Lue keskustelun säännöt.
Oletteko lukeneet Iida Rauman kirjaa? Järkky kuvaus sadistiopettajasta
28.03.2022 |
Kirja perustuu mm. kirjoittajan omiin kouluajan päiväkirjoihin.
Kommentit (110)
Sillä on varmaan pahat raumat aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne sadistit eli koulukiusaajat löytyvät nykyään koululaisista. Eli haukut ns. väärää puuta. Vapaa kasvatuksen hedelmät ovat mätiä. Jokainen tietää tämän, mutta katsoo toisaalle.
No, kaipa se pitää lukea että näkee onkohan taas kerran kyseessä joku tosikko. Elämme uhriutumisen kulttuurissa jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Anna nyt jotain itsekin tälle keskustelulle. Mikä sinua itseäsi esim erikoisesti järkytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa se pitää lukea että näkee onkohan taas kerran kyseessä joku tosikko. Elämme uhriutumisen kulttuurissa jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Oletko itse koulukiusaaja, kun käytät tuollaista kiusaajien kieltä nimittelemällä tosikoksi sitä, joka on joutunut kiusaamista kokemaan. Ja muuten. Se ei ole kiusaamista, vaan väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iida Rauma on kirjoittanut useammankin kirjan. Mitä niistä nyt tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa se pitää lukea että näkee onkohan taas kerran kyseessä joku tosikko. Elämme uhriutumisen kulttuurissa jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Oletko itse koulukiusaaja, kun käytät tuollaista kiusaajien kieltä nimittelemällä tosikoksi sitä, joka on joutunut kiusaamista kokemaan. Ja muuten. Se ei ole kiusaamista, vaan väkivaltaa.
Realismi on negatiivista. Monet kiusatut on liian tosikoita eivätkä osaa vastata huumorilla. Miksi ne muuten on samat ihmiset, jotka kokee kiusaamista koulussa, harrastuksissa, töissä, vapaalla, jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa se pitää lukea että näkee onkohan taas kerran kyseessä joku tosikko. Elämme uhriutumisen kulttuurissa jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Oletko itse koulukiusaaja, kun käytät tuollaista kiusaajien kieltä nimittelemällä tosikoksi sitä, joka on joutunut kiusaamista kokemaan. Ja muuten. Se ei ole kiusaamista, vaan väkivaltaa.
Mikä on väkivaltaa? Sanoa jonkun nenää rumaksi?
Olen Iida Rauman ikäluokkaa ja kirjan opettaja voisi olla kuvaus useammastakin opettajastani ala- ja yläasteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mihin aikaan Rauman kokemukset sijoittuvat, mutta 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa koulussa oli ihan mukavaa. Oli hyviä ja mukavia opettajia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa se pitää lukea että näkee onkohan taas kerran kyseessä joku tosikko. Elämme uhriutumisen kulttuurissa jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Oletko itse koulukiusaaja, kun käytät tuollaista kiusaajien kieltä nimittelemällä tosikoksi sitä, joka on joutunut kiusaamista kokemaan. Ja muuten. Se ei ole kiusaamista, vaan väkivaltaa.
Mikä on väkivaltaa? Sanoa jonkun nenää rumaksi?
No kyllä se on henkistä väkivaltaa kun tarkoituksena on pilkata toista ja saada hänet tuntemaan pahaa oloa.
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa se pitää lukea että näkee onkohan taas kerran kyseessä joku tosikko. Elämme uhriutumisen kulttuurissa jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Oletko itse koulukiusaaja, kun käytät tuollaista kiusaajien kieltä nimittelemällä tosikoksi sitä, joka on joutunut kiusaamista kokemaan. Ja muuten. Se ei ole kiusaamista, vaan väkivaltaa.
Toisen luokan opettaja tuskin pystyy paljoa vaikuttamaan mitä Iidalle tapahtui yläasteella?
Uhriutunut sitä, Uhriutunut tätä, koko typerä 2020-luvun muotitermi saisi lentää halvattuun jo. Minä en ole kirjaa lukenut. Mikäli siellä on kertomuksia väkivallasta koulussa, niin pahaa tekee jo ajatuskin. Sellaisen kohteena olin itsekin, muitten pentujen toimesta ja opettajien. Jos olin Uhriutunut uhri niin saatoin käyttäytyä kuten sellainen, teini-ikäisenä. En edes tiennyt silloin tuollaisia sanoja, enkä mitä ne tarkoittivat. Eli olin syytön siihen että minusta tuli vakavasti häiriintynyt.... tiedän oikein hyvin että nämä väkivaltaiset kersat eivät voineet tietää mitä siitä touhusta oi seurata, tuskin edes muistavat minua. Näin jälkeenpäin ajatellen, ne olivat vain kakaroita joita ei olisi voinut asettaa syytteisiin väkivallasta. Toivottavasti nykyään on niin että lapsen suorittama toistuva henkinen ja fyysinen väkivaltakäytös on syy kärrätä mukula sairaalahoitoon - minun aikanani koulukiusatut toimitettiin sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa se pitää lukea että näkee onkohan taas kerran kyseessä joku tosikko. Elämme uhriutumisen kulttuurissa jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Oletko itse koulukiusaaja, kun käytät tuollaista kiusaajien kieltä nimittelemällä tosikoksi sitä, joka on joutunut kiusaamista kokemaan. Ja muuten. Se ei ole kiusaamista, vaan väkivaltaa.
Realismi on negatiivista. Monet kiusatut on liian tosikoita eivätkä osaa vastata huumorilla. Miksi ne muuten on samat ihmiset, jotka kokee kiusaamista koulussa, harrastuksissa, töissä, vapaalla, jne...
miksi ei saisi olla tosikko? Sehän on luonteenpiirre,vakavamielisyys. Eikö ole hyvä että uskaltaa olla oma itsensä johon myös yleensä kehotetaan. Mutta jos katsotaan ettei sovi porukkaan joka pitää hauskaa muitten kustannuksella niin joutuu silmätikuksi ja kiusatuksi. Sellaisia nämä niin suositut äänekkäät muka hauskat tyypit on. Kuuluu myös asiaan syyttää uhria itseään jos joutuu kiusatuksi.
Yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki kohtaamani opettajat ovat olleet tehtäväänsä täysin sopimattomia simputtajia ja sadisteja. En voi tuntea lainaan myötätuntoa tämän johdosta opettajia kohtaan. Luonnehäiriöisiä paskiaisia.
Luin Rauman kirjan. Olen lukenut aiemmatkin. Yksi parhaita kirjailijoita, jos ei paras. Tämä viimeisin oli niin voimakas ja vaikuttava, että jotenkin sen luettua vain mieleni nytkähti niin, että elämä tuntui taas uudelta. Ja kouluajoista itselläni on sentään onneksi vuosikymmeniä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa se pitää lukea että näkee onkohan taas kerran kyseessä joku tosikko. Elämme uhriutumisen kulttuurissa jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Oletko itse koulukiusaaja, kun käytät tuollaista kiusaajien kieltä nimittelemällä tosikoksi sitä, joka on joutunut kiusaamista kokemaan. Ja muuten. Se ei ole kiusaamista, vaan väkivaltaa.
Realismi on negatiivista. Monet kiusatut on liian tosikoita eivätkä osaa vastata huumorilla. Miksi ne muuten on samat ihmiset, jotka kokee kiusaamista koulussa, harrastuksissa, töissä, vapaalla, jne...
miksi ei saisi olla tosikko? Sehän on luonteenpiirre,vakavamielisyys. Eikö ole hyvä että uskaltaa olla oma itsensä johon myös yleensä kehotetaan. Mutta jos katsotaan ettei sovi porukkaan joka pitää hauskaa muitten kustannuksella niin joutuu silmätikuksi ja kiusatuksi. Sellaisia nämä niin suositut äänekkäät muka hauskat tyypit on. Kuuluu myös asiaan syyttää uhria itseään jos joutuu kiusatuksi.
Eihän sitä saa olla heikko itsetuntokaan ja kompensoida sitä esim kiusaamalla. Meidän pitäisi osata käyttäytyä kuten miljoonat muutkin, eikä itsekäänä vaatia sitä ymmärrystä kun olen sitä ja tätä...
opettajat olivat melkoisia auktoriteettihahmoja ainakin vielä 70 luvulla. poliisista seuraavia suurinpiirtein. olivat hyvin kunnioitettuja ja mukaan mahtui kaikenlaisia mutta pääsääntöisesti lapset kurissa pitäviä.Toisia sai ihan pelätä varsinkin niitä jotka opettivat ainetta jota et osannut. Esim. käsitöitä en itse osannut ja muistan vieläkin 60 luvulta naisopen jota sai tosissaan pelätä, oli tosi temperamenttinen. en uskaltanut edes puhua mitään tunnilla. onneksi saimme viedä työt kotiin ja äiti kutoi enimmäkseen kaikki, olin vain kutovinani tunnilla. huusi kuin hinaaja kun teit jotain väärin ei ymmärtänyt ollenkaan ettei joku osaa.. karmea tapaus.