Lue keskustelun säännöt.
Olen 33v ja pilannut elämäni :( Mitä voin enää tehdä?
10.09.2015 |
Viimeiset 8v menneet ihan täysin hukkaan, niin sanotusti. Olen vain tappanut aikaa, päivästä toiseen. Toki samalla kasvattanut maailman ihaninta lasta - joka onkin mulle ainoa syy elää enää.
Mulla oli joskus paljon ystäviä, pääsin yliopistoon ensi yrittämällä, tutkinto loppusuoralla, parisuhde rakastamani miehen kanssa kukoisti. Kunnes, mies petti ja jätti, syystä jota ei tähän päiväänkään saakka ole kertonut minulle.
Masennuin hieman. Tulin sitten kännissä raskaaksi eksälleni (vaikea suhde, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, pettämistä), aborttia en pystynyt tekemään. Ja sitä en kadu, lapsi on parasta mitä minulle ikinä tapahtunut.
Mutta elämäntilanteiden erilaisuuden vuoksi silloiset kaverit jättivät, uusia en onnistunut saamaan. Opiskelut jäi kesken. Sain vauvan Yh:na, tukiverkot olemattomat. Lapsen isä kovasti halusi meitä elämäänsä, ja hetken kuvittelinkin, että jotain mahdollisuuksia voisi vielä olla. Kunnes miehen törkeä kaksoiselämä paljastui; toinen nainen otti yhteyttä. Väkivaltainen oli sekä minua että sitä toista naistaan kohtaan. Levitteli minusta perättömiä ja ilkeitä juoruja, sekä yksityisasioitani jotka olin luottamuksella seurustelumme aikana kertonut. Mulla traumaattinen lapsuus, ydinperheessä psykoositasoista sairastamista, joka jättänyt jälkensä. Lisäksi vuosien koulukiusaamista.
Muutin toiseen kaupunkiin, tarkoituksenani aloittaa uusi elämä. Ystäviä vain en saanut, en töitä, opiskelujen jatkaminen ei onnistunut vaikka tosissaan yritin. Baarissa sitten yksi ilta tapasin ihanan, kiltin, hyvän miehen, lapseni ollessa kerrankin isällään + isän puolen sukulaisilla hoidossa. Rakastuimme, mutta pilasin sen suhteen. Tai minun oma epävarmuus ja epäluottamus ihmisiin pilasi sen. Kohtelin miestä järkyttävän huonosti, oireilin pahemmin kuin koskaan, häntä kohtaan käyttäydyin kuin lapsi, koska hän oli ensimmäinen oikeasti turvallinen ja hyvä ihminen koko elämässäni. Erosimme.
Aloin kärsiä pahenevassa määrin masennuksesta, ahdistuksesta, univaikeuksista, sosiaalisista peloista. Syrjäydyin ja jäin neljän seinän sisään. Sairastuin paniikkihäiriöön. Juoksin terapeutilta terapeutille, en kokenut saavani apua. Lääkkeitä sain siitäkin edestä. Mielialalääkkeet, unilääkkeet, rauhoittavat. Sairastuin myös ahmimishäiriöön, joka lienee sukua teini-iässä sairastamalleni anoreksialle, se lisättynä muutaman vuoden lääkkeiden käyttöön - olen lihonut 40kg ja itseinho huipussaan. Itsetuntoni ollut aina huono, (aikaisempi kaunis ja hoikka) ulkonäköni ainoita joilla aiemmin edes jollain tapaa koin "päteväni" ja kelpaavani.
Tätä toivottomuutta on kestänyt jo pitkään, liian pitkään. Tänään heräsin omaan itkuuni ja mietin oikeasti, etten jaksa enää elää. En vaan halua kuollakaan, enkä voisi, lapseni takia.
Mikä mua voisi auttaa? Ei tällä vuodatuksella ollut mitään sen kummempaa pointtia. Halusin vain purkaa jonnekin. Kiitos jos jaksoit lukea ja kiitos jos viitsit olla kommentoimatta mitään kamalan ilkeää, olen jo pohjalla. Se ajatus, että periaatteessa kaikki olisi voinut mennä niin toisin, mutta mä olen itse sössinyt kaiken... Se vaan on melkein liian raskas kestää.
Kommentit (64)
Mä en kyllä tuosta tekstistä löytänyt mitään, että olisit pilannut elämäsi, et ole. Sairastumiseen ei voi itse vaikuttaa. Lääkkeet ovat hyvä apu, mutta kyllä sun tarvitsee mennä terapiaan. Laihduttaminen on myös asia, joka kannattaa aloitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesukset sikseen, mutta ei sun elämä vielä pilalla ole! Luepa tekstisi itse uudelleen ja mieti, mitkä asiat elämässäsi oikeesti on peruuttamattomasti pilalla? Eipä melkein mikään, mitä et voisi itse muuttaa tai voisi muuttua! Lähde pienin askelin muuttamaan asioita, tee joka päivä asioita, joista nautit ja käy myös joka päivä läpi asiat, jotka sinulla on hyvin/ joista voisit nauttia. Niitä löytyy kyllä! Päätä, että et märehdi omaa epäonnistumistasi, vaan suuntaa positiiviseen.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:04"]
Mä en kyllä tuosta tekstistä löytänyt mitään, että olisit pilannut elämäsi, et ole. Sairastumiseen ei voi itse vaikuttaa. Lääkkeet ovat hyvä apu, mutta kyllä sun tarvitsee mennä terapiaan. Laihduttaminen on myös asia, joka kannattaa aloitella.
[/quote]
No lähinnä se suhde, jonka oikeasti pilasin olemalla sille miehelle tosi kamala - ensimmäiselle miehelle, joka oikeasti kohteli mua hyvin, ja otti lapsenikin aivan mahtavasti vastaan. Hetken aikaa olin tosi onnellinen, suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta - kunnes ihan hetkessä jotenkin "romahdin" vaikka kaiken piti olla enemmän kuin hyvin - yksi terapeutti selitti tätä sillä, että mulla viimein oli se "mahdollisuus" romahtaa, kun vierellä oli turvallinen ja rakastava aikuinen - eka kertaa tosiaan koko elämässäni. Terapeutin mukaan se oli hyvin luonnollista historiani huomioon ottaen. Mutta oikein se ei ollut :( ap
No mutta, nyt se romahdus on romahdettu ja ehkä sekin oli sun tarpeen kokea, voidaksesi elää tasapainoisemmin jatkossa. Sä oot vielä mahdottoman nuori, sulla on mahdollisuus tehdä elämälläsi vaikka mitä. Ja miehiä riittää sinullekin, yhden perään ei kannata jäädä itkemään!
No ainakaan ruoasta ei ole ollut pula eikä ole tarvinnut työstressiä kärsiä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään ei ole vielä menetetty. Sä pystyt vielä vaikka mihin. Se ottaa aikaa, välillä tulee takapakkia eikä se tosiaan ole helppoa, mutta sä pystyt siihen. Aseta itsellesi tavoite ja lähde sitä kohden vähitellen. Tai aseta useampi tavoite ja sellainen aikataulu, jonka voit pitää. Ota vaikka tavoitteeksi saada tutkinto kolmen vuoden päästä. Ota tavoitteeksi pudottaa painoa 20 kiloa kolmessa vuodessa jne. Ja sitten vaan hitaasti kohti tavoitetta. Isot loikat ei onnistu, mutta pienetkin auttaa jos niitä ottaa oikeaan suuntaan.
Sun pitäs tehdä "haluaisin" -lista, jota sitten jatkat toimintasuunnitelmilla.
Eli haluaisin suorittaa opinnot loppuun: ota yhteys kouluun, selvitä mitä tukia saat opintojen ajan (kokeile myös Kelan ammatillista kuntoutusta, josko sieltä irtoaisi jotain), tee selkeä opintosuunnitelma ja yritä saada harjoittelupaikka. Kehitä aikataulu tälle halulle.
Haluaisin laihtua. No, ruokapäiväkirja, liikunta, halun selkeyttäminen. Ahmimishäiriön vuoksi tässä tarvitset ammattilaisia tueksi. Selvitä terveelliset elintavat itsellesi ja pyri hitaasti muuttamaan syömistä ja liikkumista.
Haluaisin parantua masennuksesta. Ammattilaisten avulla se voi olla joskus mahdollista.
Kirjoita myös ylös se, että minulla on syy elää. Muistuta elämän hyvistä asioista, sinulla on lapsi, jota rakastat. Tue hänen kasvuaan ja kehitystään, tarjoa hänelle rakastava ja välittävä ja terveellinen elinympäristö, ja hae siihen kaikki se tuki, mitä hyvinvointiyhteiskunta voi tarjota.
Haluaisin parisuhteen. Tämä on vaikein, koska et voi päättää muiden puolesta. Voit vain olla avoin ja rehellinen itsellesi ja muille. Parisuhteen saa usein tilanteissa, joissa sitä ei edes havittele.
Pääasia kuitenkin, että nautit elämästä, sillä sinunkin elämälläsi on arvo, ja sinulla on oikeus olla sellainen kuin olet. Jos joku asia ei onnistu, esimerkiksi opiskelut, mieti uudestaan, miksi haluaisit opiskella juuri sitä alaa? Mieti uusi ala, joka voisi työllistää sinut. Lähihoitaja on ihan hyvä ammatti, vaikka lääkäriopinnot olisivat kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen 33v ja pilannut elämäni :( Mitä voin enää tehdä?"
Siis sähän olet tosi nuori. Jos elät vaikkapa 90-vuotiaaksi niin sullahan on 47 vuotta vielä elinaikaa jäljellä ja kaikki mahdollisuudet parempaan elämään, miestenkin kanssa ehdit riiaamaan vaikka kuinka!
mä olen itse ollut nyt pari vuotta saikulla, myöskin vakava ahdistus ja masennus. Olen sua 10 vuotta vanhempi, opinnot kesken, eikä edes lasta. Tosi hukkaan siis elämä mennyt. Ei miestä ollut 10 vuoteen ja sekin mikä oli oli tosi huono suhde. Silti suuntaan nyt tulevaan. Tiedän mitä haluan ja tähtään siihen. Vielä puoli vuotta sitten makasin sängyn pohjalla, nyt olen pikkuhiljaa päässyt toimeliaammaksi.
Uni kuntoon! Mitä enemmän joutuu valvomaan sen pahemmat paniikkikohtaukset! Ota uni vaikka lääkkeillä! Vaihda lääkitys mikä lihottaa(lisää ruokahalua), esim. ketipinor voxraan. Se ei kenenkään mielialaa kohota jos lihoo, varsinkin masennusta se pahentaa.
4 seinän sisältä poistumiseen ja ahdistukseen parhaiten minusta auttaa juuri tuo väsymyksen poistaminen ja vähittäinen altistaminen. Jos huonon yön jälkeen menen kauppaan ja joku puhuu minulle niin en kyllä pysty sitä normaalisti ottamaan vastaan. Viime viikkoina olen huomannut että pystyn jopa rupattelemaan jumpassa puolitutun kanssa. Joku harrasteryhmä siis on kiva, varsinkin pienellä paikkakunnalla muut ryhmäläiset tulevat tutuksi ja sitten uskaltaakin jo muutaman sanan vaihtaa kun huomaa että pärjääkin. Muitakin saattaa jännittää, tärkeintä on että uskaltaa jotain sanoa, ei niinkään se mitä sanoo(ei tarvi pelätä puhuuko tyhmiä, änkyttääkö)
oletko tavannut toimintaterapeuttia? Sellainen voisi olla hyvä?
Olin kerran siinä tilanteessa pitkän aikaa, että jaksoin vaan lasteni takia. Käytännössä kiduin joka hetki. Nyt yllättäin, elämäni on ollut lähes upeaa. En olisi ikinä uskonut niin voivan tapahtua. Ja todella toivon, että ainakin hyvänä elämäni pysyykin. Mutta jos uudelleen käy yhtä pahasti, yritän sitten luottaa, että uskomattomistakin tilanteista polkaistaan eteenpäin. Joskus se alkaa ihan pienestä.
Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko käynyt terapiassa tms. puhumassa elämäsi vaikeista asioista?
Ota selvää syömishäiriösten keskusteluryhmästä ja mene sinne. Jos päihdeongelma, niin AA-kerhoon. Näin pääset ihmisten kanssa kontaktiin.
Mene ravitsemusterapeutille ja aloita ohjattu laihdutus. Liikunta on hyvä masennukseen, vaikka ihan kävelylenkit. Osta sauvat tänään ja ala käydä sauvakävelyillä päivittäin.
Et ole pilannut mitään, vaan nuo kaikki kuvaamasi asiat kuuluvat monen elämään. Tuo ikä 20-30 on sitä hakuaikaa elämässä hyvin monelle. Varsinkaan turvattomassa lapsuudessa eläneet eivät tuosta noin vaan osaa elää tasapainoista aikuisen elämää kuin vasta kolmenkympin tuolla puolen.
Pari vuotta ja olet taas hoikka ja mieleltäsi paremmassa kunnossa. Voit aloittaa sen jälkeen aikuiskoulutuksen. Tuo ei ole ikä eikä mikään. Jotkut vaihtavat ammattia vielä paljon myöhemminkin.
Hurjasti tsemppiä! Rakasta itseäsi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita uusi elämä helpoimmasta muutostavoitteesta.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:36"]
Oletko käynyt terapiassa tms. puhumassa elämäsi vaikeista asioista?
[/quote]
Tajuatko ollenkaan kuinka kallista psykoterapia on? Vaikka saisikin kelan psykoterapiaa, jota ei siis välttämättä saa, niin siitäkin joutuu maksamaan omavastuut. Sairaanhoitaja ei ole sama asia kuin psykoterapeutti ja useimamt joutuvat julkisella puolella sairaanhoitajan pakeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sulla varsinaisesti hätää ole, mielenterveyden ongelmia ja hankaluuksia rakastaa ja arvostaa itseäsi. Ei mitään sellaista mitä ei voisi korjata. Pistä mietteesi paperille, printtaa vaikka tuo tekstisi ja varaa aika psykologille. On myös lapsille hyvä, että jos vanhemmalla on joku hätä, niin hän hakee siihen apua ja koittaa järjestää elämänsä parempaan kuosiin. Sinä olet oikein hyvä ihminen ja aika harvassa ovat ne ihmiset, joiden elämässä ei ole erilaisia töyssyjä, möykkyjä, monttuja ja kumpareita, mutta ne eivät tee kenestäkään automaattisesti huonoa ihmistä ja elämäänsä sählännyttä epäonnistujaa. Se kariutunut ihmissuhde jota murehdit taisi kariutua siksi, että sinulla oli ongelmia itsesi kanssa ja ne ongelmat sinä voit korjata, kun saat sopivaa apua.
Minä olen kohta 36-vuotias ja se oikea unelmieni mies tuli elämääni vuosi sitten. Olen todellakin ns. toisella kierroksella menossa, otan ilon irti siitä mitä en ole aiemmin saanut ja melkein joka päivä ihmettelen, että onko tämä ihminen todellakin minä ja onko tämä perhe minun. :) Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen, mutta mistään et pysty nauttimaan, ellet ensin opettele nauttimaan itsestäsi ja siitä, että olet tärkeä mm. lapsellesi.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:04"]
Mä en kyllä tuosta tekstistä löytänyt mitään, että olisit pilannut elämäsi, et ole. Sairastumiseen ei voi itse vaikuttaa. Lääkkeet ovat hyvä apu, mutta kyllä sun tarvitsee mennä terapiaan. Laihduttaminen on myös asia, joka kannattaa aloitella.
[/quote]
No lähinnä se suhde, jonka oikeasti pilasin olemalla sille miehelle tosi kamala - ensimmäiselle miehelle, joka oikeasti kohteli mua hyvin, ja otti lapsenikin aivan mahtavasti vastaan. Hetken aikaa olin tosi onnellinen, suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta - kunnes ihan hetkessä jotenkin "romahdin" vaikka kaiken piti olla enemmän kuin hyvin - yksi terapeutti selitti tätä sillä, että mulla viimein oli se "mahdollisuus" romahtaa, kun vierellä oli turvallinen ja rakastava aikuinen - eka kertaa tosiaan koko elämässäni. Terapeutin mukaan se oli hyvin luonnollista historiani huomioon ottaen. Mutta oikein se ei ollut :( ap
[/quote]
se, että käyttäydyit kuin lapsi siinä seuraavassa suhteessa on minustakin hyvin ymmärrettävää. Sulla on sen verran kova se tausta mistä olet kokenut. Nyt sinulla alkaa olla omaa halua ja tahtoa ja näkemystä ja nyt alat olla siellä pohjalla, mistä tulet nousemaan. Se vie oman aikansa. Syyttely ei kanna... Se uusi suhde, jonka mielestäsi mokasit tulee olemaan niitä sinun oppirahojasi. Sillä on merkitys ja se on tärkeä osa kasvuaai.
Sitten, kun löydät sen seuraavan hyvän suhteen alun, niin silloin osaat noiden aiempien nojalla ottaa sen uuden toisenlaisella asenteella.
häpeä on sellainen asia mitä kannattaa työstää. Se on usein sen syyttelyn ja masennuksen ja uupumisen taustalla. Ole itse itsellesi armollinen. Ei muut niin tuomitse, mutta ihminen itse sen telee.
muista, että joka päivä voit aloittaa elämäsi uudelleen. Aina voi aloittaa alusta.
kuuntele sellaisia ihmisä, jotka ovat olleet ihan loassa ja miten he ovat sieltä nousseet. Sinäkin voit. Olet arvokas ja olet hieno. Juuri sinä.
työskenetele mielesi kanssa. Se on suurin este ja suurin mahdollistaja. Opettele uusia asenteita ja tapoja. Mieti itsellesi tavoite elämääsi ja pyri kohti sitä. Haasteita tulee, epäonnistumisia tulee ja onnistumisia tulee, mutta mitä sitten? Elämä on. Niin kauan kuin on elämä, niin kauan on mahdollisuuksia.
juttelin kerran yhden vanhemman rouvan kanssa, joka kertoi olleensa lottana. Löysi rakkauden 63-vuotiaana.
...ja muista hoitaa ihan perusjuttuja...syö hyvin, liiku ja nuku, ja rentoudu. Hoida fyysistä ja hoida psyykettä. Mene johonkin ryhmään mukaan. Etsi itse itsessäsi se hyvä. Löydät jakajia, kun olet oma itsesi pelkoineen ja vahvuuksinesi. Helpompi on ehkä tutustua ihmiseen, kun on jotain yhteistä tekemistä esim. jokin harrastus. Tee jotain mistä tykkäät. Lapsen hoitoon on mennyt aikaa ja energiaa ja nyt sinulla alkaa olla sitä omaa mahdollista.
itselle kävi ihan samoin, mökkiydyin ja masennuin. Nyt alkaa taas aurinko paistaa. Hidasta tämä on. Olen oppinut myös hidastamaan tahtia ja kuuntelemaan itseäni...mitä jaksan ja miä haluan ja mitä en. Miellytä itse itseäsi. Se on hyvää lääkettä. Usko, että se mikä sinusta on hyvä, niin se on hyvä. Täällä maailmassa on miljoonia mielipiteitä. Kaikkia ei voi ottaa huomioon omissa valinnoissa. Voi silti elää sovussa. Kuuntele itseäsi. Opettele itseäsi.. Ole utelias.
Itse aloitin al anonista. Sitten menin eteenpäin erilaisiin ryhmiin. Tasapainoa alkaa pikkuhiljaa löytyä. Et ole pilannut mitään. Olet elänyt sellaista elämää, johon nyt haluat tehdä muutosta. Se on mahdollista. Sitä mennyttä ei voi muuttaa...ei kukaan kenenkään. Mutta tätä hetkeä ja tulevaa voi elää erilailla...tehdä uudenlaisia valintoja.
harjoittele hyvien valintojen tekemistä. Ihan niinkuin lapsi...ei me voida osta kaikkea heti. Meidän pitää sallia itsellemme uuden yrittäminen, harjoitteleminen ja pikkuhiljaa oppiminen.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:04"]
Mä en kyllä tuosta tekstistä löytänyt mitään, että olisit pilannut elämäsi, et ole. Sairastumiseen ei voi itse vaikuttaa. Lääkkeet ovat hyvä apu, mutta kyllä sun tarvitsee mennä terapiaan. Laihduttaminen on myös asia, joka kannattaa aloitella.
[/quote]
No lähinnä se suhde, jonka oikeasti pilasin olemalla sille miehelle tosi kamala - ensimmäiselle miehelle, joka oikeasti kohteli mua hyvin, ja otti lapsenikin aivan mahtavasti vastaan. Hetken aikaa olin tosi onnellinen, suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta - kunnes ihan hetkessä jotenkin "romahdin" vaikka kaiken piti olla enemmän kuin hyvin - yksi terapeutti selitti tätä sillä, että mulla viimein oli se "mahdollisuus" romahtaa, kun vierellä oli turvallinen ja rakastava aikuinen - eka kertaa tosiaan koko elämässäni. Terapeutin mukaan se oli hyvin luonnollista historiani huomioon ottaen. Mutta oikein se ei ollut :( ap
[/quote]
se, että käyttäydyit kuin lapsi siinä seuraavassa suhteessa on minustakin hyvin ymmärrettävää. Sulla on sen verran kova se tausta mistä olet kokenut. Nyt sinulla alkaa olla omaa halua ja tahtoa ja näkemystä ja nyt alat olla siellä pohjalla, mistä tulet nousemaan. Se vie oman aikansa. Syyttely ei kanna... Se uusi suhde, jonka mielestäsi mokasit tulee olemaan niitä sinun oppirahojasi. Sillä on merkitys ja se on tärkeä osa kasvuaai.
Sitten, kun löydät sen seuraavan hyvän suhteen alun, niin silloin osaat noiden aiempien nojalla ottaa sen uuden toisenlaisella asenteella.
häpeä on sellainen asia mitä kannattaa työstää. Se on usein sen syyttelyn ja masennuksen ja uupumisen taustalla. Ole itse itsellesi armollinen. Ei muut niin tuomitse, mutta ihminen itse sen telee.
muista, että joka päivä voit aloittaa elämäsi uudelleen. Aina voi aloittaa alusta.
kuuntele sellaisia ihmisä, jotka ovat olleet ihan loassa ja miten he ovat sieltä nousseet. Sinäkin voit. Olet arvokas ja olet hieno. Juuri sinä.
työskenetele mielesi kanssa. Se on suurin este ja suurin mahdollistaja. Opettele uusia asenteita ja tapoja. Mieti itsellesi tavoite elämääsi ja pyri kohti sitä. Haasteita tulee, epäonnistumisia tulee ja onnistumisia tulee, mutta mitä sitten? Elämä on. Niin kauan kuin on elämä, niin kauan on mahdollisuuksia.
juttelin kerran yhden vanhemman rouvan kanssa, joka kertoi olleensa lottana. Löysi rakkauden 63-vuotiaana.
[/quote]
Tässä ketjussa on monia todella hienoja vastauksia, oikea viisasten kerho koolla (ilman ivaa sanottu!!!), mutta tämä vastaus oli upein. Osaat tosi hyvin tukea ja kannustaa, viisas ihminen jolla sydän paikallaan.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:50"]
Jeesustelijat hyökäsivät heti kimppuun kun näkivät heikon uhrin. Varokaa noita hihhuleita, he vievät tuhkatkin pesästä.
[/quote]
no, jollekin ne on hyviä.
jokainen voi onneksi valita. Ei niistä noin pelotella tarvitse.
Rukoile. Jeesus voi ja haluaa auttaa Sinua <3
Et ole pilannut vielä mitään, olet nuori ja elämäsi paras aika voi olla vielä edessä :) Kuulostat älykkäältä ja ihanalta ihmiseltä, jolla vain on ollut paljon vastoinkäymisiä - enemmän, kun useimmat jaksavat kantaa. Anna taakkasi Jeesukselle, hakeudu seurakuntaan, sieltä saat ystäviä.
Kaunista syksyä Sinulle, muistan Sinua rukouksi <3