Mikä on mielestäsi liian suuri ikäero lapsilla?

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 02:21"]

Eräs äiti muistaa muistuttaa, että heillä eivät lapset edes tapelleet keskenään. kun ikäeroa oli 6 vuotta.. Pullamössöisiä herkkiksiä kasvanut molemmista, pitäisi vähän koulia toisiaan sisarusten tähän maailmaan.

[/quote]

Tappeleppemattomuus ei johdu ikäerosta, vaan luonteesta. Mainitsemasi "pullamössö herkkikset" eivät olisi tapelleet, oli ikäero mikä hyvänsä. Tiedän paljon sisaruksia, joilla on 6 vuotta ikäeroa ja kaikki he tappelevat paljon.

Tutkimusten mukaan sisarusten välisillä tappeluilla ei ole mitään positiivisia vaikutuksia.

Vanhempien tehtävä on kasvattaa ja koulia lapset, ei sisarusten.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 02:21"]

Eräs äiti muistaa muistuttaa, että heillä eivät lapset edes tapelleet keskenään. kun ikäeroa oli 6 vuotta.. Pullamössöisiä herkkiksiä kasvanut molemmista, pitäisi vähän koulia toisiaan sisarusten tähän maailmaan.

[/quote]

Tappeleppemattomuus ei johdu ikäerosta, vaan luonteesta. Mainitsemasi "pullamössö herkkikset" eivät olisi tapelleet, oli ikäero mikä hyvänsä. Tiedän paljon sisaruksia, joilla on 6 vuotta ikäeroa ja kaikki he tappelevat paljon.

Tutkimusten mukaan sisarusten välisillä tappeluilla ei ole mitään positiivisia vaikutuksia.

Vanhempien tehtävä on kasvattaa ja koulia lapset, ei sisarusten.

[/quote]

Mielelläni minäkin lukisin tuon tutkimuksen! Linkki? Käsittääkseni sisarukset hiovat ja kasvattavat toisiaan siinä missä vanhemmatkin kasvattavat lastaan!

Lapselle on tietysti erilaista olla parikymppisten vanhempien ensimmäinen lapsi kuin nelikymppisten viimeinen, jonka sisaruksetkin saattavat olla jo aikuisia.



Minun sisarukseni ovat minua 15 ja 17 vuotta vanhempia. En edes muista aikaa, jolloin he asuivat vielä kotona. Tuntuu, että he ovat eläneet aivan erilaisessa perheessä kuin minä. He muodostivat aikanaan nelihenkisen ydinperheen, joka seurusteli muiden kaltaistensa lapsiperheiden kanssa.



Minä olin iäkkäiden vanhempien "ainoa" lapsi, eikä muiden lapsiperheiden kanssa oltu juurikaan tekemisissä. Vanhempien sosiaalisiin ympyröihin kuului lähinnä aikuisia (ikäloppuja minun näkökulmastani) ja minä kulutin runsaasti aikaani pelailemalla, lukemalla tai televisiota tuijottamalla.



Nyt kun elän itse lapsiperheaikaa, ovat vanhempani jo 80-kymppisiä ja tarvitsevat paljon apuani ja huolenpitoa. Sisarukseni asuvat kaukana, eivätkä juuri käy edes kylässä vanhempiemme luona.



Luulen, että sisarukseni eriytyivät vanhemmistamme silloin, kun minä synnyin. Vanhemmillamme oli kiire hoitaa minua, eivätkä he ehkä jaksaneet enää ottaa kovin aktiivisesti osaa nuorten itsenäistymiskuvioihin.

Meillä on nyt 3,5v ja 2v lapset. Haluaisin kolmannen nyt, mutta mieheni mielestä olisi hyvä odottaa ainakin 5 vuotta. Omasta mielestäni lasten ikäero on silloin kuitenkin liian suuri enkä itse halua silloin aloittaa kaikkea alusta.



Ystävälläni on itseään 15 vuotta vanhempi sisko eikä hän ole koskaan oppinut kunnolla tuntemaan siskoaan, niin eri aikakausilla he ovat kasvaneet.



Itse siis pidän pieniestä ikäeroista ja jo yli 6 vuoden ikäero on meidän perheeseen liian suuri.

Mulla on 4,5-vuotias lapsi. Olemme hänen isänsä kanssa eronneet. Mulla on nyt uusi suhde, mutta aika tuore vasta, eikä mistään sen suuntaisestakaan kuin lapsista, ole vielä puhuttu. Mutta onhan se (minulla ainakin) mielessä käynyt, että jos tämä tahtoisikin lapsia. Sitten tulisi suuri ikäero lapsillen. Sillä JOS hänen kanssaan koskaan siihen asti päästään, että alkaisimme perhettä perustaa, niin lapseni olisi jo varmaasti koulussa silloin. Ap

...eikä kenenkään mielestä ole ongelma! :D Onhan niitä ainoitakin lapsia, meidän lapsella kuitenkin on sisarus.

eli mulla on aiemmasta liitosta kohta 9 v poika ja olemme nykyisen mieheni kanssa miettineet perheenlisäystä (hänellä ei ole lapsia). Olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta mutta suhteessa on ollut monenmoista mykkyrää, enkä halunnut miettiä lasta ennenkuin kaikki on varmasti kunnossa (jos niin nyt voi koskaan sanoa =)).



Olen miettinyt myös että millainen suhde sisaruksille tulee, mutta vaikka tiedän ettei heistä leikkikavereita lapsina tule niin aikuisikä tasoittaisi ikäeroa ja heille muodostuisi hyvä sisaruussuhde. Jotenkin haluaisin kuitenkin ajatella että lapsellani olisi sisarus ja heillä hyvä suhde, ettei jää ihan "itsekseen" kun meistä aika jättää.



Siihenhän ei pelkkä ikäero tietenkään vaikuta, vaan onhan noita huonoja aikuisiän sisaruussuhteita oli ikäero mikä hyvänsä.



No saa nyt sitten nähdä tuleeko tästä meidän lapsihaaveesta todellisuutta, ikää on kuitenkin jo jonkin verran (minä 36 ja mies 40) eli voi olla että jää kuitenkin tuohon yhteen vesseliin.

Siskoni syntyi kun olin 12. Ikäero on niin suuri, että emme oikeastaan ole sisaruksia. Olen ollut "ylimääräinen vanhempi" tai jonkin sortin täti siskolleni. Teininä häpesin valtavasti pikkusiskoani, ja toisaalta koin jääväni ilman huomiota. Olin ollut ainut lapsi koko ikäni ja yhtäkkiä minulta vaadittiin paljon osallistumista ja vastuunkantamista. Siskosta ei ollut minulle mitään seuraa, koska olimme niin eri-ikäisiä. Vanhempani ovat olleet liian vanhoja kasvattamaan siskoani, ja olemme saaneet aivan erilaiset kasvatukset ja eläneet erilaiset lapsuudet ja nuoruudet. Mielestäni on hyvin itsekästä vanhemmilta hankkia toista lasta niin myöhään.

Mulla ja mun veljellä on 9 vuotta

Olemme erittäin läheiset toisillemme. Kun synnyin, veljeni toi kaikki pihan poikakaverinsa minua katsomaan ja oli ylpeä isoveli. Nuoruusvuosina, veljeni tietysti oli kavereidensa kanssa lähinnä, eikä koskaan matkustellut meidän kanssamme, mutta aikuisen olemme viettäneet lomia yhdessä, vaikka hänellä oli jo perhe ja minulla ei. Omien lasten syntymän jälkeen suhde jatkuu edelleen hyvänä. Hoidamme äitimme asioita tasapuolisesti.

Tiedän monta perhettä joissa useampi lapsi ja ne vähimmällä ikäerolla olevat eivät suinkaan ole niitä parhaimpia kavereita. Työkaverin pojat, joilla ikäeroa puolitoista vuotta tappelivat koko lapsuus ja suoruusikänsä niin, että äiti joutui soittamaan poliisitkin paikalle, kun pelkäsi tappavansa toisensa.



Omilla lapsillani on 4,5 v ikäeroa ja ovat näköjään aina yhdessä.

siskollani ja minulla on ikäeroa lähes 10 vuotta ja olemme toisillemme tärkeitä ja näemme säännöllisesti. Omat lapseni ovat 2,5,8 ja 11 ja koen, että kaikki lapset viihtyvät keskenään ja saavat toisiltaan jotain. Vanhin saa luvan konttailla lattialla ja uppoutua leikinmaailmaan kun pikkusisaret ovat mukana. Hänen lapsuus on tavallaan jatkunut pidempään. Pikkusisarukset ihailevat isompiaan.

Iloa siitä pikku sisaruksesta joka tapauksessa on lapselle oli se ikäero mikä tahansa.

että vanhempi meni silloin samana syksynä kouluun. Täysin optimaalinen ikäero :) Kaikki ekaluokkalaisen iltapäivähoito- ja ensimmäinen kesäloma -ongelmat ratkaistu samalla kertaa. Vanhempi auttoi jo vauvan hoidossa ja on itse täysin omatoiminen.

Mielestäni tämä on parempi kuin ilman sisarusta.



Ovat kyllä sisaruspuolia, mutta isoveli rakastaa pikkusiskoaan varauksesttomasti. Oma isoveljeni on 10 vuotta vanhempi ja olen todella onnellinen, että hän on olemassa - ikäerosta huolimatta.



Elämä ei meni niin kuin elokuvissa, siksi jokainen voi sanoa "ihanneikäeron". Minäkin voisin sanoa, että kaksi vuotta. Mutta minun elämäni meni näin ja onnellinen olen.

Olen perheen vanhin lapsi ja minun ja veljeni välissä on 3 muuta sisarusta. Iso ikäero, mutta silti olemme toisillemme läheisiä, olenhan hänen kakkapyllynsäkin pessyt monet kerrat :)

silloin kun ollaan samaa lihaa ja verta.

Minulla ja sisarellani on 9 vuotta ikäeroa ja olemme parhaat ystävät.

Siskolla ja mulla on ikäeroa 17vuotta, siko siis minua 17vee vanhempi.. on kuin täti minulle siis en pidä niin vanhaa ihmistä siskonani, muutenki ollu katkera mulle kun synnyin, se ei ois haluunnu että synnyin vaan että oisin kuollu jo enne syntymää :( se on katkera ja ilkee ollu mulle koko mun elämän ajan ja oon siis nytten 17v. Vnahemmat älkää tehkö lapsia liian vanhoina..ainakaan yli 50vuotiaina, kiva kun lapsi joutuu vaihtaan äitinsä vaippoja ihan totta... :/

ainakaan mun mielestä ikäeroa ei saisi olla kuin max 3vuotta että lapsil on seuraa toisistaan ja läheiset välit koko elämän ajan.

yli 50vuotiaan ei ainakaan mun mielestä kannata enää tehdä lapsia ellei oo satavarma että on superhyvässä kunnossa vielä eläkeläisenä!

mut hyvää äitienpäivää kaikille äideille, nuorille ja vanhoille... :)

ja tosiaan itte suunnittelen omia lapsia jo nytten ettei niiten tartte selitellä kaikille vastaantulijoille et onko äitinsä mummo vai ei. ihan lapsien kannalta tällasen ratkasun teen.

omat lapset haluan tehdä ennenku täytän 20vuotta ja jos ei niit siihen  mennes oo tullu niin sit en tee niit ollenkaan! :)

Ei sellaista olekaan. Paitsi jos ajatellaan että lapsista olisi toisilleen leikkikaveri tai muuten seuraa.

Mulla on veljeni kanssa 20 vuotta ikäeroa. Oltiin äitin kans sitten yhtä aikaa raskaana. Koen itseni enemmänkin tätinä kuin siskona tälle veljelleni. Emme koskaan ole asuneet yhtä aikaa kotona.

Muut sisarukseni ovat mulle selkeästi siskoja ja veljiä, ikäeroa on 8-17 vuotta. Läheiset välit kaikkien kanssa.