Mies ei kestä että herkkänä ihmisenä itken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinä haet täältä vahvistusta sille, että olet ihana enkeli ja miehesi on k...pää. Todella moni on tehnyt tuota ennenkin. Sitten suututte kun ihmiset katsovat asiaa vähän puolueettomammasta kulmasta.

Kuvaamasi miehen käytös ei ole pikkuasia, vaan henkistä väkivaltaa. Et kuitenkaan sitäkään hyväksy että tekisit ainoan oikean johtopäätöksen. Haluat olla marttyyri ja uhriutua. Silloin teet niin. En ihmettele että miestäsi ärsyttää.

Ei hän silti tee tunnekuohussaan oikein mutta sinäkin olet läheisriippuva. Olette niin joustamattomia että ehkä molemmilla on jokin persoonallisuushäiriökin, tai hyvin vahvoja piirteitä.

Miksi haet täältä sääliä? Etkö ole aikuinen nainen, joka voi itse päättää mihin suostuu? Missä suhteessa elää? Etkö kykene elättämään itseäsi vai onko elintason lasku isompi ongelma kuin väkivalta?

Et kysy itseltäsi oikeita kysymyksiä etkä siedä kun muut kysyvät. Mitä siis teet täällä? Odotat päänsilitystä, kehuja ja miehen haukkumista, sitten lähdet täältä etkä muuta mitään. Kunnes tulet takaisin.

Se on meistä muistakin kuin epäterveestä miehestäsi uhriutuvaa, ärsyttävää ja ihan yhtä epätervettä !vallankäyttöä!.

Anteeksi mutta miten elintason lasku nyt tähänkin asiaan liittyy? Ehkä olen liian herkkis kun vastaan näihin ja puolustelen itseäni, mutta täällä tehdään paljon olettamuksia siitä miten ero vaikuttaisi minuun eikä keskitytä kertomaani ollenkaan. En hae sääliä, ehkä vertaistukea olisi kiva saada, mutta huomaan ettei se kannata.

Oletpa piikikäs. Oikea kurja luontosi näkyy nyt hyvin. Pärjäilehän.

Vierailija kirjoitti:

Tunnekylmä narsistisia piirteitä omaava mies. Eroa. Löydät parempaa.

Ap on löytänyt jo kantensa. Kaksi typerystä sopii älyttömän hyvin yhteen!

Vierailija kirjoitti:

uhriutujat ovat rasittavia

Kyllä, ja tässä suhteessa mies uhriutuu. 

Minä luulin ja uskoin muuttavani herkän ja empaattisen miehen kanssa yhteen. Paljastui, että empatiaa hän kokee vain itseään kohtaan. Riidat ovat juurikin tuollaisia , oikein pilkkaa minun kipeitä kohtiani ja herkkyyttä. Olen sietänyt tätä nyt pari vuotta ja viime kerrasta tuli mitta täyteen. Nyt olen valmis eroamaan, vaikka en millään olisi tätä halunnut. Mukana on myös lapsia, joille hän on oikein hyvä. Parisuhde ei hänelle vain sovi. Tajusin , että en oikeastaan menetä hänessä enää yhtään mitään muuta kuin arjen helpottajan. Ei meitä parina koskaan edes oikeasti ollut. Hänellä on isoja ongelmia omassa päässään, selvitelköön niitä seuraavassa suhteessa jälleen tai mieluusti ei pilaisi enää yhdenkään naisen elämää. Terapia ei häntä kiinnostanut, tietenkään.

En tunne oikeastaan enää paljon mitään. Välillä suru tulee ja itken omassa rauhassani.

Olen päättänyt luovuttaa ja se tuntuu yllättävän rauhoittavalta.

Ap kertoo pillittävänsä jatkuvasti, muidenkin ihmisten aikana. Eli pillittää siis turhasta, eihän sellaista kukaan ota tosissaan eikä jaksa katsella. En ihmettele että mies ärähtää ja anoppikin sanoo Lopeta. On vain ajan kysymys kun miehesi lähtee ja löytää fiksumman naisen itselleen.

Tapailin kerran miestä, joka sai raivarit siitä kun itkin. Asia, joka minua silloin vaivasi ja aiheutti itkun ei edes liittynyt mitenkään suhteeseemme. Mies alkoi raivota ja puimaan nyrkkiä sekä uhkailemaan väkivallalla, enkä edes ehtinyt sanoa mistä oli kyse. 

Kyllä se suhde pian tämän jälkeen päättyi.

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoo pillittävänsä jatkuvasti, muidenkin ihmisten aikana. Eli pillittää siis turhasta, eihän sellaista kukaan ota tosissaan eikä jaksa katsella. En ihmettele että mies ärähtää ja anoppikin sanoo Lopeta. On vain ajan kysymys kun miehesi lähtee ja löytää fiksumman naisen itselleen.

Miksi vääristelet sanomisiani? En sanonut että pillitän jatkuvasti, mutta minusta on tullut herkempi rankkojen kokemusten myötä viimeisen neljän vuoden aikana. Anoppini soitti minulle puoli vuotta sitten kun kuuli lapseltamme, että meillä on kotona iso riita. Hän hyökkäsi verbaalisesti kimppuuni uhaten viedä lapsemme jos riitely ei lopu siihen paikkaan, tietämättä mistä on kyse. Siinä paikassa romahdin ja aloin kertoa mistä riita syntyi. Silti anoppi huusi puhelimeen, että lopeta se pillittäminen.

Ap

Ap

No, mies loukkaantui kun neuvosi eivät kelvanneet. Jos hän olisi huutamisen sijaan itkenyt, olisit lohduttanut häntä. Sinäkään et siis ole kovin empaattinen kun et osaa tunnistaa toisen mielen pahoittamista jos se ei ole peilikuva omastasi.

Miehen näkökulmasta sinä aiheutit hänelle pahan mielen ja hänen pitäisi vielä olla se joka sinua siitä lohduttaa. Aika epäreilua, eikö? Ja itku tuntuu manipulatiiviselta ja ärsyttävältä, koska sitähän on sitten päälle vielä oikein ekstramulkku jos siihen ei reagoi.

Vierailija kirjoitti:

No, mies loukkaantui kun neuvosi eivät kelvanneet. Jos hän olisi huutamisen sijaan itkenyt, olisit lohduttanut häntä. Sinäkään et siis ole kovin empaattinen kun et osaa tunnistaa toisen mielen pahoittamista jos se ei ole peilikuva omastasi.

Miehen näkökulmasta sinä aiheutit hänelle pahan mielen ja hänen pitäisi vielä olla se joka sinua siitä lohduttaa. Aika epäreilua, eikö? Ja itku tuntuu manipulatiiviselta ja ärsyttävältä, koska sitähän on sitten päälle vielä oikein ekstramulkku jos siihen ei reagoi.

Miksi täällä aina vääristellään kaikkea? En sanonut että pitäisi lohduttaa, vaan eikö voisi esimerkkinä ottaa vaikka aikalisä sen sijaan, että jatkaa pää punaisena huutamista? Se että kerron olevani se herkempi osapuoli, ei myöskään tarkoita että itkeä pillitän jokaista vastoinkäymistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava tilanne. Mies ahdistuu (aikuisten) itkemisestä ja hänen käytös muuttuu silloin tosi inhottavaksi (suuttuu enemmän jne).

Ei ymmärrä, että mulle ei ole valintakysymys itkenkö vai en . itku tulee jos on tullakseen ja aika helposti tuleekin kun olen herkkä ihminen.

Meillä tämä ehkä suhteen isoin ongelma enkä valitettavasti tiedä yhtään mikä siihen auttaisi. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtää kyllä tilanteen, mutta silti aina riidoissa tai muuten mun itkiessä mennään sen saman kaavan mukaan.

Niin. Jotenkin se vain tuntuu, että toiset pitävät itkemistä jotenkin tietoisena valintana. Ja miksi riitaa ei voisi lopettaa tai edes sitä huutamista siihen paikkaan kun näkee, että toinen herkistyy itkemään? Vai onko vain niin että tunnevammainen ihminen käskee toista olemaan itkemättä kun sellainen on vain huomionhakua?

Ap

Voi olla että sillä itkemisellä on erilainen merkitys eri ihmisille. En tiedä olenko tunnevammainen (ehkä!) mutta jos joku itkee niin ei se automaattisesti herätä minussa mitään erityisiä tunteita, ei empatiaa mutta ei toki mitään inhoakaan.

Esitän asian sitten toisin. Millaisen reaktion se sinussa sitten herättää jos sinulle läheinen ihminen pahasti nimittelee tai vähättelee sinua riidan aikana? Tuntuuko se hyvältä, miten vastaat siihen?

Ap

Ei se toki hyvältä tunnu, mutta itse reagoin lisäämällä omia kierroksia ja haukkumalla ja vähättelemällä kahta kauheammin. Harva osaa pilkata muita ihmisiä kuten minä. Mutta ei tämäkään toki ole hyvä lähtökohta parisuhteessa..

Myönnän että tein itsekin tuota ennen, mutta kun huomasin ettei siitä seuraa mitään hyvää, niin lopetin sen. Huomasin miten hulluksi riidat vain yltyivät. Tuli se ns. itsetutkiskelun paikka eteen.

Meillä meni pitkään asiat todella hyvin ja nyt olen kuin puulla päähän lyöty, että miksi nyt taas mies yhtäkkiä toistaa samaa kaavaa ja raivostui niin älyttömästi ettei voi hillitä itseään.

Onko tässä sitten hyvä syy erota samantien puhumatta asiasta, kun molemmat ollaan rauhoituttu, niin kaipa sitten niin palstan asiantuntijoiden mukaan tällainen on ok, eikä mitään syytä edes pohtia asiaa.

Ap

Tämä nyt ei liity riitoihinne mutta kun itsetutkistelusta puhuit, niin huomaatko että sinussa on marttyyrin vikaa? "Palstalaisten 'asiantuntijoiden' (pilkkaat meitä muita tässä btw) mukaan meidän pitää erota niin kaipa me sitten erotaan" = miksi sanot noin kun oikeasti tarkoitat ihan päinvastaista eli "ette te mitään mistään tiedä, muka asiantuntijat, en todellakaan tällaisen pikkujutun takia eroa!"

?

Kun minun on vaikeaa täällä kertoa kokemaani ymmärrettävästi, mutta mielestäni selitin asian ihan jämptisti aloituksessani. Minua harmittaa kun tuntuu että osa lyttää minut samantien esittämällä asiantuntijoita joka yleensä on kyllä valitettavan usein sitä ”jätä se narsisti sika” osastoa täällä.

Vertaistuen toivossa tänne avauduin, mutta nyt harmittaa sekin. Ymmärrän etten ole täydellinen ihminen, en todellakaan ole ja minunkin pitää tutkia omaa käytöstäni vielä lisää. Mutta en vain itse ymmärrä miksi riitatilanteessa koetaan omaksi oikeudeksi nimitellä ja lytätä toista vielä siinäkin vaiheessa kun lyön kädet pystyyn etten kykene jatkamaan tällaista?

Ap

Minä olen sanonut että mies on voimakkaasti narsistisia piirteitä omaava ja mulla on näistä reppanoista valitettavasti kokemusta , kummitäti dg. narsisti. Ap , miksi sun on vaikea hyväksyä tätä? Ainoa keino on erota miehestä , ei tule muuttumaan vaikka miten sitä toivoisit. Olet pers. häiriöisen kanssa , miksi? Oletko masokisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mies loukkaantui kun neuvosi eivät kelvanneet. Jos hän olisi huutamisen sijaan itkenyt, olisit lohduttanut häntä. Sinäkään et siis ole kovin empaattinen kun et osaa tunnistaa toisen mielen pahoittamista jos se ei ole peilikuva omastasi.

Miehen näkökulmasta sinä aiheutit hänelle pahan mielen ja hänen pitäisi vielä olla se joka sinua siitä lohduttaa. Aika epäreilua, eikö? Ja itku tuntuu manipulatiiviselta ja ärsyttävältä, koska sitähän on sitten päälle vielä oikein ekstramulkku jos siihen ei reagoi.

Miksi täällä aina vääristellään kaikkea? En sanonut että pitäisi lohduttaa, vaan eikö voisi esimerkkinä ottaa vaikka aikalisä sen sijaan, että jatkaa pää punaisena huutamista? Se että kerron olevani se herkempi osapuoli, ei myöskään tarkoita että itkeä pillitän jokaista vastoinkäymistä.

Ap

No oletko miettinyt että se voi olla aika loukkaavaa että sinä ensin aiheutat jollekin pahan mielen, et pahoittele asiaa vaan keskityt siihen kun SULLA on paha mieli ja kaikkien pitää nyt rauhoittua että SUN paha mieli saa tilaa? Anteeksi, mutta musta toi on vaan epäreilua. Vaikka et voisi itsellesi mitään niin pitäiskö sun kuitenkin yrittää kokeilla sitä itsesi peräänkuuluttamaa empatiaa siihen mieheesi ja edes yrittää ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoo pillittävänsä jatkuvasti, muidenkin ihmisten aikana. Eli pillittää siis turhasta, eihän sellaista kukaan ota tosissaan eikä jaksa katsella. En ihmettele että mies ärähtää ja anoppikin sanoo Lopeta. On vain ajan kysymys kun miehesi lähtee ja löytää fiksumman naisen itselleen.

Miksi vääristelet sanomisiani? En sanonut että pillitän jatkuvasti, mutta minusta on tullut herkempi rankkojen kokemusten myötä viimeisen neljän vuoden aikana. Anoppini soitti minulle puoli vuotta sitten kun kuuli lapseltamme, että meillä on kotona iso riita. Hän hyökkäsi verbaalisesti kimppuuni uhaten viedä lapsemme jos riitely ei lopu siihen paikkaan, tietämättä mistä on kyse. Siinä paikassa romahdin ja aloin kertoa mistä riita syntyi. Silti anoppi huusi puhelimeen, että lopeta se pillittäminen.

Ap

Ap

Ehkä kannattaa miettiä onko lapsen hyvä elää tuollaisessa, että joutuu mummulleen sanomaan, että kotona riidellään niin kovin. Hyi hitto. Miksette eroa!?

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin ja uskoin muuttavani herkän ja empaattisen miehen kanssa yhteen. Paljastui, että empatiaa hän kokee vain itseään kohtaan. Riidat ovat juurikin tuollaisia , oikein pilkkaa minun kipeitä kohtiani ja herkkyyttä. Olen sietänyt tätä nyt pari vuotta ja viime kerrasta tuli mitta täyteen. Nyt olen valmis eroamaan, vaikka en millään olisi tätä halunnut. Mukana on myös lapsia, joille hän on oikein hyvä. Parisuhde ei hänelle vain sovi. Tajusin , että en oikeastaan menetä hänessä enää yhtään mitään muuta kuin arjen helpottajan. Ei meitä parina koskaan edes oikeasti ollut. Hänellä on isoja ongelmia omassa päässään, selvitelköön niitä seuraavassa suhteessa jälleen tai mieluusti ei pilaisi enää yhdenkään naisen elämää. Terapia ei häntä kiinnostanut, tietenkään.

En tunne oikeastaan enää paljon mitään. Välillä suru tulee ja itken omassa rauhassani.

Olen päättänyt luovuttaa ja se tuntuu yllättävän rauhoittavalta.

Mitä sellaisella miehellä tekee johon ei voi tukeutua? Joka ei osaa lohduttaa, jos on paha olla. Tuolla ulkomaailmassa joutuu ihan tarpeeksi esittämään kovaa mimmiä, kyllä kotona pitäisi saada olla oma itsensä ja myös herkkä. Sekä miehen että naisen. Itse olen mieluummin yksin kuin esitän vielä kotonakin. Työpaikalla on pakko olla rooliminä, mutta kotona en jaksa roolia vetää.

Kuulostaa tutulta. Koskaan enää en tuollaiseen mieheen sekaannu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoo pillittävänsä jatkuvasti, muidenkin ihmisten aikana. Eli pillittää siis turhasta, eihän sellaista kukaan ota tosissaan eikä jaksa katsella. En ihmettele että mies ärähtää ja anoppikin sanoo Lopeta. On vain ajan kysymys kun miehesi lähtee ja löytää fiksumman naisen itselleen.

Miksi vääristelet sanomisiani? En sanonut että pillitän jatkuvasti, mutta minusta on tullut herkempi rankkojen kokemusten myötä viimeisen neljän vuoden aikana. Anoppini soitti minulle puoli vuotta sitten kun kuuli lapseltamme, että meillä on kotona iso riita. Hän hyökkäsi verbaalisesti kimppuuni uhaten viedä lapsemme jos riitely ei lopu siihen paikkaan, tietämättä mistä on kyse. Siinä paikassa romahdin ja aloin kertoa mistä riita syntyi. Silti anoppi huusi puhelimeen, että lopeta se pillittäminen.

Ap

Ap

Ehkä kannattaa miettiä onko lapsen hyvä elää tuollaisessa, että joutuu mummulleen sanomaan, että kotona riidellään niin kovin. Hyi hitto. Miksette eroa!?

Siis eikö täällä palstalla kenelläkään koskaan tule riitaa puolisoiden kanssa? Taas niin tuomitseva kommentti ettei vaan löydy oikein muuta sanottavaa. Lapset nyt sattuvat olemaan sellaisia, että möläyttelevät asioita. Tottakai lapsi pelästyi, en sitä kiellä jos olemme huutaneet kotitoimistossa, mutta ei se sitä tarkoita, että anopin tarvitsee tulla hakemaan lapsi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoo pillittävänsä jatkuvasti, muidenkin ihmisten aikana. Eli pillittää siis turhasta, eihän sellaista kukaan ota tosissaan eikä jaksa katsella. En ihmettele että mies ärähtää ja anoppikin sanoo Lopeta. On vain ajan kysymys kun miehesi lähtee ja löytää fiksumman naisen itselleen.

Miksi vääristelet sanomisiani? En sanonut että pillitän jatkuvasti, mutta minusta on tullut herkempi rankkojen kokemusten myötä viimeisen neljän vuoden aikana. Anoppini soitti minulle puoli vuotta sitten kun kuuli lapseltamme, että meillä on kotona iso riita. Hän hyökkäsi verbaalisesti kimppuuni uhaten viedä lapsemme jos riitely ei lopu siihen paikkaan, tietämättä mistä on kyse. Siinä paikassa romahdin ja aloin kertoa mistä riita syntyi. Silti anoppi huusi puhelimeen, että lopeta se pillittäminen.

Ap

Ap

Ehkä kannattaa miettiä onko lapsen hyvä elää tuollaisessa, että joutuu mummulleen sanomaan, että kotona riidellään niin kovin. Hyi hitto. Miksette eroa!?

Siis eikö täällä palstalla kenelläkään koskaan tule riitaa puolisoiden kanssa? Taas niin tuomitseva kommentti ettei vaan löydy oikein muuta sanottavaa. Lapset nyt sattuvat olemaan sellaisia, että möläyttelevät asioita. Tottakai lapsi pelästyi, en sitä kiellä jos olemme huutaneet kotitoimistossa, mutta ei se sitä tarkoita, että anopin tarvitsee tulla hakemaan lapsi pois.

Mutta siis koetko että riitanne ovat ihan normaaleja ja että kaikki muutkin riitelevät kuten sinä ja miehesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava tilanne. Mies ahdistuu (aikuisten) itkemisestä ja hänen käytös muuttuu silloin tosi inhottavaksi (suuttuu enemmän jne).

Ei ymmärrä, että mulle ei ole valintakysymys itkenkö vai en . itku tulee jos on tullakseen ja aika helposti tuleekin kun olen herkkä ihminen.

Meillä tämä ehkä suhteen isoin ongelma enkä valitettavasti tiedä yhtään mikä siihen auttaisi. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtää kyllä tilanteen, mutta silti aina riidoissa tai muuten mun itkiessä mennään sen saman kaavan mukaan.

Niin. Jotenkin se vain tuntuu, että toiset pitävät itkemistä jotenkin tietoisena valintana. Ja miksi riitaa ei voisi lopettaa tai edes sitä huutamista siihen paikkaan kun näkee, että toinen herkistyy itkemään? Vai onko vain niin että tunnevammainen ihminen käskee toista olemaan itkemättä kun sellainen on vain huomionhakua?

Ap

Voi olla että sillä itkemisellä on erilainen merkitys eri ihmisille. En tiedä olenko tunnevammainen (ehkä!) mutta jos joku itkee niin ei se automaattisesti herätä minussa mitään erityisiä tunteita, ei empatiaa mutta ei toki mitään inhoakaan.

Esitän asian sitten toisin. Millaisen reaktion se sinussa sitten herättää jos sinulle läheinen ihminen pahasti nimittelee tai vähättelee sinua riidan aikana? Tuntuuko se hyvältä, miten vastaat siihen?

Ap

Ei se toki hyvältä tunnu, mutta itse reagoin lisäämällä omia kierroksia ja haukkumalla ja vähättelemällä kahta kauheammin. Harva osaa pilkata muita ihmisiä kuten minä. Mutta ei tämäkään toki ole hyvä lähtökohta parisuhteessa..

Myönnän että tein itsekin tuota ennen, mutta kun huomasin ettei siitä seuraa mitään hyvää, niin lopetin sen. Huomasin miten hulluksi riidat vain yltyivät. Tuli se ns. itsetutkiskelun paikka eteen.

Meillä meni pitkään asiat todella hyvin ja nyt olen kuin puulla päähän lyöty, että miksi nyt taas mies yhtäkkiä toistaa samaa kaavaa ja raivostui niin älyttömästi ettei voi hillitä itseään.

Onko tässä sitten hyvä syy erota samantien puhumatta asiasta, kun molemmat ollaan rauhoituttu, niin kaipa sitten niin palstan asiantuntijoiden mukaan tällainen on ok, eikä mitään syytä edes pohtia asiaa.

Ap

Tämä nyt ei liity riitoihinne mutta kun itsetutkistelusta puhuit, niin huomaatko että sinussa on marttyyrin vikaa? "Palstalaisten 'asiantuntijoiden' (pilkkaat meitä muita tässä btw) mukaan meidän pitää erota niin kaipa me sitten erotaan" = miksi sanot noin kun oikeasti tarkoitat ihan päinvastaista eli "ette te mitään mistään tiedä, muka asiantuntijat, en todellakaan tällaisen pikkujutun takia eroa!"

?

Kun minun on vaikeaa täällä kertoa kokemaani ymmärrettävästi, mutta mielestäni selitin asian ihan jämptisti aloituksessani. Minua harmittaa kun tuntuu että osa lyttää minut samantien esittämällä asiantuntijoita joka yleensä on kyllä valitettavan usein sitä ”jätä se narsisti sika” osastoa täällä.

Vertaistuen toivossa tänne avauduin, mutta nyt harmittaa sekin. Ymmärrän etten ole täydellinen ihminen, en todellakaan ole ja minunkin pitää tutkia omaa käytöstäni vielä lisää. Mutta en vain itse ymmärrä miksi riitatilanteessa koetaan omaksi oikeudeksi nimitellä ja lytätä toista vielä siinäkin vaiheessa kun lyön kädet pystyyn etten kykene jatkamaan tällaista?

Ap

Vastaisitko siihen jonkun huomioon, että sulla on marttyyrinvikaa. Onko sulla mielestäsi? Ymmärrän, että puolustuskannalle ajautuminen pitkäaikaisesti voi ruokkia sellaista käytöstä, mutta sitä helpompi pitäisi itsesi olla sen havaitseminen jos se ei ole luonteessasi? 

Miksi sinua harmittaa että osa kommentoijista lähtee sianjättöjuttuihin, joita esiintyy joka toisessa keskustelussa. Kyllä sinun pitäisi se tietää, ja niinhän paljastat tietäväsi. Mutta silti julistat harmistuneesi siitä. Miksi harmistut ilmiselvyyksistä? 

Huomaatko pyytäväsi tässä asiassa rusinoita pullasta ja suuttuvasi, kun siitä huomautetaan? Lisäajan pyytäminen kesken riidan on asia erikseen, mutta sitä on vaikea saada jos sitä pyytäessään samalla lyö toista vyön alle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoo pillittävänsä jatkuvasti, muidenkin ihmisten aikana. Eli pillittää siis turhasta, eihän sellaista kukaan ota tosissaan eikä jaksa katsella. En ihmettele että mies ärähtää ja anoppikin sanoo Lopeta. On vain ajan kysymys kun miehesi lähtee ja löytää fiksumman naisen itselleen.

Miksi vääristelet sanomisiani? En sanonut että pillitän jatkuvasti, mutta minusta on tullut herkempi rankkojen kokemusten myötä viimeisen neljän vuoden aikana. Anoppini soitti minulle puoli vuotta sitten kun kuuli lapseltamme, että meillä on kotona iso riita. Hän hyökkäsi verbaalisesti kimppuuni uhaten viedä lapsemme jos riitely ei lopu siihen paikkaan, tietämättä mistä on kyse. Siinä paikassa romahdin ja aloin kertoa mistä riita syntyi. Silti anoppi huusi puhelimeen, että lopeta se pillittäminen.

Ap

Ap

Ehkä kannattaa miettiä onko lapsen hyvä elää tuollaisessa, että joutuu mummulleen sanomaan, että kotona riidellään niin kovin. Hyi hitto. Miksette eroa!?

Siis eikö täällä palstalla kenelläkään koskaan tule riitaa puolisoiden kanssa? Taas niin tuomitseva kommentti ettei vaan löydy oikein muuta sanottavaa. Lapset nyt sattuvat olemaan sellaisia, että möläyttelevät asioita. Tottakai lapsi pelästyi, en sitä kiellä jos olemme huutaneet kotitoimistossa, mutta ei se sitä tarkoita, että anopin tarvitsee tulla hakemaan lapsi pois.

Mutta siis koetko että riitanne ovat ihan normaaleja ja että kaikki muutkin riitelevät kuten sinä ja miehesi?

En siis pidä tällaista normaalina ja siksi tästä tänne avauduinkin. Kuitenki kerroin, että tällaisia riitoja on ollut verrattain erittäin harvoin ja sekin ihmetyttää miksi mies reagoi niin vahvasti. Oltiin kuitenkin sovittu ettei huudettaisi lapsen kuullen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava tilanne. Mies ahdistuu (aikuisten) itkemisestä ja hänen käytös muuttuu silloin tosi inhottavaksi (suuttuu enemmän jne).

Ei ymmärrä, että mulle ei ole valintakysymys itkenkö vai en . itku tulee jos on tullakseen ja aika helposti tuleekin kun olen herkkä ihminen.

Meillä tämä ehkä suhteen isoin ongelma enkä valitettavasti tiedä yhtään mikä siihen auttaisi. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtää kyllä tilanteen, mutta silti aina riidoissa tai muuten mun itkiessä mennään sen saman kaavan mukaan.

Niin. Jotenkin se vain tuntuu, että toiset pitävät itkemistä jotenkin tietoisena valintana. Ja miksi riitaa ei voisi lopettaa tai edes sitä huutamista siihen paikkaan kun näkee, että toinen herkistyy itkemään? Vai onko vain niin että tunnevammainen ihminen käskee toista olemaan itkemättä kun sellainen on vain huomionhakua?

Ap

Voi olla että sillä itkemisellä on erilainen merkitys eri ihmisille. En tiedä olenko tunnevammainen (ehkä!) mutta jos joku itkee niin ei se automaattisesti herätä minussa mitään erityisiä tunteita, ei empatiaa mutta ei toki mitään inhoakaan.

Esitän asian sitten toisin. Millaisen reaktion se sinussa sitten herättää jos sinulle läheinen ihminen pahasti nimittelee tai vähättelee sinua riidan aikana? Tuntuuko se hyvältä, miten vastaat siihen?

Ap

Ei se toki hyvältä tunnu, mutta itse reagoin lisäämällä omia kierroksia ja haukkumalla ja vähättelemällä kahta kauheammin. Harva osaa pilkata muita ihmisiä kuten minä. Mutta ei tämäkään toki ole hyvä lähtökohta parisuhteessa..

Myönnän että tein itsekin tuota ennen, mutta kun huomasin ettei siitä seuraa mitään hyvää, niin lopetin sen. Huomasin miten hulluksi riidat vain yltyivät. Tuli se ns. itsetutkiskelun paikka eteen.

Meillä meni pitkään asiat todella hyvin ja nyt olen kuin puulla päähän lyöty, että miksi nyt taas mies yhtäkkiä toistaa samaa kaavaa ja raivostui niin älyttömästi ettei voi hillitä itseään.

Onko tässä sitten hyvä syy erota samantien puhumatta asiasta, kun molemmat ollaan rauhoituttu, niin kaipa sitten niin palstan asiantuntijoiden mukaan tällainen on ok, eikä mitään syytä edes pohtia asiaa.

Ap

Tämä nyt ei liity riitoihinne mutta kun itsetutkistelusta puhuit, niin huomaatko että sinussa on marttyyrin vikaa? "Palstalaisten 'asiantuntijoiden' (pilkkaat meitä muita tässä btw) mukaan meidän pitää erota niin kaipa me sitten erotaan" = miksi sanot noin kun oikeasti tarkoitat ihan päinvastaista eli "ette te mitään mistään tiedä, muka asiantuntijat, en todellakaan tällaisen pikkujutun takia eroa!"

?

Kun minun on vaikeaa täällä kertoa kokemaani ymmärrettävästi, mutta mielestäni selitin asian ihan jämptisti aloituksessani. Minua harmittaa kun tuntuu että osa lyttää minut samantien esittämällä asiantuntijoita joka yleensä on kyllä valitettavan usein sitä ”jätä se narsisti sika” osastoa täällä.

Vertaistuen toivossa tänne avauduin, mutta nyt harmittaa sekin. Ymmärrän etten ole täydellinen ihminen, en todellakaan ole ja minunkin pitää tutkia omaa käytöstäni vielä lisää. Mutta en vain itse ymmärrä miksi riitatilanteessa koetaan omaksi oikeudeksi nimitellä ja lytätä toista vielä siinäkin vaiheessa kun lyön kädet pystyyn etten kykene jatkamaan tällaista?

Ap

Vastaisitko siihen jonkun huomioon, että sulla on marttyyrinvikaa. Onko sulla mielestäsi? Ymmärrän, että puolustuskannalle ajautuminen pitkäaikaisesti voi ruokkia sellaista käytöstä, mutta sitä helpompi pitäisi itsesi olla sen havaitseminen jos se ei ole luonteessasi? 

Miksi sinua harmittaa että osa kommentoijista lähtee sianjättöjuttuihin, joita esiintyy joka toisessa keskustelussa. Kyllä sinun pitäisi se tietää, ja niinhän paljastat tietäväsi. Mutta silti julistat harmistuneesi siitä. Miksi harmistut ilmiselvyyksistä? 

Huomaatko pyytäväsi tässä asiassa rusinoita pullasta ja suuttuvasi, kun siitä huomautetaan? Lisäajan pyytäminen kesken riidan on asia erikseen, mutta sitä on vaikea saada jos sitä pyytäessään samalla lyö toista vyön alle. 

No tuo ”sianjättö” oli varmaan huono esimerkki sitten, mutta tarkoitin että kun yleisimmät vastaukset ovat tyyliä, erotkaa heti ja jatketaan sillä lyttäämislinjalla

Vierailija kirjoitti:

todella alhaista ensin aloittaa riita ja sitten kerjätä sääliä itkemällä

Monet naiset ovat tällaisia saadakseen tahtonsa lävitse.