Lue keskustelun säännöt.
Mies ei kestä että herkkänä ihmisenä itken
26.03.2022 |
Se että alan riidan aikana itkeä, niin mies ”polkee” minua maahan vielä enemmän ja alkaa vittuilla kuinka uhriudun kun alan itkeä. Ei tunnu kovin kivalta kun puoliso kieltää tunteeni tuolla tavoin ja sen pahan olon, mitä se riita saa aikaiseksi. Hän usein jatkaa vain huutamistaan mielipuolisesti ja kun käsken olla hiljaa, ja pyydän ettei jatkettaisi, niin miehen puolelta huutaminen vaan yltyy. Lopulta karjun itsekin hänelle että olisi jo hiljaa. Minusta tuntuu että hän oikein nauttii siitäkin, kun saa minut huutamaan, että pääsee tästäkin ilkeilemään lisää.
Miltä tällainen käytös muiden korvaan kuulostaa?
Kommentit (164)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkistä väkivaltaa ja empatiakyvytön mulkku. Ei kannata edes haaveilla, että tyyppi muuttuisi. Ei muutu.
ensin haastaa riitaa ja sitten itkee, kun saa riidan aikaiseksi. kova huomiontarve lumihiutaleella
En tajua, miksi ihmiset pysyvät sairaissa suhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia riitanne oikein ovat, jos alat itkeä niiden takia?
todella alhaista ensin aloittaa riita ja sitten kerjätä sääliä itkemällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain tutulta.
Mun mies ei raivoa, mutta jotenkin loukkaantuu jos mä itken.
Äksyilee, kettuilee, on ylimielinen. Ja mä itken sitä alkuperäistä asiaa ja lisäksi tuota asennetta.
Lopulta mä oon kuitenkin se syyllinen.
Oon sanonut sille että siltä puuttuu joku empatiapalikka kokonaan.
En ehkä jaksa tätä enää kauan.
Vierailija kirjoitti:
ensin haastaa riitaa ja sitten itkee, kun saa riidan aikaiseksi. kova huomiontarve lumihiutaleella
Ai niin että jos minä ihmisen luovutan sen riidan suhteen kun minusta tuntuu pahalta, niin toisella on oikeus lyödä lyötyä edelleen?
Kysyin neuvoa mieheltä eräässä asiassa ja kun en ollut vakuuttunut hänen vastauksestaan, niin mies loukkaantui tästä ja alkoi valittaa ensin, että turha pyytää ikinä mitään apuja kun ei kelpaa neiti täydelliselle ja lähti hyökkäyslinjalle asian takia. Minustakin tuo menee jo henkisen väkivallan puolelle ja tuntuu erittäin pahalta kun aletaan nimittelemään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
todella alhaista ensin aloittaa riita ja sitten kerjätä sääliä itkemällä
Mieheni sanoisi juuri noin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Osittain tutulta.
Mun mies ei raivoa, mutta jotenkin loukkaantuu jos mä itken.
Äksyilee, kettuilee, on ylimielinen. Ja mä itken sitä alkuperäistä asiaa ja lisäksi tuota asennetta.
Lopulta mä oon kuitenkin se syyllinen.
Oon sanonut sille että siltä puuttuu joku empatiapalikka kokonaan.
En ehkä jaksa tätä enää kauan.
Juuri tällaista se meilläkin on. Ihmettelen että miten voi sanoa, että uhriudun yms muuta niin ilkeää ja vielä selvästä päästä. Millainen ihminen ei lopeta huutamista ja sättimistä siinäkään vaiheessa kun toinen sanoo ettei halua jatkaa riitelyä? Minun on aina pakko poistua tilanteesta kun mies vaan jatkaisi ja jatkaisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
todella alhaista ensin aloittaa riita ja sitten kerjätä sääliä itkemällä
Mieheni sanoisi juuri noin!
Ap
Ehkä se on totta. Ehkä sinä olet se, joka haluaa manipuloida ja määrätä? Sinun konstisi ovat siis aloittaa turha riita, pistää löylyä lisää niin, että riita yltyy kunnon mittoihin ja sitten alkaa surkeana pillittämään, kun mies saa tarpeekseen ja sanoo suorat sanat. Olette sairaita molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet puolet parisuhteesta, joten jos suhde ei miellytä, niin keräät omat kamppeesi ja lähdet. Jos mies ei kerran ole sinun mielestäsi mukava ja hyvä, niin miksi ihmeessä jäät itkemään ja valittamaan parisuhteeseen? Kyllä kai sen tyhmempikin tajuaa, että lähtee pois?
Jos et siis lähde suhteesta pois, niin lopeta valittaminen.
Näinhän sitä yksinkertaisemmat neuvoo.
Jos kuitenkin lukisit / kysyisit / kuuntelisit mitä mieltä ihan oikeat ihmismielen asiantuntijat on lähtemisen ”helppoudesta” niin et höpisisi tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet puolet parisuhteesta, joten jos suhde ei miellytä, niin keräät omat kamppeesi ja lähdet. Jos mies ei kerran ole sinun mielestäsi mukava ja hyvä, niin miksi ihmeessä jäät itkemään ja valittamaan parisuhteeseen? Kyllä kai sen tyhmempikin tajuaa, että lähtee pois?
Jos et siis lähde suhteesta pois, niin lopeta valittaminen.
Te kommentoijat jotka vain huudatte nimettöminä että ”kerää kamasi ja lähde” niin ajatteletteko koskaan ennen kuin kirjoitatte? Onneksi täällä on empaattisiakin ihmisiä joiden kanssa kirjoitella vertaistuen toivossa, mutta jotenkin tuollainen kirjoitustyyli saa minussa aikaan ikäviä tunteita.
Kuinkahan paljon löytyisi eroperheitä jos me kaikki vaan häivyttäisiinn ja jätettäisiin se oma puoliso ajatellen ainoastaan itseämme. Joskus olisi kivaa saada kuulla, että onko joku onnistunut korjaamaan parisuhteensa jos toinen on se dominoivampi osapuoli.
Mä en herkkänä ihmisenä kestäisi tuollaista miestä. Jätinkin sen ja löysin paremman, ei ole itkettänyt enää vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia riitanne oikein ovat, jos alat itkeä niiden takia?
Tarkoitin tällä siis sitä, että onko riidat erityisen ilkeitä vai mikä niissä saa itkemään. Itse tykkään oikeastaan riidellä vaikka/koska nainen olen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet puolet parisuhteesta, joten jos suhde ei miellytä, niin keräät omat kamppeesi ja lähdet. Jos mies ei kerran ole sinun mielestäsi mukava ja hyvä, niin miksi ihmeessä jäät itkemään ja valittamaan parisuhteeseen? Kyllä kai sen tyhmempikin tajuaa, että lähtee pois?
Jos et siis lähde suhteesta pois, niin lopeta valittaminen.
Juuri näin se menee, mutta alapeukuttajien mielestä ei. Ap on aikuinen tai ainakin leikkii aikuista, kun on miehen kanssa. Hänen kannattaisi siis lähteä myrkyllisistä parisuhteesta nyt.
Mutta ei, ei hän lähde, koska "mies on niin ihana muuten" ja ap tietää jäävänsä yksin. Se olisi noloa
Huomaatko miten itse kiusaat ap:ta tällaisella kommentilla? Tuollaiset kommentit ovat juuri hyviä esimerkkejä ihmisistä joilla ei ole mitään käsitystä empatiasta vaan ainoastaan tärkeintä on päästä ”näpäyttämään”
Ootpa hankala ihminen. Ihme et äijäs jaksaa katella. Tai kukaan muukaan
Mä jätin juuri tuollaisen miehen, en itseni vaan lasteni takia. Itkeminen oli kiellettyä, se oli hänen käsityksen mukaan vain henkistä kiristämistä. Kaikki muutkin tunteet tosin tuntuivat olevan kiellettyjen listalta, ainoastaan robotti olisi tehnyt sen miehen onnelliseksi. Asiat paheni vain lasten myötä. Jatkuvaa huutoa ja haukkumista. Yhden "riidan" aikana katsoin miten lapsi suorastaan kutistui pöydän ääressä. Yritti olla näkymätön, 2-vuotias pieni muru. Se oli viimeinen niitti. Pakkasin kamat ja lapset ja muutettiin muualle. Nykyään lapsilla on koti jossa on hyvä ja lämmin tunnelma, en ole päätöstäni katunut hetkeäkään. Ihmetyttää lähinnä ulkopuolelta tuleva "eikö kuitenkin olisi parempi, että lapset saavat elää ydinperheessä". No ei todellakaan aina ole.
Jätä se sika.