Avaudut, toinen alkaa heti "neuvoa"

Itse en jaksa turhista valittaa, enkä jaksa kuunnella muidenkaan turhaa valitusta. Jos ongelmalle ei halua tehdä mitään, niin miksi siitä pitää edes ruikuttaa? Koen itsekkääksi tämän asioista valittamisen ja vaatimuksen, että toisen pitäisi sitten reagoida juuri haluamallaan tavalla. Wtf?

Olen hyvin ratkaisukeskeinen itse. Nämä valittajat voisivat keskustella ja valittaa ihan keskenään, me ratkaisuista tykkäävät löydämme kyllä toisemme. Win-win.

Tiedän ihmistyypin. Hirveän rasittavaa. Kysehän on siitä, että juttelet toiselle niitä näitä ja oletat hänen olevan siinä tilanteessa kanssasi läsnä ja juttelemassa mukana. Niin sitten alkaa sellainen besserwisseröinti ja tietäminen. Se on ihan v....n ärsyttävää. Kun se koko pointti alun perinkin oli ihan vaan jutteleminen ja elämänsä ja fiiliksensä jakaminen toisen kanssa.

I feel you, AP!

Narsistinen vaimoni on juuri tuollainen

Entäs sitten ne valittajat, jotka valittaa joka asiasta ihan vaan valittamisen ilosta? Pitäisi siis vaan kuunnella sitä ainaista valitusta? Se se vasta raskasta onkin. Mitään neuvoja ei oteta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten ne valittajat, jotka valittaa joka asiasta ihan vaan valittamisen ilosta? Pitäisi siis vaan kuunnella sitä ainaista valitusta? Se se vasta raskasta onkin. Mitään neuvoja ei oteta vastaan.

Ihan itse valitset, kuunteletko vai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset tekevät niin tyhmiä valintoja, että on velvollisuus neuvoa.

Tyhmät valinnat on ihmisoikeus.

Kysy avautujalta haluaako hän neuvoja, ja neuvo vain pyydettäessä.

Tai älä avuadu jos et ole valmis kuulemaan pohdintaa, analysointia  ja neuvoja.

Tiedän ja se on todella rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta, onko tosiaan noin monia täysin epäempaattisia ylimielisiä besserwissertyyppejä?

Voit antaa neuvoja jos niitä erityisesti pyydetään.

Jollet halua vain kuunnella, niin sano suoraan ja vaihda vaikka puheenaihetta.

Todella törkeää ja yksisilmäistä väittää näitä neuvoja tarjoavia ihmisiä epäempaattisiksi, ihan kategorisesti.

Tuleeko pieneen mieleesi, että monet "neuvojat" ovat tosi empaattisia ihmisia, jotka kokevat toisen ongelmasta suurta myötäahdistusta, ja sitä mukaa tarvetta välittömästi auttaa, parhaan kykynsä mukaan. Yrittävät sitten neuvoa. Monilla näistä ei ole koskaan edes itsellä ollut mahdollisuutta tulla kuunnelluksi tunteistaan, saada myötätuntoa muilta.

Vinkkini ruikuttajille on, että antakaa näiden ihmisten sitten olla, jos ei neuvot mielytä. Tai kertokaa suoraan, että haluatte nyt vaan valittaa, mutta eitte kuunnella mitään mielipiteitä tai neuvoja.

Toista ihmistä ei kuitenkaan pitäisi tuomita hänen halustaan auttaa. Ihmiset ovat erilaisia motiiveiltaan, temperamenteiltaan, kokemustaustoiltaan. Jos näitä ratkaisijaihmisiä ei olisi, meillä tuskin olisi avustusjärjestöjä, lääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, opettajia. Tietysti ymmärrän senkin, että kun itsellä menee huonosti, niin se pää tuppaa sujahtamaan sinne omaan per---seen, mutta siis, suhteellisuudentajua. Ja armoa.

Juuri näin. Se neuvominen on useimmiten hyväntahtoista ja nimenomaa tarkoitus on AUTTAA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Itseni. Mutta olen opetellut olemaan neuvomatta. Olen erittäin ratkaisukeskeinen luonteeltani ja sen vuoksi aiemmin oletin, että muutkin ihmiset haluaisivat saada ongelmansa ratkaistua. Iän myötä kuitenkin olen huomannut, että jotkut ihmiset tosiaan haluavat vain puhua ongelmistaan. 

Tämä juuri. Toiset luulevat että haluavat apuja ja neuvoja vaikka oikeasti haluavat että joku vain kuuntelee.

Avautuja voisi ihan hyvin sanoa suoraan ettei kaipaa neuvoja, vaan kuunteleminen riittää. Neuvojakin pääsee silloin vähemmällä kun hänen ei tarvitse ratkaista avautujan ongelmaa, vaan ymmärtäväinen ilme riittää. 

Puhukaa avoimemmin, avautujat, kertokaa mitä haluatte! On ihan ymmärrettävä oletus, että avautuja haluaisi neuvoja.

t. toinen joka yrittää olla neuvomatta

Totta, sen voi tosiaan sanoa, että minä nyt vaan haluan puhua ääneen tästä asiasta, niin helpottaa, ei tarvitse paneutua ongelmaan sen enempää. Mutta etkö sinä koskaan halua ihan vaan puuskahtaa, huokaista ääneen jostain asiasta? 

Mua kiinnostaa, miten tämä avautuminen toimii? Onko hän työkaveri, sukulainen, hyvä ystävä, kohtaaminen kadulla, soittamalla, kutsutte kahville?

Kysyttekö, voitko kuunnella, voinko kertoa mieltä painavaa asiaa?

Ettei pidettäisi itsestään selvänä, toisen elämää ei koskaan tiedä, mitä taakkoja kantaa, itse kyllä sanon että sori nyt on lapsi sairas tms. Puolin ja toisin huomioimista.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän! Tunnen useitakin tällaisia ihmisiä, joille ei ikinä kannata kertoa mistään ongelmasta! Joko tulee sellaista "no kuule elämä on välillä tuollaista" (tiedetään, mutta silti on kiva joskus avautua huolestaan), tai kasapäin neuvoja. Voi kun olisi enemmän sellaista joissakin elokuvissa näkyvien ystävyyksien kaltaista, että istuttais sohvalla viinilasien kanssa ja vaan puhuttais elämästä ja kokemuksista ja annettais vertaistukea, eikä vaan paukutettais toiselle ohjeita...

Eikö se ole vertaistukea, että toteaa elämän olevan sellaista?

Toisaalta voisit sanoa haluamallesi kuuntelijalle, että haluat vain puhua omia ajatuksiasi järjestääksesi - et kaipaa neuvoja etkä apua.

Ja pahoittelen, että yritin ratkaista ongelmasi ja neuvoa.

Kun nainen avautuu, siinä ei miehellä ole oikeata tietä ulos. Jos yrittää ratkaista asiaa, kaikki on väärin, jos on vain hiljaa ja kuuntelee, ei kuulemma auta asiassa yhtään. Pitäisikö sitä vaan alkaa voivottelemaan, ja yrittää olla samassa veneessä ajatuksen tasolla? Ei asiat ratkea, jos niitä ei ratkaista. Sen takia minä ratkaisen aina omat asiani, enkä ala niistä puolisolle avautumaan. Tiedän kuinka kiusallista se on jo tietää etukäteen, että huudot tulee, yrität sitten olla kuinka avulias tai ratkaisukeskeinen tahansa

Kyllä tunnen, siskoni. Perhevapailla ei hirveästi tapahtunut mitään, joten kun kysyttiin kuulumisia, kerroin jotain lapsista. Noh, lapsettomalta siskoltahan ei neuvot lopu. Kuviteltu esimerkki: Kysyttäessä olisin kertonut, että lapsi heräsi yöllä ja sanoi jotain hupsun hauskaa unenpöpperössään. En ehtinyt sanoa, kuin että lapsi heräsi yöllä ja heti kysellään onhan päivärytmi kunnossa, olemmehan ulkoilleet riittävästi. Mulla menee hermot kun joudun perustelemaan minkä takia en aijo ostaa lapselle painopeittoa unen parantamiseksi ja siskolla menee hermot kun en muka edes yritä parantaa tilannetta ja noudata neuvoja.

Olisi ihanaa jos tulisin joskus kuulluksi. Mutta olen ratkaissut tilanteen vastaamalla vaan ihan hyvää kuuluu ja jättänyt sen siihen.

Mietin miten tämän nyt voisi sanoa nätisti, mutta antaa olla. Sanotaan sitten suoraan:

Jos et ole hakemassa ongelmillesi ratkaisua, älä puhu niistä. Muuten vain levität pahaa oloa ympärillesi.

Kukaan ei jaksa ikuisesti jatkuvasti jostain asiasta valittavan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin miten tämän nyt voisi sanoa nätisti, mutta antaa olla. Sanotaan sitten suoraan:

Jos et ole hakemassa ongelmillesi ratkaisua, älä puhu niistä. Muuten vain levität pahaa oloa ympärillesi.

Kukaan ei jaksa ikuisesti jatkuvasti jostain asiasta valittavan kanssa.

Tämä. Jos ongelmaan ei halua ratkaisua miksi siitä edes sitten puhua. Peli löytyy kaikilta kaiketi kotoa. Se kuuntelee ja katselee eikä neuvo..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tunnen, siskoni. Perhevapailla ei hirveästi tapahtunut mitään, joten kun kysyttiin kuulumisia, kerroin jotain lapsista. Noh, lapsettomalta siskoltahan ei neuvot lopu. Kuviteltu esimerkki: Kysyttäessä olisin kertonut, että lapsi heräsi yöllä ja sanoi jotain hupsun hauskaa unenpöpperössään. En ehtinyt sanoa, kuin että lapsi heräsi yöllä ja heti kysellään onhan päivärytmi kunnossa, olemmehan ulkoilleet riittävästi. Mulla menee hermot kun joudun perustelemaan minkä takia en aijo ostaa lapselle painopeittoa unen parantamiseksi ja siskolla menee hermot kun en muka edes yritä parantaa tilannetta ja noudata neuvoja.

Olisi ihanaa jos tulisin joskus kuulluksi. Mutta olen ratkaissut tilanteen vastaamalla vaan ihan hyvää kuuluu ja jättänyt sen siihen.

Tämä menee nyt vähän ohi, mutta painopeitto on kyllä aika makee. Olen 58v. Uni parani.

Lasten öiset höpötykset kuuluu lapsuuteen=D

Kuuntelisit viisaampiesi neuvoja, niin oppisitkin jotain etkä päätyisi typeriin ongelmiisi.

Vierailija kirjoitti:

En avaudu kenellekään. Olen oppinut ettei ketään huvita kuunnella. Ja olen puhunut ammattilaisillekin.

Ehkä se on siinä kun odotan tasa-arvoista keskustelua mutta eihän näille apinoille kelpaa muu kuin selänrapsutushierarkia.

Neuvominen on eräänlainen tapa olla hyväksytysti tuntematta myötätuntoa.

Myötätunnon tunteminen on suomalaisille hyvin vaikeaa ja kiusallista.

Juu. Kun olet mies, niin ongelma on että kaikki "auttajat" ovat aina naisia, eikä nainen voi sietää miestä joka kertoo ongelmistaan ja uhriutuu. Psykoterapeutit, sosiaalityöntekijät, nykyään papitkin, jne, jne.

Kaikki aina naisia. Nainen ei halua kuulla kun mies tilittää, mies uhripositiossa on naiselle sietämätön koska uhriasema kulttuurissamme kuuluu aina naiselle. Alkaa aina hillitön besserwisseröinti.

Vierailija kirjoitti:

Kun nainen avautuu, siinmä ei miehellä ole oikeata tietä ulos. Jos yrittää ratkaista asiaa, kaikki on väärin, jos on vain hiljaa ja kuuntelee, ei kuulemma auta asiassa yhtään. Pitäisikö sitä vaan alkaa voivottelemaan, ja yrittää olla samassa veneessä ajatuksen tasolla? Ei asiat ratkea, jos niitä ei ratkaista. Sen takia minä ratkaisen aina omat asiani, enkä ala niistä puolisolle avautumaan. Tiedän kuinka kiusallista se on jo tietää etukäteen, että huudot tulee, yrität sitten olla kuinka avulias tai ratkaisukeskeinen tahansa

No ratkaisukeskeinen ihminen varmasti keksii ratkaisun tuohonkin pulmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Itseni. Mutta olen opetellut olemaan neuvomatta. Olen erittäin ratkaisukeskeinen luonteeltani ja sen vuoksi aiemmin oletin, että muutkin ihmiset haluaisivat saada ongelmansa ratkaistua. Iän myötä kuitenkin olen huomannut, että jotkut ihmiset tosiaan haluavat vain puhua ongelmistaan. 

Tämä juuri. Toiset luulevat että haluavat apuja ja neuvoja vaikka oikeasti haluavat että joku vain kuuntelee.

Avautuja voisi ihan hyvin sanoa suoraan ettei kaipaa neuvoja, vaan kuunteleminen riittää. Neuvojakin pääsee silloin vähemmällä kun hänen ei tarvitse ratkaista avautujan ongelmaa, vaan ymmärtäväinen ilme riittää. 

Puhukaa avoimemmin, avautujat, kertokaa mitä haluatte! On ihan ymmärrettävä oletus, että avautuja haluaisi neuvoja.

Yhtä hyvin sinä voisit kysyä, että haluaako toinen neuvoja vai ainoastaan kuuntelevan korvan? Turha vierittää vastuuta pelkästään vastapuolelle.

t. toinen joka yrittää olla neuvomatta

Tunnen ihmistyypin. Eräs kaverini alkaa aina keksiä ratkaisuja asioihin joihin en edes pyydä neuvoa. Riittää että totean etten ole päättänyt jotain asiaa tai jos avaudun jostakin. Saattaa koko tapaamisemme ajan keksiä ratkaisua asiaan josta olen avautunut vaikka pelkkä kuuntelu olisi riittänyt minulle

Kerran tosin hän totesi ratkaisuja ideoidessaan "Mä en kyllä enää osaa keksiä tähän ratkaisua" itse vaan mietin että enpä pyytänyt edes yrittämään. Kieltämättä joskus ärsyttää vaikka tämä kaverini on oikein mukava ihminen.