käytät tuollaista kiusaajien kieltä nimittelemällä tosikoksi sitä, joka on joutunut kiusaamista kokemaan. Ja muuten. Se ei ole kiusaamista, vaan väkivaltaa.
Toisen luokan opettaja tuskin pystyy paljoa vaikuttamaan mitä Iidalle tapahtui yläasteella?
Jos olisit lukenut kirjan, niin tietäisit, että päähenkilön luokka"kaverit" pysyivät samoina koko peruskoulun. Opettajan aloittama henkinen väkivalta levisi koko luokkaan, rinnakkaisluokkaan ja yläasteella koko kouluun. Ennen tätä opettajaa ongelmia ei ollut.
Olikohan opettaja LH?
Se musiikkiluokan opettaja oli 3.-6. luokan opettaja. Siitä ensimmäisestä opettajasta Littoisissa(?) ei ole ollut mitään pahaa sanottavaa. Taisi Iida kiittääkin häntä puheessaan.
Oliko kiusaava opettaja LH?
Miten nyky ihmiset voivat olla noin pihalla tosielämästä.rauma vois vetää päänsä perseestään ja lopettaa tollainen itsesäälissä pyöriminen.eihän opet ole voineet opettaa enään vuosiin,koska oppilaat provosoivat ja kuvaavat kännyköillään,hommaten opeille potkuja.oppilat ovat kiusaajia nyky suomessa,todennäköisesti Iida Rauma ja te valittajat kuuluitte samaan porukkaan.tollaset ihmiset sitten palkitaan,voi kevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iida Rauma kävi Hovirinnan ala-asteen ja Veitenmäen yläasteen. Jälkimmäisen paskakoulun olen valitettavasti kokenut itsekin.
Nämä ei kerro muille mitään. Mikä kaupunki kyseessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa se pitää lukea että näkee onkohan taas kerran kyseessä joku tosikko. Elämme uhriutumisen kulttuurissa jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Oletko itse koulukiusaaja, kun käytät tuollaista kiusaajien kieltä nimittelemällä tosikoksi sitä, joka on joutunut kiusaamista kokemaan. Ja muuten. Se ei ole kiusaamista, vaan väkivaltaa.
Mitenkä tulikin sellainen olo, että seuraava viestisi oli ilkkumista palstan k.iltille miehelle siitä, että häntä ei edelleenkään kukaan kutsu koskaan mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
opettajat olivat melkoisia auktoriteettihahmoja ainakin vielä 70 luvulla. poliisista seuraavia suurinpiirtein. olivat hyvin kunnioitettuja ja mukaan mahtui kaikenlaisia mutta pääsääntöisesti lapset kurissa pitäviä.Toisia sai ihan pelätä varsinkin niitä jotka opettivat ainetta jota et osannut. Esim. käsitöitä en itse osannut ja muistan vieläkin 60 luvulta naisopen jota sai tosissaan pelätä, oli tosi temperamenttinen. en uskaltanut edes puhua mitään tunnilla. onneksi saimme viedä työt kotiin ja äiti kutoi enimmäkseen kaikki, olin vain kutovinani tunnilla. huusi kuin hinaaja kun teit jotain väärin ei ymmärtänyt ollenkaan ettei joku osaa.. karmea tapaus.
Olemmekohan käyneet samaa koulua? Käsityönopettaja heitti kutimeni lattialle, kun en oppinut kutomaan. Myöhemmin äitini kutoi kotona työni. Eräälle, äidittömässä perheessä asuvalle tytölle opettaja naureskeli, kun hänellä oli rikkinäisiä vaatteita, kun isänsä joutui huoltamaan lapsensa, äidin kuoltua. Vieläkin pistää vihaksi, kun miettiikin.
Mulla ollut aina asialliset, jopa kivat opet.
Yhdellä hissan opella oli tapana luetuttaa tunnilla vuorotellen joku pätkä asiaan liittyvästä aiheesta. Minua ääneen lukeminen jännitti. Jätin nimettömän lapun asiasta open pöydälle, kun en muuten kehdannut kertoa. Ope muutti systeemin ja aina jatkossa kysyi vapaaehtoisia lukemaan.
Vieläkin näin yli kuuskymppisenä tämä open reagointi lämmittää mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, mutta hän kuuluu seksuaaliseen vähemmistöön ja seurustelee Matias nimisen miehen kanssa?
Ei mulla muuta kuin, antaa menneiden olla menneitä, mitä niissä piehtaroida. Katse tulevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain tuon kirjan lahjaksi ja on parhaimmillaan luettavana mutta on jotenkin todella raskasta luettavaa. Ei mitään kevyttä kamaa teemojensa puolestakaan mutta kirjan lauseet ovat hengästyttävän pitkiä.
Kai kaikille pahoja asioita elämässä tapahtuu, mutta pitää mennä eteenpäin eikä katkeroitua.
Kuitenkin hyvä muistaa, että ilkeät ihmiset ovat säälittäviä yksilöitä eikä omaa elämää näiden kannata antaa pilata sitä he juuri haluaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut kirjan. Hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä kirja. Kuitenkin äärimmäisen subjektiivinen ja hyvin voimakkaita yleistyksiä ja suoranaista vihaa (ja joitakin asiavirheitä sisältävä, esim opettajat eivät voi peesata toistensa antamia numeroita wilmassa, koska eivät näe niitä)
Kyllä yleensä näkee wilmassa kaikki muiden antamat numerot. Jossain satunnaisessa koulussa voi olla estetty.
Tosin eihän ysärillä Wilmaa edes käytetty.
Itselläni oli kammottava opettaja luokilla 3-6. Huusi, kävi käsiksi, pelotteli, sai raivareita ja oli kaikinpuolin hullu. Kyllähän tuosta traumat jäi. Vieläkin, jos joku huutaa minulle, vaikka oma mies, menen totaalisesti lukkoon. Samoin jos minun pitää osata nopeasti toimia ja osata jotain, enkä osaakaan, menen täysin paniikkiin. Jos näille jotain mahtaisi, helppoahan se olisi.
Kauhuopettajan myötävaikutuksesta en koskaan pystynyt normaaliin työelämään. Pahat ihmiset jättävät jäljen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iida Rauma kävi Hovirinnan ala-asteen ja Veitenmäen yläasteen. Jälkimmäisen paskakoulun olen valitettavasti kokenut itsekin.
Nämä ei kerro muille mitään. Mikä kaupunki kyseessä?
Google, perhaps?
Tässäkin asiassa on menty ääripäästä toiseen, kun paras paikka olisi jossain siinä välimaastossa. Nykyään opettajilla ei ole enää mitään auktoriteettia, kunnioitusta eikä toimintavaltaa ja silti heille tullaan karjumaan, kun se oma Keijo-Piritta ei saa hyviä numeroita perseilemällä ja riehumalla ja muita kiusaamalla koulussa.
Olen lukenut kirjan. Hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä kirja. Kuitenkin äärimmäisen subjektiivinen ja hyvin voimakkaita yleistyksiä ja suoranaista vihaa (ja joitakin asiavirheitä sisältävä, esim opettajat eivät voi peesata toistensa antamia numeroita wilmassa, koska eivät näe niitä) sisältävä kirja. Mutta koska kyse on omasta kokemuksesta, subjektiivinen näkökulma on toki ok.
Ihmisistä yhtään ymmärtävä näkee toisaalta kyllä myös sen, että osa kirjoittajan kokemista vääryyksistä on kyllä ihan normaalia arkea ihmisten kesken. Opettajatkaan eivät ole täydellisiä, eikä tarkoitus ole kaikessa välttämättä käyttää valtaa, vaan väsynyt ja kiireinen ihminen ohittaa tahattomasti toisen tunteet.
Osa asioista toki oli hyvin räikeitä virheitä aikuisten taholta. Se fiktiivinen osuus, kuvaus aikuisen nuoren naisen opettajuudesta ja kokemus opehuoneesta oli heikoin osuus kirjasta, koska sitä ei selvästikään tunnettu kovin hyvin. Sen sijaan kuvaus lapsuudesta oli elävää ja tunteita herättävää.