Lue keskustelun säännöt.
Pidin eilen varhaiskasvatuskeskustelun päiväkodissa.
29.01.2010 |
Korkeasti koulutetut vanhemmat tulivat kiireisen oloisena eri autoilla paikalle ja äiti tiuskaisi välinpitämättömän oloisena: "MIssä se kehityskeskustelu pidetään?" Eikä kai tarvinne mainita, mihin sävyyn 3-vuotiaan kehityksestä vanhemmat "keskustelivat". Huoh. Lapsi ei ole suorittava aikuinen, jolla on tulostavoitteet, vaan lapsi.
Kommentit (5)
Etkö ammatti-ihmisenä osannut vääntää vanhemmille rautalangasta, mikä on kasvatuskeskustelu ja miten sitä 3-vuotiaan kohdalla käydään?
Sinulla taas taisi kolahtaa omaan nilkkaan...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssäkäyvät ihmiset saattavat olla kiireisiä, kovempi kiire ja vaikeampi päästä virka-aikaan kehityskeskusteluihin on usein liukuhihnatyössä kuin monessa korkeaa koulutusta vaativassa tehtävässä.
Mä kyllä kanssa symppaan tuota äitiä. Työelämässä kun on tottunut juoksemaan tuli hännän alla, niin välillä sitä oikein törmää kuin päin seinää eri tahdissa elävien kanssa. Mä juuri saattaisin ajatella, että mitä tehottomuutta. Miksei kehityskeskustelu ala samantien, miksi pitää haeskella huonetta.
Tietenkään jatkuva kiire ei ole ihanne ja ainakin tämä uraäiti tavaa Mervi Juusolan kirjaa, mutta voisin kuvitella itsellenikin käyvän noin. Nyt kun on hoitovapaalla, niin taas tulee perspektiiviä siihen työelämään.
Kiire ei liity mitenkään siihen, että kuinka paljon lastansa rakastaa.
Minäkin olen korkeasti koulutettu äiti, 2 lasta. Koululla ja päiväkodissa on jos jonkinmoista kokousta monta kertaa vuodessa eikä ollenkaan työssä käyvälle sopivaan aikaan.
Pyrin menemään paikalle joka kerta vaikka se aiheuttaa sumplimista ja uudelleenorganisointeja. Ovella hengitän 5 kertaa syvään ja yritän unohtaa kiireeni.
Sittemmin mieheni jäi työttömäksi ja hänellä oli aikaa osallistua kaikkiin noihin kokouksiin. Aikaisemmin kävimme niissä usein yhdessä. Eikös lastetarhanopettaja (joka hyvin tiesi työttömyydestä) kehdannut kysyä vaativaa sävyyn "missäs se äiti on?". Sattumalta neuvottelin juuri samaan aikaan useamman miljoonan euron kauppaa, jonka katsoin tärkeämmäksi meidän perheemme kannalta kuin 4 v kehityskeskustelun, jonka isä osaa hoitaa 100% hyvin. Tiedossa oli myös ettei keskustelussa tule ilmi mitään uutta.
Sen sijaan koululaisen kokoukseen menin, koska matkassa on ollut pieniä ryppyjä.
Lapseni oat minulle aivan yhtä rakkaita ja tärkeitä molemmat, mutta o, katsottava joskus myös kokonaisuuden etua. kuten esim. miten saadaan ruokaa pöytään.
Empaattisuus olisi hyvä taito meille kaikille!
Etkö ammatti-ihmisenä osannut vääntää vanhemmille rautalangasta, mikä on kasvatuskeskustelu ja miten sitä 3-vuotiaan kohdalla käydään?