Liian kaverillinen nainen pilaa kiinnostuksen

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap:n kannattaisi etsiä puolisoa sellaisesta kulttuurista, jossa on vanhakantaisemmat sukupuoliroolit voimassa ja jossa pariutumiseen liittyy enemmän sääntöjä ja roolileikkejä. En ole varma, mikä tuollainen maa voisi olla.

Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että noissa kulttuureissa mieheenkin kohdistuu odotuksia, eikä vakiintuneista rooleista noin vain poiketa. Esimerkiksi mieheltä saatetaan odottaa siistiä pukeutumista, treffeillä tarjoamista ja romanttista käytöstä. Puhumattakaan niistä vaatimuksista, joita noissa kulttuureissa liittyy avioliittoon ja perhe-elämään.

Mieti siis, mitä toivot. Monet palstamiehethän toivovat "naisellista naista" ja uhoavat hakevansa sellaisen jostain toisesta maasta. Kuitenkin he tuntuvat kuvittelevan, että heidän itsensä ei tarvitse tehdä mitään tai muuttaa omaa käytöstään yhtään.

Japani, tosin ne saattaa oikeasti juosta karkuun koska ovat niin kuumotuksissa miehestä

(ja tietty sielläkin on monenlaisia naisia)

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta tulee mieleen, että miten se suomalaisen naisen naisellisuus oikein ilmenee. Kun ollaan niin tasa-arvoisia, tasavertaisia, itsenäisiä, järkeviä, käteviä ja täydellisiä. Jotenkin niin vakavaa ja tylsää. Jo 1800-luvulla joku ulkomaalainen kirjailija kuvaili suomalaisia naisia niin, että he ovat kuin miehiä.

Suomessa naiset on oppineet pärjäämään ihan historiallisista syistä, kun sotaa on ollut vähän joka vuosi ja jonkun on pitänyt hoitaa ne miestenkin työt kotona. Kaipa tuo pärjääminen, kätevyys ja itsenäisyys sieltä periytyy, ainakin kun omia isovanhempia mietin niin ei ne naiset olisi jääneet kihertämään ja pyörittämään hiussuortuviaan pitkäksi aikaa. Menee varmaan aiheen vierestä, mutta ehkä ei kannata enää valittaa että "nykyään" naiset ei osaa olla naisellisia, eivät näköjään ole osanneet sitä 1800-luvullakaan sen ajan kriteerien mukaan :D

No.. itse olen vahva, itsenäinen nainen. Mutta jos olisin parisuhteessa en todella haluaisi olla se vahva tai ns dominoiva osapuoli.

Kokeilin deittailua pitkästä aikaa pidemmän suhteen päätyttyä. Ja mietin että mikä tässä mättää, tarjolla oli kaikinpuolin "tasapäistä" suhdetta. Sitten totesin että lupaavatkin tapaukset jää kaveriasteelle jos mies ei ole tarpeeksi ns maskuliininen. Oli aika oppi ja kriisi itselle myös. Olenko tosiaan näin "perinteinen"?

Oletan että ap etsii perinteisemmällä tavalla feminiinistä naista. Naiset joista hän on kiinnostunut eivät ehkä ole pohjimmiltaan tällaisia. Tai jos ovat, ap ei ole perinteisellä tavalla maskuliininen (huolehtii naisesta, herrasmies, vasara pysyy kädessä jne).

Koskeeko kihertelytoive vain seurustelua? Mietin miten sit pikkulasten kanssa siihen yhdistää sen avuttomuuden ja kihertelyn…

Vierailija kirjoitti:

Koskeeko kihertelytoive vain seurustelua? Mietin miten sit pikkulasten kanssa siihen yhdistää sen avuttomuuden ja kihertelyn…

Jaa, mutta sitten naisen pitääkin varmaan muuttua tomeraksi ja toimeliaaksi…

Ilmeisesti naisen pitäisi kiherrellä vain ap:n seurassa. Veikkaan, että ap ei katsoisi hyvällä, jos nainen kihertelisi myös vieraiden miehen seurassa ja nauraisi näidenkin vitseille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskeeko kihertelytoive vain seurustelua? Mietin miten sit pikkulasten kanssa siihen yhdistää sen avuttomuuden ja kihertelyn…

Jaa, mutta sitten naisen pitääkin varmaan muuttua tomeraksi ja toimeliaaksi…

Mutta sehän olisi varmaan miehelle hirveä turn off, nainen olisi kuin eri ihminen tultuaan äidiksi ja kaiken päälle lapsi tarvitsisi niin paljon aikaa ja huomiota, että jäisi miehen palvominen toiseksi.

Senegalilaisissa naisissa on sitä jotain!

Tälläkin lailla siis voi joku mies selittää itselleen sen, etteivät naiset hänestä kiinnostu.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti naisen pitäisi kiherrellä vain ap:n seurassa. Veikkaan, että ap ei katsoisi hyvällä, jos nainen kihertelisi myös vieraiden miehen seurassa ja nauraisi näidenkin vitseille...

Tunnustan, muutaman tuommoisen "kihertelijän" olen kohdannut, ja juuri se kun nämä naiset kihertelivät kaikille miehille, alkoi epäilyttää, ettei noista parisuhteeseen joko ole, tai eivät ole yhtään kiinnostuneita allekirjoittaneesta. Niinpä niiden kanssa voi rupatella hetken, mutta varsinainen naisseura kannattaa hakea muualta.

Ehkä tuollainen ihan pieni soidinmenovaihe voisi olla ihan vaan molemminpuolinen merkki ja rohkaisu siitä että voidaan yrittää suhdetta. Eihän se voisi kestää kauan tietenkään, mutta se ikään kuin auttaisi kynnyksen yli. On vaikea tietää onko toinen ollenkaan suhdeaaltopituudella. Kai naisetkin tulkitsevat miehen käytöstä sillä silmällä että onko mies soitimella.

Apn ongelma on se että naisia ei ole vielä kiinnostanut. Mutta älä ap luovuta, kyllä joku nainen vielä vastaa räpsyttelyllä kun itse ensin esität ritarillisia manööverejä ja osoitat olevasi kiinnostunut.

Jaa, itse yritin kovasti näyttää ihastumistani miehelle, joka sanoi mun olevan "hyvä jäbä"..mistä tämä kertoo??

Nainen olen, ja omasta mielestäni naisellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä ihastu pelkän ulkonäön perusteella ihmiseen, jota et tunne. Silloin usein tulee yllätyksenä ja pettymyksenä se, että hän onkin jotain ihan muuta kuin mitä toivoisi. Sun pitää etsiä sellainen nainen, joka vastaa toiveitasi eikä toivoa, että joku random hyvännäköinen misu muuttuu unelmanaiseksi.

Suurin osa ihmisistä ihastuu toisessa näkemäänsä toive- ja ihannekuvaan, ei tähän ihmiseen sinänsä. Sitten ihmetellään kun haaveet kaatuu.

Ap:n kannattaisi kuitenkin ihastua vasta kun on edes vähän jutellut naisen kanssa. Jos hän toivoo kikattelua, niin siinä jutellessahan sen huomaa, tuleeko sellaista. Kyllä siinäkin vielä ehtii haavekuvia kehitellä.

Olisihan se kätevää ja helpottaisi elämää jos voisi päättää ihastumisestaan, mutta kyllä ihastuminen tulee ainakin minulle itsellenikin yllätyksenä.

Näin kyllä, mutta kirjoitinkin mitä kannattaisi tehdä. Hankalaahan se on, jos on ihmistyyppinä sellainen, että ihastuu päätäpahkaa pelkkään ulkonäköön, mutta sitten se ulkonäkö ei kuitenkaan riitä, vaan pitäisi lisäksi olla tietyn tyyppinen ihminen, eli kihertelevä ja vähän avuton, joka nauraa vielä miehen vitseillekin. Mennään vähän niinkuin perse edellä puuhun, ja pudotus tuntuu pahemmalta, jos laittaa intohimot ja tunteet peliin tuntematta ihmistä vain ulkonäön perusteella.

En itsekään pysty päättämään kehen ihastun, mutta itselleni voi ulkonäön perusteella herätä vasta jonkinasteinen KIINNOSTUS, jonka perusteella haluan tutustua henkilöön paremmin. Vasta pelkän ulkonäön perusteella en ihastu. Se ei tarkoita, etteikö ulkonäöllä olisi kuitenkin valtava merkitys, mutta itselleni se ei riitä. Ja koska ei lopulta riitä ap:llekaan, tuntuu erikoiselta, että se kuitenkin riittää hänen ihastumiseensa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, itse yritin kovasti näyttää ihastumistani miehelle, joka sanoi mun olevan "hyvä jäbä"..mistä tämä kertoo??

Nainen olen, ja omasta mielestäni naisellinen.

Tajusikohan mies oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Ap ei välttämättä tarkoita, että naisen täytyy olla jokin bimbo ja idiootti.

Mutta ap haluaa, että nainen esittää bimboa ja idioottia?

Kappas, päädyit friend zonelle ja nyt kiukuttaa.

Monet miehet tykkäävät sellaisesta mitäänsanomattoman tavallisesta, riittävän näkymättömänä pysyttelevästä ja ei millään tavalla huomiota herättävästä Suomi-Kyllikistä.

Ei saa olla liian vitsikäs, liian nauravainen eikä saa esittää omia mielipiteitään ainakaan kovin näkyvästi.

Pääasia ettei ole erityisen persoonallinen, eikä sellainen että mies kokisi jotenkin uhkaksi itselleen.

Mietin vaan, että jos parisuhteessa ei enää ”esitä naisellista” niin mitä se naisena olo sitten muka on? Tuskin kuitenkaan pelkkää kaveruutta.

Vierailija kirjoitti:

No.. itse olen vahva, itsenäinen nainen. Mutta jos olisin parisuhteessa en todella haluaisi olla se vahva tai ns dominoiva osapuoli.

Kokeilin deittailua pitkästä aikaa pidemmän suhteen päätyttyä. Ja mietin että mikä tässä mättää, tarjolla oli kaikinpuolin "tasapäistä" suhdetta. Sitten totesin että lupaavatkin tapaukset jää kaveriasteelle jos mies ei ole tarpeeksi ns maskuliininen. Oli aika oppi ja kriisi itselle myös. Olenko tosiaan näin "perinteinen"?

Oletan että ap etsii perinteisemmällä tavalla feminiinistä naista. Naiset joista hän on kiinnostunut eivät ehkä ole pohjimmiltaan tällaisia. Tai jos ovat, ap ei ole perinteisellä tavalla maskuliininen (huolehtii naisesta, herrasmies, vasara pysyy kädessä jne).

Tässä ketjun paras vastaus. Minulla on tällä hetkellä deittiprofiilissa ilmaistuna oma mieltymykseni tällaisiin ”perinteisempiin” rooleihin (ei näillä sanoilla). Miehissä, jotka tykkäävät profiilistani, on tapahtunut huikea muutos. Aiemmin siellä oli enemmän sellaisia pehmeitä hippimiehiä. Minä todella janoan sitä, että saan tuntea miehen seurassa olevani nainen. Siihen vaaditaan mieheltä aika paljon maskuliinisuutta ja kykyä olla läsnä ja flirttailla.

Ongelma on siinä, että tuo supenaisellinen reaktio tulisi minulla luonnostaan vain tosi selkeiden alfaurosten kanssa - pitäisi olla mies joka pystyy omalta osaltaan kannattelemaan sitä tilannetta. Ei se pelkällä y-kromosomilla tule.

No toinen ongelma varsinkin nuorena oli se, että itsestä se tuntui vaikealta roolilta, olla kikatteleva tyttö, joten olin käytökseltäni torjuva, vaikka oikeasti en olisi halunnut olla. Niin hauskaa olisi voinut olla, jos olisin heittäytynyt!

Oikeastihan alfauros joka veisi (juuri oikealla tavalla) olisi ihan unelmaa..mutta kaikki todelliset miehet (ja naiset ovat) jotenkin valjuja unelmiin verrattuna..