Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies feidasi kesken aamutoimien
08.09.2015 |
Oltiin tässä alkusyksyn eräänä päivänä lähdössä tarhaan (lasten ensimmäinen tarhapäivä ikinä) ja olin edellisenä päivävä laittanut vaatteet ja tarvikkeet valmiiksi ja kellon soimaan (varmistin vielä, että mies oli samaa mieltä heräämisajankohdasta). Kun sitten aamulla heräsinkin, niin mies alkoikin huutaa minulle, että meillä on liian vähän aikaa ja tulee kiire.
Mitä tekikään mieheni? Hän kiivaasti nappasi pikkutakkinsa ja lähti ulos ovesta autoon ja sanoi, että minun tulee saada lapset valmiiksi 15 minuutin kuluessa, vaikka tuossa vaiheessa lapset eivät olleet edes syöneet aamiaisiaankaan. Mies istuskeli sillä välin autossa ja soitteli kännykällä. Jos mies olisi ollut kotona, olisimme ehtineet mainiosti, sillä mies olisi syöttänyt ja pukenut toisen ja minä puolestaan toisen lapsen. Nyt sitten kiirehdin tekemään yksin kaikki toimet ja aikaa menikin ainakin puoli tuntia. Koko automatkan mies rähjäsi minulle. Miltä kuulostaa?
Kommentit (75)
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 17:47"]
Jos joku lapsista myöhemmin osoittautuu aspergeriksi, niin tuo asperger-vanhempi osaa jo luonnostaan paremmin ymmärtää lasta ja toimia oikein, siinä missä toinen joutuu valtavan opiskelu-urakan eteen eikä kuitenkaan välttämättä ihan ymmärrä, miksi oma lapsi on niin outo.
[/quote]
Ei muuten pidä paikkaansa. Se asperger ei ollenkaan pysty asettumaan toisen aspergerin asemaan vaan käsillä on hirveä kahden joustamattoman ihmisen valtataistelu, jossa lapsi tietenkin joutuu taipumaan usein mielivaltaisen aggression uhrina. Kokemusta on. Kyseessä on kamala sukupolvien ketju, joka ei katkea ainakaan sillä, että asperger kasvattaa toista aspergeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotanoin. Itsekin syötin lapselle aamupalan ennen päiväkotiin viemistä, kunnes siellä sanottiin, että päiväkodissa tarjotaan aamiainen. Et tainnut tietää sinäkään?
Mun isäni on tuollainen. Istuu autossa yksin 30 minuuttia ennen lähtöä, muut saavat hoitaa lähtövalmistelut. Hänelle esimerkiksi monilapsisen perheen tuntien ajomatkalle lähtö oli sitä, että laittaa itselleen ruokaa, heittää takin päälle ja menee autoon. Ei todellakaan jää katsomaan, että onhan kodinkoneet ja valot sammutettu, pikkulapsilla matkaeväät mukana ja vaatteet päällä yms. Jokin luonnevika hänellä on, on ihan mielettömän itsekäs eikä "kestä" mitään ns. poikkeavia tilanteita tai muiden kanssa toimimista. Juurikin ap:n mainitsemat muutot tai tavalliset kodin- ja talonhoitoon liittyvät työt ovat hänen kanssaan ihan helvettiä. Jos isäni olisi koira, hänet olisi jo lopetettu. :) Vanhempiaan ei toki voi valita, mutta ihmettelen, miten ap jaksaa noin tökerön ihmisen kumppanina.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:49"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:43"]
Mies on ääliö. Myös minun miehelläni oli lapsellisia oireita, joita katsoin pitkään läpi sormien. Lopulta en enää jaksanut ja erohan siitä tuli. Ohjeena sanoisin, että ei kannata haaskata ääliöön enempää aikaa.
[/quote]
Olet kyllä oikeassa; mies on tosiaan lapsellisempi kuin omat pienet lapsemme. Monesti kaupassakin mies alkaa itse kiukutella minulle ja väittää, että "lapset tuossa jo kiukuttelevat siihen malliin, että on pakko päästä pois kaupasta" kesken kauppareissun, vaikka oikeasti lapset istuvat ihan nätisti hymyillen siinä, mies vain itse kilahtelee vähästäkin. Miehen ärsyyntymiskynnys on vaan todella matala. Kotona mieheni alkaa helposti viskellä ja rikkoa tavaroita ja huutaa. Hän ei kestä oikein mitään ja muiden pitää olla "varpaillaan", kun saa pelätä, millä tuulella hän milloinkin on. Oikeasti uhmaikäisetkin ovat kärsivällisempiä kuin mun mieheni. Mikä mun miestä voisi vaivata? (Siis diagnoosi?). Mun mielestä mieheni on usein todella outo. :(
[/quote]
Meillä on näköjään ollut ihan sama miestyyppi, olen diagnosoinut jonkinlaisen lievän aspergerin eli empatiakyvyttömyyttä ja itsekeskeisyyttä. Huutaminen ja muu aggressiivisuus taas lienee oireita lapsuuskodin tunnekylmästä ja pelottavasta ilmapiiristä.
[/quote]
Minulla myös samanlainen mies. Mutta meistä minä olen asperger. Olen vähän liiankin empatiakykyinen ja muut huomioonottava, joten nuo piirteet ei välttämättä kerro että asperger olisi. Meillä toki miehen helppo vielä mennä sen taa, että vika on aina minussa kun ei tällainen opi elämään hänen normiensa mukaan.. Itsellään suvussa skitsofreniaa ja sitten näitä persoonallisuushäiriöitä, kuten vaativa persoona ja se nars.. mitä ei saa ääneen sanoa. Minä olen kuitenkin hänen mielestään hullu ja mielisairas. No asperger ei kyllä ole mikään sairaus.
Lue ap tekstisi uudelleen, mitä ajattelisit/tekisit/neuvoisit, jos paras ystäväsi/oma lapsesi olisi vastaavassa tilanteessa? Oletko sinä ja lapset turvassa? Pystyykö kotona olemaan niin kuin kotona ollaan, rauhassa, pelkäämättä?
Minulle tuli kova huoli sinun ja lastesi puolesta, toivottavasti asia muuttuu parempaan eikä huonompaan suuntaan. Miestä voi ymmärtää vaikka minkä syyn vuoksi (asperger, narsismi, manipulointi, kusipäisyys, kurja lapsuus...) mutta ei mitään väkivaltaa, alistamista jne. voi ikinä hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa aika jollekin kenen luokse menette yhdessä keskustelemaan asiasta. Jos ei siitä ole apua, jätä se!
Ap, kysyt keneltä vain, niin tuollainen ei ole normaalia. Miehesi perhe on negatiivisella tavalla erittäin poikkeuksellinen. Ei minunkaan perheeni mikään sydänten sulatusuuni ole, ihan normaali suomalainen perhe kai, mutta tuo on ihan eri asia. Et kuvittele.
-
Tuo voi muuttua ainoastaan, jos mies itse näkisi toiminnassaan jotain vikaa. Ja tosiaan tuo aamuepisodi olisi yksittäisenä aika triviaali juttu, mutta tuo kaikki muu - haukkuminen, lyöminen, omaisuuden tuhoaminen, vallankäyttö - on jo aivan todella paha tilanne eikä lähelläkään edes sellaista perushyvää, tavallista parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärsin keskustelun otsikosta, että mies olisi tyyliin kesken puuronsyönnin todennut että tää suhde oli tässä, heippa :D
"tai ovat jopa käskeneet kovaan ääneen olemaan hiljaa (esim. sen jälkeen kun itkin mieheni todella julmien sanojen tai lyömisen jälkeen ja menin järkyttyneenä jutelemaan asiasta heille)."
Oletko ennenkin kirjoittanut tänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 17:52"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 17:47"]
Jos joku lapsista myöhemmin osoittautuu aspergeriksi, niin tuo asperger-vanhempi osaa jo luonnostaan paremmin ymmärtää lasta ja toimia oikein, siinä missä toinen joutuu valtavan opiskelu-urakan eteen eikä kuitenkaan välttämättä ihan ymmärrä, miksi oma lapsi on niin outo.
[/quote]
Ei muuten pidä paikkaansa. Se asperger ei ollenkaan pysty asettumaan toisen aspergerin asemaan vaan käsillä on hirveä kahden joustamattoman ihmisen valtataistelu, jossa lapsi tietenkin joutuu taipumaan usein mielivaltaisen aggression uhrina. Kokemusta on. Kyseessä on kamala sukupolvien ketju, joka ei katkea ainakaan sillä, että asperger kasvattaa toista aspergeria.
[/quote]
Mitä helvettiä :D minä olen asperger ja kasvatan toista ja aika kaukana ollaan noista sinun mainitsemista. Meitä aspergereita kun on aika moneen lähtöön ja meissä on hyvin paljon myös tällaisia, jopa liiankin kilttejä ja ymmärtäväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet julma kun haluat kasvattaa lapsesi tuollaisessa ympäristössä. Ajattele edes lapsiasi jos oma elämä ei oo niin justiinsa.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 17:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 17:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 17:28"]
Ja sitten vielä sellainen lisäinfo, että minun mieheni sai kaikkien aikojen kohtauksen kun ilmoitin haluavani erota. Sain olla vankina kotonani useamman kuukauden, jouduin tönityksi ja pelotelluksi, ihan konkreettisia tappouhkauksiakin tuli. Ja minä pelkään pelkkiä huutokohtauksiakin! Niin että yritä hoitaa asia jotenkin pehmeästi ja järkeillen ettet tahtomattasi aiheuta kaikkien raivokohtausten isää ja äitiä.
[/quote]
Kamalaa! :( Kuulostaa todella surulliselta ja pelottavalta. Täytyy yrittää olla varovainen erotilanteessa ja hommata asunto etukäteen ja suunnitella muuttokin siten, että mies ei pääse uhkailemaan, ahdistelemaan tai tekemään mitään sabotaasia. Jotenkin kammottavaa, mutta myös osittain se pelko eroon liittyen on pitänyt minut vielä yhdessä miehen kanssa. Pelkään, mitä hän sitten tekee, jos yritänkin erota. Tavallaan hän on niin uraorientoitunut, että se "suojelee" ehkä pahimmilta ylilyönneiltä (mies pelkää maineen menetystä), mutta hän osaa olla muuten todella ilkeä.
[/quote]
Ja meillä muuten oli vielä sellainen mielenkiintoinen piirre erossa, että miehellä oli jo useampi nainen jonossa siinä vaiheessa kun ero tuli, mutta minua piti kotona lukkojen takana. :-) Ja meuhkasi jotain rakkaudesta jne, vaikka selvästi ei tajua asiasta mitään. Seksikin oli hänelle oudon merkityksetöntä ja tosiaan alkoi koeajaa naisia saman tien kun oltiin erottu, vaikka millään ei olisi suostunut eroon kun sitä hain. Eli koko avioliitto oli hänelle joku performanssi johon ei ollut tunnetasolla mitenkään sitoutunut. Sama suhtautuminen naisiin jatkuu, ja säälin niitä naisia, jotka menee samaan retkuun mihin itsekin menin, eli uskovat Mr Hyden olevan miehen todellinen minä.
[/quote]
Tämäkin muuten täsmää, että seksi on tosiaan minunkin miehelleni oudon merkityksetöntä ja hän ottaa sen vain jonkinlaisena "suorituksena" ilman tunnetta. Myöskin mieheni sanoi, että aikoo välittömästi mahdollisen eromme jälkeen tapailla uusia naisia. Tosin en tiedä, onko hänellä jo löytynytkin sellaista. Suhteemme alkuaikoina hän ainakin viestitteli muiden naisten kanssa jonkin aikaa, vaikka meillä meni oman luuloni mukaan silloin hyvin. :/ Olen myöskin miettinyt, että varmaan ne muutkin naiset menevät siihen samaan retkuun ja luulevat, että se puhelias ja hauska, joskin samalla hieman oudon nörttimäinen seuramies onkin se koko totuus, kun sitten seurustelun alettua alkaa se ilkeämpi ja hirviömäisempi puoli tulla vähitellen esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 17:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 17:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 17:28"]
Ja sitten vielä sellainen lisäinfo, että minun mieheni sai kaikkien aikojen kohtauksen kun ilmoitin haluavani erota. Sain olla vankina kotonani useamman kuukauden, jouduin tönityksi ja pelotelluksi, ihan konkreettisia tappouhkauksiakin tuli. Ja minä pelkään pelkkiä huutokohtauksiakin! Niin että yritä hoitaa asia jotenkin pehmeästi ja järkeillen ettet tahtomattasi aiheuta kaikkien raivokohtausten isää ja äitiä.
[/quote]
Kamalaa! :( Kuulostaa todella surulliselta ja pelottavalta. Täytyy yrittää olla varovainen erotilanteessa ja hommata asunto etukäteen ja suunnitella muuttokin siten, että mies ei pääse uhkailemaan, ahdistelemaan tai tekemään mitään sabotaasia. Jotenkin kammottavaa, mutta myös osittain se pelko eroon liittyen on pitänyt minut vielä yhdessä miehen kanssa. Pelkään, mitä hän sitten tekee, jos yritänkin erota. Tavallaan hän on niin uraorientoitunut, että se "suojelee" ehkä pahimmilta ylilyönneiltä (mies pelkää maineen menetystä), mutta hän osaa olla muuten todella ilkeä.
[/quote]
Ja meillä muuten oli vielä sellainen mielenkiintoinen piirre erossa, että miehellä oli jo useampi nainen jonossa siinä vaiheessa kun ero tuli, mutta minua piti kotona lukkojen takana. :-) Ja meuhkasi jotain rakkaudesta jne, vaikka selvästi ei tajua asiasta mitään. Seksikin oli hänelle oudon merkityksetöntä ja tosiaan alkoi koeajaa naisia saman tien kun oltiin erottu, vaikka millään ei olisi suostunut eroon kun sitä hain. Eli koko avioliitto oli hänelle joku performanssi johon ei ollut tunnetasolla mitenkään sitoutunut. Sama suhtautuminen naisiin jatkuu, ja säälin niitä naisia, jotka menee samaan retkuun mihin itsekin menin, eli uskovat Mr Hyden olevan miehen todellinen minä.
[/quote]
Tämäkin muuten täsmää, että seksi on tosiaan minunkin miehelleni oudon merkityksetöntä ja hän ottaa sen vain jonkinlaisena "suorituksena" ilman tunnetta. Myöskin mieheni sanoi, että aikoo välittömästi mahdollisen eromme jälkeen tapailla uusia naisia. Tosin en tiedä, onko hänellä jo löytynytkin sellaista. Suhteemme alkuaikoina hän ainakin viestitteli muiden naisten kanssa jonkin aikaa, vaikka meillä meni oman luuloni mukaan silloin hyvin. :/ Olen myöskin miettinyt, että varmaan ne muutkin naiset menevät siihen samaan retkuun ja luulevat, että se puhelias ja hauska, joskin samalla hieman oudon nörttimäinen seuramies onkin se koko totuus, kun sitten seurustelun alettua alkaa se ilkeämpi ja hirviömäisempi puoli tulla vähitellen esiin.
[/quote]
juuri näin. omani on jopa myöntänyt, että sen puoli vuotta jaksaa teeskennellä, että saa naisen satimeen. Ja ottajia riittää jonoksi asti. Kaikki ihmettelee, miten hyvä tuuri minulla onkaan käynyt, kun olen tuollaisen ihanuuden saanut. Kotiminä vaan on aivan jotain muuta.
En ymmärrä, miksi miehen mahdollisella diagnoosilla olisi tässä nyt merkitystä. Vaikka mies esim. asperger olisikin, niin kun se (tai mikä tahansa muu häiriö/trauma) ilmenee tuolla tavalla, ei AP:n kuulu olla tämän sairauden uhri ja kärsijä, jonka pitää vain ymmärtää ja kestää. Väkivalta on väkivaltaa. Ap, lähde. :)
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 18:56"]
Lasten ei pitäisi tehdä lapsia.
[/quote]
Eikä aspergereitten.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:45"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:39"]
Oisit sanonu sille et suksi *ittuun ja soittanu teille taksin. Kai sulla puhelin on?
[/quote]
Tekisi mieli kyllä, mutta olisimme myöhästyneet päiväkodista. Lisäksi mies myös uhkasi, että lähteekin vain töihin itse ja jättää meidät siihen, ellen saa kaikkea yksin valmiiksi määräaikaan mennessä, jonka siis mies itse päätti aivan yllättäen. Mies on todella, todella monta kertaa tehnyt saman, kun on ollut neuvolaan lähtö. Toisin sanoen olemme edellisiltana tai parikin päivää aiemmin sopineet neuvolaan menosta, niin mies alkaakin samana aamuna kiukutella ja sanoo, että joudunkin menemään joko kävellen tai julkisilla kulkuvälineillä.
Itselläni ei ole siis kokonaan omaa autoa (miehen auto on puoliksi tosin minun) tai ajokorttia. Mies myös uhkaa rikkoa tavarani (ja hän valitettavasti oikeasti tekee sen ilman tunnontuskia) tai muuttuu väkivaltaiseksi, jos liian rohkeasti pistän hanttiin hänelle.
[/quote]
Kuulostaa niin ihannemieheltä, että hyvä kun olet saanut napatuksi. Kadehtien luen näitä ihania ominaisuuksia, ja miehellä olisi varmasti jonoksi asti ottajia.
Vittuako olet sen kanssa? Pakkaa kamat ja nosta kytkintä.l
Alue: Aihe vapaa
Voiko tuollaisen miehen kanssa oppia elämään? Jos hyväksyy sen, ettei hän osallistu aamutoimiin ja opettelee elämään niin, ettei tule tilanteita joista hän ei selviä ja jotka aiheuttaa niitä raivokohtauksia? En tiedä olisiko se edes sen arvoista, mutta joskus löysin palstalta keskustelua asperger-miehen kanssa naimisissa olevilta ja jotkut olivat oppineet elämään sen miehen kanssa ja opettaneet miehelle, miten toimia erilaisissa tilanteissa.
Niiden aivot vaan toimii eri tavalla eikä ne mahda sille mitään. Eikä ne pysty olemaan samanlaisia kuin muut, tunnepuolella. Mutta heissä on hyvätkin puolensa ja jotkut kokevat, että niiden vuoksi he ovat sen ylimääräisen vaivan arvoisia.
Jos joku lapsista myöhemmin osoittautuu aspergeriksi, niin tuo asperger-vanhempi osaa jo luonnostaan paremmin ymmärtää lasta ja toimia oikein, siinä missä toinen joutuu valtavan opiskelu-urakan eteen eikä kuitenkaan välttämättä ihan ymmärrä, miksi oma lapsi on niin outo.