Menee hermot opiskeleviin minäminä-mammoihin!
Yhdellä kurssilla olennainen osa suoritusta on pienryhmässä tehdyt pohdinnat ja esseet, jotka palautetaan ja jotka vaikuttavat merkittävästi arvosanaan. Ei siinä sinänsä mitään, tietyt asiat on järkevämpää opetella noin ja ryhmätöitä tehdessä oppii työelämätaitoja. Mutta voi kun saisi valita itse ryhmän, ettei joutuisi +30-vuotiaiden tätien kanssa samaan ja olemaan AINA se joka joustaa, kun tädeillä on lasten päivähoidot ja asuvat kaukana ja viikonloppuna lapsen synttärit ja junat ei kulje ja kauhean aikainen herätys.
Koitettiin tänään sopia ensimmäistä ryhmäaikaa ja opettajan mukaan aikaa on hyvä varata jopa kaksi tuntia, kun kirjoitettavaakin on suhteellisen paljon ja jokaisella on oma luettavansa jota referoidaan jne. Työläs kurssi, mutta saa siitä noppiakin onneksi aika hyvin. Omanikäisten kanssa tuo ei koskaan ole mikään ongelma, vaikka ihmisillä on omat elämänsä, työt, puolisot jne., saadaan aina joku aika järkättyä. Nyt ei kuitenkaan käynyt
A) Aamut - tädit kulkevat yliopistolle 300 kilometrin päästä joten ei tod. voi tavata kahdeksalta tai edes yhdeksältä
B) Iltapäivät - päiväkoti menee kiinni siihen ja siihen aikaan ja pitäisi kurjasti odottaa junaa yli puoli tuntia jos ei pääse jo aikaan X lähtemään
C) Päivät, jolloin heillä ei ole mitään muuta - ei viitsi yhtä ryhmää varten tulla yliopistolle, kun tosiaan asutaan siellä 300 kilometrin päässä ja kuvitellaan, että se kaukana asuminen olisi jotenkin muiden ongelma tai sellainen asia, jota pitäisi ottaa sen kummemmin huomioon kuin jonkun välttämätön tarve mennä just tiettyyn jumppaan (jota on 6 x viikossa) tai päästä aloittelemaan bileitä varten jo ennen viittä
Oikeastaan tädit olivat siis ainoita, jotka eivät voineet joustaa mihinkään suuntaan, meidän muiden he olettavat vaihtavan työvuoroja tai jäävän pois joltain kurssilta. Laitoin opettajalle "vähän" äkäisen sähköpostiviestin tästä meiningistä, saa nähdä mikä on vastaus...
Kommentit (63)
Arvaus: AP, opiskeletko kasvatustieteellistä alaa? Jos, niin ymmärrän turhautumisesi - niiden alojen opiskelijathan kunnon hikipinkoina kyllä paneutuvat yleensä kunnolla käsillä oleviin aiheisiin, ja ne keskustelut OVAT oikeasti antoisia ja opettavaisia.
Minulla taas täysin päinvastaisia kokemuksia. Minä olen se kolmekymppinen tätimamma, joka järjestää lasten haut ja kaikki vastaavat niin, että ryhmätöille löytyy aikaa. Kun taas nämä lähes kymmenen vuotta nuoremmat pyörii tuoleilla ja huutaa "v**tu mitä p**kaa!" ja selailee nettikauppoja ja facebookkia.
Ja ihan sama mitä on sovittu tuloajaksi, aina tulevat myöhässä n. tunnin, tai mitä ollaan sovittu lopetusajaksi, aina aletaan pari tuntia aiemmin vinkumaan "voidaanko lähtee jo v**tuun täältä?!". Millon on työvuoro, millon on shoppailureissua kaverin kanssa ja millon ei vaan nappaa.
Joten ynmärrän kyllä turhautumisesi, mutta näitä löytyy kummastakin ikäryhmästä.
Minulla oli yksi ihan huippu parityökaveri. Ensimmäinen hänen ehdottamansa aika ei minulle sopinut ja sitten hänelle ei sopinut enää mikään muu aika. Sovittiin sitten että jaetaan työ ja yhdistetään myöhemmin koululla. Seuraavana päivänä tämä ryhmiskaveri tuo vanhan aiempiin opintoihin tekemänsä työn koululle ja palauttaa meidän molempien nimissä. Tämän jälkeen valittaa kurssikavereille kuinka oli joutunut tekemään koko työn yksin enkä minä ollut osallistunut ollenkaan. Vituttaa vieläkin koko tyyppi.