Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

Vaihdepyörä, mopo. Käytetyt olisi käyneet.

Toivoin kirpputorilta pehmokoiraa, jolla oli pentuja. En saanut ja muistan tämän edelleen...

Muovisen luurangon.

Sain kumisen.

Vierailija kirjoitti:

Toivottiin vaikka kuinka kauan miesnukkea. Meillä ei ikinä ollut Keniä. Voitteko kuvitella? 

Mä toivoin monena jouluna barbia, en saanut, voitko kuvitella?

Sitten kun lakkasin uskomasta joulupukkiin, tajusin ettei vanhemmilla ole varaa ja lakkasin toivomasta. Seuraavana jouluna sain barbin, oi sitä onnea!

Nukkumatti nukke.

Pianon soitto tunteja, pianon ostin itse.

Babyborn-nukke. Oli liian kallis vanhemmilleni 90-luvulla.

Halusin tavallisia mylittleponyja 80-luvulla, en saanut, mutta sain myöhemmin yhden pinkin matkatuliaisena jolla oli sarvi päässä ja timanttisilmät - en osannut leikkiä sillä versiolla. Lapsena aloin vain parturoida sitä jossain vaiheessa ja tuli liian lyhyt harjas ja häntä. En saanut myös barbeja ja hyvä niin. 

En muista mitään lelua tai muuta tavaraa mitä en olisi saanut. Sain yleensä sen mitä toivoin. Tosin en toivonut usein ja ei koko ajan ostettu sentään. Barbeista pidin paljon ja niitä sain pari vuodessa ja vieläkin ne kaikki tallella. Oli aika köyhä perhe meillä, mutta sain harrastaa ja olen kiitollinen siitä.

Sen sijaan en saanut esim pikkulettejä päähäni joskus 10-vuotiaana. Olisi ollut liian kallista ja äiti mietti etten kuitenkaan pitäisi niitä kauaa ja ottaisin pois jos laitettaisiin. Halusin myös vuonna 2005 ollessani 11 v Ankkarockiin. Olin sellainen rock fani jo pienestä ja tykkäsin musiikista. No eipä vanhemmat oikein ilahtuneet tästä ja en todellakaan päässyt sinne. Olisi ollut vielä pitkä matka ja isäni inhosi ajaa pitkiä matkoja minnekään. Mummuni tosin sanoi, että minun pitäisi päästä sinne. En tiedä sitten ikärajoja tuonne ja olisiko lapsi edes päässyt sinne. Samoin olisin halunnut Negativen keikalle, mutta en koskaan päässyt. Pitäisi joskus vielä johonkin festareille yms päästä.

Rakkautta.

Nuken. En saanut sitä koska se oli tyttöjen lelu ja 1980-luvulla eivät pojat saaneet leikkiä ainakin minun vanhempieni, sukulaisten ja tuttavien mielestä. Tytöt kyllä saivat leikkiä autoilla ja muilla "poikien leluilla" jo silloin.

Faijaa tulemaan takaisin toisen naisen luota.

Ken-nukkea, oli vain lauma barbeja, joten naiset esittivät miesten rooleja leikeissä, hiukset pois ja hameen sijaan housut jalkaan 😄

Nallipyssyn, muovisotilaita ja matchbox kaivurin. Kahta ensimmäistä äitini ei sota-ajan lapsena suostunut ostamaan. Pikkuautojakin olisi saanut olla enemmän.

N54

petshoppeja, baby ponyn, pupun, kaloja, baletti tunteja, marsun, hevosen, kivoja vaatteita, poikaystävän, kissan ja kaikenlaista muuta:)

Lottokoneen.

Ratsastustunneille enkä vaihto-oppilaaksi

En saanut omaa huonetta

kiltti mies 40v kirjoitti:

Nuken. En saanut sitä koska se oli tyttöjen lelu ja 1980-luvulla eivät pojat saaneet leikkiä ainakin minun vanhempieni, sukulaisten ja tuttavien mielestä. Tytöt kyllä saivat leikkiä autoilla ja muilla "poikien leluilla" jo silloin.

Niin ja mitään sotaleluja kuten lelupyssyjä minulla ja kolmella veljelläni ei saanut olla koska isämme oli sotaorpo ja hän ei hyväksynyt mitään sotaluja eikä esimerkiksi leikkiaseita. Hänelle kun oli ollut sen verran kova paikka että hän ei muista mitään isästään koska tämä kaatui sodassa jo kun isä oli vielä vauva minkä takia varsinkin naiset säälivät häntä avoimesti kun hän oli lapsi eikä hän siis pitänyt siitä yhtään.

Anttilan postimyyntikuvastosta mikroskoopin ja sellon, halusin viuluviikariksi.

Häntälakkia en saanut, vieläkin katkera siitä 😄