Lue keskustelun säännöt.
Voiko 4-vuotiaan hiuslaatu vielä muuttua?
11.09.2015 |
Minulla on tuuheat ja luonnonkiharat kullanruskeat hiukset. Äidilläni ja kahdella siskollani on samanlaatuinen hius, väri vaan heillä on vähän tummempi tai punertava. Rakastan ihania hiuksiani ja olin ihan varma, että lapaeni saisi samanlaiset hiukset, koska myös siskojeni lapsilla on ihanat, paksut ja kiharat hiukset.
Tyttärelläni, joka täyttää pian 4, on ihan erilainen tukka kuin minulla. Hius on kamalan ohutta ja roikkuu vaan suoraan alaspäin kihartumatta yhtään. Hiukset liimautuu päähän kiinni ja kun tytöllä on ollut pipo päässä hiukset on ihan sähköiset ja nousee oudosti pystyyn. Lisäksi tukka on tosi harva ja oudon väritön. Se on kyllä vaalea, mutta se ei ole varsinaisesti oikein minkään värinen vaan lähinnä väritön.
Tyttö on ilmeisesti perinyt hiuslaadun isältään. Toivon niin, että lapseni saisi yhtä ihanat hiukset kuin meillä muilla on. Onko mahdollista, että hiuslaatu vielä tämänikäisellä muuttuisi?
Kommentit (24)
Mun äidillä ja molemmilla veljillä on paksut, vahvat hiukset ja itselläni ollut aina melko ohuet. Ei se tästä ole mihinkään muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa. Kihara yleensä vielä laimenee lapsen vanhetessa.
Surullista että pidät lapsesi hiuksia rumina ja omiasi ah niin täydellisinä.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 11:52"]Surullista että pidät lapsesi hiuksia rumina ja omiasi ah niin täydellisinä.
[/quote]
Ruma tukka on ruma tukka, eikä se siitä muutu vaikka kyseessä olisikin oma lapsi.
Rakastatko sinä lastasi vain jos hänellä on "ihana kullanvaalea kihara prinsessatukka"? Eikö mikään muu merkitse mitään? Taidat olla vielä aika lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 11:52"]Surullista että pidät lapsesi hiuksia rumina ja omiasi ah niin täydellisinä.
[/quote]
Ruma tukka on ruma tukka, eikä se siitä muutu vaikka kyseessä olisikin oma lapsi.
[/quote]
Kai ap muistaa joka välissä kertoa tyttärelleen tämän rumista hiuksista?
Minun 3-vuotiaalla on kamala pottunokka. Perinyt sen isältään. Voikohan se vielä muuttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 11:52"]Surullista että pidät lapsesi hiuksia rumina ja omiasi ah niin täydellisinä.
[/quote]
Ruma tukka on ruma tukka, eikä se siitä muutu vaikka kyseessä olisikin oma lapsi.
[/quote]
Näinhän se on, mutta onhan se nyt vähintäänkin outoa jos vanhempaa harmittaa lapsen (etenkin noin pienen, joka ei itse todellakaan moista asiaa osaa edes ajatella) hiuslaatu niin kovin että sitä miettii ja toivoo sen voivan muuttua vielä. Hiuslaatu on pinnallinen ominaisuus, jolla ei loppujenlopuksi ole elämässä yhtään mitään väliä...
En jaksa uskoa, että kovin dramaattisesti muuttuu enää. Toki väri usein iän myötä tummenee, mutta jos hiuslaatu on ohut, niin se on ohut.
Itselläni kolme lasta, joista vanhimmilla tosi paksut ihan tummat (harmaan värittömät, mutta tummat) hiukset. Olleet aina tuollaiset, siitä lähtien kun parin vuoden ikäisenä kaljukalleina alkoivat hiuksia kunnolla kasvattamaan.
Nuorin, joka on eri isästä, on ihan eri maata. Vaalea ohut hiuslaatu, juuri kuin isällään.
Itselläni on ihan normi suomalainen hiuslaatu, kuten vanhempien lasten isälläkin. En tiedä, mistä ovat paksut hiuksensa perineet, mutta kiva näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi! Mulla ollut teini-ikään ihan onneton vaalea liuhu ja nyt tuuhea ja tumma ja luonnonkihara. Sama juttu miehellä. Omilla lapsella pojalla tosi vahva ja hyvä, nuoremmalla ohut ja olematon liuhu, mutta oon varma että muuuttuu vielä. Ei huolta!
Ei kyllä piikkisuora kiharaksi muutu. Jonkin verran hius voi paksuntua iän myötä - monella on lapsena "hennot vauvahiukset" mutta viimeistään murrosiässä jonkin verran paksunevat.
Toisaalta kyllä huvittavaa että tuollaista viitsii kovasti murehtia. Itselläni on sellaiset ei-minkäänväriset, ohuet, piikkisuorat hiukset, eikä tämä nyt maailman kauhein kohtalo ole. Vaatii vaan värjäämistä ja laittamista, mutta mieluummin tämä pieni vaiva kuin moni muu elämän suurista ongelmista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan kerralla kaikille, kiitos kommenteista. Tottakai rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta ja haluan hänelle kaikkein parasta. Juuri siksi olenkin niin surullinen hänen puolestaan että hänellä on tuollaiset hiukset. Ne ovat oikeasti niin ohuet ja harvat ja aina jotenkin sekaisun.
Kuten sanoin, minun äidillä ja siskoilla on samanlaiset tuuheat ja luonnonkiharat hiukset kuin minulla. Kun olimme pieniä äiti harjasi meidän hiukset joka ilta sellaisen vanhan kampauspiirongin edessä. Juteltiin samalla kaikki tärkeät asiat ja vietettiin sellaista omaa aikaa. Ne ovat parhaita muistoja minun lapsuudestani. Kesällä kun oltiin mummolassa, niin alettiin äidin kanssa harjata taas omia ja lasten hiuksia siinä piirongin edessä. Se oli niin ihanaa, ihania muistoja tuli mieleen ja siskon lapset nautti kun heidän pitkiä kiharoita pudeltiin ja harjattiin auki. (Siskon lapsilla on niin vahvat kiharat, että ne on pakko harjata joka ilta auki). Kun tuli mun tyttären vuoro niin sisko alkoi harjata mutta lapsen hiukset nousikin ihan pystyyn! Ne tuli ihan älyttömän sähköisiksi! Me yritettiin suihkuttaa ensin vettä ja sitten kuivahoitoainetta mutta hiukset tuli ihan koviksi tikuiksi jotka sojotti alaspäin ja näytti ihan siltä että hiuksia oli vaan muutama kappale! Päänahka näkyi läpi. Minulke tuli kiin paha mieli tytön puolesta, että aloin itkeä. Onneksi mummo vei lapset kaakaolle ha sisko jäi lohduttamaan minua.
Kuulostan varmaan kamalan pinnalliselta mutta meillä vain kauniisiin paksuihin hiuksiin liittyy niim paljon onnellisia muistoja, joita en voi nyt siirtää tyttärelleni. En ole mitenkään erkoisesti kiinostunut muodista tai ulkonäöstä. Kampaajallakin käyn vain pari kolme kertaa vuodessa leikkaamassa latvat ja joskus otan raitoja tms. Ap
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 12:20"]
Vastaan kerralla kaikille, kiitos kommenteista. Tottakai rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta ja haluan hänelle kaikkein parasta. Juuri siksi olenkin niin surullinen hänen puolestaan että hänellä on tuollaiset hiukset. Ne ovat oikeasti niin ohuet ja harvat ja aina jotenkin sekaisun. Kuten sanoin, minun äidillä ja siskoilla on samanlaiset tuuheat ja luonnonkiharat hiukset kuin minulla. Kun olimme pieniä äiti harjasi meidän hiukset joka ilta sellaisen vanhan kampauspiirongin edessä. Juteltiin samalla kaikki tärkeät asiat ja vietettiin sellaista omaa aikaa. Ne ovat parhaita muistoja minun lapsuudestani. Kesällä kun oltiin mummolassa, niin alettiin äidin kanssa harjata taas omia ja lasten hiuksia siinä piirongin edessä. Se oli niin ihanaa, ihania muistoja tuli mieleen ja siskon lapset nautti kun heidän pitkiä kiharoita pudeltiin ja harjattiin auki. (Siskon lapsilla on niin vahvat kiharat, että ne on pakko harjata joka ilta auki). Kun tuli mun tyttären vuoro niin sisko alkoi harjata mutta lapsen hiukset nousikin ihan pystyyn! Ne tuli ihan älyttömän sähköisiksi! Me yritettiin suihkuttaa ensin vettä ja sitten kuivahoitoainetta mutta hiukset tuli ihan koviksi tikuiksi jotka sojotti alaspäin ja näytti ihan siltä että hiuksia oli vaan muutama kappale! Päänahka näkyi läpi. Minulke tuli kiin paha mieli tytön puolesta, että aloin itkeä. Onneksi mummo vei lapset kaakaolle ha sisko jäi lohduttamaan minua. Kuulostan varmaan kamalan pinnalliselta mutta meillä vain kauniisiin paksuihin hiuksiin liittyy niim paljon onnellisia muistoja, joita en voi nyt siirtää tyttärelleni. En ole mitenkään erkoisesti kiinostunut muodista tai ulkonäöstä. Kampaajallakin käyn vain pari kolme kertaa vuodessa leikkaamassa latvat ja joskus otan raitoja tms. Ap
[/quote]
Voi ei jos se tyttö vielä näki sinut itkemässä tuosta syystä... Tytöllä itsellään ei varmasti ole asiasta yhtään paha mieli, vain sinulla on omien muistojesi takia. Yritä olla siirtämättä pahaa mieltäsi tytönkin taakaksi, jos et ole jo siirtänyt...
Tosi helposti lapset kyllä vaistoaa tuollaiset ja alkaa ajatella että heissä tosiaan on joku vika. Minun tapauksessa äitini oli nuorena tosi kaunis ja minä taas en ole kaunis hyvällä tahdollakaan. Kyllä minä huomasin sen kriittisen katseen ja häpeän toisten nättien tyttöjen läsnä ollessa, vaikka äiti yritti olla ainakaan suoraan sanomatta mitään ikävää ulkonäöstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvänen aika. Miksei niitä ohuita, piikkisuoria hiuksia voi kamala siinä peilin edessä, vaikka tulisivatkin hieman sähköisiksi? Ja jos hiukset ovat aina jotenkin sotkuinen näköiset, mikset äitinä laita niitä nätisti? Kyllä ohueenkin tukkaan letin saa.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 12:20"]
Vastaan kerralla kaikille, kiitos kommenteista. Tottakai rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta ja haluan hänelle kaikkein parasta. Juuri siksi olenkin niin surullinen hänen puolestaan että hänellä on tuollaiset hiukset. Ne ovat oikeasti niin ohuet ja harvat ja aina jotenkin sekaisun. Kuten sanoin, minun äidillä ja siskoilla on samanlaiset tuuheat ja luonnonkiharat hiukset kuin minulla. Kun olimme pieniä äiti harjasi meidän hiukset joka ilta sellaisen vanhan kampauspiirongin edessä. Juteltiin samalla kaikki tärkeät asiat ja vietettiin sellaista omaa aikaa. Ne ovat parhaita muistoja minun lapsuudestani. Kesällä kun oltiin mummolassa, niin alettiin äidin kanssa harjata taas omia ja lasten hiuksia siinä piirongin edessä. Se oli niin ihanaa, ihania muistoja tuli mieleen ja siskon lapset nautti kun heidän pitkiä kiharoita pudeltiin ja harjattiin auki. (Siskon lapsilla on niin vahvat kiharat, että ne on pakko harjata joka ilta auki). Kun tuli mun tyttären vuoro niin sisko alkoi harjata mutta lapsen hiukset nousikin ihan pystyyn! Ne tuli ihan älyttömän sähköisiksi! Me yritettiin suihkuttaa ensin vettä ja sitten kuivahoitoainetta mutta hiukset tuli ihan koviksi tikuiksi jotka sojotti alaspäin ja näytti ihan siltä että hiuksia oli vaan muutama kappale! Päänahka näkyi läpi. Minulke tuli kiin paha mieli tytön puolesta, että aloin itkeä. Onneksi mummo vei lapset kaakaolle ha sisko jäi lohduttamaan minua. Kuulostan varmaan kamalan pinnalliselta mutta meillä vain kauniisiin paksuihin hiuksiin liittyy niim paljon onnellisia muistoja, joita en voi nyt siirtää tyttärelleni. En ole mitenkään erkoisesti kiinostunut muodista tai ulkonäöstä. Kampaajallakin käyn vain pari kolme kertaa vuodessa leikkaamassa latvat ja joskus otan raitoja tms. Ap
[/quote]
Voi voi. "Pieni lapsi, pienet murheet."
Minulla oli pellavainen ohut tukka n. kolmevuotiaaksi asti, sitten se muuttui tummaksi ja paksuksi. Moni aikuisena minuun tutustunu ei meinaa uskoa että olen voinut olla ihan vaalea joskus.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 12:26"]Hyvänen aika. Miksei niitä ohuita, piikkisuoria hiuksia voi kamala siinä peilin edessä, vaikka tulisivatkin hieman sähköisiksi? Ja jos hiukset ovat aina jotenkin sotkuinen näköiset, mikset äitinä laita niitä nätisti? Kyllä ohueenkin tukkaan letin saa.
[/quote]
Jos tytön tukkaa harjaa, se nousee ihan pystyyn! voisi tietysti kokeilla tuota letittämistä kun tytön hiukset kasvaa pitemmiksi. Mutta ei niihin mitään oikeaa lettiä saa kun hiusta on niin vähän. Ap
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 12:31"]Minulla oli pellavainen ohut tukka n. kolmevuotiaaksi asti, sitten se muuttui tummaksi ja paksuksi. Moni aikuisena minuun tutustunu ei meinaa uskoa että olen voinut olla ihan vaalea joskus.
[/quote]
Toivon todella että minunkin lapsella käy näin. Minulla ja siskoilla on kyllä ollut paksu tukka ihan vauvasta asti kuulemma. Ap
Miehellä oli lapsena paksu mutta suora ja ihan vaalea tukka, ala-asteella muuttui tummanruskeksi ja kiharaksi !
Minulla on ohut, suora maantienharmaa tukka ja tietenkin toivoin tyttärieni saavan isänsä hiuslaadun. Valitettavasti niin ei ole käynyt, enkä usko että asia enää mihinkään muuttuu vaikka isänsä onkin ihme hiusmutantti :-D
E jaksanu lukee selitystäs mutta joo voi. Mulla oli lapsena ohuet blondihiukset, 10v alkoi muuttua tuuheaksi ruskeiksi hiuksiksi