Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avaudut, toinen alkaa heti "neuvoa"
Tunnetteko näitä tyyppejä? Avaudut esim omaan elämää liittyvästä asiasta/pulmasta, vaikka ihan vaan mietinnän tasolla tai vain kerrot kuulumisia. Tai kerrot mitä jollekkin tutullesi on käynyt, jotain kamalaa vaikka. Niin tämä tuttusi alkaa heti "ratkomaan" asiaa ja neuvomaan mitä pitäisi/olisi pitänyt tehdä tai toimia oikein. Sen sijaan että vain kuuntelisi sinua..
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ehdottomasti tyyppiä Ratkaisija.
En juuri koskaan ole saanut päätöksiini tukea keneltäkään, en vanhemmiltanikaan.
Eivät he ilkeyttään olleet neuvomatta, vaan tietämättömyyttään; eivät vaan osanneet tai uskaltaneet neuvoa.
Siksi, näin arvelen, minusta tulikin tällainen toisten Neuvoja ja Asioiden Ratkaisija, koska minun on pitänyt aina pärjätä itse, päättää itse.Neuvon ja ratkon pitkälti myös työkseni - ja kyllä, usein ihan pyytämättä jakelen ohjeita ja ihmeellistä neuvokkuuttani myös perheelleni ja kavereilleni. Varmaan se on usein ärsyttävääkin.
Mutta toisaalta, usein ystäväni ja jotkut ihan vaan kaveritkin soittavat mulle hädän tullen, että auta, mitä mä teen?
No, minäpä sitten kerron hyvät ja huonot vaihtoehdot - jotta tässä ne nyt olis, tee päätös.
Kannustan joka tapauksessa laittamaan asiat ainakin liikkelle, vaikkei lopullista päätöstä pystyisi heti tekemään.
Olen sen suhteen uskovainen, että pienenkin päämäärän asettaminen ja suunnitelma sinne pääsemiseksi on ainoa keino tulla tyytyväisemmäksi. Suunnitelma voi sitten muuttua reissulla miten paljon tahansa, mutta pitkällistä jahkaamista ja vatvomista en vaan ymmärrä ollenkaan.Salainen toiveeni: kunpa joku neuvoisi joskus minuakin.
Ok. Taustasi on aivan päinvastainen kuin minun. Minulla oli vanhempi, joka halusi neuvoa ihan pyytämättä mm. siinä, millaista kuukautissuojaa käytän ja milloin minun pitäisi ottaa e-pillereitä, vaikka en edes seurustellut. Sain tarpeekseni siitä neuvojen tyrkyttämisestä. Tiesin varsin hyvin, millaisista kuukautissuojista pidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Itseni. Mutta olen opetellut olemaan neuvomatta. Olen erittäin ratkaisukeskeinen luonteeltani ja sen vuoksi aiemmin oletin, että muutkin ihmiset haluaisivat saada ongelmansa ratkaistua. Iän myötä kuitenkin olen huomannut, että jotkut ihmiset tosiaan haluavat vain puhua ongelmistaan.
Tämä juuri. Toiset luulevat että haluavat apuja ja neuvoja vaikka oikeasti haluavat että joku vain kuuntelee.
Avautuja voisi ihan hyvin sanoa suoraan ettei kaipaa neuvoja, vaan kuunteleminen riittää. Neuvojakin pääsee silloin vähemmällä kun hänen ei tarvitse ratkaista avautujan ongelmaa, vaan ymmärtäväinen ilme riittää.
Puhukaa avoimemmin, avautujat, kertokaa mitä haluatte! On ihan ymmärrettävä oletus, että avautuja haluaisi neuvoja.
t. toinen joka yrittää olla neuvomatta
Jos neuvoja ei ole pyydetty, niin niitä ei yleensä silloin kaivata.
no miksi sitte märisette niistä ongelmista. Ei ne ongelmat märisemällä poistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Itseni. Mutta olen opetellut olemaan neuvomatta. Olen erittäin ratkaisukeskeinen luonteeltani ja sen vuoksi aiemmin oletin, että muutkin ihmiset haluaisivat saada ongelmansa ratkaistua. Iän myötä kuitenkin olen huomannut, että jotkut ihmiset tosiaan haluavat vain puhua ongelmistaan.
Tämä juuri. Toiset luulevat että haluavat apuja ja neuvoja vaikka oikeasti haluavat että joku vain kuuntelee.
Avautuja voisi ihan hyvin sanoa suoraan ettei kaipaa neuvoja, vaan kuunteleminen riittää. Neuvojakin pääsee silloin vähemmällä kun hänen ei tarvitse ratkaista avautujan ongelmaa, vaan ymmärtäväinen ilme riittää.
Puhukaa avoimemmin, avautujat, kertokaa mitä haluatte! On ihan ymmärrettävä oletus, että avautuja haluaisi neuvoja.
t. toinen joka yrittää olla neuvomatta
Jos neuvoja ei ole pyydetty, niin niitä ei yleensä silloin kaivata.
no miksi sitte märisette niistä ongelmista. Ei ne ongelmat märisemällä poistu.
Kysyppä iteltäs. Ei tää ketju ja palsta poistu vaikka kuinka siinä valitat ja märiset.
Minulla on tuttava, joka kuuntele 2 min mun sen hetken kuulumiset ja sitten lörpöttelee vaikka tunnin omansa ja kaikkien tuttunsa ongelmat ja asiat.
Ainut tapa lopettaa ko pulinatulva puhelimessa/puhelu:
anteeksi mun pitää mennä vessaan (oksentamaan)
Hän tulee kylään onneksi vain sovittuna aikana. Kutsun aina pari iloista ystävääni samaan aikaan. Monesti ratkaistu porukalla jokin ongelma, joka osoittautunutkin helpoksi ratkaista.
Se on kuitenkin vaan niin, että on ihmisiä , jotka rakastaa vatkata omia ja muitten ongelmia.
Tämän kaverini elämä on ihan kunnossa... on vaan semmoinen rasittava asioitten vatkaaja... päpä pälä pälä.. ei päätä ei häntää.
Mieheni on tällänen neuvoja, ratkasujen antaja. On looginen, analyyttinen eikä niin tunteellinen.
Helpompaa hänellä on kun minulla joka olen enemmän dramaattinen ja tunteellinen. Erinlaisia ollaan, hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tapauksesta, että annanko neuvoja vai kuuntelenko. Nykyisin, jos kyseessä on sarja-avautuja, joka pyörittää samoja ongelmia vuodesta toiseen ilman, että olisi valmis tekemään mitään korjatakseen asioita, neuvon hankkimaan terapeutin ja otan etäisyyttä. Jotkut ihmiset ovat energiasyöppöjä ja oksentavat pahan olonsa muiden päälle. Eivät kaipaa pelkästään "kuuntelevaa korvaa", vaan roskakoria, jolta imeä kaikki elämän energia.
Ja muuten, ainakin kolme näistä oksentaja-ihmisistä on nykyään psykoterapiassa ja voivat paremmin, joten koen onnistuneeni ystävänä. Suhteemme on muuttunut terapeutti-hoidettavasuhteesta terveeksi ystävyydeksi.
Tämä, osut naulan kantaan. Vedän puoleeni näitä. Olenki miettinyt saanko itsekin jotain ihmeen sairasta mielihyvää kun toimin roskakorina. Tunnen sillon olevani tärkeä.
Minä pyydän aina ennen avautumista, ettei toinen kommentoisi asiaa mitenkään. Toki tässä on taustalla henkilö, joka sanoo joka asiaan ei. Mutta tunnistan nuo tilanteet muutenkin. Eikä nämä neuvot ole oikeasti neuvoja, vaan manipulointia. Hyvät neuvot ovat kultaakin kalliimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en jaksa kuunnella, jos ei ole valmis tekemään ongelmien eteen muuta kuin piehtaroimaan niissä.
Omien havaintojeni mukaan henkilöt jotka ärtyvät saadessaan muilta kommentteja ja neuvoja jakamiinsa ongelmiin, ovat itse tosi kovia neuvomaan ja arvostelemaan. Useampi julkisesti somessa ihmisiä ja ilmiöitä arvosteleva/kommentoiva tuttu hermostuu, kun häneen suhtaudutaan samalla tavalla kuin hän suhtautuu muihin. Olen tulkinnut niin että heistä heillä itsellään on superterävä havainnointikyky ja sukkela kieli. Jos jollakulla muullakin sattuu olemaan, he suuttuvat ja menevät linjalle "älkää neuvoko ja kommentoiko, älkää puuttuko mun elämään" vaikka itse arvostelevat kaikki ohikulkijoista ja heidän tekemisiään alkaen aivan kaikkea mistä heidän päähänsä yksikin ajatus kumpuaa. Kyseessä näissä tapauksissa 30-40v korkeakoulutetut naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös ratkaisukeskeinen ja turhaudun, jos toinen avautuu kerta kerran jälkeen samasta ongelmasta, joka oikeastaan vaan kaipaa päätöstä (enkä nyt todellakaan tarkoita esim. ylipainoa tai masennusta, jotka eivät ole kenenkään ulkopuolisen ratkaistavissa "liiku" tai "reipastu" neuvoilla). Olen koettanut opetella vain myötätuntoista kuuntelemista, oman jaksamisen mukaan, olkaa kärsivälliset ystävät rakkaat! Ongelma on vaan se, että lakimiehenä puolitutut, entisten lapsuudenkavereiden tutut, puolison sukulaisten tutut yms. ajattelevat että minä paitsi mielellään kuuntelen heidän monimutkaiset perhe- ja perintäoikeudelliset, naapuruussuhteisiiin liittyvät tai verotukselliset ongelmansa yms (vaikka usein en edes tunne heitä) myös tarjoan asiantuntevaa juridista apua ja NEUVOJA siinä samalla. Lääkäreillä, IT-ammattilaisilla, sairaanhoitajilla, rakennusalan ihmisillä yms. ammattilaisilla lienee sama ongelma. Siinä jo kaipaa sitä että saisi vain hymähdellä myötätuntoisesti ja olla antamatta YHTÄÄN neuvoa toisten sekasortoiseen elämään (mutta kun anoppi nolostuu, jos en hänen mökkinaapurinsa langon siskontytön asiassa voi yhtään auttaa ihan nopeasti vaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheeta, onko tosiaan noin monia täysin epäempaattisia ylimielisiä besserwissertyyppejä?
Voit antaa neuvoja jos niitä erityisesti pyydetään.
Jollet halua vain kuunnella, niin sano suoraan ja vaihda vaikka puheenaihetta.
Todella törkeää ja yksisilmäistä väittää näitä neuvoja tarjoavia ihmisiä epäempaattisiksi, ihan kategorisesti.
Tuleeko pieneen mieleesi, että monet "neuvojat" ovat tosi empaattisia ihmisia, jotka kokevat toisen ongelmasta suurta myötäahdistusta, ja sitä mukaa tarvetta välittömästi auttaa, parhaan kykynsä mukaan. Yrittävät sitten neuvoa. Monilla näistä ei ole koskaan edes itsellä ollut mahdollisuutta tulla kuunnelluksi tunteistaan, saada myötätuntoa muilta.
Vinkkini ruikuttajille on, että antakaa näiden ihmisten sitten olla, jos ei neuvot mielytä. Tai kertokaa suoraan, että haluatte nyt vaan valittaa, mutta eitte kuunnella mitään mielipiteitä tai neuvoja.
Toista ihmistä ei kuitenkaan pitäisi tuomita hänen halustaan auttaa. Ihmiset ovat erilaisia motiiveiltaan, temperamenteiltaan, kokemustaustoiltaan. Jos näitä ratkaisijaihmisiä ei olisi, meillä tuskin olisi avustusjärjestöjä, lääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, opettajia. Tietysti ymmärrän senkin, että kun itsellä menee huonosti, niin se pää tuppaa sujahtamaan sinne omaan per---seen, mutta siis, suhteellisuudentajua. Ja armoa.
En koe oma-aloitteista neuvojaa empaattiseksi, vaan omahyväiseksi besserwisseriksi. Yleensä on niin, että jos ystävä kaipaa neuvoja, niin hän kysyy suoraan, onko sinulla neuvoa tähän asiaan.
Epäempaattinen sanoisi suoraan ettei hänellä ole aikaa tai ei kiinnosta. Empaattinen kuuntelee ja sen vuoksi oksennat pahan olosi tämän kuultavaksi. Itse besserwisseri, joka tietää kaiken eikä tarvitse muiden neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos se vastapuoli ei ota mitään kantaa ap asiaan, vaan myötäilee ja hymistelee vaan, niin ap olisi täällä itkemässä kuinka sekin olisi väärin jonkun sekopäisen syyn takia. Mikään ei kelpaa, ja jostain täytyy keksiä syitä avautua?
Nykyään vain kuuntelen ja olen empaattisesti mukana lauseilla 'no voi sentään,, kaikkea sitä,, jne' ja jos toinen lopuksi sanoo että mitähän tässä teksi niin voin kysyä että kysytkö minulta vai muuten vain ihmettelet. Aiemmin olin enemmänkin neuvoja ja osa piti asiaa ihan hyvänä mutta taas osa ei tykännyt koska he vain halusivat kertoa asioista ilman neuvoja ja sehän on tietysti ok mutta pitää muistaa että se kuuntelia ei välttämättä automaattisesti tiedä jos neuvoja kaivataan tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus muinoin ystävä oli myös tuki ja kuunteleva korva silloinkin, jos tuli joku hyvin paha paikka.
Nykyään tämä lienee vanhanaikaista, koska minä, minä ja minäminäminä. Täytyy siihen "ystäväänkin" suhtautua juuri siten kuin minulle nyt sopii ja minä haluan.
Aika outoja näkemyksiä taas täällä - onko tultu miettineeksi, että mitäs jos elämä potkaisee omaan pyrstöön oikein kunnolla, onko silloin hienoa kuulla asiantuntijakommentteja tyyliin: ero - aika monet eroaa, ei tuossa mitään, työttömyys - no menet uuteen työhön. Näinhän se on, varsinkin jos ei ole itselle sattunut ja tapahtunut.
Kyllä se kuunteleva korva on usein tarpeen vain siihen viereen olemaan läsnä, kunnes joskus helpottaa. Oikea ystävä ehkä jaksaa myös kuunnella samaa ongelmaa sen toisenkin kerran leimaamatta toista tumpeloksi ja ratkaisukyvyttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ehdottomasti tyyppiä Ratkaisija.
En juuri koskaan ole saanut päätöksiini tukea keneltäkään, en vanhemmiltanikaan.
Eivät he ilkeyttään olleet neuvomatta, vaan tietämättömyyttään; eivät vaan osanneet tai uskaltaneet neuvoa.
Siksi, näin arvelen, minusta tulikin tällainen toisten Neuvoja ja Asioiden Ratkaisija, koska minun on pitänyt aina pärjätä itse, päättää itse.Neuvon ja ratkon pitkälti myös työkseni - ja kyllä, usein ihan pyytämättä jakelen ohjeita ja ihmeellistä neuvokkuuttani myös perheelleni ja kavereilleni. Varmaan se on usein ärsyttävääkin.
Mutta toisaalta, usein ystäväni ja jotkut ihan vaan kaveritkin soittavat mulle hädän tullen, että auta, mitä mä teen?
No, minäpä sitten kerron hyvät ja huonot vaihtoehdot - jotta tässä ne nyt olis, tee päätös.
Kannustan joka tapauksessa laittamaan asiat ainakin liikkelle, vaikkei lopullista päätöstä pystyisi heti tekemään.
Olen sen suhteen uskovainen, että pienenkin päämäärän asettaminen ja suunnitelma sinne pääsemiseksi on ainoa keino tulla tyytyväisemmäksi. Suunnitelma voi sitten muuttua reissulla miten paljon tahansa, mutta pitkällistä jahkaamista ja vatvomista en vaan ymmärrä ollenkaan.Salainen toiveeni: kunpa joku neuvoisi joskus minuakin.
Apua, ootkohan sä mun työkaveri.
Hän haluaa koko ajan keskustella kaikesta. Hän haluaa käydä kaikki läpi minun työasiani ja erityisesti hän haluaa käydä läpi omia työasioitaan. Olen juurikin päätellyt, että hän kaipaa neuvoja omaan työhönsä, mutta hän ei kysy niitä, enkä minä taas ala sokkona neuvoa muita, minusta se on tosi epäkohteliasta. En myöskään tarvitse omaan työhöni neuvoja tai brainstormausta. Sitä tehdään muussa foorumissa kuin tämän nimenomaisen työkaverin kanssa.
Olen tosi uupunut tähän tilanteeseen. Samoin tuntuu olevan tämä työkaveri. Kumpikin taitaa kokea, että ei tule nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Itseni. Mutta olen opetellut olemaan neuvomatta. Olen erittäin ratkaisukeskeinen luonteeltani ja sen vuoksi aiemmin oletin, että muutkin ihmiset haluaisivat saada ongelmansa ratkaistua. Iän myötä kuitenkin olen huomannut, että jotkut ihmiset tosiaan haluavat vain puhua ongelmistaan.
Kyllä he varmaan haluavatkin saada ongelmansa ratkaistua, mutta jos se olisi helppoa niin he olisivat todennäköisesti ratkaisseet ne jo.
Ei välttämättä. Osa ihmisistä haluaa vaan valittaa ja olla uhrina. Tämä palvelee heitä enemmän kuin ratkaisuun suuntautuminen.
Tunnen sellaisen joka on vieläkin ärsyttävämpi. Hän alkaa vähättelemään kaikkea kertomaani, yrittää saman tien asettua yläpuolelleni, antaa ymmärtää että olen tyhmä ja teen tyhmiä kysymyksiä ja ratkaisuja.
En avaudu kenellekään. Olen oppinut ettei ketään huvita kuunnella. Ja olen puhunut ammattilaisillekin.
Ehkä se on siinä kun odotan tasa-arvoista keskustelua mutta eihän näille apinoille kelpaa muu kuin selänrapsutushierarkia.
Kerroin kerran ystävälleni miten raskasta putkiremontin tieltä muuttaminen on. Muutaman viikon kuluttua hän kertoi miten oli neuvotellut miehensä kanssa, että voimme perheenä muuttaa heidän olohuoneeseen muutamaksi kuukaudeksi. (voin vain kuvitella miten asiasta ovat riidelleet).
Oli vähän kiukkuinen, kun sanoin että, kuule kyllä me muutetaan hotelliin mielummin.
Alue: Aihe vapaa
En koe oma-aloitteista neuvojaa empaattiseksi, vaan omahyväiseksi besserwisseriksi. Yleensä on niin, että jos ystävä kaipaa neuvoja, niin hän kysyy suoraan, onko sinulla neuvoa tähän asiaan.