Liian kaverillinen nainen pilaa kiinnostuksen

Ai, siitäkös se johtuukin 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaista käytöstä toivoisit naiselta, niin ettei olisi liian kaverillista?

No sellaista kihertelyä, vitseilleni nauramista, ihailevia katseita ja avuttomuutta että voi miehevästi häntä auttaa ja neuvoa.

Ap

juu, kyllä tuollaisiakin naisia löytyy,etsit itse vääränlaisia naisia; itsetunnolla varustettuja naisia, kun pitäisi etsiä niitä tissien näyttäjiä ja kännissä itkeviä,rahattomia ja moniongelmaisia naisia.Heiltä saat kaiken toivomasi ja varmasti enemmänkin...

Hmm. Pitäisi siis olla viehkeällä tavalla avuton mutta ei kuitenkaan saisi olla arka eikä epävarma? Pitäisi olla hyväitsetuntoinen mutta ei liian, koska se olisi ristiriidassa avuttomuuden kanssa? Pitäisi tienata omat rahat (koska ei saa loisia miehen lompakolla), mutta ei missään nimessä saisi tienata yhtään enempää kuin mies?

Kuulostaa todella rasittavalta teatterilta. VMP.

Täällä palstalla tulee kyllä vastaan toinen toistaan ihmeellisempiä ongelmia, joilla perustellaan miksi ei löydy sopivaa kumppania ja miten nykyajan naiset ovat jotenkin vääränlaisia miehille. Jos ap etsii naisellista naista, niin sen nyt vielä ymmärtää, mutta aika moni aikuinen nainen pääsee tuosta alkuihastumisen kihertelystä ja hiustenpyörittelystä yli silloin, kun mies alkaa tuntumaan sopivan tutulta ja nainen uskaltaa olla oma itsensä. Naiset on ihan tavallisia ihmisiä niin kuin miehetkin, parempi vaan hyväksyä se ja oppia arvostamaan sitä. Ihan älytöntä, että jonkun pitäisi olla pitkän parisuhteen aikana aina vain avuton neito pulassa, joka luo mieheen jumaloivia katseita, nauraa herskyvästi vitseille ja toki antaa miehen osoittaa omaa maskuliinista miehisyyttään avatessaan kurkkupurkkeja suurilla muskeleillaan, jotta miehen ego ei vain pääse särkymään. Järkihän tuossa menisi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi niin, että tuntui pitkään, että ollaan vaan kavereita. Pikku halauksia yms. Sitten kerran leffan mainostauolla kun kävin keittiössä odotti a.laston ihanuus valmiina sohvalla.

Minkämaalainen pornofilmi kyseessä? Sitten loppuilta kuluikin rattoisasti ja ihanuus soitti pari frendiä mukaan vielä? Sä duunasig kaikkia moneen kertaan? 🤣😂😅

Itse olen korostetun kaverillinen silloin, kun huomaan että mukava, muttei minua romanttisessa mielessä kiinnostava mies alkaa osoittaa ihastumisen merkkejä.

Oma kokemus jo keski-ikäisenä naisena on se, että niiden harvojen miesten kanssa, joihin elämänsä aikana on kokenut voimakasta fyysistä vetovoimaa, on ollut aika vaikea vetää sitä kaverillista ja rentoa roolia täydellisesti, kun aina jotenkin jännittää ja hikoiluttaa sellaisen haluttavan miehen seurassa.

Kokemukseni mukaan kihertely ei ehkä ole tässä se pääpointti, vaan tietty alistuvuus ja avuttomuus, joka vetoaa tietynlaisiin miehiin. Toista voi ihailla kihertelemättäkin ja nauraa hänen jutuilleen. Tällainen nainen voi olla ihan fiksu, älykäs, keskustelutaitoinen ja huumorintajuinen, sekä luonnollisella tavalla kaunis. Avuttomuutta ja heikkoutta voi olla myös sairauksien, eikä pelkästään tyhmyyden ja tyhjäpäisyyden takia. Tällainen suhde voi olla oikein hyväkin. Olen kohdannut tällaistakin.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan kihertely ei ehkä ole tässä se pääpointti, vaan tietty alistuvuus ja avuttomuus, joka vetoaa tietynlaisiin miehiin. Toista voi ihailla kihertelemättäkin ja nauraa hänen jutuilleen. Tällainen nainen voi olla ihan fiksu, älykäs, keskustelutaitoinen ja huumorintajuinen, sekä luonnollisella tavalla kaunis. Avuttomuutta ja heikkoutta voi olla myös sairauksien, eikä pelkästään tyhmyyden ja tyhjäpäisyyden takia. Tällainen suhde voi olla oikein hyväkin. Olen kohdannut tällaistakin.

Millaisiin miehiin alistuvuus ja avuttomuus vetoaa? Itselleni tulee lähinnä mieleen joku konservatiivinen uskis.

Tuntuu ikävältä ajatukselta sekin, että naisella olisi ihmisarvo vain, jos hän on todella vahva, kätevä, käytännöllinen, itsevarma ja itsenäinen. Ihmisellä voi olla sairauksia, jotka tekevät vähän heikoksi, niin ettei pysty ihan kaikkeen. Silti tällainen ihminen voi olla töissä ja tienata omat rahansa ja hän tekee parisuhteen ja perheen eteen oman osuutensa ja sen minkä pystyy.

Ehkä tämä tulee vähän ohiksena, mutta tulee sellainen olo, että muu kuin hirveän vahva, pystyvä ja itsevarma nainen on jotenkin halveksittava ihminen. Avuton, alistuva ja tyhmä kihertelijä.

Kun nainen on ihastunut ja kokee vetovoimaa mieheen, ne hölmöt "kihertelyt" tulee automaattisesti käytökseen, vaikka nainen ei edes itse niin haluaisi. Ja sitten pitää häpeillä jälkikäteen omaa käytöstään. Se on joku luonnollinen "soidinmenojuttu". On näitä vierestäkin joskus tullut seurattua. Eikä naiset todellakaan ole olleet perusluonteeltaan jotain "räpsyttelijöitä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan kihertely ei ehkä ole tässä se pääpointti, vaan tietty alistuvuus ja avuttomuus, joka vetoaa tietynlaisiin miehiin. Toista voi ihailla kihertelemättäkin ja nauraa hänen jutuilleen. Tällainen nainen voi olla ihan fiksu, älykäs, keskustelutaitoinen ja huumorintajuinen, sekä luonnollisella tavalla kaunis. Avuttomuutta ja heikkoutta voi olla myös sairauksien, eikä pelkästään tyhmyyden ja tyhjäpäisyyden takia. Tällainen suhde voi olla oikein hyväkin. Olen kohdannut tällaistakin.

Millaisiin miehiin alistuvuus ja avuttomuus vetoaa? Itselleni tulee lähinnä mieleen joku konservatiivinen uskis.

Eihän konservatiivisuus ja uskovaisuus liity naismakuun?

Itselleni tuollaisesta naismausta tulee ennemminkin mieleen joku Temppari-Jori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaista käytöstä toivoisit naiselta, niin ettei olisi liian kaverillista?

No sellaista kihertelyä, vitseilleni nauramista, ihailevia katseita ja avuttomuutta että voi miehevästi häntä auttaa ja neuvoa.

Ap

No mitä hienoa siinä kihertelyssä on? Ärsyttävää se on. Ja mitä hienoa siinä naisen avuttomuudessa on? Ei mitään hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Kun nainen on ihastunut ja kokee vetovoimaa mieheen, ne hölmöt "kihertelyt" tulee automaattisesti käytökseen, vaikka nainen ei edes itse niin haluaisi. Ja sitten pitää häpeillä jälkikäteen omaa käytöstään. Se on joku luonnollinen "soidinmenojuttu". On näitä vierestäkin joskus tullut seurattua. Eikä naiset todellakaan ole olleet perusluonteeltaan jotain "räpsyttelijöitä".

Joillakin naisilla ne hölmöt räpsytykset tulee kaikille miehille...

Vierailija kirjoitti:

Kun nainen on ihastunut ja kokee vetovoimaa mieheen, ne hölmöt "kihertelyt" tulee automaattisesti käytökseen, vaikka nainen ei edes itse niin haluaisi. Ja sitten pitää häpeillä jälkikäteen omaa käytöstään. Se on joku luonnollinen "soidinmenojuttu". On näitä vierestäkin joskus tullut seurattua. Eikä naiset todellakaan ole olleet perusluonteeltaan jotain "räpsyttelijöitä".

Se on varmaan juuri näin!

Ap:n kuvailema nainen ei ole ap:sta kiinnostunut, ja siksi nainen on "rento ja kaverillinen". Jos kiinnostusta olisi, nainen saattaisi olla hermostunut ja ehkä kiherteleväkin. Mutta koska isompia tunteita ei ole, on helppoa olla rento.

Mitäs sitten kun ihan tahtomattaan vetoaa jatkuvasti miehiin tuolla ap:n toivenaisen konseptilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan kihertely ei ehkä ole tässä se pääpointti, vaan tietty alistuvuus ja avuttomuus, joka vetoaa tietynlaisiin miehiin. Toista voi ihailla kihertelemättäkin ja nauraa hänen jutuilleen. Tällainen nainen voi olla ihan fiksu, älykäs, keskustelutaitoinen ja huumorintajuinen, sekä luonnollisella tavalla kaunis. Avuttomuutta ja heikkoutta voi olla myös sairauksien, eikä pelkästään tyhmyyden ja tyhjäpäisyyden takia. Tällainen suhde voi olla oikein hyväkin. Olen kohdannut tällaistakin.

Millaisiin miehiin alistuvuus ja avuttomuus vetoaa? Itselleni tulee lähinnä mieleen joku konservatiivinen uskis.

Eihän konservatiivisuus ja uskovaisuus liity naismakuun?

Voi hyvinkin liittyä. Miksi muka ei liittyisi?

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla tulee kyllä vastaan toinen toistaan ihmeellisempiä ongelmia, joilla perustellaan miksi ei löydy sopivaa kumppania ja miten nykyajan naiset ovat jotenkin vääränlaisia miehille. Jos ap etsii naisellista naista, niin sen nyt vielä ymmärtää, mutta aika moni aikuinen nainen pääsee tuosta alkuihastumisen kihertelystä ja hiustenpyörittelystä yli silloin, kun mies alkaa tuntumaan sopivan tutulta ja nainen uskaltaa olla oma itsensä. Naiset on ihan tavallisia ihmisiä niin kuin miehetkin, parempi vaan hyväksyä se ja oppia arvostamaan sitä. Ihan älytöntä, että jonkun pitäisi olla pitkän parisuhteen aikana aina vain avuton neito pulassa, joka luo mieheen jumaloivia katseita, nauraa herskyvästi vitseille ja toki antaa miehen osoittaa omaa maskuliinista miehisyyttään avatessaan kurkkupurkkeja suurilla muskeleillaan, jotta miehen ego ei vain pääse särkymään. Järkihän tuossa menisi.

Musta toi olisi hauska roolileikki ja pitäisi jännitettä yllä. En mäkään naisena halua, että puoliso on olkkarin nurkassa pleikkaria pelaava aikuislapsi, joka havahtuu leikkiensä keskeltä vaan syömään... puistattaa ajatuskin. Jos mies jaksaa olla se tosimies, niin mä vastavuoroisesti esitän naista ja nautin siitä ja nautin myös siitä jännitteestä naisen ja miehen välillä. KUmpaankin rooliin kuuluu vähän eri askeleet mutta kummassakin roolissa saa loistaa ja olla hyvä. Ihan oikeasti, ne keskenään piereskelevät ja toinen toisilleen sitä perheen vastuullisen vanhemman roolia sysivät sisaruspari-pariskunnat on ihan hukassa itsensä kanssa. Ne tuntee itsensä onnettomiksi ja ihmettelee, miksi niitä ei seksi kiinnosta. Kun syy on juuri tässä, että hormonit menevät aivan epäkuntoon, kun aivot luulevat, että tässä on sisaruspari eikä parisuhde ja ihmiskädellisen aivot nyt vaan ovat ohjelmoituneet siihen, ettei oman tai edes kasvattisisaruksen kanssa haluta seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan kihertely ei ehkä ole tässä se pääpointti, vaan tietty alistuvuus ja avuttomuus, joka vetoaa tietynlaisiin miehiin. Toista voi ihailla kihertelemättäkin ja nauraa hänen jutuilleen. Tällainen nainen voi olla ihan fiksu, älykäs, keskustelutaitoinen ja huumorintajuinen, sekä luonnollisella tavalla kaunis. Avuttomuutta ja heikkoutta voi olla myös sairauksien, eikä pelkästään tyhmyyden ja tyhjäpäisyyden takia. Tällainen suhde voi olla oikein hyväkin. Olen kohdannut tällaistakin.

Millaisiin miehiin alistuvuus ja avuttomuus vetoaa? Itselleni tulee lähinnä mieleen joku konservatiivinen uskis.

Heikko itsetunto

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ikävältä ajatukselta sekin, että naisella olisi ihmisarvo vain, jos hän on todella vahva, kätevä, käytännöllinen, itsevarma ja itsenäinen. Ihmisellä voi olla sairauksia, jotka tekevät vähän heikoksi, niin ettei pysty ihan kaikkeen. Silti tällainen ihminen voi olla töissä ja tienata omat rahansa ja hän tekee parisuhteen ja perheen eteen oman osuutensa ja sen minkä pystyy.

Ehkä tämä tulee vähän ohiksena, mutta tulee sellainen olo, että muu kuin hirveän vahva, pystyvä ja itsevarma nainen on jotenkin halveksittava ihminen. Avuton, alistuva ja tyhmä kihertelijä.

Ei tietenkään ole. Totta kai sairauksien ja vaikeuksien kanssa ihmisellä on omat heikkoutensa, eikä kenenkään pitäisi sukupuolesta riippumatta kyetä olemaan aina pystyvä ja itsenäinen jotta tulisi hyväksytyksi ihmisenä. Ei myöskään pidä ajatella, että vastakohta olisi automaattisesti tyhmä kihertelijä, joka alistuu eikä kykene itse mihinkään. Mutta kyllä minusta olisi iljettävää, jos joku mies haluaisi olla kanssani vain koska näkee omat puutteeni oman miehisyytensä pönkittäjänä ja kokisi sen viehättäväksi. Ei tuolla ole oikeastaan minun kanssani mitään tekemistä, mies vain näkisi paikan jossa hän pääsee kasvattamaan omaa pystyvyyden tuntemustaan minun heikkouteni kustannuksella halusin tai en. Tuskin minä myöskään sairauteni kanssa kokisin, että nimenomaan heikkouteni tai kyvyttömyyteni suoriutua jostain asiasta on jotenkin toivottava ominaisuus parisuhteessa. Haluaisin olla toivottava sellaisena kuin olen, olinpa sitten kykeneväinen tai en. Tämän vuoksi en myöskään pidä ap:n kriteereistä, joiden mukaan naiselta toivotaan alistuvuutta, kihertelyä ja avuttomuutta jotta nainen kelpaisi ap:lle. Kyllä ne kyvykkäätkin naiset haluavat kelvata omina itsenään ilman, että joutuvat esittämään tyhmää ja peittämään taitonsa.