Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

Adidas Jaguarit. 80-luvun alkupuolella jokaisella täytyi olla Adidas Jaguar-tossut.

Noin muuten sain kyllä lähes kaiken mitä halusin.

Super Nintendo Entertainment System (SNES)

No, nyt vanhempana voin ottaa menetetyn lapsuuden takaisin pelaamalla emulaattorin avulla SNES-pelejä.

Rakkautta, välittämistä ja kannustusta vanhemmilta.

Tekemistä....

Kettulakkia paksulla kettuhännällä.

Radio-ohjettavan auton monena jouluna joululahjaksi. Edes kerran. Mutta ei, aina joku nukke. En ollut kovin tyttömäinen kiinnostuksen kohteiltani.

Sähköurut 😅

Kissan, ponin, pianon, nukkekodin!

Aikuisena osaan vastata näiden lisäksi että väkivallattoman, turvallisen, ei-riitaisan, savuttoman ja alkoholittoman kodin, rakastavat ja mieleltään terveet vanhemmat.

Fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden. Kannustamista, empatiaa, iloa ja kiitollisuutta lapsista.

Mutta ois se nukkekoti valoilla ollut kyllä parasta ikinä :)

Olin pitkään sairaana ja sairaalassakin. Äiti lupasi nukenvaunut, kun paranen. Paranin kyllä, mutta niitä nukenvaunuja en koskaan saanut. No parasta tietenkin oli se parantuminen, mutta ne vaunut olisi ollut kivat, koska 60-luvulla ei juurikaan kodissani lahjoja jaeltu.

Farkkuhaalarit, jotka serkkukin sai mulle ei ostettu.

Miljoona markkaa.

80cc Motokrossipyörä. Elettiin 80 lukua.Moottoripyörät kiinnosti 

Itse kävin peruskoulut 80 luvulla josta voinee päätellä iän

Sittemmin olen aikuisena hankkinut motokrossipyörän(kin)

Toivoin, että minulla olisi isoveli.

Jostain hämmästyttävästä syystä minulla ei ollut, vaikka toivoin.

Toivoin koiraa monta, monta vuotta ja pettymys oli valtava kun en sitä saanut. Vasta 40 vuotiaana olin siinä tilanteessa, että pystyin ostamaan koiran. Tyttäreni oli silloin saman ikäinen kuin minäkin koiraa toivoessa ja halusi myös koiran. Ja koira tuli vihdoinkin taloon.

Nukkekotia en koskaan saanut. Pitäisköhän mennä ostamaan, että trauma paranisi

Barbien autoa toivoin lahjaksi monena jouluna, mutta en saanut.

Parvisängyn halusin. Ostin sen sitten kun läksin opiskelemaan.

Uudet vaatteet

Piti kulkea joka päivä sisaruksen vanhoissa, serkulta tai joltain sukulaiselta sadulla

Äitini mielestä se riittti

En voinut kertoa että en mene ulos koska häpeän vaatteitani, meillä ei ollut sellaista perhettä missä noin voisi sanoa

Vierailija kirjoitti:

Muoviset pidikkeet suksille jpa sauvoille. Omat sukset/sauvat oli aina sidottu kuminauhalla yhteen ja niiden kantaminen oli hankalaa. Katsoin kateellisina liikuntatunnilla, kun muilla sukset meni siististi pakettiin muovipidikkeiden avulla.

Ostin tänä talvena ensimmäiset sukset aikuisiällä ja todellakin ostin mukaan lisäosana myös ne haaveilemani muovipidikkeet. Hintakin oli vain 2,90€. Piti ihan soittaa siskolle ja ihmetellä miten ei lapsena voitu muutaman euron härpäkkeitä hankkia. Kyllä nyt kulkee sukset helposti mukana :)

Hei mulla oli tämä sama! Yli kilometri matkaa kouluun eka-tokaluokkalaisella ja mukaan annettiin naruilla köytetty suksipaketti, joka levisi ihan koko ajan... Tulin koululle vissiin pari tuntia myöhässä ja itkin koko matkan.

Toinen arkinen esine, jota toivoin, oli lasten hammastahna. Aikuisten tahna poltti suuta, enkä pystynyt sitä ollenkaan käyttämään. No, sain sitten lopulta sen lasten hammastahnan kun olin pitkään anellut ja äitiä taivutellut...

Renault-pikkuauton, jollaisen kaverin isoveli oli ilmeisesti/muistaakseni saanut tuliaisena jostain muusta maasta (suoraan Ranskasta?), koska sitä ei näkynyt missään kaupoissa eikä ollut kenelläkään muulla. Lopulta varastin sen, mikä oli todella typerää, koska olin kitissyt sen perään jo kauan ja minua epäiltiin siten heti ensimmäisenä. Itse varkauden uhri antoi anteeksi, mutta vanhemmat tiedottivat asiasta omille vanhemmilleni ja sain remmiä. (Joka sopisi vastaukseksi käänteiseen kysymykseen: mitä saitte pienenä vaikka ette halunneet?)