Mies ei kestä että herkkänä ihmisenä itken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitös olet tuollainen itkuiikka ja ruikuttaja? Olisit niin kuin muut - sellainen normaali ihminen?

.

Toisena neuvona sanoisin, että osta kaappiin makaroonia, tomaattimurskaa sekä soijarouhetta joista saat syötävää kun rahasi ovat lopussa.

Tämäkin suoraan kuin mieheni suusta! En ihmettelisi että luet nytkin tätä palstaa ja ilkeyttäsi haluat minua alistaa lisää. Jos luet tätä, niin tiedoksesi, että sain juuri tietää isoäitini kuolleen jos se sinua edes liikuttaa.

Ap

Eipä liikuta asia ketään. Ei se asia vaikuttanut edellisiinkään itkuriitoihisi, joten miksi nytkään?

Hae apua ap. Voit hakea sitä vain itsellesi ja oman pääsi ongelmiin. Mies hakee itselleen, jos niin tarpeelliseksi katsoo.

Vastasin lähinnä koska epäilen mieheni kommentoivan tähän ketjuun. Näköjään sinua kiinnostaa sen verran, että tulet tänne ilkeilemään vielä lisää. Aivan kuin ihmisen herkkyys olisi sellainen asia, joka oikeuttaa polkemaan ihmistä vielä syvemmälle. Antaako se teille lisää voimaa kun lyötte lyötyä?

Ap

Huomaan, että sinä ap olet aika paha ja ilkeä puheissasi, syyllistät muita ja et hyväksy kommentteja, jotka eivät tue sinua. Samanlainen olet varmasti myös miehesi kanssa, eli jos hän ei osaa olla oikein, niin jyräät, ivaat ja puhut pahaa selänkin takana.

Minä en ole miehesi ja veikkaan, että muutkaan eivät ole. Sanon vielä kerran, että jos parisuhteesi on huono, niin lähdet siitä. Lopeta siis itsesi kiusaaminen ja tee elämästäsi mielekkäämpää jatkamalla sitä yksin. Aikuiset vastuulliset ihmiset tekevät niin.

Tällaisen pienoisnovellin keksi täti tällä kertaa. Näissä on ennenkin ollut ”huutavia miehiä”. Todellisuudessa naiset huutaa ja nalkuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava tilanne. Mies ahdistuu (aikuisten) itkemisestä ja hänen käytös muuttuu silloin tosi inhottavaksi (suuttuu enemmän jne).

Ei ymmärrä, että mulle ei ole valintakysymys itkenkö vai en . itku tulee jos on tullakseen ja aika helposti tuleekin kun olen herkkä ihminen.

Meillä tämä ehkä suhteen isoin ongelma enkä valitettavasti tiedä yhtään mikä siihen auttaisi. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtää kyllä tilanteen, mutta silti aina riidoissa tai muuten mun itkiessä mennään sen saman kaavan mukaan.

Niin. Jotenkin se vain tuntuu, että toiset pitävät itkemistä jotenkin tietoisena valintana. Ja miksi riitaa ei voisi lopettaa tai edes sitä huutamista siihen paikkaan kun näkee, että toinen herkistyy itkemään? Vai onko vain niin että tunnevammainen ihminen käskee toista olemaan itkemättä kun sellainen on vain huomionhakua?

Ap

Voi olla että sillä itkemisellä on erilainen merkitys eri ihmisille. En tiedä olenko tunnevammainen (ehkä!) mutta jos joku itkee niin ei se automaattisesti herätä minussa mitään erityisiä tunteita, ei empatiaa mutta ei toki mitään inhoakaan.

Esitän asian sitten toisin. Millaisen reaktion se sinussa sitten herättää jos sinulle läheinen ihminen pahasti nimittelee tai vähättelee sinua riidan aikana? Tuntuuko se hyvältä, miten vastaat siihen?

Ap

Miksi kuuntelet? Miksi et voi hyväksyä asiaa, että suhde on ohi??

Vierailija kirjoitti:

Tällaisen pienoisnovellin keksi täti tällä kertaa. Näissä on ennenkin ollut ”huutavia miehiä”. Todellisuudessa naiset huutaa ja nalkuttaa.

Näin se on, ap on itse asian todistanut ivaamalla vastaajia.

Täällä on sekopäisiä vastauksia, kenties ap:n mies itse linjoilla. Mies ei kykene empatiaan. Mieti jos tulee joskus isoja murheita elämässä, miten tuollainen niihin reagoi ja onko tukena. Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava tilanne. Mies ahdistuu (aikuisten) itkemisestä ja hänen käytös muuttuu silloin tosi inhottavaksi (suuttuu enemmän jne).

Ei ymmärrä, että mulle ei ole valintakysymys itkenkö vai en . itku tulee jos on tullakseen ja aika helposti tuleekin kun olen herkkä ihminen.

Meillä tämä ehkä suhteen isoin ongelma enkä valitettavasti tiedä yhtään mikä siihen auttaisi. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtää kyllä tilanteen, mutta silti aina riidoissa tai muuten mun itkiessä mennään sen saman kaavan mukaan.

Niin. Jotenkin se vain tuntuu, että toiset pitävät itkemistä jotenkin tietoisena valintana. Ja miksi riitaa ei voisi lopettaa tai edes sitä huutamista siihen paikkaan kun näkee, että toinen herkistyy itkemään? Vai onko vain niin että tunnevammainen ihminen käskee toista olemaan itkemättä kun sellainen on vain huomionhakua?

Ap

Voi olla että sillä itkemisellä on erilainen merkitys eri ihmisille. En tiedä olenko tunnevammainen (ehkä!) mutta jos joku itkee niin ei se automaattisesti herätä minussa mitään erityisiä tunteita, ei empatiaa mutta ei toki mitään inhoakaan.

Esitän asian sitten toisin. Millaisen reaktion se sinussa sitten herättää jos sinulle läheinen ihminen pahasti nimittelee tai vähättelee sinua riidan aikana? Tuntuuko se hyvältä, miten vastaat siihen?

Ap

Ei se toki hyvältä tunnu, mutta itse reagoin lisäämällä omia kierroksia ja haukkumalla ja vähättelemällä kahta kauheammin. Harva osaa pilkata muita ihmisiä kuten minä. Mutta ei tämäkään toki ole hyvä lähtökohta parisuhteessa..

Miksi kukaan suostuu elämään huonossa suhteessa? "Lasten takia ei erota" on erittäin huono syy, lapset ansaitsevat kaksi rauhallista ja rakastavaa kotia.

Ap ei huomaa tälläkin hetkellä jatkavansa konfliktia. Epäilen vahvasti hänen sepustuksiaan tai pikemminkin tulkintoja niistä. Hän on palstakäyttäytymisen perusteella yhtä syvällä siellä suossa miehensä kanssa, kun niin pisteliäästi pistää viestiä takaisin kun ei voi jäädä kakkoseksi.

Minä olen jättänyt paljon vähemmästäkin. En olekaan parisuhteessa koko ajan, vaikka pitkiä suhteita takana onkin.

Enkä ala olemaankaan niin kauan kuin löydän hyvän miehen. Niitä on vapaina tosi vähän kun tullaan tänne viidenkympin huitteille.

Mutta ei se parisuhde voi olla tärkeämpi kuin oma henkinen tai fyysinen turvallisuus ja hyvinvointi. Miksi sinulle ap niin näyttää olevan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava tilanne. Mies ahdistuu (aikuisten) itkemisestä ja hänen käytös muuttuu silloin tosi inhottavaksi (suuttuu enemmän jne).

Ei ymmärrä, että mulle ei ole valintakysymys itkenkö vai en . itku tulee jos on tullakseen ja aika helposti tuleekin kun olen herkkä ihminen.

Meillä tämä ehkä suhteen isoin ongelma enkä valitettavasti tiedä yhtään mikä siihen auttaisi. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtää kyllä tilanteen, mutta silti aina riidoissa tai muuten mun itkiessä mennään sen saman kaavan mukaan.

Niin. Jotenkin se vain tuntuu, että toiset pitävät itkemistä jotenkin tietoisena valintana. Ja miksi riitaa ei voisi lopettaa tai edes sitä huutamista siihen paikkaan kun näkee, että toinen herkistyy itkemään? Vai onko vain niin että tunnevammainen ihminen käskee toista olemaan itkemättä kun sellainen on vain huomionhakua?

Ap

Voi olla että sillä itkemisellä on erilainen merkitys eri ihmisille. En tiedä olenko tunnevammainen (ehkä!) mutta jos joku itkee niin ei se automaattisesti herätä minussa mitään erityisiä tunteita, ei empatiaa mutta ei toki mitään inhoakaan.

Sama juttu täälläkin. Jos joku satuttaa itsensä jotenkin tai itkee oikeasti asiaa, niin ymmärrän hyvin ja autan. Jos itkut ovat taas manipulointia ja täysin turhia, niin pidän tyyppiä outona ja keskenkasvuisena.

Itkivät ja huutajat ovat samoja ihmisiä, naisia. Vuoronperään itketään ja huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on sekopäisiä vastauksia, kenties ap:n mies itse linjoilla. Mies ei kykene empatiaan. Mieti jos tulee joskus isoja murheita elämässä, miten tuollainen niihin reagoi ja onko tukena. Niinpä.

Ymmärtääkö ap miestään? Niinpä.

Myös muunsukupuoliset osaa itkeä ja huutaa vuoronperään:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava tilanne. Mies ahdistuu (aikuisten) itkemisestä ja hänen käytös muuttuu silloin tosi inhottavaksi (suuttuu enemmän jne).

Ei ymmärrä, että mulle ei ole valintakysymys itkenkö vai en . itku tulee jos on tullakseen ja aika helposti tuleekin kun olen herkkä ihminen.

Meillä tämä ehkä suhteen isoin ongelma enkä valitettavasti tiedä yhtään mikä siihen auttaisi. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtää kyllä tilanteen, mutta silti aina riidoissa tai muuten mun itkiessä mennään sen saman kaavan mukaan.

Niin. Jotenkin se vain tuntuu, että toiset pitävät itkemistä jotenkin tietoisena valintana. Ja miksi riitaa ei voisi lopettaa tai edes sitä huutamista siihen paikkaan kun näkee, että toinen herkistyy itkemään? Vai onko vain niin että tunnevammainen ihminen käskee toista olemaan itkemättä kun sellainen on vain huomionhakua?

Ap

Voi olla että sillä itkemisellä on erilainen merkitys eri ihmisille. En tiedä olenko tunnevammainen (ehkä!) mutta jos joku itkee niin ei se automaattisesti herätä minussa mitään erityisiä tunteita, ei empatiaa mutta ei toki mitään inhoakaan.

Esitän asian sitten toisin. Millaisen reaktion se sinussa sitten herättää jos sinulle läheinen ihminen pahasti nimittelee tai vähättelee sinua riidan aikana? Tuntuuko se hyvältä, miten vastaat siihen?

Ap

Ei se toki hyvältä tunnu, mutta itse reagoin lisäämällä omia kierroksia ja haukkumalla ja vähättelemällä kahta kauheammin. Harva osaa pilkata muita ihmisiä kuten minä. Mutta ei tämäkään toki ole hyvä lähtökohta parisuhteessa..

Myönnän että tein itsekin tuota ennen, mutta kun huomasin ettei siitä seuraa mitään hyvää, niin lopetin sen. Huomasin miten hulluksi riidat vain yltyivät. Tuli se ns. itsetutkiskelun paikka eteen.

Meillä meni pitkään asiat todella hyvin ja nyt olen kuin puulla päähän lyöty, että miksi nyt taas mies yhtäkkiä toistaa samaa kaavaa ja raivostui niin älyttömästi ettei voi hillitä itseään.

Onko tässä sitten hyvä syy erota samantien puhumatta asiasta, kun molemmat ollaan rauhoituttu, niin kaipa sitten niin palstan asiantuntijoiden mukaan tällainen on ok, eikä mitään syytä edes pohtia asiaa.

Ap

Ap, luulen että miehesi reaktiolla on paljonkin tekemistä kulttuurimme kanssa, jossa itkemistä ja tunteiden ilmaisua pidetään heikkoutena. Mikä näkyy näissä lukuisissa ivakommenteissa täälläkin.

Naisille perinteisesti on sallittu enemmän tunteiden näyttämistä kuin pojille ja miehille. Mieheltäsi on ehkä pienestä pitäen sekä vanhempien kasvatuksella ja kavereiden ja tuttujen "pojat ei itke" -reaktioilla leikattu pois kyvyt ja taidot ilmaista surua ja hätää itkemällä ja hän on sen oppinut ja sisäistänyt. Eräs tuttu mies kerran sanoi mulle, että hän ei osaisi itkeä, vaikka haluaisi, että hän ei tiedä miten se tapahtuu.

Kun monet miehet ovat tällä tavalla kovettaneet itsensä itkulle, ei heiltä myöskään tule empatiaa riidassa tai muutenkaan naisen itkulle. Itku näyttäytyy manipulaationa ja temppuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osittain tutulta.

Mun mies ei raivoa, mutta jotenkin loukkaantuu jos mä itken.

Äksyilee, kettuilee, on ylimielinen. Ja mä itken sitä alkuperäistä asiaa ja lisäksi tuota asennetta.

Lopulta mä oon kuitenkin se syyllinen.

Oon sanonut sille että siltä puuttuu joku empatiapalikka kokonaan.

En ehkä jaksa tätä enää kauan.

Juuri tällaista se meilläkin on. Ihmettelen että miten voi sanoa, että uhriudun yms muuta niin ilkeää ja vielä selvästä päästä. Millainen ihminen ei lopeta huutamista ja sättimistä siinäkään vaiheessa kun toinen sanoo ettei halua jatkaa riitelyä? Minun on aina pakko poistua tilanteesta kun mies vaan jatkaisi ja jatkaisi.

Ap

Voimakkaasti narsistisia piirteitä omaava käyttäytyy kuten ap.n mies. Suosittelen jättämään sian , ei tule muuttumaan ainakaan hyvään suuntaan. Emotionaalisesti taaperon asteella eli ei näe itsessään mitään vikaa " eimuamikkäänvaivaa".

Täällä nyt jotkut kuvittelee että itku on joku tahdon asia. Että itkeä nyt voi milloin haluaa tai olla itkemättä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en herkkänä ihmisenä kestäisi tuollaista miestä. Jätinkin sen ja löysin paremman, ei ole itkettänyt enää vuosiin.

Minullakin nykyinen mies itkettää minua vain onnesta 😍. Hän ei myöskään halveksu herkkyyttäni vaan pitää sitä hienona piirteenä. Älkää jääkö huonoihin suhteisiin! Tiedän, ei ole kivaa olla yksin jos on tosi hellä ja rakastava ihminen. Itsekin olin yksin todella kauan ja luulin olevani loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava tilanne. Mies ahdistuu (aikuisten) itkemisestä ja hänen käytös muuttuu silloin tosi inhottavaksi (suuttuu enemmän jne).

Ei ymmärrä, että mulle ei ole valintakysymys itkenkö vai en . itku tulee jos on tullakseen ja aika helposti tuleekin kun olen herkkä ihminen.

Meillä tämä ehkä suhteen isoin ongelma enkä valitettavasti tiedä yhtään mikä siihen auttaisi. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtää kyllä tilanteen, mutta silti aina riidoissa tai muuten mun itkiessä mennään sen saman kaavan mukaan.

Niin. Jotenkin se vain tuntuu, että toiset pitävät itkemistä jotenkin tietoisena valintana. Ja miksi riitaa ei voisi lopettaa tai edes sitä huutamista siihen paikkaan kun näkee, että toinen herkistyy itkemään? Vai onko vain niin että tunnevammainen ihminen käskee toista olemaan itkemättä kun sellainen on vain huomionhakua?

Ap

Voi olla että sillä itkemisellä on erilainen merkitys eri ihmisille. En tiedä olenko tunnevammainen (ehkä!) mutta jos joku itkee niin ei se automaattisesti herätä minussa mitään erityisiä tunteita, ei empatiaa mutta ei toki mitään inhoakaan.

Esitän asian sitten toisin. Millaisen reaktion se sinussa sitten herättää jos sinulle läheinen ihminen pahasti nimittelee tai vähättelee sinua riidan aikana? Tuntuuko se hyvältä, miten vastaat siihen?

Ap

Ei se toki hyvältä tunnu, mutta itse reagoin lisäämällä omia kierroksia ja haukkumalla ja vähättelemällä kahta kauheammin. Harva osaa pilkata muita ihmisiä kuten minä. Mutta ei tämäkään toki ole hyvä lähtökohta parisuhteessa..

Myönnän että tein itsekin tuota ennen, mutta kun huomasin ettei siitä seuraa mitään hyvää, niin lopetin sen. Huomasin miten hulluksi riidat vain yltyivät. Tuli se ns. itsetutkiskelun paikka eteen.

Meillä meni pitkään asiat todella hyvin ja nyt olen kuin puulla päähän lyöty, että miksi nyt taas mies yhtäkkiä toistaa samaa kaavaa ja raivostui niin älyttömästi ettei voi hillitä itseään.

Onko tässä sitten hyvä syy erota samantien puhumatta asiasta, kun molemmat ollaan rauhoituttu, niin kaipa sitten niin palstan asiantuntijoiden mukaan tällainen on ok, eikä mitään syytä edes pohtia asiaa.

Ap

Tämä nyt ei liity riitoihinne mutta kun itsetutkistelusta puhuit, niin huomaatko että sinussa on marttyyrin vikaa? "Palstalaisten 'asiantuntijoiden' (pilkkaat meitä muita tässä btw) mukaan meidän pitää erota niin kaipa me sitten erotaan" = miksi sanot noin kun oikeasti tarkoitat ihan päinvastaista eli "ette te mitään mistään tiedä, muka asiantuntijat, en todellakaan tällaisen pikkujutun takia eroa!"

?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osittain tutulta.

Mun mies ei raivoa, mutta jotenkin loukkaantuu jos mä itken.

Äksyilee, kettuilee, on ylimielinen. Ja mä itken sitä alkuperäistä asiaa ja lisäksi tuota asennetta.

Lopulta mä oon kuitenkin se syyllinen.

Oon sanonut sille että siltä puuttuu joku empatiapalikka kokonaan.

En ehkä jaksa tätä enää kauan.

Juuri tällaista se meilläkin on. Ihmettelen että miten voi sanoa, että uhriudun yms muuta niin ilkeää ja vielä selvästä päästä. Millainen ihminen ei lopeta huutamista ja sättimistä siinäkään vaiheessa kun toinen sanoo ettei halua jatkaa riitelyä? Minun on aina pakko poistua tilanteesta kun mies vaan jatkaisi ja jatkaisi.

Ap

Voimakkaasti narsistisia piirteitä omaava käyttäytyy kuten ap.n mies. Suosittelen jättämään sian , ei tule muuttumaan ainakaan hyvään suuntaan. Emotionaalisesti taaperon asteella eli ei näe itsessään mitään vikaa " eimuamikkäänvaivaa".

Narsistihullu saapui paikalle.