Mikä on mielestäsi liian suuri ikäero lapsilla?

Jos ikinä voisin saada lapsia, enpä tästä huolehtisi.

20 jatkaa: hieman tuntuu pahalta noi "älkää tehkö lapsia vanhoina" -kommentit. Me nyt vaan ei kaikki voida saada lapsia niin helposti että voitais oikein valita se ikä tai sisarusten välinen ikäero.

Lasten teko on itsekästä. Itsekästä on tehdä vain yksi lapsi, eikä suoda ainokaiselle sisaria, itsekästä on tehdä lapset vuoden ikäerolla, kun haluaa äkkiä vauvavaiheet ohi mutta lapset joutuvat jakamaan vauvana vanhempansa. Itsekästä on tehdä lapset pitkälti toistakymmentä vuotta ikäerolla, jolloin sisarilla ei ole yhteistä elämänvaihetta lapsuudessa. Itsekästä on tehdä paljon lapsia, kun tykkää vauvoista ja omistaa monta lasta. Olet siis itsekäs ja toisaalta hyvä ihminen sillä ainokainen saa kaiken huomion, lähekkäin syntyneillä on samat kehitysvaiheet, isosta ikäerosta huolimatta lapset ovat verisisaria, hyvinkin läheisiä ja voivat jakaa vanhempien auttamisen, iso sisarryhmä on rikkaus.

Meillä 24 vuotta.... Isänsä puolelta veli oli 24-vuotias, kun sai pikkuveljen.:) Ai niin, ekan kerran tuli isoveljeksi 20-vuotiaana ja toistamiseen 24-vuotiaana. Eihän nuo läheisiä ole, mutta toimeen tulevat ja tuntuisi isovelikin tykkäävän näistä pienistä, mutta totuushan on, että minä +  mies + kaksi lasta muodostetaan aika tavallinen ydinperhe. Miehen poika on jo aikuinen ja elää omaa elämäänsä. Erona on vain, että isäinpäivänä on yksi ylimääräinen paikka (tai kaksi, kun avokkinsa tulee mukaan) kahvipöydässä.

Suurin kuulemani ikäero, josta olen kuullut, on noin 50 vuotta. Ei voi sanoa muuta kuin että onpa lasten isä ollut reipas vielä vanhalla iällä. :)Tämä ei ole tapahtunut Suomessa.

No sanotaan vaikka 30 vuotta, siinä tapauksessa on oikeasti joko ekan saadessaan liian nuori tai vikan saadessaan liian vanha. Tai itse asiassa oikeastaan jo 25 vuotta on liikaa.

Eräs äiti muistaa muistuttaa, että heillä eivät lapset edes tapelleet keskenään. kun ikäeroa oli 6 vuotta.. Pullamössöisiä herkkiksiä kasvanut molemmista, pitäisi vähän koulia toisiaan sisarusten tähän maailmaan.

Meillä on suvussa näitä useampi:

Äitini ja siskonsa välillä 13 vuotta ikäeroa, ei lapsia välissä. Ovat todella läheisiä, soittelevat päivittäin ja kyläilevät viikottain. Parhaita ystäviä.

Mulla on itseäni 15 vuotta vanhempi veli, ja itseäni kaksi vuotta nuorempi veli. Veljeksillä siis keskenään 17 vuotta ikäeroa. Mä en ole läheinen kummankaan kanssa, joskus pienenä tuli pikkuveljen kanssa leikittyä, mutta ei olla oltu läheisiä ikinä, ja varsinkin kun kotoa muutettiin, suhteet melkein katkesivat. Isoveli tuntuu joltain kaukaiselta enolta. Veljekset taas ovat keskenään hyvin läheisiä ikäerostaan huolimatta, harrastavat yhdessä montaakin lajia ja näkevät monta kertaa viikossa. Mä näen veljiä vain sillon kun ollaan kaikki vanhemmillamme kahvilla. Kun vanhemmista aika jättää, varmaan myöskin jää mun välit veljiin hyvin niukiksi, mutta he keskenään ovat hyviä ystäviä kuolemaansa saakka.

Mun lapsilla (2kpl) taas on ikäeroa 12 vuotta. Ikinä en olisi tarkoituksella näin suurta ikäeroa halunnut, vaan hyvin pienet ikäerot. Me kuitenkin kärsittiin sekundäärisestä lapsettomuudesta ja meille todettiin, että toista lasta ei ikinä tule ilman lapsettomuushoitoja, joita ei sitten haluttu. Jollain ihmeen kaupalla toinen lapsi sitten kuitenkin ilmoitti tulostaan 12 vuotta myöhemmin. Vanhempi lapsista on jo aikuinen, ja on kertonut, että koki pikkusiskon syntymän todella kamalana asiana. Kävi itse juuri murrosiän myrskyjä läpi, oli tottunut olemaan ainoa lapsi, meillä oli ollut tytön kanssa todella tiiviit välit, oltiin puhuttu pojista ja maailman menosta tunteja päivittäin. Ja yhtäkkiä siinä olikin toinen lapsi, vauva, joka vei äidin huomion, ja osasi itkeä "ilkeyttään" aina juuri sillä hetkellä kun vanhempi lapsi yritti keskustella mun kanssa jostain tärkeästä. Koko suku oli yhtäkkiä hullaantuneita siitä vauvasta, ja jopa kutsuivat sitä "Prinsessaksi", mikä oli aina ollut isomman tytön hellyttelynimi. Muistan itsekin silloin tasapainotelleeni sen murkkuikäisen ja vauvan huomiontarpeiden välissä, ja tuntui etten riitä mihinkään, enkä saa vanhempaalasta ymmärtämään, että hän on edelleen mulle yhtä tärkeä, ja edelleen nautin hänen seurastaan, vaikka myös pienempi tarvitsee oman huomionsa. Tänä päivänä vanhempi tyttö on 22, ja nuorempi 10, eivätkä kyllä mitenkään erityisen läheisiä. Eipä tuon ikäisillä paljoa yhteistä olekaan. Ehkä sitten joskus aikuisena, en tiedä.

Näiden tämän suvun kokemusten perusteella siis sanoisin, että voi käydä miten vaan. Isojen ikäerojen sisaruksilla varmasti merkitsee enemmän se, että luonteet klikkaa ja ovat "samalla aaltopituudella", vähän niinkun ystävien täytyy olla.

Eiskoiseni ja kuopukseni välillä on 31 vuotta.

(Välillä 9 muuta lasta). 

Ihan sopiva ero.

Minulla on 18v, 16v ja 2v ikäerot isoveljiini. Kaksi vanhenta veljeä olivat jo melkein aikuisia kuin minä en koskaan ole ollut heidän kanssaan kovin läheinen, koska heillä oli jo oma elämä johon paljon nuorempi veli oikein kuulunut. Tuon 2v isoveljen kanssa minulla on melko läheiset välit mutta hänkään ei ole koskaan ollut kovin läheinen vanhempien veljien kanssa, joita me kumpikin näemme ehkä 2-3 kertaa vuodessa ja saattaa mennä kuukausia, että en ole heihin yhteydessä kun tämän nuorimman isoveljen kanssa olen parin viikon välein yhteydessä ja tapaammekin noin kerran kuukaudessa mutta hänkään ei ole kovin usein yhteydessä vanhimpiin isoveljiin. Eli meillä on siis sisarusten kesken ollut alusta kaksi veljesparia joihin kuuluivat "isot pojat" ja "pienet pojat". Nuo kaksi veljeä jotka ovat siis vanhimmat veljet ovat keskenään yhteydessä melko usein. Eli jos sisarusten välillä on jo reilu 15 vuotta ikäeroa, niin kyllä se alkaa olemaan liian iso ikäero sisaruksille.

30 vuotta on jo liian iso ikäero sisaruksilla.

Jo 3-5 v ikäero on suuri

Minulla ja siskollani on 5 v ikäero. Mielestäni se oli liian iso, enemmän olisi ollut seuraa jos ikäero olisi ollut pienempi. Mutta jos vanhemmat ei jaksa pientä ikäero niin onhan sekin ymmärrettävää tai sitten sisarusta vaan ei kuulu.

20 vuotta on mielestäni jo liikaa, koska monet savat lapsia parikymppisinä. Vaikea kuvitella että saisi toimivaa sisaruussuhdetta rakennettua jos oma sisarus olisi samanikäinen kuin omat lapset. 

Minulla ja veljelläni on 7 vuotta ikäeroa ja ikäero ei ole koskaan mitään haitannut. Leikittiin yhdessä lapsina ja ollaan edelleen läheisiä aikuisina. 

Mun lapsilla on 8 vuoden ikäero. Nuorempi palvoo isosisarustaan ja hän pitää pienempää aina siipien suojassa, vaikka leikki/peli muuttuisi rajuksikin. Ovat tosi läheisiä, kumpikin poikia, niin puhuvat paljon toisilleen ja isoveli ymmärtää monesti paremmin kuin kukaan muu.

Kokemuksesta voin sanoa, keskimmäisenä lapsena, että leikin paljon tasan  3 v nuoremman pikkusiskoni kanssa ja oli kaikki ns. yhteistä.

Kun taas 4 v vanhempi isosiskoni oli jo niin paljon vanhempi, ettei missään vaiheessa ollut edes kunnon leikkejä esim. barbileikkejä tai ulkoleikkejä 10 tikkuu laudalla jne.

4 v ja enemmän ikäeroa -> lapsista ei sillä tavoin leikkiseuraa toisilleen enää.

Meillä lapsilla on 5v ikäeroa ja se ei ainakaan ole liikaa vaan juuri hyvä. Ovat rakkaita toisilleen ja yhteistäkin puuhaa löytyy.

Minulla ja veljelläni on melkein 12 vuotta ikäeroa. Tykkäsin hoitaa häntä ollessani teini, mutta ei meillä sellainen perinteinen sisarussuhde ole ollut, emme ole koskaan esimerkiksi riidelleet. Ihan hyvät välit nyt aikuisina, mutta ei mitenkään erityisen läheiset.

Omilla lapsillani on vajaa 2v, vajaa 3v ja 3,5v ikäerot ja ei nuorimmalla ja vanhimmalla (8.5v ikäero) paljon yhteistä ole.

En osaa sanoa mikä olisi liian iso ikäero samojen vanhempien lapsilla tai ylipääsä lapsilla. Minä ainakin olen keskimmäinen, elämäni ensimmäiset 6 vuotta olin nuorin. Sitten sain nuoremman sisaruksen. Kuopuksella on siis esikoisen kanssa ikäeroa 10 vuotta. Meitä on neljä lasta perheessämme. Mutta sanoisin, että mielestäni ikäeroa kannattaisi olla vähintään muutama vuosi, ehkä enemmänkin, esimerkiksi isoin ikäero jonka tutuista tiedän, on 17 vuotta.