Te jotka ette halua kuolla, mitä ajattelette elämästä?

En usko että sun ongelma on tämä maailma ja sen olosuhteet vaan masennus. Jos et olisi masentunut syystä tai toisesta, haluaisit elää koska kokisit sen mielekkääksi ja tarkoituksenmukaisesti. Ja saisit iloa esim muista ihmisistä, harrastuksista, luonnosta.

Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita, erityisesti luonto tarjoaa hämmästyttäviä eläimiä ja kasveja. Ihmiset tuottavat mykistävää taidetta, mukaansatempaavia tarinoita ja välillä hämmästyttävät hyväntahtoisuudellaan ja auttamishalullaan. Läheiset tuovat paljon iloa.

Paljon on kärsimystä ja kaikenlaista paskaa mikä surettaa, mutta on tämä planeetta aika ihmeellinen paikka. Tunnen näin siitä huolimatta että perhessä on vakavasti sairas ja itse kärvistelen pätkätöiden ja työttömyysjaksojen välillä.

Masentuneena aivo vain syöttää vääristynyttä kuvaa, mutta Mietitkö vaikkapa lapsena, että enpä halua leikkiä koska maailma on niin paska paikka vai leikitkö vain iloisena?

Minä saan hetkellistä iloa ja mielihyvää ympärilläni olevista asioista ja ihmisistä.

Kokonaisuus on vain niin ahdistava. En voi käsittää, miten kaiken maailman pahan voi sivuuttaa, kun sen on nähnyt, kuullut tai kokenut.

Siksi kyselen muiden ajatusmaailmaa.
Ap

Tarkoittaako alapeukut että vastaajat ovat mielestänne väärässä noin yleisesti ottaen, siis että maailma on absoluuttisesti kamala, hirveä ja iloton? Vai että vaan että te ette tunne samoin kuin vastanneet? 

Väheneekö se maailman paha jos sä sivuutat sen kuolemalla pois?

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:52"]Väheneekö se maailman paha jos sä sivuutat sen kuolemalla pois?
[/quote]
Ei vähene. Mutta koen, että en pysty elämään sen keskellä.
Ap

Olen masentunut mutta pelkään kuolemaa ehkä sairaalloisenkin liikaa.

Jos mulla ois kavereita ja vaikka enenmmän sukua jonka kanssa olisin tekemisissä, ajattelisin vaemasti paljon positiivisemmin elämästä ja itsestäni. En mäkään muuten oikein ymmärrä miksi kukaan haluais elää tai pitäis jopa elämää ihanana.

Minulla ei ole rönsyilevää (XD) elämäniloa eikä juuri nyt piinaavaa kuolemanhalua. Aika neutraali olo. On hassua pelätä kuolemaa, koska ei kukaan meistä tiedä milloin lopulta olemme kuolleita. Jos minä en olisi herännyt tänään, mitä olisi tapahtunut? No kaikista vähiten olisin itkenyt että voi kun menetin elämäni näin nuorena.

Elämäniloa saan tosin nolostuttavan pinnallisista asioista; kun saan kehuja, kun miesten kanssa juttu luistaa jne :DDD
Olen kyllä kokenut asioita, lapsuudenkodissa alkoholismia ja väkivaltaa. Pumpulissa en ikinä kasvanut. En tiedä mistä nuo pinnallisuusasiat johtuvat, mutta iloa se sekin on.

:-)

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:48"]

Minä saan hetkellistä iloa ja mielihyvää ympärilläni olevista asioista ja ihmisistä. Kokonaisuus on vain niin ahdistava. En voi käsittää, miten kaiken maailman pahan voi sivuuttaa, kun sen on nähnyt, kuullut tai kokenut. Siksi kyselen muiden ajatusmaailmaa. Ap

[/quote]

En minä ainakaan sivuuta, ummista silmiäni tai teeskentele että maailma on vaan hattaraa. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen että maailma muuttuisi pikkuhiljaa parempaan suntaan, teen vapaaehtoistyötä, pyrin kuluttamaan eettisesti jne. Maailmassa on paljon kärsimystä, mutta vuosituhansien aikana on menty parempaan suuntaan (terveydenhuolto, orjuus, demokratia, koulutus jne). Kun epätoivo iskee uutisia lukiessa tai kohdatessa vaikka sodan uhreja, yritän muistaa seen että muutosta parempaan tapahtuu.

-3

Elämässä on paljon pieniä nautintoja. Vaikka välillä on vaikeaa eikä näe tulevaisuutta, sieltä se kuitenkin aina tulee hiljaa mutta varmasti. Elämässä voi kokea vaikka mitä. Ei ehkä juuri nyt eikä vuoden tai 10 vuodenkaan päästä, mutta joskus. Jos kuolen nyt, se mahdollisuus häviää! Tuntuu suorastaan hirveältä ajatella niin :(

Itse olin muutama vuosi sitten vielä itsemurha-ajatusten jatkuvassa kourassa. Aina kun vähänkin oli vaikeaa, mietin, miten helppoa olisi vaan lopettaa koko touhu. Sitten kokeilin sieniä, ja maailma avautui. Kiinnostus elämää kohtaan, vaikka en vieläkään tiedä, mitä sillä teen ja välillä ei jaksais ollenkaan :) Hetkessä elämisen taito on myös oleellinen - että nauttii pienistä asioista, vaikkei tulevaisuutta näkisikään, ja kokonaisuus tuntuisi jotenkin vaikealta, sitä ei vaan  murehdi enää niin paljon.

Lisään vielä että välillä vaivun todella pahaan masennukseen ja haluan kuolla. Se on onalla tavallaan helpottavaa, silloin pieninkin kuolemanpelko poistuu kokonaan. Ei stressaa mistään eikä ajattele että entä jos tämä on viimeinen kerta kun ×××××××××.
Se ei tunnu ahdistavalta.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:57"]Lisään vielä että välillä vaivun todella pahaan masennukseen ja haluan kuolla. Se on onalla tavallaan helpottavaa, silloin pieninkin kuolemanpelko poistuu kokonaan. Ei stressaa mistään eikä ajattele että entä jos tämä on viimeinen kerta kun ×××××××××.
Se ei tunnu ahdistavalta.
[/quote]

Omalla*

No minun elämä on mukavaa, ja siinä on läsnä itselleni tärkeitä ihmisiä sekä paljon mielenkiintoista opittavaa ja koettavaa. En halua luopua tästä; nautin koti-illasta perheeni kanssa, viinilasillista ystävien kesken, isovanhempien kanssa juttelusta, käpertymisestä puolisoni kainaloon, aamulla aikaisin heräämisestä ja lehden lukemisesta, töissä käynnistä, luonnossa kävelystä, liikkumisesta, lukemisesta. Toki minulla on huonoja päiviä ja välillä kaikki tympii, mutta minusta on silti sydäntä raastavaa että jonain päivänä läheisiäni ei ole, ja jonain päivänä minua ei vain ole. En elä. Se on kammottavaa, mutta pakko sietää ja nauttia silti elämästä.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:57"]Lisään vielä että välillä vaivun todella pahaan masennukseen ja haluan kuolla. Se on onalla tavallaan helpottavaa, silloin pieninkin kuolemanpelko poistuu kokonaan. Ei stressaa mistään eikä ajattele että entä jos tämä on viimeinen kerta kun ×××××××××.
Se ei tunnu ahdistavalta.
[/quote]

Omalla*
[/quote]

-11

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:55"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:48"]

Minä saan hetkellistä iloa ja mielihyvää ympärilläni olevista asioista ja ihmisistä. Kokonaisuus on vain niin ahdistava. En voi käsittää, miten kaiken maailman pahan voi sivuuttaa, kun sen on nähnyt, kuullut tai kokenut. Siksi kyselen muiden ajatusmaailmaa. Ap

[/quote]

En minä ainakaan sivuuta, ummista silmiäni tai teeskentele että maailma on vaan hattaraa. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen että maailma muuttuisi pikkuhiljaa parempaan suntaan, teen vapaaehtoistyötä, pyrin kuluttamaan eettisesti jne. Maailmassa on paljon kärsimystä, mutta vuosituhansien aikana on menty parempaan suuntaan (terveydenhuolto, orjuus, demokratia, koulutus jne). Kun epätoivo iskee uutisia lukiessa tai kohdatessa vaikka sodan uhreja, yritän muistaa seen että muutosta parempaan tapahtuu.

-3
[/quote]
Voi kun pystyisin tähän. En ehkä ole vahva. Mitä tahansa yrittää, aina tekee "väärin". Yksin joutuu kannatella oman elämänsä ja sitä myöten koko maailman painon.
Ap

Elämä on mielenkiintoista. Maailmassa on paljon kauneutta ja paljon sellaista, mistä haluan tietää enemmän. On luonnon ihanuutta ja on rakkaita ihmisiä, on taidetta, musiikkia, kirjoja. Nautin näistä kaikista, nautin kahvin tuoksusta ja auringon paisteesta, kissan hyrinästä kun sitä silittää.

Kaikenlaista p***aa olen minäkin joutunut elämässä näkemään ja kokemaan, mutta jostain syystä se ei lannista minua, vaan herättää vain entistä suuremman uhman ja taistelutahdon. Elämä on pitkälti taistelua, mutta olen pärjännyt ja tulen pärjäämään. Niin ja yksi tärkeä seikka vielä on se, etten elä vain itseäni varten. En ole mikään maailmanparantaja, mutta nautin siitä, kun joskus voin jollain tavalla auttaa läheisiäni tai vaikkapa sovitella muiden riitoja. Se on hyvin tyydyttävää.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:38"]

Itse en vaan voi käsittää, miten joku tahtoo elää tässä maailmassa. En vaan pysty. Miten te elämänhaluiset näette maailman?

[/quote]

Rötväilen täällä aikani ja sitten poistun huudeilta. Ymmärrän yskän. Kaikki oma tekeminen on estetty täällä.

Puut, maat, kivet ja eläimetkin on varastettu osan toimesta itselleen. Tätä varten on järjestetty väkivalta-koneisto valvomaan, ettet vain ole eri mieltä asiasta. Tässä pitäisi tehdä Gandhit ja ruveta kaikkien hakemaan niitä puita metsästä, kuten gandhikin teki englantilaisille, jotka väittivät omistavansa suolan merestä.

Kuvitelkaa miten ahne eläin ihminen on. Oikein paholaisen kuva tulee mieleen.

Näen maailman ja elämän ihmeellisenä asiana. Olen sairastanut vakavan sairauden, josta paranemisennuste oli vain 10%. Voitin sairauden enkä todellakaan halua kuolla. Nautin elämän pienistä asioista. Sadepisaroiden ropinasta ikkunalautaan, alkavasta ruskasta, tien yli juoksevasta oravasta, kirpeistä syysaamuista, hyvästä ruuasta, ystävistä, koirastani, harrastuksista, musiikista, kynttilänvalosta, hömppäohjelmasta telkkarissa... lista on loputon. Vaikka maailmassa tapahtuu paljon pahaakin, mulle elämä on kallisarvoinen lahja.