Liian kaverillinen nainen pilaa kiinnostuksen

🧙🧹 🪄🎩🐈‍⬛ " HJÄJH KJÄH KJÄH"

Noitako pitäis sitten olla!?

Kauheaa, jos vitseille ei saa nauraa, ilman että luullaan olevan ihastunut. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaista käytöstä toivoisit naiselta, niin ettei olisi liian kaverillista?

No sellaista kihertelyä, vitseilleni nauramista, ihailevia katseita ja avuttomuutta että voi miehevästi häntä auttaa ja neuvoa.

Ap

Tämä on, ikävä kyllä, totta joissakin tapauksissa. Jotkut naiset heittäytyvät täysin tähän rooliin. En vaan itse siihen kihertelyyn pysty. Olen oma itseni.

Minulla tuttu nainen, jonka kanssa ennen koronaa kävimme lavalla ja ravintoloissa. Heti kun joku mies tuli juttelemaan, oli miltei millainen mies tahansa, hän aloitti tuon kihertelyn, miehen juttujen ihailemisen silmät suurina.

Ai että minua otti kupoliin. Ei siis sen takia, että olisin mustasukkainen vaan juuri tuon "naisellisen rooli" ottamisen vuoksi.

Ajattelin, että miehet ehkä luulevat kaikkien naisten olevan "blondityyppiä".

Onnea etsintään, voi olla, että löydät sopivan itsellesi. DDD

Anteeksi

Isäni sanoi joskus kauan sitten, että liian täydellinen ja itsevarma nainen on pelottava. Olkaa hyvä, voitte alapeukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap tarkoittaa rennolla ja kaverillisella? Mitä pahaa rentoudessa on?

Täytyy olla ujo ja kaino mutta samalla viettelevä. Avuttomuus ja tyhmältä näyttäminen myös plussaa. Eikä missään tapauksessa vitsailua saati sitten ehdotuksia kaljalle menosta. Naisen täytyy juoda hienostuneesti viiniä.

Ne on niitä vara beettoja.

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa, jos vitseille ei saa nauraa, ilman että luullaan olevan ihastunut. 🙄

Saa olla tosi sosiaalisesti ei-älykäs, jos ihan oikeasti ei muka huomaa, milloin vitsille nauraminen on ihastumisnauramista ja milloin se on vain sille vitsille nauramista....

Vierailija kirjoitti:

Voiko nainen tehdä sitä tahallaan?

Mä ainakin teen aina, kun huomaan miehen kiinnostuneen, josta itse en ole niin kiinnostunut.

Kaverit on kivoja ja olen hyvin tietoinen, että liika kaverillisuus saa miehen perääntymään. Paitsi tosimiehen, joka näkee sen kaverillisuuden taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla tulee kyllä vastaan toinen toistaan ihmeellisempiä ongelmia, joilla perustellaan miksi ei löydy sopivaa kumppania ja miten nykyajan naiset ovat jotenkin vääränlaisia miehille. Jos ap etsii naisellista naista, niin sen nyt vielä ymmärtää, mutta aika moni aikuinen nainen pääsee tuosta alkuihastumisen kihertelystä ja hiustenpyörittelystä yli silloin, kun mies alkaa tuntumaan sopivan tutulta ja nainen uskaltaa olla oma itsensä. Naiset on ihan tavallisia ihmisiä niin kuin miehetkin, parempi vaan hyväksyä se ja oppia arvostamaan sitä. Ihan älytöntä, että jonkun pitäisi olla pitkän parisuhteen aikana aina vain avuton neito pulassa, joka luo mieheen jumaloivia katseita, nauraa herskyvästi vitseille ja toki antaa miehen osoittaa omaa maskuliinista miehisyyttään avatessaan kurkkupurkkeja suurilla muskeleillaan, jotta miehen ego ei vain pääse särkymään. Järkihän tuossa menisi.

Musta toi olisi hauska roolileikki ja pitäisi jännitettä yllä. En mäkään naisena halua, että puoliso on olkkarin nurkassa pleikkaria pelaava aikuislapsi, joka havahtuu leikkiensä keskeltä vaan syömään... puistattaa ajatuskin. Jos mies jaksaa olla se tosimies, niin mä vastavuoroisesti esitän naista ja nautin siitä ja nautin myös siitä jännitteestä naisen ja miehen välillä. KUmpaankin rooliin kuuluu vähän eri askeleet mutta kummassakin roolissa saa loistaa ja olla hyvä. Ihan oikeasti, ne keskenään piereskelevät ja toinen toisilleen sitä perheen vastuullisen vanhemman roolia sysivät sisaruspari-pariskunnat on ihan hukassa itsensä kanssa. Ne tuntee itsensä onnettomiksi ja ihmettelee, miksi niitä ei seksi kiinnosta. Kun syy on juuri tässä, että hormonit menevät aivan epäkuntoon, kun aivot luulevat, että tässä on sisaruspari eikä parisuhde ja ihmiskädellisen aivot nyt vaan ovat ohjelmoituneet siihen, ettei oman tai edes kasvattisisaruksen kanssa haluta seksiä.

Roolileikit on erikseen, ja parisuhteessa sovittavat roolit on myös erikseen. Tässä ap nimenomaan haluaa kuvailemansa kaltaisen hieman avuttoman kihertelevän ja alistuvan naisen ja ilmeisesti naisen olisi tarkoitus pysyä sellaisena suhteen ajan alusta loppuun. Mistään rooleista ei olla sovittu, vaan naisen pitäisi olla kuvaillun kaltainen ja sen jälkeen oletettavasti täyttää lisäksi ap:n vaatimukset siitä, millainen rooli hänellä kotona ja perheessä olisi. Kyllä minäkin ymmärrän sen, että parisuhteessa ei kannata alusta asti elää kuin siskokset, mutta kyllä pitää myös ymmärtää että naisen (ja myös miehen) käyttäytyminen luonnollisesti muuttuu kun suhde etenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan kihertely ei ehkä ole tässä se pääpointti, vaan tietty alistuvuus ja avuttomuus, joka vetoaa tietynlaisiin miehiin. Toista voi ihailla kihertelemättäkin ja nauraa hänen jutuilleen. Tällainen nainen voi olla ihan fiksu, älykäs, keskustelutaitoinen ja huumorintajuinen, sekä luonnollisella tavalla kaunis. Avuttomuutta ja heikkoutta voi olla myös sairauksien, eikä pelkästään tyhmyyden ja tyhjäpäisyyden takia. Tällainen suhde voi olla oikein hyväkin. Olen kohdannut tällaistakin.

Millaisiin miehiin alistuvuus ja avuttomuus vetoaa? Itselleni tulee lähinnä mieleen joku konservatiivinen uskis.

Heikko itsetunto

Voi olla sekin.

Itselläni on semmoinen tunne, että alistuvaa naista etsivät miehet hyvinkin usein halveksivat sitä alistuvuutta. Ristiriitaista, tiedän. Mutta jotkut miehet todellakin ajattelevat noin.

Ap, älä ihastu pelkän ulkonäön perusteella ihmiseen, jota et tunne. Silloin usein tulee yllätyksenä ja pettymyksenä se, että hän onkin jotain ihan muuta kuin mitä toivoisi. Sun pitää etsiä sellainen nainen, joka vastaa toiveitasi eikä toivoa, että joku random hyvännäköinen misu muuttuu unelmanaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

🧙🧹 🪄🎩🐈‍⬛ " HJÄJH KJÄH KJÄH"

Noitako pitäis sitten olla!?

Naisena vastaan että siitä miehet tykkää.

Ja kun en ole sellainen, enkä tule sellaiseksi niin yksin olen lopun elämää.

Kun ihastun, olen täysin sanaton ja mykkä ja kiertelijä kaveri vie miehen siitä nenän edestä sitten.

Älkää ottako väärin. Olen sinkkuuteni kanssa sujut. En pysty olemaan miesten mieleen ja hyväksyn sen täysin.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ikävältä ajatukselta sekin, että naisella olisi ihmisarvo vain, jos hän on todella vahva, kätevä, käytännöllinen, itsevarma ja itsenäinen. Ihmisellä voi olla sairauksia, jotka tekevät vähän heikoksi, niin ettei pysty ihan kaikkeen. Silti tällainen ihminen voi olla töissä ja tienata omat rahansa ja hän tekee parisuhteen ja perheen eteen oman osuutensa ja sen minkä pystyy.

Ehkä tämä tulee vähän ohiksena, mutta tulee sellainen olo, että muu kuin hirveän vahva, pystyvä ja itsevarma nainen on jotenkin halveksittava ihminen. Avuton, alistuva ja tyhmä kihertelijä.

Noh, olen naisena kuulemma kuin mieheni isävainaa: maksan laskut ja teen työt ajallaan, olen vahva ja teen kovaa työtä. Minä nyt vain olen tällainen. Joka paikassa kysytään meinasinko istua tuoliin jota en ole lähelläkään. Minua pidetään johtajana jotenkin luonnostaan.

Tämmöset pikkupoikien toiveet avuttomasta epävarmasta kumppanista tuottavat sitten aikuisena hyvin onnettomia miehiä. Harmi. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä ihastu pelkän ulkonäön perusteella ihmiseen, jota et tunne. Silloin usein tulee yllätyksenä ja pettymyksenä se, että hän onkin jotain ihan muuta kuin mitä toivoisi. Sun pitää etsiä sellainen nainen, joka vastaa toiveitasi eikä toivoa, että joku random hyvännäköinen misu muuttuu unelmanaiseksi.

Suurin osa ihmisistä ihastuu toisessa näkemäänsä toive- ja ihannekuvaan, ei tähän ihmiseen sinänsä. Sitten ihmetellään kun haaveet kaatuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ikävältä ajatukselta sekin, että naisella olisi ihmisarvo vain, jos hän on todella vahva, kätevä, käytännöllinen, itsevarma ja itsenäinen. Ihmisellä voi olla sairauksia, jotka tekevät vähän heikoksi, niin ettei pysty ihan kaikkeen. Silti tällainen ihminen voi olla töissä ja tienata omat rahansa ja hän tekee parisuhteen ja perheen eteen oman osuutensa ja sen minkä pystyy.

Ehkä tämä tulee vähän ohiksena, mutta tulee sellainen olo, että muu kuin hirveän vahva, pystyvä ja itsevarma nainen on jotenkin halveksittava ihminen. Avuton, alistuva ja tyhmä kihertelijä.

Noh, olen naisena kuulemma kuin mieheni isävainaa: maksan laskut ja teen työt ajallaan, olen vahva ja teen kovaa työtä. Minä nyt vain olen tällainen. Joka paikassa kysytään meinasinko istua tuoliin jota en ole lähelläkään. Minua pidetään johtajana jotenkin luonnostaan.

Mitä tuo tuolille istuminen tarkoittaa? Ihan outo ilmaisu minulle, eikä auennut tässä asiayhteydessä, joten ajattelin vaan kysäistä.

Nyt löytyi syy miksi keski-ikäisenä omasta tahdostani uusiosinkkuna ei vaan nappaa miehet enkä minä heitä. En pysty leikkimään tuota leikkiä.

Olen upea, fiksu, menestynyt aikuinen nainen, joka tietää mitä tahtoo ja toteuttaa sen itse. En tarvitse miestä mihinkään muuhun kuin rakastajaksi ja toistaiseksi en ole ketään sellaista kohdannut. En etsikään.

Elämä ilman miestä tuntuu tosi kivalta sekin, vaihteeksi. Ja sitten vielä pitäisi jättää aivot narikkaan ja alkaa jonkun äijän eessä kikattelemaan ja kihertelemään... Myötähäpeä pelkästä ajatuksesta.

Sitä paitsi ei menestynyt ja fiksu nainen tarkoita yhtä kuin jotenkin kovaa, miehistä naista. Se on ihan väärä oletus.

Tästä keskustelusta tulee mieleen, että miten se suomalaisen naisen naisellisuus oikein ilmenee. Kun ollaan niin tasa-arvoisia, tasavertaisia, itsenäisiä, järkeviä, käteviä ja täydellisiä. Jotenkin niin vakavaa ja tylsää. Jo 1800-luvulla joku ulkomaalainen kirjailija kuvaili suomalaisia naisia niin, että he ovat kuin miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan kihertely ei ehkä ole tässä se pääpointti, vaan tietty alistuvuus ja avuttomuus, joka vetoaa tietynlaisiin miehiin. Toista voi ihailla kihertelemättäkin ja nauraa hänen jutuilleen. Tällainen nainen voi olla ihan fiksu, älykäs, keskustelutaitoinen ja huumorintajuinen, sekä luonnollisella tavalla kaunis. Avuttomuutta ja heikkoutta voi olla myös sairauksien, eikä pelkästään tyhmyyden ja tyhjäpäisyyden takia. Tällainen suhde voi olla oikein hyväkin. Olen kohdannut tällaistakin.

Millaisiin miehiin alistuvuus ja avuttomuus vetoaa? Itselleni tulee lähinnä mieleen joku konservatiivinen uskis.

Heikko itsetunto

Voi olla sekin.

Itselläni on semmoinen tunne, että alistuvaa naista etsivät miehet hyvinkin usein halveksivat sitä alistuvuutta. Ristiriitaista, tiedän. Mutta jotkut miehet todellakin ajattelevat noin.

Tämäpä se tässä on. Mutta sitten kun ajattelee asiaa hetken: nämä miehet on kasvaneet siihen ajatukseen että täytyy johtaa parisuhteessa/olla parisuhteen tai perheen pää. Eihän he voi johtaa siinä mitään, jos he hankkiutuvat tasa-arvoiseen suhteeseen itsevarman naisen kanssa. Siitä huolimatta, että on kasvettu näihin johtaja-aseman odotuksiin, ei kuitenkaan se tarkoita että arvostaisi muissa ihmisissä alistuvuutta. ¯\_(ツ)_/¯

Ap:n naisihanteesta tulee mieleen kirja/elokuva "Gone girl"