Lue keskustelun säännöt.
Oletteko lukeneet Iida Rauman kirjaa? Järkky kuvaus sadistiopettajasta
28.03.2022 |
Kirja perustuu mm. kirjoittajan omiin kouluajan päiväkirjoihin.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Ensin haluan sanoa, että työskentelen itse koulussa.. Mua aina jotenkin harmittaa tuo ajatus koulukiusaamisesta, tai kouluväkivallasta. Koulu ei ole mikään yhteiskunnasta irrallinen paikka, jossa tämä kaikki tapahtuu ja jossa nämä kaikki asiat pitäisi korjata. Koulussa työskentelee pääasiassa opetushenkilökuntaa, jotka eivät ole koulutukseltaan terveydenhoitajia, psykiatreja, sosiaalityöntekijöitä jne.. Olen tästä joskus aiemminkin maininnut, että on kohtuutonta odottaa koulun ratkovan yksin ongelmia, joiden ratkomiseen tarvitaan koko yhteiskunta, neuvola, terveydenhoitopalvelut, mielenterveyspalvelut, sosiaalityö ja loppukädessä poliisi. Opettajien pitäisi saada olla opettajia, mutta tällä hetkellä he eivät sitä saa olla. Lasten pahoinvointi tulee ratkaista pitämällä huolta heidän psyykkisestä ja fyysisestä terveydestään, sekä perhesuhteistaan. Onko se oikeasti äidinkielen/matematiikan/historian opettajan tehtävä?
Itse olen käynyt aika paskan koulutien. Muistan kun en osannut hiihtää ja eksyin.. seisoin nurkassa häpeämässä, kun tulin myöhässä ladulta itkien. Ylä-asteella alkoholisti opettaja aloitti matemaattisten aineiden tunnit sanomalla "tytöt voivatkin sitten vaikka lukea reginaa, kun eivät mitään näistä ymmärrä"... kyllä toiset lapsetkin haukkuivat mua, kaikenlaisilla nimityksillä. Käsityön opettaja sanoi minua lehmäksi, luokanvalvoja huokaili, että olen dramaattinen. Mulla ei jäänyt mistään näistä traumoja, eikä ne häirinneet mua. En sanoisi olleeni koulukiusattu. Luin artikkelin, jossa selitettiin siitä että on voikukkalapsia ja orkidealapsia.. Voikukat ovat sellaisia jotka kasvavat vähän ikävämmissäkin olosuhteissa, eivätkä siitä välttämättä niin hätkähdä. Orkidealapset kokee asioita herkemmin ja tarvitsevat erityisen turvallisen ilmapiirin. Tämä auttoi minua ymmärtämään sitä, miksi itse olin tuon koulutien jälkeen ihan fine ja osa kavereista taas traumatisoituneita. Tämä vaan auttoi minua käsittämään näitä asioita, enkä pidä siis orkidealapsia huonompina tai heikompina. Ihmiset vaan kokee asioita niin eri tavoin. (Poislukien tietysti fyysinen väkivalta tms, eiköhän se ole kaikille traumatisoivaa).
Huomaan työssäni, että osa lapsista on todella herkkiä. Jos olen väsynyt, he sanovat, että olen vihainen. Joskus minulla on ollut vatsa kipeä ja lapsi oli sitä mieltä, että katsoin häntä pahasti. Itse mietin aina, kun joku kohtelee minua mielestäni ikävästi, että voisikohan tuolla ihmisellä olla vaikka päänsärky tai väsymys. Yritän vain selittää, että ei ole hirveän helppoa tehdä tällaista työtä, vaatimukset on kovat ja kaikkia ilmeitäni ja eleitäni tarkkaillaan koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Luin artikkelin, jossa selitettiin siitä että on voikukkalapsia ja orkidealapsia.. Voikukat ovat sellaisia jotka kasvavat vähän ikävämmissäkin olosuhteissa, eivätkä siitä välttämättä niin hätkähdä. Orkidealapset kokee asioita herkemmin ja tarvitsevat erityisen turvallisen ilmapiirin. Tämä auttoi minua ymmärtämään sitä, miksi itse olin tuon koulutien jälkeen ihan fine ja osa kavereista taas traumatisoituneita. Tämä vaan auttoi minua käsittämään näitä asioita, enkä pidä siis orkidealapsia huonompina tai heikompina. Ihmiset vaan kokee asioita niin eri tavoin. (Poislukien tietysti fyysinen väkivalta tms, eiköhän se ole kaikille traumatisoivaa)."
Onpa hyvä teoria, joka selittää paljon. Kiitos! T. Ylpeä Orkidea
Allekirjoitan täysin Iida Rauman kokemukset Kaarinan peruskoulusta.
Itsellä myös vuosikausien kokemukset Kaarinan koulusta kiusattuna olemisesta. Tapahtui 80 luvun loppupuolella. Opettajat eivät puuttuneet asiaan kuin minimaalisesti. Enemmänkin tuli suoraan sanoen olo että minä olen se itse syypää tilanteeseeni. Henkistä (eristämistä ym) kuin myös fyysistä väkivaltaa oli aivan tarpeeksi. Esimerkkinä vaikkapa seuraava tositapaus: Välitunti alkoi. Kävelin kohti ryhmää oppilaita. Yllättäen oppilaat jakaantuivat ja keskelle jäi yksi joka imaisi syvään ja räkäisi "ikivihreät" suoraan päin naamaani. Kaikki remahtivat nauramaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaja.
Em. kommenttini oli tarkoitettu vastaukseksi kommentille nro 71.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvin tutulta. Meillä oli näennäisesti kiva opettaja, mutta jostain syystä hän tuntui suorastaan inhoavan erästä vähävaraisesta perheestä olevaa oppilasta. Opettaja nosti tytön jatkuvasti silmätikuksi, kommentoiden tämän vaatteita, nostaen metelin kun tyttö ei saanut uusia suksia, ja pitämällä häntä yleisestikin hankalana, ja tarkoituksella arvostella koko luokan kuullen. Ihan tunnollinen ja joissain aineissa tavallista parempikin oppilas. Varsinkin luokan suosituimmat tytöt ja pojat peesasivat kuorossa opettajaa, ja jatkoivat nälvimistä välitunneilla, mitä oli paljon Raumankin kirjassa. Onneksi tällä tytöllä oli sentään aina joku kaveri, mutta helposti olisi voinut olla toisinkin, ja seuraukset hyvinkin traumaattisia.
Miten Kaarinassa tämä kirja on otettu vastaan? Kirjassa kuvattu opettaja on tunnistettavissa ja elossa vielä. Miten hän on suhtautunut entisen oppilaansa kirjoittamaan Finlandia-voittajaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvin tutulta. Meillä oli näennäisesti kiva opettaja, mutta jostain syystä hän tuntui suorastaan inhoavan erästä vähävaraisesta perheestä olevaa oppilasta. Opettaja nosti tytön jatkuvasti silmätikuksi, kommentoiden tämän vaatteita, nostaen metelin kun tyttö ei saanut uusia suksia, ja pitämällä häntä yleisestikin hankalana, ja tarkoituksella arvostella koko luokan kuullen. Ihan tunnollinen ja joissain aineissa tavallista parempikin oppilas. Varsinkin luokan suosituimmat tytöt ja pojat peesasivat kuorossa opettajaa, ja jatkoivat nälvimistä välitunneilla, mitä oli paljon Raumankin kirjassa. Onneksi tällä tytöllä oli sentään aina joku kaveri, mutta helposti olisi voinut olla toisinkin, ja seuraukset hyvinkin traumaattisia.
Minulla oli tällainen opettaja 3-4 luokilla. Olisin voinut olla tuo kertomuksesi tyttö. Opettaja keksi minulle jopa pilkkanimen, jonka koko luokka otti käyttöön.
Itsellä oli opettaja 1999-2002 ja on edelleen siellä ja lapset pelkää... Se on kummallista miten jotkin tilanteet saavat jatkua maailman tappiin. Mutta henkilö. Koht. Olen helpottunut että aika on kypsä tämän kaltaisten kirjojen esiin tuonnille. Tässä on kyse ennen kaikkea vallan käytöstä, oli se sitten fiktiota tai ei, se ei ole pääasia. Se herättää ja koskettaa, se on aina loistavan kirjan merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli opettaja 1999-2002 ja on edelleen siellä ja lapset pelkää... Se on kummallista miten jotkin tilanteet saavat jatkua maailman tappiin. Mutta henkilö. Koht. Olen helpottunut että aika on kypsä tämän kaltaisten kirjojen esiin tuonnille. Tässä on kyse ennen kaikkea vallan käytöstä, oli se sitten fiktiota tai ei, se ei ole pääasia. Se herättää ja koskettaa, se on aina loistavan kirjan merkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa se pitää lukea että näkee onkohan taas kerran kyseessä joku tosikko. Elämme uhriutumisen kulttuurissa jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Oletko itse koulukiusaaja, kun käytät tuollaista kiusaajien kieltä nimittelemällä tosikoksi sitä, joka on joutunut kiusaamista kokemaan. Ja muuten. Se ei ole kiusaamista, vaan väkivaltaa.
Mikä on väkivaltaa? Sanoa jonkun nenää rumaksi?
No kyllä se on henkistä väkivaltaa kun tarkoituksena on pilkata toista ja saada hänet tuntemaan pahaa oloa.
Sivusta
Miksi ylipäätään pitää kommentoida kenenkään nenää, kiloja, ihoa, vaatteita, hiuksia jne?! Ihan sama, onko väkivaltaa, kiusaamista vai mitä, mutta ei ole MITÄÄN syytä maailmassa, miksi joidenkin molopäiden pitäisi saada kertoa ääneen mielipiteitään toisten ihmisten ulkonäöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillisimmät, eli laumaihmiset hakevat aina keskuudestaan sellaisen, jota kurittaa jollakin tavalla. Jos tuo kuritettava on hankalasti kiusattavaa tyyppiä, hänet eristetään kokonaan. Ihmisen ei tarvitse olla millään tavalla hankala joutuakseen tuollaiseen ikävään asemaan. Rauman kirja on vihakirja, hieno sellainen, älykkään ja asioita herkällä sensorilla tunnustelevan ihmisen täysin oikeutettu tilitys, jolta vain asiasta ymmärtämätön voi vaatia objektiivisuutta, sillä juuri subjektiivisuus on sen voima. Kirja ei ole nykyisin niin suositun mutu-ruikutuksen muodikas ilmentymä, vaan paljon laajemman, olemassaoloomme ja tulevaisuuteeme liittyvän asian manifesti, jonka kehys ei ole vain koulutalo, vaan koko planeetta.
Ikävää on sekin, että monet julkisesti kaikenlaisen tasa-arvoisuuden ja reilun kohtelun puolesta vouhkaavat ovat itse niitä pahimpia kiusaajapiruja. Kiusaamisen eri muodot ovat käytössä koko ajan ja kaikkialla, koska kimppakiva vain yksinkertaisesti vaatii tällaista sylkykuppitsysteemiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten Kaarinassa tämä kirja on otettu vastaan? Kirjassa kuvattu opettaja on tunnistettavissa ja elossa vielä. Miten hän on suhtautunut entisen oppilaansa kirjoittamaan Finlandia-voittajaan?
Tämä kiinnostaa! Mietin, että onko oikeasti tai pikemminkin miten voi olla laillista kirjoittaa näin tunnistettavasti henkilöstä, joka ei voi vaitiolovelvollisuutensa vuoksi kertoa omaa puoltansa asioiden kulusta? Onhan tuo todella mustamaalaava teos. Hyvä sinänsä, että näistä kokemuksista puhutaan ja kirjoitetaan. Mutta ehkä ne pitäisi tehdä anonyyminä. Muutenhan kuka tahansa voi lytätä lääkärin, terapeutin, sossun, opettajan jne. ihan tunnistettavasti, tuhoten uran ja maineen. Eikä kohde voi mitenkään puolustautua.
Minua kiusannut, haukkunut, nöyryyttänyt opettaja ui vastaan Lahden maauimalassa koronaa edeltävänä kesänä.
Katseemme kohtasivat ja tiedän, että hän tunnisti minut. Jos en olisi perheellinen, "normaali" aikuinen nainen, olisin uinut viereiselle radalle ja painanut hänen päänsä veden alle. Ja pitänyt siellä kunnes joku olisi tullut väliin.
Se viha, joka minussa tuona helteisenä päivänä nousi, oli mustaa. Mustempaa kuin mikään mistä valo on imetty pois. Minä en ansainnut kuulla niitä sanoja, minä en ansainnut sellaista mainetta. Olin rikkinäisen, alkoholisoituneen perheen väkivallasta pahasti traumatisoitunut teini. En häirikkö, en huutelija, mutta en myöskään kympin tyttö. Kukaan ei ansaitse nuorena tai koskaan kuulla, ettei hänestä tule ikinä mitään.
Kyyneleet valuu nytkin kun kirjoitan tätä.
Kun ihmiset tietäisivät, miten he toisiaan rikkovat ja minkä vuoksi? Oman hyvinvointinsa, oman rauhansa vuoksi? Oman pahuutensa. Ja sitten ilkkuvat kun toinen ei enää nousekaan ylös. Kun toinen ei pysty pärjäämään kuten muut.
Kyllä vanhempien tehtävä olisi ollut puuttua asiaan. Tytöllä on ollut hyvä ydinperhe tukena. Liian kilttejä varmaan.
Kiusaajapsykot eivät saa Finlandia-palkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
opettajat olivat melkoisia auktoriteettihahmoja ainakin vielä 70 luvulla. poliisista seuraavia suurinpiirtein. olivat hyvin kunnioitettuja ja mukaan mahtui kaikenlaisia mutta pääsääntöisesti lapset kurissa pitäviä.Toisia sai ihan pelätä varsinkin niitä jotka opettivat ainetta jota et osannut. Esim. käsitöitä en itse osannut ja muistan vieläkin 60 luvulta naisopen jota sai tosissaan pelätä, oli tosi temperamenttinen. en uskaltanut edes puhua mitään tunnilla. onneksi saimme viedä työt kotiin ja äiti kutoi enimmäkseen kaikki, olin vain kutovinani tunnilla. huusi kuin hinaaja kun teit jotain väärin ei ymmärtänyt ollenkaan ettei joku osaa.. karmea tapaus.
Mutta Iida syntynyt vasta 80-luvulla ja mennyt kouluun 90-luvun alussa. Eiköhän nuo kiusaaja opettajat pystytä tunnistam
Olen iloinen, että tuo "Anna-Maija"-opettaja nyt viimein saa ansionsa mukaan, kiusattuaan oppilastaan vuosikaudet. Huhu kyllä leviää, kenestä on kyse. Samaten saavat häpeän muutkin kiusaamiseen osallistuneet. - Tosin määrätelmä"kiusaaminen" on liian lievä
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajapsykot eivät saa Finlandia-palkintoa.
Vaan saavat huonon maineen ja häpeän.
Sulle ei ainakaan matematiikan opetus ole oikein mennyt perille, tai jotain muuta vikaa loogisessa päättelyssä ja tiedonhankinnassa.
Rauma on neljälläkymmentä, eli hänen peruskoulukokemuksensa ovat ajalta, jolloin kouluissa ei pelleilty opettajan luvatta. Karttakepillä ei toki 90-luvulla enää saanut mäiskiä, mutta ei se mikään 2010-luvun koulukaan ollut.