Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies feidasi kesken aamutoimien
08.09.2015 |
Oltiin tässä alkusyksyn eräänä päivänä lähdössä tarhaan (lasten ensimmäinen tarhapäivä ikinä) ja olin edellisenä päivävä laittanut vaatteet ja tarvikkeet valmiiksi ja kellon soimaan (varmistin vielä, että mies oli samaa mieltä heräämisajankohdasta). Kun sitten aamulla heräsinkin, niin mies alkoikin huutaa minulle, että meillä on liian vähän aikaa ja tulee kiire.
Mitä tekikään mieheni? Hän kiivaasti nappasi pikkutakkinsa ja lähti ulos ovesta autoon ja sanoi, että minun tulee saada lapset valmiiksi 15 minuutin kuluessa, vaikka tuossa vaiheessa lapset eivät olleet edes syöneet aamiaisiaankaan. Mies istuskeli sillä välin autossa ja soitteli kännykällä. Jos mies olisi ollut kotona, olisimme ehtineet mainiosti, sillä mies olisi syöttänyt ja pukenut toisen ja minä puolestaan toisen lapsen. Nyt sitten kiirehdin tekemään yksin kaikki toimet ja aikaa menikin ainakin puoli tuntia. Koko automatkan mies rähjäsi minulle. Miltä kuulostaa?
Kommentit (75)
Lisäksi mainittakoon, että mies itse heräsi hieman aiemmin, mutta ei herättänyt minua tai lapsia, vaan keskittyi tv:n katsomiseen. Hän ei myöskään auttanut lasten tai tavaroiden viemisessä autoon lainkaan, vaan meni itse istumaan autoon etukäteen. Veikkaan itse, että erittäin huonohermoinen mieheni ei vaan kestänyt liian jännittävää tilannetta, joten "pakeni" raukkamaisesti autoon odottelemaan, kun minä ahersin yksin. Sama juttu on ollut joidenkin muuttojen tai kesälomareissujen kanssa. Hän jättää sen pakkaamisen tai purkamisen ja jopa tavaroidenkin kanniskelun useimmiten yksin minun vastuulleni, sillä hänen hermonsa eivät vain kestä sitä.
Taannoin vein muutamia sinänsä ihan hienoja huonekalujani vanhempieni luokse (mies muutenkin karsastaa mun tavaroitani ja hän itse pyysi, että ne vietäisiin meiltä pois) ja mies vastahakoisesti kantoi pari tavaraa. Häntä alkoi ärsyttää se niin paljon, että hän tahallaan kolhi sen tuolini ja rikkoi toisen tavaran paiskaamalla sen asfalttiin. Mies myös usein haukkuu esim. joitain tosi nättejä ja hyväkuntoisia, täyspuisia huonekalujani vanhoiksi romuiksi, jotka pitäisi vain heittää roskikseen. Käydessään itsekseen kaupassa hän myös useimmiten soittaa minut kantoavuksi, kun ei jaksa kantaa ruokakasseja. Mies on minua huomattavasti painavampi ja hieman pidempi, mutta jaksaisin kyllä kantaa ko. pussukat yksinkin. Mutta mies soittaa mut aina apuun. Mikä selittää mieheni käytöksen? Mä en nimittäin ymmärrä häntä yhtään kyseisessä asiassa ja koen ko. käytöksen todella noloksi ja kiusalliseksi sekä itsekkääksi. Oon tässä muidenkin seikkojen vuoksi miettinyt jopa eroakin ja nämä ovat ongelmista pienimpiä, mutta mun mielestäni mieheni käytös on jotenkin aika erikoista -- tai sitten olen itse jotenkin pussissa kasvanut. :P T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ääliö. Myös minun miehelläni oli lapsellisia oireita, joita katsoin pitkään läpi sormien. Lopulta en enää jaksanut ja erohan siitä tuli. Ohjeena sanoisin, että ei kannata haaskata ääliöön enempää aikaa.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:39"]
Oisit sanonu sille et suksi *ittuun ja soittanu teille taksin. Kai sulla puhelin on?
[/quote]
Tekisi mieli kyllä, mutta olisimme myöhästyneet päiväkodista. Lisäksi mies myös uhkasi, että lähteekin vain töihin itse ja jättää meidät siihen, ellen saa kaikkea yksin valmiiksi määräaikaan mennessä, jonka siis mies itse päätti aivan yllättäen. Mies on todella, todella monta kertaa tehnyt saman, kun on ollut neuvolaan lähtö. Toisin sanoen olemme edellisiltana tai parikin päivää aiemmin sopineet neuvolaan menosta, niin mies alkaakin samana aamuna kiukutella ja sanoo, että joudunkin menemään joko kävellen tai julkisilla kulkuvälineillä.
Itselläni ei ole siis kokonaan omaa autoa (miehen auto on puoliksi tosin minun) tai ajokorttia. Mies myös uhkaa rikkoa tavarani (ja hän valitettavasti oikeasti tekee sen ilman tunnontuskia) tai muuttuu väkivaltaiseksi, jos liian rohkeasti pistän hanttiin hänelle.
Jätä se. Ihan omaan napaan tuijottaa. Ei välitä omista lapsista eikä sinusta tuon taivaallista.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:43"]
Mies on ääliö. Myös minun miehelläni oli lapsellisia oireita, joita katsoin pitkään läpi sormien. Lopulta en enää jaksanut ja erohan siitä tuli. Ohjeena sanoisin, että ei kannata haaskata ääliöön enempää aikaa.
[/quote]
Olet kyllä oikeassa; mies on tosiaan lapsellisempi kuin omat pienet lapsemme. Monesti kaupassakin mies alkaa itse kiukutella minulle ja väittää, että "lapset tuossa jo kiukuttelevat siihen malliin, että on pakko päästä pois kaupasta" kesken kauppareissun, vaikka oikeasti lapset istuvat ihan nätisti hymyillen siinä, mies vain itse kilahtelee vähästäkin. Miehen ärsyyntymiskynnys on vaan todella matala. Kotona mieheni alkaa helposti viskellä ja rikkoa tavaroita ja huutaa. Hän ei kestä oikein mitään ja muiden pitää olla "varpaillaan", kun saa pelätä, millä tuulella hän milloinkin on. Oikeasti uhmaikäisetkin ovat kärsivällisempiä kuin mun mieheni. Mikä mun miestä voisi vaivata? (Siis diagnoosi?). Mun mielestä mieheni on usein todella outo. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:45"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:39"]
Oisit sanonu sille et suksi *ittuun ja soittanu teille taksin. Kai sulla puhelin on?
[/quote]
Tekisi mieli kyllä, mutta olisimme myöhästyneet päiväkodista. Lisäksi mies myös uhkasi, että lähteekin vain töihin itse ja jättää meidät siihen, ellen saa kaikkea yksin valmiiksi määräaikaan mennessä, jonka siis mies itse päätti aivan yllättäen. Mies on todella, todella monta kertaa tehnyt saman, kun on ollut neuvolaan lähtö. Toisin sanoen olemme edellisiltana tai parikin päivää aiemmin sopineet neuvolaan menosta, niin mies alkaakin samana aamuna kiukutella ja sanoo, että joudunkin menemään joko kävellen tai julkisilla kulkuvälineillä.
Itselläni ei ole siis kokonaan omaa autoa (miehen auto on puoliksi tosin minun) tai ajokorttia. Mies myös uhkaa rikkoa tavarani (ja hän valitettavasti oikeasti tekee sen ilman tunnontuskia) tai muuttuu väkivaltaiseksi, jos liian rohkeasti pistän hanttiin hänelle.
[/quote]
Kuulostaa epätervelliseltä vallankäytöltä, varsinkin jos se tapahtuu aina sinulle merkityksellisissä tilanteissa. Varaudu asian pahenemiseen ja jos et heti eroa, opettele ainakin mahdollisimman omatoimiseksi. Eli heti autokouluun, jotta pääset liikkumaan ilman miestä. Varaudu siihen, että tulevaisuudessa mies oikeasti jättää sinut pulaan riippuvaisella hetkellä (ja luultavasti jää sen aiheuttamaan tunteeseen koukkuun ja jatkaa yhä pahempana). Toistaiseksi hän pelkästään uhkailee.
Onko siinä miehessä joku hyvä puoli, kun olet perheenkin perustanut sen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:49"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:43"]
Mies on ääliö. Myös minun miehelläni oli lapsellisia oireita, joita katsoin pitkään läpi sormien. Lopulta en enää jaksanut ja erohan siitä tuli. Ohjeena sanoisin, että ei kannata haaskata ääliöön enempää aikaa.
[/quote]
Olet kyllä oikeassa; mies on tosiaan lapsellisempi kuin omat pienet lapsemme. Monesti kaupassakin mies alkaa itse kiukutella minulle ja väittää, että "lapset tuossa jo kiukuttelevat siihen malliin, että on pakko päästä pois kaupasta" kesken kauppareissun, vaikka oikeasti lapset istuvat ihan nätisti hymyillen siinä, mies vain itse kilahtelee vähästäkin. Miehen ärsyyntymiskynnys on vaan todella matala. Kotona mieheni alkaa helposti viskellä ja rikkoa tavaroita ja huutaa. Hän ei kestä oikein mitään ja muiden pitää olla "varpaillaan", kun saa pelätä, millä tuulella hän milloinkin on. Oikeasti uhmaikäisetkin ovat kärsivällisempiä kuin mun mieheni. Mikä mun miestä voisi vaivata? (Siis diagnoosi?). Mun mielestä mieheni on usein todella outo. :(
[/quote]
Meillä on näköjään ollut ihan sama miestyyppi, olen diagnosoinut jonkinlaisen lievän aspergerin eli empatiakyvyttömyyttä ja itsekeskeisyyttä. Huutaminen ja muu aggressiivisuus taas lienee oireita lapsuuskodin tunnekylmästä ja pelottavasta ilmapiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:45"]
Jätä se. Ihan omaan napaan tuijottaa. Ei välitä omista lapsista eikä sinusta tuon taivaallista.
[/quote]
Sinänsä tuo itsekkyys voisi olla oikea selitys myös. Kun sitten aamulla viimein menimme autolle (mies istua tönötti autossa, kun tulimme kahden pikkulapsen ja kantamusten kanssa siihen, eikä edes avannut ovea tai auttanut). Mies alkoi jauhaa ensimmäisenä omista urakehitysmahdollisuuksistaan -- ei siis sanonut lapsille tai minulle mitään eikä auttanut. Sen sijaan jauhoi, että "mun urani on sittenkin myötätuulessa -- jess!". Sen jälkeen hän sitten alkoikin huutaa ja raivota mulle ja huusi melkein koko automatkan ajan ja sanoi, että "kohta napsahtaa" ja "kohta menee hermot -- turpa kiinni, p*skiainen", kun puhuin jotain ihan asiallista tai ihmettelin hänen aggressioitaan. Voihan hänellä olla ehkä jotain burnouttiakin, mutta hän haalimalla haalii koko ajan itselleen hirveästi töitä ja on ylpeä siitä. T. Ap
Kuulostaa keksityltä. Ei kukaan nainen voisi olla niin tyhmä, että tommosta kattelisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yök, tuli paha olo. Miehen on pakko olla joku "miljonääri-inssi", koska ei tuota muuten kattelis kukaan.
"Feidasi"? Olen varmaan ikivanha mutta en otsikosta ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Ilmeisesti nuoremmalle väelle ihan normaalia kieltä. Ei vissiin tiedetä suomenkielistä sanaa tälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:49"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:43"]
Mies on ääliö. Myös minun miehelläni oli lapsellisia oireita, joita katsoin pitkään läpi sormien. Lopulta en enää jaksanut ja erohan siitä tuli. Ohjeena sanoisin, että ei kannata haaskata ääliöön enempää aikaa.
[/quote]
Olet kyllä oikeassa; mies on tosiaan lapsellisempi kuin omat pienet lapsemme. Monesti kaupassakin mies alkaa itse kiukutella minulle ja väittää, että "lapset tuossa jo kiukuttelevat siihen malliin, että on pakko päästä pois kaupasta" kesken kauppareissun, vaikka oikeasti lapset istuvat ihan nätisti hymyillen siinä, mies vain itse kilahtelee vähästäkin. Miehen ärsyyntymiskynnys on vaan todella matala. Kotona mieheni alkaa helposti viskellä ja rikkoa tavaroita ja huutaa. Hän ei kestä oikein mitään ja muiden pitää olla "varpaillaan", kun saa pelätä, millä tuulella hän milloinkin on. Oikeasti uhmaikäisetkin ovat kärsivällisempiä kuin mun mieheni. Mikä mun miestä voisi vaivata? (Siis diagnoosi?). Mun mielestä mieheni on usein todella outo. :(
[/quote]
Meillä on näköjään ollut ihan sama miestyyppi, olen diagnosoinut jonkinlaisen lievän aspergerin eli empatiakyvyttömyyttä ja itsekeskeisyyttä. Huutaminen ja muu aggressiivisuus taas lienee oireita lapsuuskodin tunnekylmästä ja pelottavasta ilmapiiristä.
[/quote]
Tämäkin voi kyllä olla aivan totta! Kun tapasin mieheni, mietiskelin itsekseni, että aivan kuin mun miehelläni olisi joku aspergerin syndrooman tapainen poikkeama. Silloin hän tosin oli vielä kiltti ja kärsivällisempi, joten ehdin ihastua. Mutta mieheni oli ihan aluksikin vähän "outo" -- pidin sitä vain persoonallisuutena, my bad. :( Hän siteerasi pitkät pätkät joitain tv-sarjojen dialogeja ulkoa ja katseli samoja tv-sarjoja varmaan about kymmeniä kertoja uudelleen ja uudelleen jo esim. muutamien viikkojen aikana. Lisäksi hänellä oli joitain outoja ilmeitä tai virnistelyjä ja hokemia. Silti hän oli työssään ja opiskeluissaan menestynyt. Hän on myös erittäin epäempaattinen ja tunnekylmä, mitä en myöskään aluksi huomannut.
Ja kaiken lisäksi hänen lapsuudenkotinsa on havaintojeni mukaan erittäin tunnekylmä: mitään suruun viittaavaa tai tunteellista ei saa ilmaista ja jos vaikka lapsi itkee, niin appivanhemmat alkavat nauraa lapselle, kun lapsi itkee, mutta eivät tee elettäkään lohduttaakseen lasta. Myös jos oon jossain tilanteessa herkistynyt tai ilmaissut tunteitani, niin sekä anoppi että appi kommentoivat todella ilkeästi minulle siitä, tyyliin "ei itku mitään auta" ja naureskellen "sitähän saisi pillittää jatkuvasti, jos kaikkea liikaa pohtisi" tai ovat jopa käskeneet kovaan ääneen olemaan hiljaa (esim. sen jälkeen kun itkin mieheni todella julmien sanojen tai lyömisen jälkeen ja menin järkyttyneenä jutelemaan asiasta heille). Mihinkään vakavaan tai surulliseen he eivät suhtaudu empaattisesti, vaan vaikuttavat todella välinpitämättömiltä. Mun mielestäni tuollainen ei ole normaalia; ei ainakaan omassa suvussani tai kaveripiirissäni. Mies itse ei koe, että hänen lapsuudenperheensä olisi mitenkään poikkeava, vaan korostaa sitä, että hänen vanhempansa sentään eivät ole eronneet, toisin kuin minun vanhempani. T. Ap
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 16:59"]
Yök, tuli paha olo. Miehen on pakko olla joku "miljonääri-inssi", koska ei tuota muuten kattelis kukaan.
[/quote]
Juu, hän on sellainen. Mutta itseäni ei edes kiinnosta mikään raha, ironista kyllä. Miehestä tuli täysin toisenlainen vaikutelma aluksi. Hirveä käytös alkoi oikeastaan vasta naimisiinmenon jälkeen ja mies syyllistää minua -- ja mä alan kohta melkein uskoa häntä, että se vikahan on minussa varmaan. Miehen mielestä mä olen niin ala-arvoinen sontaläjä kuulemma, että ansaitsen sen kaiken pahan. :( T. Ap
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 17:01"]
"Feidasi"? Olen varmaan ikivanha mutta en otsikosta ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Ilmeisesti nuoremmalle väelle ihan normaalia kieltä. Ei vissiin tiedetä suomenkielistä sanaa tälle.
[/quote]
Jep. Piti lukea pitkä teksti, ennen kuin tajusin, mitä otsikko tarkoittaa. Luulin ensin, että aamutoimilla tarkoitetaan jostain syystä aamupanoa ja miehellä on lopahtanut kesken kaiken. Sen sijaan kyse olikin siitä, että mies on jostain syystä saanut PMS-oireita.
Nyt keksit ettei miehesi käytös mielestäsi ole normaalia! Ap olet aikamme Einstein!
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 17:01"]
"Feidasi"? Olen varmaan ikivanha mutta en otsikosta ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Ilmeisesti nuoremmalle väelle ihan normaalia kieltä. Ei vissiin tiedetä suomenkielistä sanaa tälle.
[/quote]
"Häipyi" tai "jätti" voisi olla synonyymi. Tuo otsikko tuli jotenkin suoraan sydämestä, siksi tuo sanavalinta siis. :) T. Ap (pääkaupunkiseudulta)
Kuulostaa ihan samanlaiselta kuin mun mies. Äkkiä eroon. Mä en vielä ole päässyt eroon omien ongelmieni takia mutta sun kandee lähteä äläkä jätä lapsiasi sille. Onko vielä sellainen mies että esittää omalle suvulleen täydellistä puolisoa?
Alue: Aihe vapaa
Oisit sanonu sille et suksi *ittuun ja soittanu teille taksin. Kai sulla puhelin on?