Lue keskustelun säännöt.
Miksi koulun liikuntatunneilla ja musiikkitunneilla ei opetettu liikkumaan eikä laulamaan, mutta haukuttiin taidot silti?
26.03.2022 |
Osaisiko joku (esimerkiksi opetusalalla oleva tai muutkin käy) selittää tätä? Ainakaan meidän koulussa, joka oli ihan arvostettu ala-aste isossa kunnassa, ei koskaan millään tavalla opetettu liikuntatunneilla mitään liikuntaa, ei kehon hallintaa, ei mitään liikunnallisia taitoja, ei pallonheittotekniikkaa, ei mitään. Kerrottiin vain vaikkapa pallopelin säännöt ja käskettiin pelaamaan korista, pesistä ym. Ja jos ei osannut vaikka osua palloon tai heittää tarkasti, niin haukuttiin surkeaksi liikunnassa. Ei koskaan opetettu mitään juoksutekniikkaa tai hiihtotekniikkaa, mutta silti oli juoksutesti, ja haukuttiin huonoksi kun ei osannut juosta kovaa. Jne. Musiikkitunneilla ei koskaan millään tavalla opetettu laulutekniikkaa, äänen käyttöä, hengitystekniikoita tms, vaan laitettiin vain ryhmä laulamaan pianon säestyksellä ja sitten oli laulukoe, jossa luokan edessä piti laulaa ja jos ei oikein osannut haukuttiin huonoksi laulajaksi ja annettiin musiikista vitonen.
Eikö koulussa kuuluisi opettaa niitä taitoja ja tekniikoita? Olen aina ihmetellyt tätä. Mikä logiikka on olla opettamatta jotain, sitten kuitenkin arvioida taidot ja jos taidot ei kaksiset ole (kun ei ole mitään opetusta saanut), niin haukutaan surkeaksi.
Kommentit (90)
Olin lukiossa, kun koin yhtäkkiä kummallisen valaistumisen, että koulunhan pitäisi olla sitä varten että siellä opitaan asioita. Että opettajan pyrkimyksenä luulisi olevan se, että kaikki oppilaat oppivat ja opettajan unelma se, että kaikki luokalla oppisivat niin hyvin, että saisivat kokeesta kympin. Siihen asti olin todella ajatellut, että koulussa on tarkoituskin vain kokeilla erotella, kuka on hyvä ja kuka huono.
Nämä palstalaisten esimerkit kyllä kuulostavat omallekin kohdalle niin tutuilta, että pahaa tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla kävin kouluni ja meidän opettaja opetti liikunnassa paljonkin tekniikoita. Silti suurin osa ystävistäni on sitä mieltä, ettei hän opettanut mitään liikkumistaitoja. Tosin itse olin kiinnostunut liikunnasta ja seurasin tunneilla toisin kuin nämä ystäväni.
Sama oli musiikissa. Tehtiin paljon erilaisia hengityshrjoituksia ja äänenavausharjoituksia, silti nämä samat ystäväni on vakaasti sitä mieltä, ettei laulua opetettu.
Näinhän se menee nykypäivänäkin. Opetan neljälle eri luokalle liikuntaa (kaksi kolmosluokkaa ja kaksi viidettä luokkaa). Jokainen lajiharjoittelu aloitetaan erilaisten tekniikoiden harjoittelulla. Esim. pesäpallossa harjoitellaan heittämistä, kiinniottamista, ym. Nämä harjoitukset eivät kiinnosta kuin noin 4-5 oppilasta per luokka. Loput marisevat, että miksi näitä pitää tehdä, eikö voisi vain pelata. Ja joka vuosi saa kuulla, että mitään ei opeteta...
No opetatko sen tekniikan niissä harjoituksissa? Meinaan, se nyt on ihan sama laitetaanko oppilaat suorilta pelaamaan tai kopittelemaan palloa parittain, jos ei käydä läpi tekniikkaa. Kyllä meilläkin "harjoiteltiin" liikuntatunneilla 80-luvulla, mutta koskaan opettaja ei selittänyt ja näyttänyt miten täytyisi toimia. Ainoa opetus jonka muistan liikuntatunnilla saaneeni oli, kun kävimme kerran keilaamassa, niin siellä oli se keilahallin tyyppi, joka näytti miten keilapallo laitetaan liikkeelle, ja selitti miksi se tehdään niinkuin tehdään.
Ap:ltä hyvä aloitus ja huomio. Outoa että musiikissa ja liikunnassa tulisi osata "luonnostaan", kuitenkin esim. kuviksessa ja käsitöissä asiat opetettiin.
Vierailija kirjoitti:
Pistän paremmaksi, meille ei koulun liikuntatunneilla koskaan kerrottu pallopelien sääntöjä. Oletettiin vain, että kyllä kaikki ne jo osaavat. Itse en osannut, vaan sekoilin vain avuttomana ympäriinsä, ja sain haukut sekä muilta oppilailta että opettajalta. Varsinkin pesäpallo oli kamalaa, koska en ymmärtänyt minne olisi pitänyt juosta, koska ja miksi.
Minäkin vain juoksin, kun huudettiin että "juokse, juokse!" ja olin riippakivi. Vasta aikuisena pesäpalloa televisiosta nähtyäni hahmotin säännöt.
Uimatunneilla oli uimahallin puolesta uimaopettaja. Hän opetti tekniikkaa. Oma liikunnanope ei koskaan missään lajissa mitään tekniikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan liikuntatuntien Jumppakärpäsen kaikkine permantotemppuineen joka piti suorittaa?
Jumppakärpänen. Yhtä inhottavaa kuin hörppäisit lasista ja huomaat, että sinne onkin hukkunut kärpänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistän paremmaksi, meille ei koulun liikuntatunneilla koskaan kerrottu pallopelien sääntöjä. Oletettiin vain, että kyllä kaikki ne jo osaavat. Itse en osannut, vaan sekoilin vain avuttomana ympäriinsä, ja sain haukut sekä muilta oppilailta että opettajalta. Varsinkin pesäpallo oli kamalaa, koska en ymmärtänyt minne olisi pitänyt juosta, koska ja miksi.
Muistanpa hyvinkin saman jutun. Meillä 80-luvulla ei ikinä opetettu minkään peruspelin sääntöjä ala-asteella, vaan opettaja oletti, että kaikkihan tietää ne. No eipä tiennyt. Piti vaan sählätä ja oppia virheiden kautta...
Tämä on vikana nykyäänkin. Lapseni valitti, että hänelle huudetaan (ope ja koriksenharrastajaoppilaat) aina koriksessa, kun hän ei tiedä sitä ja tätä sääntöä. No ei kai kukaan tiedä, ellei kerrota, että esim. korin alla olevalla tietyllä alueella saa ottaa 2 askelta pallo kädessä.
Tätä se oli minullakin. Jostain olisi pitänyt tietää pelien säännöt ilman että niitä kukaan kertoi. Jos kotona ei koskaan seurattu jalkapalloa tai jääkiekkoa eikä kuulunut paikalliseen seuraan kuten suuri osa luokkalaisista niin mistä hemmetistä voisi tietää esim. mikä on paitsio. Sitten kun huudetaan että olet paitsiossa niin edes kysyttäessä ei kerrota mikä se on. Koita siinä pelata sitten vaikka se muuten ihan hyvin sujuikin. Pitäisi sen opettajankin (joka oli muuten myös valmentaja paikallisessa seurassa) tehdä jotain ja opettaa edes säännöt ennenkuin laittaa paikallisen seuran suosikkinsa valkkaamaan joukkueita.
Joo Olarin ja Haukilahden kasvattina oli karmeaa, kun peruskoulussa oli musiikkiluokkalaiset ja Olarin voimistelijoiden kasvatit loistamassa. Samat jatkoivat lukioon ja siihen vielä päälle jääkiekko- ja golflinjalaiset. Kouluissa oli mm. useita maailmanmestareita. Me muut koitettiin siellä vaan räpiköidä, mutta eihän meistä ollut noiden varjossa mihinkään opettajien silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allekirjoitan tämän aloituksen täysin ja olen samaa ihmetellyt monta kertaa. Kävin koulun 90-luvulla ja aivan 2000-luvun alussa. Lukiossa opetettiin tansseja, ja ala-asteella kaupungin uimaopettaja piti joitain tunteja, mutta muuten oli juuri noin. Pesäpalloakin pelattiin niin että paremmat valitsivat oman joukkueen ja sitten lyötiin maila käteen ja sanottiin että pelatkaa. Tuskin osuin koskaan edes palloon.
Just tuo ettei opeteta ja mitataan osaamista. Vihasin yläasteella ryhmäliikuntaa, mutta rakastin juoksua, juoksin itsekseni iltaisin. Ysin lopussa yksi arvosanan mittari oli maastojuoksutesti (jota ei siis kertaakaan harjoiteltu ennen tätä testiä). Sain siinä liki saman ajan kuin luokan ammattilaiseksi tähtäävät hiihtäjänuoret - opettaja epäili minun oikaisseen. Vasta kun nämä kympin oppilaat vakuuttivat opettajalle minun juosseen heidän näköpiirissään koko matkan, opettaja hyväksyi tulokseni pitkin hampain.
Ketään ei kannustettu etsimään niitä lajeja, joista olisi saattanut pitää ja jatkaa aikuisena liikkumista. Ikinä ei venytelty, eikä puhuttu ruuan merkityksestä liikunnalle. Lähinnä mieleen jäi se, että opettaja kyttäsi että kaikki varmasti kävivät yhteisessä suihkussa tunnin jälkeen.
Koska eivät osaa opettaa. Jos osaisivat, niin kai opettaisivat, luulisin.