Te jotka ette halua kuolla, mitä ajattelette elämästä?

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:43"]

En usko että sun ongelma on tämä maailma ja sen olosuhteet vaan masennus. Jos et olisi masentunut syystä tai toisesta, haluaisit elää koska kokisit sen mielekkääksi ja tarkoituksenmukaisesti. Ja saisit iloa esim muista ihmisistä, harrastuksista, luonnosta.

[/quote]

Entäpä jos noista asioista EI SAA mitään. (luonto pois lukien)

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:45"]

Masentuneena aivo vain syöttää vääristynyttä kuvaa, mutta Mietitkö vaikkapa lapsena, että enpä halua leikkiä koska maailma on niin paska paikka vai leikitkö vain iloisena?

[/quote]

Pitäisi iloisena leikkiä, vaikka osa on varastanut kaiken? Olla siis täysi idiootti?

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:38"]

Itse en vaan voi käsittää, miten joku tahtoo elää tässä maailmassa. En vaan pysty. Miten te elämänhaluiset näette maailman?

[/quote]

Rötväilen täällä aikani ja sitten poistun huudeilta. Ymmärrän yskän. Kaikki oma tekeminen on estetty täällä.

Puut, maat, kivet ja eläimetkin on varastettu osan toimesta itselleen. Tätä varten on järjestetty väkivalta-koneisto valvomaan, ettet vain ole eri mieltä asiasta. Tässä pitäisi tehdä Gandhit ja ruveta kaikkien hakemaan niitä puita metsästä, kuten gandhikin teki englantilaisille, jotka väittivät omistavansa suolan merestä.

Kuvitelkaa miten ahne eläin ihminen on. Oikein paholaisen kuva tulee mieleen.

 [/quote]

Jaetaanpa keskenämme vähän vettä meresta ja kalat tietenkin kuuluvat meille: Sulle Mulle Sulle Mulle Sulle

Maailma on kyllä välillä todella synkkä paikka, mutta mä haluan panostaa muiden auttamiseen, jotta se olisi meille edes hiukan valoisampi.
~teini

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:22"]

Näen maailman ja elämän ihmeellisenä asiana. Olen sairastanut vakavan sairauden, josta paranemisennuste oli vain 10%. Voitin sairauden enkä todellakaan halua kuolla. Nautin elämän pienistä asioista. Sadepisaroiden ropinasta ikkunalautaan, alkavasta ruskasta, tien yli juoksevasta oravasta, kirpeistä syysaamuista, hyvästä ruuasta, ystävistä, koirastani, harrastuksista, musiikista, kynttilänvalosta, hömppäohjelmasta telkkarissa... lista on loputon. Vaikka maailmassa tapahtuu paljon pahaakin, mulle elämä on kallisarvoinen lahja.

[/quote]

Uskon että juuri pienistä, arkisista asioista nauttiminen on yksi syy siihen että en halua kuolla. Jos aivokemia on esim. masennuksen takia päin honkia ei siihen pysty (ainakaan samalla tavalla). Ainakin masennusta on monet kuvailleet sellaisena että kyky iloon on kadonnut kokonaan tai melkein kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:22"]

Näen maailman ja elämän ihmeellisenä asiana. Olen sairastanut vakavan sairauden, josta paranemisennuste oli vain 10%. Voitin sairauden enkä todellakaan halua kuolla. Nautin elämän pienistä asioista. Sadepisaroiden ropinasta ikkunalautaan, alkavasta ruskasta, tien yli juoksevasta oravasta, kirpeistä syysaamuista, hyvästä ruuasta, ystävistä, koirastani, harrastuksista, musiikista, kynttilänvalosta, hömppäohjelmasta telkkarissa... lista on loputon. Vaikka maailmassa tapahtuu paljon pahaakin, mulle elämä on kallisarvoinen lahja.

[/quote]

Minäkin nauttisin näistä omassa talossani, jos kaikkea eivät eräät olisi omineet itselleen.

Lisäksi kaste-aamuista kun lähtisin verkoilla ja katiskan nostoon. Kuikan huutoon. Vaan asunpa sitten betoni punkkerissa ja EN nauti näistä.

Olen ollut masentunut 14-vuotiaasta asti ja masennus syveni välillä niin kovasti, että yritin vuosien harkinnan jälkeen 22-vuotiaana itsemurhaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Se oli yksi elämän käännekohta, jonka jälkeen aloin ihan tosissani etsiä näkökulmaa, joka tekisi elämästä mitenkuten siedettävää. Buddhalaisesta maailmankatsomuksesta tuli sen jälkeen ainoa tapa nähdä missään mitään järkeä. Mikä tekee buddhalaisista niin mielenkiintoisia masentuneen ihmisen kannalta, on heidän ymmärryksensä elämän perimmäisestä epätyydyttävästä luonnosta, mutta kyky olla silti aidosti onnellisia sen keskellä, ilman itsepetosta tai silmien sulkemista. En ole höyrähtänyt uskis eikä buddhalaisia yleisestikään kiinnosta käännyttäminen, mutta kyllä minä suosittelen siihen maailmankatsomukseen tutustumaan.

Maailma on niin kuin Taru sormusten herrasta -kirjassa. Jatkuvaa hyvän ja pahan vääntöä. Ei hyvät voi lyödä hanskoja tiskiin ja päättää että en jaksa enää. Silloin paha voittaa. Kaikelle maailman pahalle pahinta vastamyrkkyä on se, että nautitaan elämästä. Jos ne ei nauti elämästä joilla asiat on hyvin, se vie toivon myös niiltä joilla menee huonosti. Silloin ei ole enää mitään mihin pyrkiä, jos elämä on paskaa silloinkin kun se on hyvää. Eikä elämästä nauttiminen koskaan ole mitään "suurista kuvioista" nauttimista, vaan keskittymistä oman elämän pieniin valopilkkuihin; mukaviin tuttavuuksiin, hyvään ruokaan, musiikkiin, pörröisiin kissanpentuihin... kaikkeen siihen kamalaan hattaraan, josta ei muka saisi nauttia koska jossain soditaan.

Ja tämä palsta on kyllä kans viimeinen paikka missä kannattaa roikkua jos masentaa. Tämä on masentavampi paikka kuin mikään slummi missään päin maailmaa. Itsekkin laitan tämän justiinsa kiinni.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:22"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:43"]

En usko että sun ongelma on tämä maailma ja sen olosuhteet vaan masennus. Jos et olisi masentunut syystä tai toisesta, haluaisit elää koska kokisit sen mielekkääksi ja tarkoituksenmukaisesti. Ja saisit iloa esim muista ihmisistä, harrastuksista, luonnosta.

[/quote]

Entäpä jos noista asioista EI SAA mitään. (luonto pois lukien)

[/quote]

Oletko masentunut? Luulisi että muuten jokainen löytäisi jotain tekemistä nauttii ja jota voi kutsua harrastukseksi, oli se sitten lukemista, lenkkeilyä tai larppausta. Eikö sinulla ole yhtään ihmistä jonka seurasta nautit?

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:22"]

Näen maailman ja elämän ihmeellisenä asiana. Olen sairastanut vakavan sairauden, josta paranemisennuste oli vain 10%. Voitin sairauden enkä todellakaan halua kuolla. Nautin elämän pienistä asioista. Sadepisaroiden ropinasta ikkunalautaan, alkavasta ruskasta, tien yli juoksevasta oravasta, kirpeistä syysaamuista, hyvästä ruuasta, ystävistä, koirastani, harrastuksista, musiikista, kynttilänvalosta, hömppäohjelmasta telkkarissa... lista on loputon. Vaikka maailmassa tapahtuu paljon pahaakin, mulle elämä on kallisarvoinen lahja.

[/quote]

Minäkin nauttisin näistä omassa talossani, jos kaikkea eivät eräät olisi omineet itselleen.

Lisäksi kaste-aamuista kun lähtisin verkoilla ja katiskan nostoon. Kuikan huutoon. Vaan asunpa sitten betoni punkkerissa ja EN nauti näistä.

[/quote]

Ei minullakaan ole omaa taloa. Lähiössä asun, en pääse kuikan huudon saattelemana käymään verkoilla enkä nostamaan katiskaa. Silti rakastan jokaista aamua, jolloin avaan silmäni ja huomaan, että olen edelleenkin elossa.

- Nro 21 -

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:22"]

Näen maailman ja elämän ihmeellisenä asiana. Olen sairastanut vakavan sairauden, josta paranemisennuste oli vain 10%. Voitin sairauden enkä todellakaan halua kuolla. Nautin elämän pienistä asioista. Sadepisaroiden ropinasta ikkunalautaan, alkavasta ruskasta, tien yli juoksevasta oravasta, kirpeistä syysaamuista, hyvästä ruuasta, ystävistä, koirastani, harrastuksista, musiikista, kynttilänvalosta, hömppäohjelmasta telkkarissa... lista on loputon. Vaikka maailmassa tapahtuu paljon pahaakin, mulle elämä on kallisarvoinen lahja.

[/quote]

Minäkin nauttisin näistä omassa talossani, jos kaikkea eivät eräät olisi omineet itselleen.

Lisäksi kaste-aamuista kun lähtisin verkoilla ja katiskan nostoon. Kuikan huutoon. Vaan asunpa sitten betoni punkkerissa ja EN nauti näistä.

[/quote]

Ei minullakaan ole omaa taloa. Lähiössä asun, en pääse kuikan huudon saattelemana käymään verkoilla enkä nostamaan katiskaa. Silti rakastan jokaista aamua, jolloin avaan silmäni ja huomaan, että olen edelleenkin elossa.

- Nro 21 -

[/quote] Olen kateellinen sinulle.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 17:00"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:55"][quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 16:48"] Minä saan hetkellistä iloa ja mielihyvää ympärilläni olevista asioista ja ihmisistä. Kokonaisuus on vain niin ahdistava. En voi käsittää, miten kaiken maailman pahan voi sivuuttaa, kun sen on nähnyt, kuullut tai kokenut. Siksi kyselen muiden ajatusmaailmaa. Ap [/quote] En minä ainakaan sivuuta, ummista silmiäni tai teeskentele että maailma on vaan hattaraa. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen että maailma muuttuisi pikkuhiljaa parempaan suntaan, teen vapaaehtoistyötä, pyrin kuluttamaan eettisesti jne. Maailmassa on paljon kärsimystä, mutta vuosituhansien aikana on menty parempaan suuntaan (terveydenhuolto, orjuus, demokratia, koulutus jne). Kun epätoivo iskee uutisia lukiessa tai kohdatessa vaikka sodan uhreja, yritän muistaa seen että muutosta parempaan tapahtuu. -3 [/quote] Voi kun pystyisin tähän. En ehkä ole vahva. Mitä tahansa yrittää, aina tekee "väärin". Yksin joutuu kannatella oman elämänsä ja sitä myöten koko maailman painon. Ap

[/quote]

Minä jaksan elää, koska olen käsitellyt tuon harhan päässäni, jonka mukaan olen itse vastuussa kaikesta maailman pahuudesta. Jossain mielessä se siis on aivan totta. Kuulun lajiin, joka kykenee tärväämään koko maailman ja kykenee mielettömään pahuuteen. Minussa on itsessänikin se kapasiteetti ja taipumus.

Toisaalta, meissä on myös kehittynyt kaikenlaisia piirteitä, joiden varassa kykenemme ylittämään rottaominaisuutemme, jos otamme ne vakavasti, ja luomme näin alkajaisiksi maailmanlaajuisen kurin, jossa kukaan ei saa ylittää sovittua kantokykyä, tai joutuu maksamaan sakkoa.

Sitten saa kuikka solvata rumaa katiskamerkkiäni. Siihen asti itse mieluummin asun siellä missä minun on pakko muistaa, että maailmassa on paljon korjattavaa vielä, ja minunkin pitää tehdä oma osani siinä työssä.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 19:23"]

Ei minullakaan ole omaa taloa. Lähiössä asun, en pääse kuikan huudon saattelemana käymään verkoilla enkä nostamaan katiskaa. Silti rakastan jokaista aamua, jolloin avaan silmäni ja huomaan, että olen edelleenkin elossa.

[/quote]

Vaan minäpä en. Tiedän kyllä mistä nautin ja se ei selittämällä toisille omia näkemyksiään muuta mitään. 

Tuskin sinäkään alkaisit tykkäämään jostain ruuasta jota inhoat, vaikka kehuisin sen maasta taivaisiin.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 19:23"]

Ei minullakaan ole omaa taloa. Lähiössä asun, en pääse kuikan huudon saattelemana käymään verkoilla enkä nostamaan katiskaa. Silti rakastan jokaista aamua, jolloin avaan silmäni ja huomaan, että olen edelleenkin elossa.

[/quote]

Vaan minäpä en. Tiedän kyllä mistä nautin ja se ei selittämällä toisille omia näkemyksiään muuta mitään. 

Tuskin sinäkään alkaisit tykkäämään jostain ruuasta jota inhoat, vaikka kehuisin sen maasta taivaisiin.

[/quote]

Enhän mä niin väittänytkään, että sinä tykkäsit. Ihan uteliaisuuttani kuitenkin kysyn, ajattelitko tehdä jotain asialle? Tehdä jotain, että saisit haluamasi talon? Tai etsiä  ilonaiheita elämääsi jostain muualta? Vai jäätkö vain tyytymättömänä odottamaan, että kuolo korjaa?

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 19:23"]

Ei minullakaan ole omaa taloa. Lähiössä asun, en pääse kuikan huudon saattelemana käymään verkoilla enkä nostamaan katiskaa. Silti rakastan jokaista aamua, jolloin avaan silmäni ja huomaan, että olen edelleenkin elossa.

[/quote]

Vaan minäpä en. Tiedän kyllä mistä nautin ja se ei selittämällä toisille omia näkemyksiään muuta mitään. 

Tuskin sinäkään alkaisit tykkäämään jostain ruuasta jota inhoat, vaikka kehuisin sen maasta taivaisiin.

[/quote]

Enhän mä niin väittänytkään, että sinä tykkäsit. Ihan uteliaisuuttani kuitenkin kysyn, ajattelitko tehdä jotain asialle? Tehdä jotain, että saisit haluamasi talon? Tai etsiä  ilonaiheita elämääsi jostain muualta? Vai jäätkö vain tyytymättömänä odottamaan, että kuolo korjaa?

[/quote]

Joo jätin kenon tänään. Sen ketjun takia, jossa kerrottiin, että tahtoo sitä taloa, niin sitten sen saa.

Töitä sen talon eteen olen tehnyt 5-10 talon edestä. Katson siis tämän olevan varkaiden yhteiskunta, jossa ei kannata kenenkään toisen eteen tällöin tehdä mitään. Kaikki työpanokset varastetaan.