Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä suomalaisia tapoja ulkomaalaiset ihmettelevät?
12.09.2015 |
Omassa lähipiirissä Venäjältä, Skotlannista ja Tsekistä kotoisin olevat ystävät ovat ihmetelleet ainakin näitä:
- Ruokapöydästä voi poistua kun on syönyt, lasten ei tarvitse istua ja odottaa, että aikuiset lopettavat.
- Jokainen vie omat tiskit astianpesukoneeseen. (Ei siis niin, että kaikki jättää astiat pöytään ja lopuksi joku aikuinen tai lapsi kerää kaikki.)
- Yleisesti ottaen asuntojen hyvä kunto ja siisteys. Asunnoissa ei vedä, ei tarvitse palella talvella eikä hikoilla kesällä. Hanat ja suihkut ovat "laadukaita" kun vesi tulee tasaisesti. Kerrostalossa jos jokin menee rikki, tulee talon "oma mies" korjaamaan, eli on kiinteistöhuolto, eikä esim. vuotoja tarvitse korjata itse tai maksaa itse huoltomiehelle.
- Jos työpäivä alkaa klo 8, kaikki sen jälkeen tulevat ovat myöhässä. Eli työt ei ala "noin klo 8".
- Monessa kahvilassa (ja joissain ravintoloissakin) maksetaan ensin, eikä vasta kahvittelun jälkeen.
- Koulussa ei ole lapsille useampia vaihtoehtoja lounaalle. On vain yhtä ruokaa kaikille, paitsi allergisille. (Tämä voi toki riippua Suomessakin koulusta, mutta näin meidän paikkakunnalla.) Lapset eivät myöskään saa lähteä ruokailemaan kotiin, eikä lounasta tuoda kotoa.
Toki aina on eroja, että joissain suomalaisissa perheissä kaikki istuvat ruokapöydässä niin kauan, että kaikki ovat syöneet, ja kaikissa venäläisissä perheissä se ei ole tapana jne. mutta tässä muutama mitä omassa lähipiirissä on tullut ilmi. Skotlantilainen ystäväni ihmetteli, kun sukulaiseni tuli käymään kylässä ilman, että oli ilmoittanut etukäteen. Minusta se on ihan normaalia ja ok, mutta tiedän ihan suomalaisiakin, jotka eivät pidä siitä.
Kertokaa mihin hämmästelyyn itse olette törmänneet! :)
Kommentit (243)
Ruotsalaiset kaverini kertoivat, että suomalaisten kiroilu kuulostaa todella rajulta ja pelottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:14"]Ruotsalaiset kaverini kertoivat, että suomalaisten kiroilu kuulostaa todella rajulta ja pelottavalta.
[/quote]
Joo, samaa olen kuullut. Vittu, saatana ja varsinkin perkele kuulostavat "kovilta" heidän korviinsa.
Sitä miten monella suomalaisella on silmälasit. Hedelmien punnitsemista kaupoissa itse. :D
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:04"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:57"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:45"]Mun on pakko kysyä tästä "suomalaisesta ja kyttäämismeiningistä" ja siitä, että "toisten asioista ollaan intohimoisen kiinnostuneita". Ja nyt toivoisin siis ihan asiallisia vastauksia. Tuolla sivulla nro 3 tästä keskusteltiin ja peukkujen perusteella yhtä mieltä tunnuttiin olevan, että semmosta se täällä on. En nimittäin itse suomalaisena ja ulkomaillakin asuneena koe, että Suomessa oltaisiin jotenkin poikkeuksellisen kiinnostuneita toisten asioista. Toki täällä on juorukelloja, mutta niitä on varmasti ihan kaikkialla. Ja toisaalta kyllä ne kanssaihmisten tekemiset kiinnostaa ihan joka puolella maailmaa, koska ihminen on laumaeläin, ja vain harvat yksilöt eivät kaipaa kanssaihmistensä seuraa. Suomessa vielä ollaan kohtalaisen epäsosiaalisia, esim. monille naapurin kanssa tekemisissä oleminen on kauhistus ja keskustelun aloittaminen tuntemattoman kanssa pelottavaa, toisin kuin monessa muussa maassa. Joten kaipaisin siis esimerkkejä siitä, mitä tämä suomalainen kyttäysmeininki ja poikkeuksellinen toisten asioista kiinnostuminen on muihin maihin verrattuna. Mielellään sellaisia kaikkien tunnistamia yhteiskunnallisia esimerkkejä, ei kertomuksia jostain yksittäisestä kyyläävästä naapurin Ritvasta. [/quote] Joo, mä ihmettelen tuota kyttäämismeininkiä. Olen suomen lisäksi asunut ausseissa vuoden, jenkeissä vuoden ja Ruotsissa kahteen eri otteeseen vuoden ja puoli vuotta - lähinnä töiden ja seikkailujen vuoksi. Jos kyttäämisellä tarkoitetaan toisten asioihin puuttumista, olen sitä kokenut nimenomaan ulkomailla. Sellaista väkinäistä naapureiden muka-auttamista ja juoruilua. Suomessa olen aina saanut olla "rauhassa" ja saanut apua naapureilta tarvittaessa. Ulkomailla kytättiin nuoren naisen kulkemisia ja "seura-elämää" ja sitä tultiin myös kommentoimaan. No joo, joka maassa omat juttunsa. Ihan hyvin olen viihtynyt joka puolella, mutta arvostan suomalaisten sopivaa etäisyyttä tuntemattomien kanssa. Se tuntuu arvostukselta. Olenkin suomalainen, joten ehkä siksi se tuntuu niin turvalliselta. [/quote] Sama kokemus mulla. Asuin vuoden Briteissä ja neljä Ausseissa. Jenkeissä olen käynyt lomailemassa usein exän perheen luona ja se tuntu paikalta, jossa nuori itsenäinen nainen joutuu herkästi kytätyksi ja arvostelluksi. Lontoossa asuessa etäisyys, kuten muissakin suurkaupungeissa tuntui suomalaiselle tutulta. N42 Suomessa takas jo 10 vuotta. [/quote] Mä luulen, että toi sosiaalinen kontrolli on löyhempää isoissa kaupungeissa maasta riippumatta. Ja tuppukylissä/ maalla sosiaalinen kontrolli on korkeampaa maasta riippumatta. [/quote] Tämä varmasti totta. Hyvä pointti. AP
[/quote]
Yhdysvalloissa on hyvin individualistinen kulttuuri, joka sallii erilaisuutta ja kokee valtion puuttumisen aika lailla negatiivisena. Siihen kun yhdistetään esim. suomalainen neuvolajärjestelmä, jossa on pakko käydä. Jossa lapsi arvioidaan kantasuomalaisen keskimääräiskäyrien mukaan ja huomautellaan, jos lapsi ei siihen sovi. Jossa vanhempia arvioidaan vanhemmuuteen kykeneväisyyden osalta jne. Nämä ovat jenkille ihan käsittämättömiä ja loukkaaviakin itsenäisyyteen puuttumisen keinoja. Samoin elinkeinonvapauteen puuttumiset. Suomessa on miljoona ja yksi tapaa estää esim. pienyrittäjyys ja jos niistä viimein pääsee ohi, niin verotus viimeistään tappaa ne.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:08"]Ruotsalaiset ihmettelee suomalaisten miesten feminiinisyyttä ja metroseksuaalisuutta. Etelä-Ruotsissa miehen on miehekkäitä ja lomalla Hrlsingissä mieheni järkyttyi hisptereistä. Tosin ei ole juurikaan ollut stokiksessa. Tämä onkin varmaan enemmän maaseutu vs. Kaupunki juttu.
[/quote]Suomessa on muistaakseni enemmän homoja kuin Ruotsissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 19:09"]
Amerikkalaiset sukulaiseni valittavat täkäläistä kyttäämismeininkiä. Toisten tekemisistä olkaa niin intohimoisen kiinnostuneita eikä mukavalla tavalla.
[/quote] Varsinkin naapurin auton osto on kiinnostava puheenaihe. Suomessa on niin hiljaista ja tapahtumakoyhaa etta on pakko kurkkia verhojen valista.
Se varmaan ihmetyttää että Suomessa valtio jakaa vastikkeetta rahaa kenelle tahansa joka vain ojentaa käden. Myös yritteliäisyyden ja kovan työnteon vihaa varmaan ihmetellään. Kateus on myös Suomen erityispiirre. Suomalainen kateus toimii niin että halutaan ottaa pois ihmisiltä eikä niin kuten muissa maissa että halutaan samaa itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 15:24"]
Suomalaisten naisten helppous ja kevytkenkäisyys. Taksikuskina 30 vuotta
[/quote]
Itse miellän tämän vain ja ainoastaan positiivisena asiana. Seksi ei ole täällä tabu, eikä nainen ole nyrkin ja hellan välissä elävä sätkynukke joka vikisee kun mies vie. Miestenhän nimenomaan luulisi kyseistä piirrettä arvostavan, kun seksin saamisen mahdollisuus lisääntyy!
Kerron tämän nyt vahvana suomalaisena naisena, joka joutui miettimään omaa käytöstään viime kesänä.
Minun ja mieheni tuttava- ja kaveripiiriin kuuluu muutamia monikulttuurisia pariskuntia, joista osa asuu Suomessa ja osa ulkomailla. Suurin osa akateemisesti koulutettuja.
Kesällä kaikki olivat Suomessa ja päätimme tavata Helsingin keskustassa ravintolaillan merkeissä.
Söimme ja vietimme hauskaa iltaa. Siirryimme jatkoille mummotunneliin. Jossain vaiheessa iltaa menimme vessaan seurueen ulkomaalaisen naisen (Espanja) kanssa. Joka siis yhdessä mieheni kaverin kanssa. Siellä hän ihmetteli miten voin puhua muiden kuulen alentuvasti miehestäni kaikkien läsnäollessa. Ihmetteli, kuinka voin noin mukavaa miestä vähätellä hänen kavereidensa kuullen - loukata miestä hänen kavereidensa kuullen.
Olin todella hämmästynyt. Tiedän toki olevani suulas ja paljon äänessä naiseksi, mutta en nyt varsinaisesti kokenut alustavani miestäni. Asia vaivasi, joten otin aiheen pöydässä puheeksi kaikkien kanssa.
Keskustelun aikana kaikki seurueen ulkomaalaiset, sekä naiset että miehet, toivat esille että ovat ainakin joskus ihmetelleet suomalaisten naisten "alentavaa" käytöstä miehiänsä kohtaan. Kyseessä siis jonkinlainen "turha suunsoitto ja miehen muodollisen aseman kyseenalaistaminen" julkisesti.
Keskustelussa pääsimme lopulta jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ja ilta jatkui mukavasti. Kaikki pitivät tasa-arvoa ja suomalaisen naisen itsenäisyyttä ja vahvuutta hyvänä asiana jne...
Mutta jäin itse seuraavina päivinä miettimään omaa käytöstäni ja suomalaisten parisuhteiden kulttuuria. Ollaanko me suomalaiset naiset joskus turhaan suulaita miehillemme? Annammeko hyville miehillemme tarpeeksi arvostusta? Tuemmeko miestemme miehisyyttä? Haastammeko turhaan toisarvoisissa asioissa miesten asemaa jne...
En tiedä, mutta kyllä toi ajattelemaan pisti. Olen puhunut aiheesta suomalaisen ystävättären kanssa. Hänen mielestään tosi mies pärjää naisensa kanssa, ei miesten takia tarvitse hillitä itseään jne... Mutta hän on ikisinkku, joten mitä tuohon nyt sanoisi.
Asia mietityttää myös, koska meillä on kaksi poikaa. Millaisen mallin haluan heille välittää parisuhteesta? Onko se jatkuvaa kamppailua ja kilpailua vai tasa-avoimen suhde, jossa molemmat "tietävät paikkansa"?
Onko muilla ajatuksia. Ollaanko me suomalaiset naiset liian suulaita ja liikaa haastamassa miehiämme - jopa alistamassa? Itse en usko, mutta olen yrittänyt tulla omasta käytöksestäni tietoisemmaksi. En aio itsenäisyyttäni vähentää tai alistua miehelle (muualla kuin sängyssä), mutta myönnän (vaika se ei ole helppoa) että voisin joissakin tilanteissa vähentää suunsoittoa ja joskus ihan pitää turpani kiinni.
Perheellinen akateeminen 42v nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat ihmetelleet sitä, kun suomalaisilla on varaa muuttaa niin aikaisin pois kotoa. Toisin sanoen hämmästellään opintotukea ja muita tukia. Esim. eräs egyptiläinen mies oli aivan hämillään siitä, että elin 21-vuotiaana yksin, kun hän oli vielä melkein kolmekymppisenä vanhempiensa luona, vaikka kävikin töissä. Lontoolainen kaverini taas ihmetteli, miten minulla on varaa olla yksin kaupungissa, kun Lontoossa melkein kaikki alle kolmekymppiset asuvat kämppisten kanssa tai oppilaitoksen asuntolassa.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 19:23"]
Kuivauskaappi, kesän yöttömät yöt, sisällä sukkasillaan kulkeminen, hiljaisuuden sietäminen, kaupunkien siisteys, bussissa mahdollisimman harvakseltaan istuminen, kouluruokailu... Siinä nyt muutamia, mitä muistuu mieleen.
[/quote]
Ai siisteys, lol!
[/quote]
Suomalaiset kaupungit näyttävät joidenkin ulkomaalaisten silmiin äärettömän siisteiltä, joidenkin toisten silmiin todella siivottomilta. Riippuu täysin siitä, mistä maasta tämä ulkomaalainen on kotoisin.
Mutta melkein kaikki ulkomaalaiset ihmettelevät suomalaisten julkista juopottelua ja sitä, että julkiördäämistä pidetään aivan normaalina ja että kännimokailu on vain suopean naureskelun ja jopa ylpeilyn aihe. Tällaista ei ole kovinkaan monessa muussa maassa (kyllä, toki joissakin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että joku lyö lakritsia ja salmiakkia omasta tahdosta
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:21"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:04"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:57"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:45"]Mun on pakko kysyä tästä "suomalaisesta ja kyttäämismeiningistä" ja siitä, että "toisten asioista ollaan intohimoisen kiinnostuneita". Ja nyt toivoisin siis ihan asiallisia vastauksia. Tuolla sivulla nro 3 tästä keskusteltiin ja peukkujen perusteella yhtä mieltä tunnuttiin olevan, että semmosta se täällä on. En nimittäin itse suomalaisena ja ulkomaillakin asuneena koe, että Suomessa oltaisiin jotenkin poikkeuksellisen kiinnostuneita toisten asioista. Toki täällä on juorukelloja, mutta niitä on varmasti ihan kaikkialla. Ja toisaalta kyllä ne kanssaihmisten tekemiset kiinnostaa ihan joka puolella maailmaa, koska ihminen on laumaeläin, ja vain harvat yksilöt eivät kaipaa kanssaihmistensä seuraa. Suomessa vielä ollaan kohtalaisen epäsosiaalisia, esim. monille naapurin kanssa tekemisissä oleminen on kauhistus ja keskustelun aloittaminen tuntemattoman kanssa pelottavaa, toisin kuin monessa muussa maassa. Joten kaipaisin siis esimerkkejä siitä, mitä tämä suomalainen kyttäysmeininki ja poikkeuksellinen toisten asioista kiinnostuminen on muihin maihin verrattuna. Mielellään sellaisia kaikkien tunnistamia yhteiskunnallisia esimerkkejä, ei kertomuksia jostain yksittäisestä kyyläävästä naapurin Ritvasta. [/quote] Joo, mä ihmettelen tuota kyttäämismeininkiä. Olen suomen lisäksi asunut ausseissa vuoden, jenkeissä vuoden ja Ruotsissa kahteen eri otteeseen vuoden ja puoli vuotta - lähinnä töiden ja seikkailujen vuoksi. Jos kyttäämisellä tarkoitetaan toisten asioihin puuttumista, olen sitä kokenut nimenomaan ulkomailla. Sellaista väkinäistä naapureiden muka-auttamista ja juoruilua. Suomessa olen aina saanut olla "rauhassa" ja saanut apua naapureilta tarvittaessa. Ulkomailla kytättiin nuoren naisen kulkemisia ja "seura-elämää" ja sitä tultiin myös kommentoimaan. No joo, joka maassa omat juttunsa. Ihan hyvin olen viihtynyt joka puolella, mutta arvostan suomalaisten sopivaa etäisyyttä tuntemattomien kanssa. Se tuntuu arvostukselta. Olenkin suomalainen, joten ehkä siksi se tuntuu niin turvalliselta. [/quote] Sama kokemus mulla. Asuin vuoden Briteissä ja neljä Ausseissa. Jenkeissä olen käynyt lomailemassa usein exän perheen luona ja se tuntu paikalta, jossa nuori itsenäinen nainen joutuu herkästi kytätyksi ja arvostelluksi. Lontoossa asuessa etäisyys, kuten muissakin suurkaupungeissa tuntui suomalaiselle tutulta. N42 Suomessa takas jo 10 vuotta. [/quote] Mä luulen, että toi sosiaalinen kontrolli on löyhempää isoissa kaupungeissa maasta riippumatta. Ja tuppukylissä/ maalla sosiaalinen kontrolli on korkeampaa maasta riippumatta. [/quote] Tämä varmasti totta. Hyvä pointti. AP
[/quote]
Yhdysvalloissa on hyvin individualistinen kulttuuri, joka sallii erilaisuutta ja kokee valtion puuttumisen aika lailla negatiivisena. Siihen kun yhdistetään esim. suomalainen neuvolajärjestelmä, jossa on pakko käydä. Jossa lapsi arvioidaan kantasuomalaisen keskimääräiskäyrien mukaan ja huomautellaan, jos lapsi ei siihen sovi. Jossa vanhempia arvioidaan vanhemmuuteen kykeneväisyyden osalta jne. Nämä ovat jenkille ihan käsittämättömiä ja loukkaaviakin itsenäisyyteen puuttumisen keinoja. Samoin elinkeinonvapauteen puuttumiset. Suomessa on miljoona ja yksi tapaa estää esim. pienyrittäjyys ja jos niistä viimein pääsee ohi, niin verotus viimeistään tappaa ne.
[/quote]
Tämä ei varsinaisesti liity siihen sosiaalisen kontrollin kulttuuriin, josta puhuimme tästä. Sinä puhut yhteiskunnan kontrollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:41"]
Kerron tämän nyt vahvana suomalaisena naisena, joka joutui miettimään omaa käytöstään viime kesänä. Minun ja mieheni tuttava- ja kaveripiiriin kuuluu muutamia monikulttuurisia pariskuntia, joista osa asuu Suomessa ja osa ulkomailla. Suurin osa akateemisesti koulutettuja. Kesällä kaikki olivat Suomessa ja päätimme tavata Helsingin keskustassa ravintolaillan merkeissä. Söimme ja vietimme hauskaa iltaa. Siirryimme jatkoille mummotunneliin. Jossain vaiheessa iltaa menimme vessaan seurueen ulkomaalaisen naisen (Espanja) kanssa. Joka siis yhdessä mieheni kaverin kanssa. Siellä hän ihmetteli miten voin puhua muiden kuulen alentuvasti miehestäni kaikkien läsnäollessa. Ihmetteli, kuinka voin noin mukavaa miestä vähätellä hänen kavereidensa kuullen - loukata miestä hänen kavereidensa kuullen. Olin todella hämmästynyt. Tiedän toki olevani suulas ja paljon äänessä naiseksi, mutta en nyt varsinaisesti kokenut alustavani miestäni. Asia vaivasi, joten otin aiheen pöydässä puheeksi kaikkien kanssa. Keskustelun aikana kaikki seurueen ulkomaalaiset, sekä naiset että miehet, toivat esille että ovat ainakin joskus ihmetelleet suomalaisten naisten "alentavaa" käytöstä miehiänsä kohtaan. Kyseessä siis jonkinlainen "turha suunsoitto ja miehen muodollisen aseman kyseenalaistaminen" julkisesti. Keskustelussa pääsimme lopulta jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ja ilta jatkui mukavasti. Kaikki pitivät tasa-arvoa ja suomalaisen naisen itsenäisyyttä ja vahvuutta hyvänä asiana jne... Mutta jäin itse seuraavina päivinä miettimään omaa käytöstäni ja suomalaisten parisuhteiden kulttuuria. Ollaanko me suomalaiset naiset joskus turhaan suulaita miehillemme? Annammeko hyville miehillemme tarpeeksi arvostusta? Tuemmeko miestemme miehisyyttä? Haastammeko turhaan toisarvoisissa asioissa miesten asemaa jne... En tiedä, mutta kyllä toi ajattelemaan pisti. Olen puhunut aiheesta suomalaisen ystävättären kanssa. Hänen mielestään tosi mies pärjää naisensa kanssa, ei miesten takia tarvitse hillitä itseään jne... Mutta hän on ikisinkku, joten mitä tuohon nyt sanoisi. Asia mietityttää myös, koska meillä on kaksi poikaa. Millaisen mallin haluan heille välittää parisuhteesta? Onko se jatkuvaa kamppailua ja kilpailua vai tasa-avoimen suhde, jossa molemmat "tietävät paikkansa"? Onko muilla ajatuksia. Ollaanko me suomalaiset naiset liian suulaita ja liikaa haastamassa miehiämme - jopa alistamassa? Itse en usko, mutta olen yrittänyt tulla omasta käytöksestäni tietoisemmaksi. En aio itsenäisyyttäni vähentää tai alistua miehelle (muualla kuin sängyssä), mutta myönnän (vaika se ei ole helppoa) että voisin joissakin tilanteissa vähentää suunsoittoa ja joskus ihan pitää turpani kiinni. Perheellinen akateeminen 42v nainen
[/quote]
Mitä sitten sanoit miehellesi/miehestäsi, jonka muut kokivat alentavana kommenttina?
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:41"]
Kerron tämän nyt vahvana suomalaisena naisena, joka joutui miettimään omaa käytöstään viime kesänä. Minun ja mieheni tuttava- ja kaveripiiriin kuuluu muutamia monikulttuurisia pariskuntia, joista osa asuu Suomessa ja osa ulkomailla. Suurin osa akateemisesti koulutettuja. Kesällä kaikki olivat Suomessa ja päätimme tavata Helsingin keskustassa ravintolaillan merkeissä. Söimme ja vietimme hauskaa iltaa. Siirryimme jatkoille mummotunneliin. Jossain vaiheessa iltaa menimme vessaan seurueen ulkomaalaisen naisen (Espanja) kanssa. Joka siis yhdessä mieheni kaverin kanssa. Siellä hän ihmetteli miten voin puhua muiden kuulen alentuvasti miehestäni kaikkien läsnäollessa. Ihmetteli, kuinka voin noin mukavaa miestä vähätellä hänen kavereidensa kuullen - loukata miestä hänen kavereidensa kuullen. Olin todella hämmästynyt. Tiedän toki olevani suulas ja paljon äänessä naiseksi, mutta en nyt varsinaisesti kokenut alustavani miestäni. Asia vaivasi, joten otin aiheen pöydässä puheeksi kaikkien kanssa. Keskustelun aikana kaikki seurueen ulkomaalaiset, sekä naiset että miehet, toivat esille että ovat ainakin joskus ihmetelleet suomalaisten naisten "alentavaa" käytöstä miehiänsä kohtaan. Kyseessä siis jonkinlainen "turha suunsoitto ja miehen muodollisen aseman kyseenalaistaminen" julkisesti. Keskustelussa pääsimme lopulta jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ja ilta jatkui mukavasti. Kaikki pitivät tasa-arvoa ja suomalaisen naisen itsenäisyyttä ja vahvuutta hyvänä asiana jne... Mutta jäin itse seuraavina päivinä miettimään omaa käytöstäni ja suomalaisten parisuhteiden kulttuuria. Ollaanko me suomalaiset naiset joskus turhaan suulaita miehillemme? Annammeko hyville miehillemme tarpeeksi arvostusta? Tuemmeko miestemme miehisyyttä? Haastammeko turhaan toisarvoisissa asioissa miesten asemaa jne... En tiedä, mutta kyllä toi ajattelemaan pisti. Olen puhunut aiheesta suomalaisen ystävättären kanssa. Hänen mielestään tosi mies pärjää naisensa kanssa, ei miesten takia tarvitse hillitä itseään jne... Mutta hän on ikisinkku, joten mitä tuohon nyt sanoisi. Asia mietityttää myös, koska meillä on kaksi poikaa. Millaisen mallin haluan heille välittää parisuhteesta? Onko se jatkuvaa kamppailua ja kilpailua vai tasa-avoimen suhde, jossa molemmat "tietävät paikkansa"? Onko muilla ajatuksia. Ollaanko me suomalaiset naiset liian suulaita ja liikaa haastamassa miehiämme - jopa alistamassa? Itse en usko, mutta olen yrittänyt tulla omasta käytöksestäni tietoisemmaksi. En aio itsenäisyyttäni vähentää tai alistua miehelle (muualla kuin sängyssä), mutta myönnän (vaika se ei ole helppoa) että voisin joissakin tilanteissa vähentää suunsoittoa ja joskus ihan pitää turpani kiinni. Perheellinen akateeminen 42v nainen
[/quote]Olen miehenä huomannut, että erotuksena eteläisempiin maihin Suomessa nainen saattaa loukata miehensä kunniaa julkisesti, puhua rumasti hänestä tai muuta vastaavaa. Se on todellakin inhottava piirre suomalaisnaisissa. Vaadin naiseltani kunnioitusta ja "polvien notkistumista" edessäni, sillä kunnioitan itsekin naista suuresti.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:08"]Ruotsalaiset ihmettelee suomalaisten miesten feminiinisyyttä ja metroseksuaalisuutta. Etelä-Ruotsissa miehen on miehekkäitä ja lomalla Hrlsingissä mieheni järkyttyi hisptereistä. Tosin ei ole juurikaan ollut stokiksessa. Tämä onkin varmaan enemmän maaseutu vs. Kaupunki juttu. [/quote]Suomessa on muistaakseni enemmän homoja kuin Ruotsissa.
[/quote]
Miten tuo liittyy aiheeseen? Feminiininen mies ei välttämättä ole homo, eikä homo ole välttämättä feminiininen.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 08:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:19"]Amerikkalaiset tuttavat ovat ihmetelleet sitä, että Suomessa koulut ovat auki vaikka sää olisi mikä tahansa.. siis että vaikka pakkasta olisi 30 astetta, lasten täytyy mennä kouluun. Amerikassa on sellainen käytäntö, että koulut voidaan sulkea jos sää on hirveän kylmä tai on tullut paljon lunta. Itse olin Amerikassa yliopisto-opiskelijana, ja ihmettelin kovasti kun kampuksella oli niin hiljaista kävellessäni luennolle.. sitten selvisikin että on "snow day" ja kaikki luennot oli peruttu siltä päivältä. Pakkasta oli jotain 30 astetta, mutta eihän se suomalaista haintannut :) [/quote] Suomessa.ei tarvitse mennä kouluun 30 pakkasella. Eikä välitunnille yli 15 asteen pakkasella.
[/quote]
Mun lapsuudessa oltaisiin tuossa tapauksessa oltu joulu-helmikuussa enemmän kotona kuin koulussa...
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:41"]
Kerron tämän nyt vahvana suomalaisena naisena, joka joutui miettimään omaa käytöstään viime kesänä. Minun ja mieheni tuttava- ja kaveripiiriin kuuluu muutamia monikulttuurisia pariskuntia, joista osa asuu Suomessa ja osa ulkomailla. Suurin osa akateemisesti koulutettuja. Kesällä kaikki olivat Suomessa ja päätimme tavata Helsingin keskustassa ravintolaillan merkeissä. Söimme ja vietimme hauskaa iltaa. Siirryimme jatkoille mummotunneliin. Jossain vaiheessa iltaa menimme vessaan seurueen ulkomaalaisen naisen (Espanja) kanssa. Joka siis yhdessä mieheni kaverin kanssa. Siellä hän ihmetteli miten voin puhua muiden kuulen alentuvasti miehestäni kaikkien läsnäollessa. Ihmetteli, kuinka voin noin mukavaa miestä vähätellä hänen kavereidensa kuullen - loukata miestä hänen kavereidensa kuullen. Olin todella hämmästynyt. Tiedän toki olevani suulas ja paljon äänessä naiseksi, mutta en nyt varsinaisesti kokenut alustavani miestäni. Asia vaivasi, joten otin aiheen pöydässä puheeksi kaikkien kanssa. Keskustelun aikana kaikki seurueen ulkomaalaiset, sekä naiset että miehet, toivat esille että ovat ainakin joskus ihmetelleet suomalaisten naisten "alentavaa" käytöstä miehiänsä kohtaan. Kyseessä siis jonkinlainen "turha suunsoitto ja miehen muodollisen aseman kyseenalaistaminen" julkisesti. Keskustelussa pääsimme lopulta jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ja ilta jatkui mukavasti. Kaikki pitivät tasa-arvoa ja suomalaisen naisen itsenäisyyttä ja vahvuutta hyvänä asiana jne... Mutta jäin itse seuraavina päivinä miettimään omaa käytöstäni ja suomalaisten parisuhteiden kulttuuria. Ollaanko me suomalaiset naiset joskus turhaan suulaita miehillemme? Annammeko hyville miehillemme tarpeeksi arvostusta? Tuemmeko miestemme miehisyyttä? Haastammeko turhaan toisarvoisissa asioissa miesten asemaa jne... En tiedä, mutta kyllä toi ajattelemaan pisti. Olen puhunut aiheesta suomalaisen ystävättären kanssa. Hänen mielestään tosi mies pärjää naisensa kanssa, ei miesten takia tarvitse hillitä itseään jne... Mutta hän on ikisinkku, joten mitä tuohon nyt sanoisi. Asia mietityttää myös, koska meillä on kaksi poikaa. Millaisen mallin haluan heille välittää parisuhteesta? Onko se jatkuvaa kamppailua ja kilpailua vai tasa-avoimen suhde, jossa molemmat "tietävät paikkansa"? Onko muilla ajatuksia. Ollaanko me suomalaiset naiset liian suulaita ja liikaa haastamassa miehiämme - jopa alistamassa? Itse en usko, mutta olen yrittänyt tulla omasta käytöksestäni tietoisemmaksi. En aio itsenäisyyttäni vähentää tai alistua miehelle (muualla kuin sängyssä), mutta myönnän (vaika se ei ole helppoa) että voisin joissakin tilanteissa vähentää suunsoittoa ja joskus ihan pitää turpani kiinni. Perheellinen akateeminen 42v nainen
[/quote]
Mitä sitten sanoit miehellesi/miehestäsi, jonka muut kokivat alentavana kommenttina?
[/quote]
En nyt lähde erittelemään, mutta mielestäni aika normaalia leikinlaskua mieheni töppäilyistä mökillä, auton kanssa jne...
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 15:36"]
Naisten oikeudet. Tasa-arvoiset suhteet. Naisten runsas töissä käynti, jonka vuoksi lapset ovat hoidossa. Usein ulkomailla äiti on kotona ainakin lasten kouluikään asti. Sitten voi osa-aikatöitä tehdä.
[/quote]Täällä Suomessa naisen asema on aika eri.