Mies ei kestä että herkkänä ihmisenä itken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia riitanne oikein ovat, jos alat itkeä niiden takia?

Tarkoitin tällä siis sitä, että onko riidat erityisen ilkeitä vai mikä niissä saa itkemään. Itse tykkään oikeastaan riidellä vaikka/koska nainen olen itsekin.

Minä en kyllä erityisemmin pidä riitelemisestä. Kun kysyit, niin meillä mies alkaa herkästi huutaa ja nimittelemään minua jos sanon vastaan jossakin asiassa. Kuten tänään kun kysyin neuvoa eräässä asiassa, mutta en ollut täysin vakuuttunut saamastani vastauksesta, niin mies suuttui minulle siitä. Käski olla kysymättä ikinä enää kun hänen neuvonsa ei neiti täydelliselle kelpaa jne. Käski lopettaa harrastukseni, koska se aiheuttaa minulle liikaa stressiä ja käytännössä siis toivoisi etten tekisi mitään, kun stressaan liikaa.

Minulla on kieltämättä stressiä ja unettomuuttakin, mutta se johtuu niin monesta asiasta etten ala niitä tässä nyt ruotimaan. Myös miehellä on kovasti stressiä.

Ap

Miehet on yleensäkin huonoja sietämään minäkäänlaista herkkyyttä, kuten näistä kommenteistakin huomaa.

Tuo mitä miehesi tekee on ihan puhdasta veemäisyyttä eikä lopu koskaan. Kannattaa vaan näyttää ovea tuollaiselle.

Mitös olet tuollainen itkuiikka ja ruikuttaja? Olisit niin kuin muut - sellainen normaali ihminen?

.

Toisena neuvona sanoisin, että osta kaappiin makaroonia, tomaattimurskaa sekä soijarouhetta joista saat syötävää kun rahasi ovat lopussa.

Meillä vastaava tilanne. Mies ahdistuu (aikuisten) itkemisestä ja hänen käytös muuttuu silloin tosi inhottavaksi (suuttuu enemmän jne).

Ei ymmärrä, että mulle ei ole valintakysymys itkenkö vai en . itku tulee jos on tullakseen ja aika helposti tuleekin kun olen herkkä ihminen.

Meillä tämä ehkä suhteen isoin ongelma enkä valitettavasti tiedä yhtään mikä siihen auttaisi. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtää kyllä tilanteen, mutta silti aina riidoissa tai muuten mun itkiessä mennään sen saman kaavan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

todella alhaista ensin aloittaa riita ja sitten kerjätä sääliä itkemällä

Tämä!!!!!!!!!!

Ja miehestä saadaan taas kerran sika.

Vierailija kirjoitti:

Mitös olet tuollainen itkuiikka ja ruikuttaja? Olisit niin kuin muut - sellainen normaali ihminen?

.

Toisena neuvona sanoisin, että osta kaappiin makaroonia, tomaattimurskaa sekä soijarouhetta joista saat syötävää kun rahasi ovat lopussa.

Tämäkin suoraan kuin mieheni suusta! En ihmettelisi että luet nytkin tätä palstaa ja ilkeyttäsi haluat minua alistaa lisää. Jos luet tätä, niin tiedoksesi, että sain juuri tietää isoäitini kuolleen jos se sinua edes liikuttaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet puolet parisuhteesta, joten jos suhde ei miellytä, niin keräät omat kamppeesi ja lähdet. Jos mies ei kerran ole sinun mielestäsi mukava ja hyvä, niin miksi ihmeessä jäät itkemään ja valittamaan parisuhteeseen? Kyllä kai sen tyhmempikin tajuaa, että lähtee pois?

Jos et siis lähde suhteesta pois, niin lopeta valittaminen.

Näinhän sitä yksinkertaisemmat neuvoo.

Jos kuitenkin lukisit / kysyisit / kuuntelisit mitä mieltä ihan oikeat ihmismielen asiantuntijat on lähtemisen ”helppoudesta” niin et höpisisi tuollaista.

Minä olen lähtenyt pois huonosta parisuhteesta. En todellakaan miettinyt mitään asiantuntijoiden neuvoja, vaan ihan itse tajusin, että tuskinpa tästä elämästå tulee iloisempaa ja mukavampaa, jos jään täja tekaisemme ehkä pari lastakin. Ja kyllä, lähteminen oli helppoa. Kun mitta tuli kerran täyteen, niin mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua suhdetta jatkamaan.

Järjestän hyvän hetken asiani sanomiseen, sanoin sen ja parisuhde oli siinä. Sitä ennen olin hommannut itselleni yksiön ja vienyt sinne jo tärkeimmät tavarat pois riidan alta ja tartuin härkää sarvista. Ystävät auttoivat ja en ollut itsekään mikään löysä onneton riepu, vaan tiesin mitä oli tehtävä ja tein sen. Viimeisen riidan aikana en itkenyt, olin itsevarma ja jopa hyvällä tuulella.

Eli asiantuntijat voivat sanoa ihan mitä vain, mutta se ei kiinnostanut minua. Minä olen elämäni herra ja kapellimestari. Ap ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia riitanne oikein ovat, jos alat itkeä niiden takia?

Tarkoitin tällä siis sitä, että onko riidat erityisen ilkeitä vai mikä niissä saa itkemään. Itse tykkään oikeastaan riidellä vaikka/koska nainen olen itsekin.

Minä en kyllä erityisemmin pidä riitelemisestä. Kun kysyit, niin meillä mies alkaa herkästi huutaa ja nimittelemään minua jos sanon vastaan jossakin asiassa. Kuten tänään kun kysyin neuvoa eräässä asiassa, mutta en ollut täysin vakuuttunut saamastani vastauksesta, niin mies suuttui minulle siitä. Käski olla kysymättä ikinä enää kun hänen neuvonsa ei neiti täydelliselle kelpaa jne. Käski lopettaa harrastukseni, koska se aiheuttaa minulle liikaa stressiä ja käytännössä siis toivoisi etten tekisi mitään, kun stressaan liikaa.

Minulla on kieltämättä stressiä ja unettomuuttakin, mutta se johtuu niin monesta asiasta etten ala niitä tässä nyt ruotimaan. Myös miehellä on kovasti stressiä.

Ap

No eihän tuo tietenkään ole kivaa - tuontyyppinen ihminen reagoi noin mahdollisesti koska kun kysyit neuvoa, hän koki jotain tiettyä ylpeyttä saadessaan sinulle niitä neuvoja antaa, sitten kun tämä neuvo ei oikein ollutkaan hyvä niin ylpeys vaihtui itsen häpeämiseen, mutta häpeä on typerä tunne joten sen tilalle tuli raivo häpeän aiheuttajaa eli sinua kohtaan, ja tarve siirtää oma häpeä sinun koettavaksesi, nimenomaan pilkkaamalla ja nimittelemällä.

Tunnistan tätä itsessänikin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitös olet tuollainen itkuiikka ja ruikuttaja? Olisit niin kuin muut - sellainen normaali ihminen?

.

Toisena neuvona sanoisin, että osta kaappiin makaroonia, tomaattimurskaa sekä soijarouhetta joista saat syötävää kun rahasi ovat lopussa.

Tämäkin suoraan kuin mieheni suusta! En ihmettelisi että luet nytkin tätä palstaa ja ilkeyttäsi haluat minua alistaa lisää. Jos luet tätä, niin tiedoksesi, että sain juuri tietää isoäitini kuolleen jos se sinua edes liikuttaa.

Ap

Eipä liikuta asia ketään. Ei se asia vaikuttanut edellisiinkään itkuriitoihisi, joten miksi nytkään?

Hae apua ap. Voit hakea sitä vain itsellesi ja oman pääsi ongelmiin. Mies hakee itselleen, jos niin tarpeelliseksi katsoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet puolet parisuhteesta, joten jos suhde ei miellytä, niin keräät omat kamppeesi ja lähdet. Jos mies ei kerran ole sinun mielestäsi mukava ja hyvä, niin miksi ihmeessä jäät itkemään ja valittamaan parisuhteeseen? Kyllä kai sen tyhmempikin tajuaa, että lähtee pois?

Jos et siis lähde suhteesta pois, niin lopeta valittaminen.

Juuri näin se menee, mutta alapeukuttajien mielestä ei. Ap on aikuinen tai ainakin leikkii aikuista, kun on miehen kanssa. Hänen kannattaisi siis lähteä myrkyllisistä parisuhteesta nyt.

Mutta ei, ei hän lähde, koska "mies on niin ihana muuten" ja ap tietää jäävänsä yksin. Se olisi noloa

Huomaatko miten itse kiusaat ap:ta tällaisella kommentilla? Tuollaiset kommentit ovat juuri hyviä esimerkkejä ihmisistä joilla ei ole mitään käsitystä empatiasta vaan ainoastaan tärkeintä on päästä ”näpäyttämään”

Hohhoijaa. Ap vastaan koko muu maailma, ohitse että joukossa on muutama, joka lässyttää ymmärrystään. Näin se menee aina.

Ok, ap jää suhteeseensa ja jatkaa itkujaan, minulle asia on ihan sama. :)

Yritän vastata tänne kommentteihin mutta kommentit eivät tule läpi. Minua sättivät kommentit näköjään tulee kyllä läpi. Merkillistä ettei tällaisessakaan ketjussa enää voi puhua omista tunteistaan.

Ap

Perus mies, eli tunnevammainen pikkulapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitös olet tuollainen itkuiikka ja ruikuttaja? Olisit niin kuin muut - sellainen normaali ihminen?

.

Toisena neuvona sanoisin, että osta kaappiin makaroonia, tomaattimurskaa sekä soijarouhetta joista saat syötävää kun rahasi ovat lopussa.

Tämäkin suoraan kuin mieheni suusta! En ihmettelisi että luet nytkin tätä palstaa ja ilkeyttäsi haluat minua alistaa lisää. Jos luet tätä, niin tiedoksesi, että sain juuri tietää isoäitini kuolleen jos se sinua edes liikuttaa.

Ap

Eipä liikuta asia ketään. Ei se asia vaikuttanut edellisiinkään itkuriitoihisi, joten miksi nytkään?

Hae apua ap. Voit hakea sitä vain itsellesi ja oman pääsi ongelmiin. Mies hakee itselleen, jos niin tarpeelliseksi katsoo.

Vastasin lähinnä koska epäilen mieheni kommentoivan tähän ketjuun. Näköjään sinua kiinnostaa sen verran, että tulet tänne ilkeilemään vielä lisää. Aivan kuin ihmisen herkkyys olisi sellainen asia, joka oikeuttaa polkemaan ihmistä vielä syvemmälle. Antaako se teille lisää voimaa kun lyötte lyötyä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitös olet tuollainen itkuiikka ja ruikuttaja? Olisit niin kuin muut - sellainen normaali ihminen?

.

Toisena neuvona sanoisin, että osta kaappiin makaroonia, tomaattimurskaa sekä soijarouhetta joista saat syötävää kun rahasi ovat lopussa.

Tämäkin suoraan kuin mieheni suusta! En ihmettelisi että luet nytkin tätä palstaa ja ilkeyttäsi haluat minua alistaa lisää. Jos luet tätä, niin tiedoksesi, että sain juuri tietää isoäitini kuolleen jos se sinua edes liikuttaa.

Ap

Eipä liikuta asia ketään. Ei se asia vaikuttanut edellisiinkään itkuriitoihisi, joten miksi nytkään?

Hae apua ap. Voit hakea sitä vain itsellesi ja oman pääsi ongelmiin. Mies hakee itselleen, jos niin tarpeelliseksi katsoo.

Miksi joka asiaan pitää hakea terapiaa ja mielialalääkitystä?

.

.

Menetkö mielisairaalaan jokaisen vessakäynninkin tiimoilta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava tilanne. Mies ahdistuu (aikuisten) itkemisestä ja hänen käytös muuttuu silloin tosi inhottavaksi (suuttuu enemmän jne).

Ei ymmärrä, että mulle ei ole valintakysymys itkenkö vai en . itku tulee jos on tullakseen ja aika helposti tuleekin kun olen herkkä ihminen.

Meillä tämä ehkä suhteen isoin ongelma enkä valitettavasti tiedä yhtään mikä siihen auttaisi. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtää kyllä tilanteen, mutta silti aina riidoissa tai muuten mun itkiessä mennään sen saman kaavan mukaan.

Niin. Jotenkin se vain tuntuu, että toiset pitävät itkemistä jotenkin tietoisena valintana. Ja miksi riitaa ei voisi lopettaa tai edes sitä huutamista siihen paikkaan kun näkee, että toinen herkistyy itkemään? Vai onko vain niin että tunnevammainen ihminen käskee toista olemaan itkemättä kun sellainen on vain huomionhakua?

Ap

Olet kyllä ihme marisija ja itku iita. Käyppä katsomassa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

uhriutujat ovat rasittavia

Niinpä itkulla haetaan sääliä ja pyritään hankalasta tilanteesta pois.

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä ihme marisija ja itku iita. Käyppä katsomassa peiliin.

Katselen peiliin joka päivä ja mietin omaa käytöstäni. Mitä sinä näet kun katsot peiliin, vai katsotko vain pintapuolisesti omaa ulkomuotoa tyytyväisesti myhäillen kuinka olet niin vahva kun sinua ei koskaan itketä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava tilanne. Mies ahdistuu (aikuisten) itkemisestä ja hänen käytös muuttuu silloin tosi inhottavaksi (suuttuu enemmän jne).

Ei ymmärrä, että mulle ei ole valintakysymys itkenkö vai en . itku tulee jos on tullakseen ja aika helposti tuleekin kun olen herkkä ihminen.

Meillä tämä ehkä suhteen isoin ongelma enkä valitettavasti tiedä yhtään mikä siihen auttaisi. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtää kyllä tilanteen, mutta silti aina riidoissa tai muuten mun itkiessä mennään sen saman kaavan mukaan.

Niin. Jotenkin se vain tuntuu, että toiset pitävät itkemistä jotenkin tietoisena valintana. Ja miksi riitaa ei voisi lopettaa tai edes sitä huutamista siihen paikkaan kun näkee, että toinen herkistyy itkemään? Vai onko vain niin että tunnevammainen ihminen käskee toista olemaan itkemättä kun sellainen on vain huomionhakua?

Ap

Voi olla että sillä itkemisellä on erilainen merkitys eri ihmisille. En tiedä olenko tunnevammainen (ehkä!) mutta jos joku itkee niin ei se automaattisesti herätä minussa mitään erityisiä tunteita, ei empatiaa mutta ei toki mitään inhoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava tilanne. Mies ahdistuu (aikuisten) itkemisestä ja hänen käytös muuttuu silloin tosi inhottavaksi (suuttuu enemmän jne).

Ei ymmärrä, että mulle ei ole valintakysymys itkenkö vai en . itku tulee jos on tullakseen ja aika helposti tuleekin kun olen herkkä ihminen.

Meillä tämä ehkä suhteen isoin ongelma enkä valitettavasti tiedä yhtään mikä siihen auttaisi. Ollaan puhuttu asiasta ja molemmat ymmärtää kyllä tilanteen, mutta silti aina riidoissa tai muuten mun itkiessä mennään sen saman kaavan mukaan.

Niin. Jotenkin se vain tuntuu, että toiset pitävät itkemistä jotenkin tietoisena valintana. Ja miksi riitaa ei voisi lopettaa tai edes sitä huutamista siihen paikkaan kun näkee, että toinen herkistyy itkemään? Vai onko vain niin että tunnevammainen ihminen käskee toista olemaan itkemättä kun sellainen on vain huomionhakua?

Ap

Voi olla että sillä itkemisellä on erilainen merkitys eri ihmisille. En tiedä olenko tunnevammainen (ehkä!) mutta jos joku itkee niin ei se automaattisesti herätä minussa mitään erityisiä tunteita, ei empatiaa mutta ei toki mitään inhoakaan.

Esitän asian sitten toisin. Millaisen reaktion se sinussa sitten herättää jos sinulle läheinen ihminen pahasti nimittelee tai vähättelee sinua riidan aikana? Tuntuuko se hyvältä, miten vastaat siihen?

Ap