Lue keskustelun säännöt.
Mitä suomalaisia tapoja ulkomaalaiset ihmettelevät?
12.09.2015 |
Omassa lähipiirissä Venäjältä, Skotlannista ja Tsekistä kotoisin olevat ystävät ovat ihmetelleet ainakin näitä:
- Ruokapöydästä voi poistua kun on syönyt, lasten ei tarvitse istua ja odottaa, että aikuiset lopettavat.
- Jokainen vie omat tiskit astianpesukoneeseen. (Ei siis niin, että kaikki jättää astiat pöytään ja lopuksi joku aikuinen tai lapsi kerää kaikki.)
- Yleisesti ottaen asuntojen hyvä kunto ja siisteys. Asunnoissa ei vedä, ei tarvitse palella talvella eikä hikoilla kesällä. Hanat ja suihkut ovat "laadukaita" kun vesi tulee tasaisesti. Kerrostalossa jos jokin menee rikki, tulee talon "oma mies" korjaamaan, eli on kiinteistöhuolto, eikä esim. vuotoja tarvitse korjata itse tai maksaa itse huoltomiehelle.
- Jos työpäivä alkaa klo 8, kaikki sen jälkeen tulevat ovat myöhässä. Eli työt ei ala "noin klo 8".
- Monessa kahvilassa (ja joissain ravintoloissakin) maksetaan ensin, eikä vasta kahvittelun jälkeen.
- Koulussa ei ole lapsille useampia vaihtoehtoja lounaalle. On vain yhtä ruokaa kaikille, paitsi allergisille. (Tämä voi toki riippua Suomessakin koulusta, mutta näin meidän paikkakunnalla.) Lapset eivät myöskään saa lähteä ruokailemaan kotiin, eikä lounasta tuoda kotoa.
Toki aina on eroja, että joissain suomalaisissa perheissä kaikki istuvat ruokapöydässä niin kauan, että kaikki ovat syöneet, ja kaikissa venäläisissä perheissä se ei ole tapana jne. mutta tässä muutama mitä omassa lähipiirissä on tullut ilmi. Skotlantilainen ystäväni ihmetteli, kun sukulaiseni tuli käymään kylässä ilman, että oli ilmoittanut etukäteen. Minusta se on ihan normaalia ja ok, mutta tiedän ihan suomalaisiakin, jotka eivät pidä siitä.
Kertokaa mihin hämmästelyyn itse olette törmänneet! :)
Kommentit (243)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:04"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:57"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:45"]Mun on pakko kysyä tästä "suomalaisesta ja kyttäämismeiningistä" ja siitä, että "toisten asioista ollaan intohimoisen kiinnostuneita". Ja nyt toivoisin siis ihan asiallisia vastauksia. Tuolla sivulla nro 3 tästä keskusteltiin ja peukkujen perusteella yhtä mieltä tunnuttiin olevan, että semmosta se täällä on. En nimittäin itse suomalaisena ja ulkomaillakin asuneena koe, että Suomessa oltaisiin jotenkin poikkeuksellisen kiinnostuneita toisten asioista. Toki täällä on juorukelloja, mutta niitä on varmasti ihan kaikkialla. Ja toisaalta kyllä ne kanssaihmisten tekemiset kiinnostaa ihan joka puolella maailmaa, koska ihminen on laumaeläin, ja vain harvat yksilöt eivät kaipaa kanssaihmistensä seuraa. Suomessa vielä ollaan kohtalaisen epäsosiaalisia, esim. monille naapurin kanssa tekemisissä oleminen on kauhistus ja keskustelun aloittaminen tuntemattoman kanssa pelottavaa, toisin kuin monessa muussa maassa. Joten kaipaisin siis esimerkkejä siitä, mitä tämä suomalainen kyttäysmeininki ja poikkeuksellinen toisten asioista kiinnostuminen on muihin maihin verrattuna. Mielellään sellaisia kaikkien tunnistamia yhteiskunnallisia esimerkkejä, ei kertomuksia jostain yksittäisestä kyyläävästä naapurin Ritvasta. [/quote] Joo, mä ihmettelen tuota kyttäämismeininkiä. Olen suomen lisäksi asunut ausseissa vuoden, jenkeissä vuoden ja Ruotsissa kahteen eri otteeseen vuoden ja puoli vuotta - lähinnä töiden ja seikkailujen vuoksi. Jos kyttäämisellä tarkoitetaan toisten asioihin puuttumista, olen sitä kokenut nimenomaan ulkomailla. Sellaista väkinäistä naapureiden muka-auttamista ja juoruilua. Suomessa olen aina saanut olla "rauhassa" ja saanut apua naapureilta tarvittaessa. Ulkomailla kytättiin nuoren naisen kulkemisia ja "seura-elämää" ja sitä tultiin myös kommentoimaan. No joo, joka maassa omat juttunsa. Ihan hyvin olen viihtynyt joka puolella, mutta arvostan suomalaisten sopivaa etäisyyttä tuntemattomien kanssa. Se tuntuu arvostukselta. Olenkin suomalainen, joten ehkä siksi se tuntuu niin turvalliselta. [/quote] Sama kokemus mulla. Asuin vuoden Briteissä ja neljä Ausseissa. Jenkeissä olen käynyt lomailemassa usein exän perheen luona ja se tuntu paikalta, jossa nuori itsenäinen nainen joutuu herkästi kytätyksi ja arvostelluksi. Lontoossa asuessa etäisyys, kuten muissakin suurkaupungeissa tuntui suomalaiselle tutulta. N42 Suomessa takas jo 10 vuotta. [/quote] Mä luulen, että toi sosiaalinen kontrolli on löyhempää isoissa kaupungeissa maasta riippumatta. Ja tuppukylissä/ maalla sosiaalinen kontrolli on korkeampaa maasta riippumatta. [/quote] Tämä varmasti totta. Hyvä pointti. AP
[/quote]
Yhdysvalloissa on hyvin individualistinen kulttuuri, joka sallii erilaisuutta ja kokee valtion puuttumisen aika lailla negatiivisena. Siihen kun yhdistetään esim. suomalainen neuvolajärjestelmä, jossa on pakko käydä. Jossa lapsi arvioidaan kantasuomalaisen keskimääräiskäyrien mukaan ja huomautellaan, jos lapsi ei siihen sovi. Jossa vanhempia arvioidaan vanhemmuuteen kykeneväisyyden osalta jne. Nämä ovat jenkille ihan käsittämättömiä ja loukkaaviakin itsenäisyyteen puuttumisen keinoja. Samoin elinkeinonvapauteen puuttumiset. Suomessa on miljoona ja yksi tapaa estää esim. pienyrittäjyys ja jos niistä viimein pääsee ohi, niin verotus viimeistään tappaa ne.
[/quote]Neuvolasysteemi on tosiaan ihan sairasta! Miksi siellä on pakko käydä? Eikö järjen mukaan riittäisi että olisi jotkin lastenlääkärikäynnit sen sijaan? Kamalaa kyyläystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itlialaiset ihmetteli meidän pizzoja
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 17:39"]Koirat on pidettävä kytkettynä, vaikka on tottelevainen vieressä kulkeva koira, niin aiheuttaa hämmennystä ja saatetaan jopa tulla huomauttamaan jos antaa kulkea irti kadulla.
[/quote]
Porvoossako näin on? Kannattaa hankkia isompi koira niin eivät uskalla huomauttaa typeryyksiä, koiran pitäminen kytkettynä on vain harvoin pakollista tottelevaiselle koiralle Suomessakaan, vaikka joku asian näin tahtoo tulkita.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:21"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:04"] [quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:57"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:45"]Mun on pakko kysyä tästä "suomalaisesta ja kyttäämismeiningistä" ja siitä, että "toisten asioista ollaan intohimoisen kiinnostuneita". Ja nyt toivoisin siis ihan asiallisia vastauksia. Tuolla sivulla nro 3 tästä keskusteltiin ja peukkujen perusteella yhtä mieltä tunnuttiin olevan, että semmosta se täällä on. En nimittäin itse suomalaisena ja ulkomaillakin asuneena koe, että Suomessa oltaisiin jotenkin poikkeuksellisen kiinnostuneita toisten asioista. Toki täällä on juorukelloja, mutta niitä on varmasti ihan kaikkialla. Ja toisaalta kyllä ne kanssaihmisten tekemiset kiinnostaa ihan joka puolella maailmaa, koska ihminen on laumaeläin, ja vain harvat yksilöt eivät kaipaa kanssaihmistensä seuraa. Suomessa vielä ollaan kohtalaisen epäsosiaalisia, esim. monille naapurin kanssa tekemisissä oleminen on kauhistus ja keskustelun aloittaminen tuntemattoman kanssa pelottavaa, toisin kuin monessa muussa maassa. Joten kaipaisin siis esimerkkejä siitä, mitä tämä suomalainen kyttäysmeininki ja poikkeuksellinen toisten asioista kiinnostuminen on muihin maihin verrattuna. Mielellään sellaisia kaikkien tunnistamia yhteiskunnallisia esimerkkejä, ei kertomuksia jostain yksittäisestä kyyläävästä naapurin Ritvasta. [/quote] Joo, mä ihmettelen tuota kyttäämismeininkiä. Olen suomen lisäksi asunut ausseissa vuoden, jenkeissä vuoden ja Ruotsissa kahteen eri otteeseen vuoden ja puoli vuotta - lähinnä töiden ja seikkailujen vuoksi. Jos kyttäämisellä tarkoitetaan toisten asioihin puuttumista, olen sitä kokenut nimenomaan ulkomailla. Sellaista väkinäistä naapureiden muka-auttamista ja juoruilua. Suomessa olen aina saanut olla "rauhassa" ja saanut apua naapureilta tarvittaessa. Ulkomailla kytättiin nuoren naisen kulkemisia ja "seura-elämää" ja sitä tultiin myös kommentoimaan. No joo, joka maassa omat juttunsa. Ihan hyvin olen viihtynyt joka puolella, mutta arvostan suomalaisten sopivaa etäisyyttä tuntemattomien kanssa. Se tuntuu arvostukselta. Olenkin suomalainen, joten ehkä siksi se tuntuu niin turvalliselta. [/quote] Sama kokemus mulla. Asuin vuoden Briteissä ja neljä Ausseissa. Jenkeissä olen käynyt lomailemassa usein exän perheen luona ja se tuntu paikalta, jossa nuori itsenäinen nainen joutuu herkästi kytätyksi ja arvostelluksi. Lontoossa asuessa etäisyys, kuten muissakin suurkaupungeissa tuntui suomalaiselle tutulta. N42 Suomessa takas jo 10 vuotta. [/quote] Mä luulen, että toi sosiaalinen kontrolli on löyhempää isoissa kaupungeissa maasta riippumatta. Ja tuppukylissä/ maalla sosiaalinen kontrolli on korkeampaa maasta riippumatta. [/quote] Tämä varmasti totta. Hyvä pointti. AP [/quote] Yhdysvalloissa on hyvin individualistinen kulttuuri, joka sallii erilaisuutta ja kokee valtion puuttumisen aika lailla negatiivisena. Siihen kun yhdistetään esim. suomalainen neuvolajärjestelmä, jossa on pakko käydä. Jossa lapsi arvioidaan kantasuomalaisen keskimääräiskäyrien mukaan ja huomautellaan, jos lapsi ei siihen sovi. Jossa vanhempia arvioidaan vanhemmuuteen kykeneväisyyden osalta jne. Nämä ovat jenkille ihan käsittämättömiä ja loukkaaviakin itsenäisyyteen puuttumisen keinoja. Samoin elinkeinonvapauteen puuttumiset. Suomessa on miljoona ja yksi tapaa estää esim. pienyrittäjyys ja jos niistä viimein pääsee ohi, niin verotus viimeistään tappaa ne. [/quote] Tämä ei varsinaisesti liity siihen sosiaalisen kontrollin kulttuuriin, josta puhuimme tästä. Sinä puhut yhteiskunnan kontrollista.
[/quote]Yhteiskunta olemme me itse. Tämän systeemin ovat kansalaiset tänne valinneet.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 19:09"]
Amerikkalaiset sukulaiseni valittavat täkäläistä kyttäämismeininkiä. Toisten tekemisistä olkaa niin intohimoisen kiinnostuneita eikä mukavalla tavalla.
[/quote]ahdistaa muuten minuakin, ihan suomalaista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 11:10"]Saksalaiset kaverit ihmettelee, kun täällä kaikki maksetaan kortilla. He käyttävät lähinnä käteistä.
[/quote]
Minä taas ihmetteli että kehitysmaa Saksassa on hankala maksaa kortilla ja pankkiautomaatit on jossain poissa näkyviltä, jos niitä edes on.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:41"] Kerron tämän nyt vahvana suomalaisena naisena, joka joutui miettimään omaa käytöstään viime kesänä. Minun ja mieheni tuttava- ja kaveripiiriin kuuluu muutamia monikulttuurisia pariskuntia, joista osa asuu Suomessa ja osa ulkomailla. Suurin osa akateemisesti koulutettuja. Kesällä kaikki olivat Suomessa ja päätimme tavata Helsingin keskustassa ravintolaillan merkeissä. Söimme ja vietimme hauskaa iltaa. Siirryimme jatkoille mummotunneliin. Jossain vaiheessa iltaa menimme vessaan seurueen ulkomaalaisen naisen (Espanja) kanssa. Joka siis yhdessä mieheni kaverin kanssa. Siellä hän ihmetteli miten voin puhua muiden kuulen alentuvasti miehestäni kaikkien läsnäollessa. Ihmetteli, kuinka voin noin mukavaa miestä vähätellä hänen kavereidensa kuullen - loukata miestä hänen kavereidensa kuullen. Olin todella hämmästynyt. Tiedän toki olevani suulas ja paljon äänessä naiseksi, mutta en nyt varsinaisesti kokenut alustavani miestäni. Asia vaivasi, joten otin aiheen pöydässä puheeksi kaikkien kanssa. Keskustelun aikana kaikki seurueen ulkomaalaiset, sekä naiset että miehet, toivat esille että ovat ainakin joskus ihmetelleet suomalaisten naisten "alentavaa" käytöstä miehiänsä kohtaan. Kyseessä siis jonkinlainen "turha suunsoitto ja miehen muodollisen aseman kyseenalaistaminen" julkisesti. Keskustelussa pääsimme lopulta jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ja ilta jatkui mukavasti. Kaikki pitivät tasa-arvoa ja suomalaisen naisen itsenäisyyttä ja vahvuutta hyvänä asiana jne... Mutta jäin itse seuraavina päivinä miettimään omaa käytöstäni ja suomalaisten parisuhteiden kulttuuria. Ollaanko me suomalaiset naiset joskus turhaan suulaita miehillemme? Annammeko hyville miehillemme tarpeeksi arvostusta? Tuemmeko miestemme miehisyyttä? Haastammeko turhaan toisarvoisissa asioissa miesten asemaa jne... En tiedä, mutta kyllä toi ajattelemaan pisti. Olen puhunut aiheesta suomalaisen ystävättären kanssa. Hänen mielestään tosi mies pärjää naisensa kanssa, ei miesten takia tarvitse hillitä itseään jne... Mutta hän on ikisinkku, joten mitä tuohon nyt sanoisi. Asia mietityttää myös, koska meillä on kaksi poikaa. Millaisen mallin haluan heille välittää parisuhteesta? Onko se jatkuvaa kamppailua ja kilpailua vai tasa-avoimen suhde, jossa molemmat "tietävät paikkansa"? Onko muilla ajatuksia. Ollaanko me suomalaiset naiset liian suulaita ja liikaa haastamassa miehiämme - jopa alistamassa? Itse en usko, mutta olen yrittänyt tulla omasta käytöksestäni tietoisemmaksi. En aio itsenäisyyttäni vähentää tai alistua miehelle (muualla kuin sängyssä), mutta myönnän (vaika se ei ole helppoa) että voisin joissakin tilanteissa vähentää suunsoittoa ja joskus ihan pitää turpani kiinni. Perheellinen akateeminen 42v nainen [/quote] Mitä sitten sanoit miehellesi/miehestäsi, jonka muut kokivat alentavana kommenttina? [/quote] En nyt lähde erittelemään, mutta mielestäni aika normaalia leikinlaskua mieheni töppäilyistä mökillä, auton kanssa jne...
[/quote]
Joo ihan näin suomalaisen naisen korvaan kuulostaa aika pahalta. Tekeekö miehesi samoin eli naureskelee sinun toilailuillesi vai onko se sinun yksinoikeus? Itse en sietäisi mieheni puhuvan minusta noin. Se suhde olisi loppu hyvin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Japanilaiset ystäväni olivat hämmästyneitä, että Suomessa on tapana mennä ulos asti tupakoimaan, jopa kesken illanvieton. Luulivat ensin, että vitsailin, kun pyysin, etteivät sytytä tupakkaa olohuoneessamme, vaan menisivät terassille.
Ulkomaalaiset voisivat omaksua suomalaisten tavan ottaa kengät pois sisällä. Onhan nyt paljon mukavampaakin olla ilman kenkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 18:37"]Mistä megapussista puhe? Karkki-, sipsi- ? Olettaisin että heidän mielestä liian pieniä?
[/quote]
Mä taas olen aina luullut, että Suomessa karkkipussit on isompia. Olen mielestäni nähnyt todisteitakin siihen suuntaan... esim. Japanissa pussiton paljon pienempiä, mikä ei tällasen sokerihiiren kannalta ole ybtään paha asia... Mutta saisko tosiaan tarkennusta?
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 11:15"]En lukenut kaikkia, joten nämä on varmaan ja ehkä jo sanottukin:
- kylään tullessa riisutaan kengät ja tassutellaan hikisissä sukissa ihmisten kotona
- kiittäminen ja anteeksipyyntö ovat harvinaisia vieraiden kesken
- ylenmääräinen kännyköinti, myös esim. ruokapöydässä, kun ollaan syömässä muiden kanssa
- astiankuivauskaappi (ei ole tapa, tiedän)
- humalahakuinen juominen
- ilmoitetaan että "meen kuselle" ja palatessa kerrotaan tuliko pissa vai kakka ja millaista oli
- tilan vieminen: jäädään jumittamaan metron oville tai rullaportaiden päähän, kuljetaan kadun yli miten sattuu, ei anneta toiselle tilaa, pysähdytään juttelemaan tuttavan kanssa keskelle kulkuväylää, ei mennä sivuun. Mun teoria on, että tämä johtuu siitä, että meitä on todella vähän isossa maassa emmekä vielä myöskään ole kaupungistuneet
[/quote]
Silloin kun oli vielä Nokia kännyköintikulttuuri oli Suomessa aikaansa edellä, mutta nyt väittäisin asian olevan päin vastoin. Kehitysmaalaisetkin ovat kokoajan kännyköimässä, suomalaiset osaavat jopa laittaa puhelimen äänettömälle, tuntuu että tällaista ominaisuutta ei edes ole kuin Suomessa myytävissä puhelimissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) jonottaminen, varsinkin niin että annetaan asioitaan hoitavalle tilaa siellä luukulla eikä olla kyljessä kiinni kuuntelemassa
2) etuilua paheksutaan suuresti Suomessa
3) vesihanat, joissa on sekoitin yhdessä ja samassa hanassa kahden eri hanan sijasta
4) kengät jätetään eteiseen
5) hautausmaalla on kastelukannuja kenen tahansa käytettävänä eikä kukaan varasta niitä
6) ylipäänsä sitä, että ihmisiä on niin vähän ja on hiljaista ja kukaan ei huuda ja elehdi vimmatusti
7) lapset voivat juoksennella pihassa ilkosen alasti kesällä
Amerikassa ihmettelivät kaupassa kun kerroin, että Suomessa pakataan itse omat ostokset. Usassa kassaa pakkaa ne sataan pieneen pussiin. Samoin pitkät kesälomat, pitkä äitiysloma, 8 h:n työpäivät, "ilmainen" koulutus ja kävelykulttuuri on jotain, mitä on ihmetelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 11:10"]Saksalaiset kaverit ihmettelee, kun täällä kaikki maksetaan kortilla. He käyttävät lähinnä käteistä.
[/quote]
Minä taas ihmetteli että kehitysmaa Saksassa on hankala maksaa kortilla ja pankkiautomaatit on jossain poissa näkyviltä, jos niitä edes on.
[/quote]
Niin, siksi se korttimaksaminen täällä varmaan ihmetyttikin. :)
Niin monilla ihmisillä on silmälasit ja kaikilla kännykät, lapsillakin.
Amerikkalainen tuttava ihmetteli kun kerroin että meillä on ruokakaupoissa RAY:n hedelmäpelit kassojen vieressä. Ei meinannut millään uskoa.
Kun vieras poistuu isännän tai isäntäperheen luota, hänelle sanotaan hyvästit eikä saateta bussille tai junalle (tai autolle).
Varsinkin japanilaiset hämmästelevät suuresti.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 11:04"]
Aasialaiset naiset ihmettelee miksi suomalaiset naiset eivät aja persekarvojaan ja valkaise anustaan.
[/quote]
Miksi suomeen tulleet aasialaiset naiset käyttäisivät aikansa pöyhimällä suomalaisten naisten takamuksia, ja ihmettelemällä löytöjään.
En ole ennen tällaisesta kuullut.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:57"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 09:45"]Mun on pakko kysyä tästä "suomalaisesta ja kyttäämismeiningistä" ja siitä, että "toisten asioista ollaan intohimoisen kiinnostuneita". Ja nyt toivoisin siis ihan asiallisia vastauksia. Tuolla sivulla nro 3 tästä keskusteltiin ja peukkujen perusteella yhtä mieltä tunnuttiin olevan, että semmosta se täällä on. En nimittäin itse suomalaisena ja ulkomaillakin asuneena koe, että Suomessa oltaisiin jotenkin poikkeuksellisen kiinnostuneita toisten asioista. Toki täällä on juorukelloja, mutta niitä on varmasti ihan kaikkialla. Ja toisaalta kyllä ne kanssaihmisten tekemiset kiinnostaa ihan joka puolella maailmaa, koska ihminen on laumaeläin, ja vain harvat yksilöt eivät kaipaa kanssaihmistensä seuraa. Suomessa vielä ollaan kohtalaisen epäsosiaalisia, esim. monille naapurin kanssa tekemisissä oleminen on kauhistus ja keskustelun aloittaminen tuntemattoman kanssa pelottavaa, toisin kuin monessa muussa maassa.
Joten kaipaisin siis esimerkkejä siitä, mitä tämä suomalainen kyttäysmeininki ja poikkeuksellinen toisten asioista kiinnostuminen on muihin maihin verrattuna. Mielellään sellaisia kaikkien tunnistamia yhteiskunnallisia esimerkkejä, ei kertomuksia jostain yksittäisestä kyyläävästä naapurin Ritvasta.
[/quote]
Joo, mä ihmettelen tuota kyttäämismeininkiä. Olen suomen lisäksi asunut ausseissa vuoden, jenkeissä vuoden ja Ruotsissa kahteen eri otteeseen vuoden ja puoli vuotta - lähinnä töiden ja seikkailujen vuoksi.
Jos kyttäämisellä tarkoitetaan toisten asioihin puuttumista, olen sitä kokenut nimenomaan ulkomailla. Sellaista väkinäistä naapureiden muka-auttamista ja juoruilua. Suomessa olen aina saanut olla "rauhassa" ja saanut apua naapureilta tarvittaessa. Ulkomailla kytättiin nuoren naisen kulkemisia ja "seura-elämää" ja sitä tultiin myös kommentoimaan. No joo, joka maassa omat juttunsa. Ihan hyvin olen viihtynyt joka puolella, mutta arvostan suomalaisten sopivaa etäisyyttä tuntemattomien kanssa. Se tuntuu arvostukselta. Olenkin suomalainen, joten ehkä siksi se tuntuu niin turvalliselta.
[/quote]
Sama kokemus mulla. Asuin vuoden Briteissä ja neljä Ausseissa. Jenkeissä olen käynyt lomailemassa usein exän perheen luona ja se tuntu paikalta, jossa nuori itsenäinen nainen joutuu herkästi kytätyksi ja arvostelluksi. Lontoossa asuessa etäisyys, kuten muissakin suurkaupungeissa tuntui suomalaiselle tutulta.
N42
Suomessa takas jo 10 vuotta.
[/quote]
Mä luulen, että toi sosiaalinen kontrolli on löyhempää isoissa kaupungeissa maasta riippumatta. Ja tuppukylissä/ maalla sosiaalinen kontrolli on korkeampaa maasta riippumatta.
[/quote]
Tämä varmasti totta. Hyvä pointti.
AP
[/quote]
Joo näinkin mutta esimerkiksi New York on tavallaan tuppukylä, jossa ihmiset kyttäävät toisiaan. Puolison sukulaiset asuvat omakotitaloalueella parin kilometrin päässä Manhattanilta ja oikeasti mummot katselivat ikkunoista kun siellä näitä asuin katuja käveli ja tämä sukulaismummo tiesi kaikesta kaiken, kun olivat itse oman talonsa aikoinaan 50-luvulla siihen rakentaneet ja muut talot on rakennettu samoihin aikoihin.
Kävimme tämän pariskunnan kanta ravintolassa ja siellä oli kaikki tuttuja, korvat punaisena kuuntelin ja katselin kun pariskunnan mies pitkälti yli 80-vuotias flirttasi ravintolan omistaja rouvan kanssa tämäkin ehkä 60 vuotias.
Eli saanen esittää eriävän mielipiteen. Niillä asuinkaduilla ei voinut eksyä, koska heti oli joku kysymässä että mihin olette menossa voinko auttaa? Se tarkoitti kyllä että mitä helvettiä täällä teette.
Jenkit ihmetteli yh-mammojen määrää ja tukijärjestelmää.