Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

Mopon, mieluiten monkeyn. En saanut, ostin sitten 17-vuotiaana itse tienaamilla rahoillani auton ja maksoin ajokortinkin.

N56

Turvallisen lapsuuden ja häiriöttömän yöunen. En saanut

Vierailija kirjoitti:

Oman huoneen. Jaoin huoneen koko lapsuuteni kolmen sisarukseni kanssa. Teini-iässä varsinkin joku oma rauha olisi ollut tarpeen. Mielestäni vanhempani olisivat voineet tehdä edes jotain järjestelyjä, jotta olot olisivat olleet siedettävät, mutta ei.

Siis yhdessä huoneessa neljä lasta?? Miten, kerrossängyissä ilmeisesti? Yksityisyydenkaipuisena ihmisenä kuulostaa helvetilliseltä. Miltä tuntui muuttaa omilleen tuollaisesta tilanteesta? 

En saanu pamppua vaikka olisin todella halunnut

Olisin halunnut:

-hääponin (my little pony)

-kampaus- ja meikkipään (ilmankos oon surkea tekemään kampauksia kun ei ollut kampauspäätä jolla harjoitella! 😄)

-siskon

-coolit ja nuorekkaammat vanhemmat, joiden kanssa olisi voinut jutella asioistaan ja jotka eivät olisi joka välissä vain toitottaneet jotain Raamatun lauseita

-että meidän perhe olisi matkustellut enemmän ja myös ulkomailla

kolmipyöräisen olisin halunnut ja jääkiekkopelin, mutta en saanut, Muita härpäkkeitä sain kuitenkin yllin kyllin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mitä koskaan toivoinkin, sain siitä halpakopion, en koskaan sitä oikeeta. Sama kuin ei olis saanut lainkaan.

Eihän lapsi pysty edes tunnistamaan mikä on merkkituote, ja mikä sama tuote mutta ilman kuuluisaa merkkiä? Vai puhutaanko tässä nyt teinistä joka haluaa Gucci laukun?

Barbielle talon ja auton. Rakenneltiin sitten joku oma hökkeli sille.

semmosta kävelevää koirapehmolelua

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut:

-hääponin (my little pony)

-kampaus- ja meikkipään (ilmankos oon surkea tekemään kampauksia kun ei ollut kampauspäätä jolla harjoitella! 😄)

-siskon

-coolit ja nuorekkaammat vanhemmat, joiden kanssa olisi voinut jutella asioistaan ja jotka eivät olisi joka välissä vain toitottaneet jotain Raamatun lauseita

-että meidän perhe olisi matkustellut enemmän ja myös ulkomailla

Apua, tuo on muuten ihan kauheeta kun on yltiöuskonnolliset vanhemmat. Muutamalla tutulla on ja he eivät ole kovin läheisissä väleissä vanhempiensa kanssa. Itsekin olen uskossa, mutta ei tulisi mieleenkään tuputtaa Raamattua jatkuvalla syötöllä muille ihmisille. Kukin uskokoon mihin uskoo.

Olin aika hemmoteltu ainoa lapsi, mutta silti jotain jäi saamatta...

Sisarukset. Ei tullut vaikka kuinka pyysin.

Poni. Ei tullut jostain kumman syystä tätäkään. Pitkällisen kinuamisen, ja vaatimusten alentamisen koko ajan pienempään lemmikkiin jälkeen, tuli kani 🤣

Rullaluistimet, koska niillä tulee vahinko.

Samasta syystä myöhemmin kiellettiin skootteri. Kostoksi roikuin polkupyörällä skootteria ajavan kaverin olkapäässä, siinähän sitä vahinkoa ei toki tule 😅

Mini disc soitin. Muistaako joku näitä? Oli uusinta uutta ja vanhempien mielestä turha. Oikeassa olivat.

Isosisarusta toivoin usein itselleni vaikka adoption kautta, mulla oli "vain" kaksi pienempää. Ajattelin, että sellaisesta olisi paljon apua esim. koulumaailmassa ja sellaisen kanssa olisi "siistii". Lisäksi olisin tahtonut voida ärsyttää jotain samalla tavalla ja yhtä oikeutetusti kuin pienemmät välillä ärsyttivät minua. Toki sellainen olisi varmasti rakas jos olisi olemassa, mutta vanhimpana on oikeastaan aika kivaa. Vasta myöhemmin olen oman esikoisen käytöksestä huomannut, että vanhin lapsi voi yrittää olla aika tyranni... mutta olisihan se kiva tietysti jos olisi sellainen itseä vanhempi vastuullinen sisko tai veli. Isosisaruksista on yleensä enemmän tukea elämässä, pienemmät eivät ainakaan meillä siihen rooliin sovi. Mutta iloa on niistäkin ja ovat hirmu rakkaita.

Heavy-älppäreitä. Uskovainen isukki näki aitassani kuvia Ozzysta ja Motörheadin pojista ja menetti järkensä. Vietti piruparka viimeiset hyvät vuotensa niksulassa, mistä äitimuori vieläkin syyttää minua.

Edes jonkun soittimen, kun olin musikaalinen ja innokas laulaja.  Yritin keksiä sitten itse säestysvälineitä. Vasta 12-vuotiaana sain koulusta lainasoittimen, mutta sillä ei olisi saanut edes harjoitella, kun se häiritsi äitiäni. Niinpä soittotaitoni jäi keskinkertaiseksi, ja vasta aikuisiällä pystyin jatkamaan tätä harrastusta.

Olisin halunnut nukkekodin, mutta sitä en koskaan saanut. Siskoni sai kyllä sellaisen, ja sukulaisenkin nukkekoti päätyi serkuilleni. 

Ilmakiväärin no hyvä että en saanut olisi varmasti koitunut hankaluuksia kun oulunkylässä rivitalossa silloin asuttiin.

Hattaran. Turhaa ja pahaa sokerihöttöä, joten sellaiseen ei rahoja tuhlattu. Tottahan tuo on, mutta harmitti silti.

Sitten noin 10-vuotiaana päätin omilla rahoillani ostaa hattaran ja kuinkas kävikään... Ostin hattaran tivolista keskustasta, ja päätin pyöräillä ensin pari kilometriä kotiin ja nauttia hattarani rauhassa kotona. No, pari kilsaa kun pyöräilee tahmean sokeripilven kanssa kesäiltana, niin perille päästessä hattaraa peittää ihana ötökkäkuorrutus. Roskiin meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mitä koskaan toivoinkin, sain siitä halpakopion, en koskaan sitä oikeeta. Sama kuin ei olis saanut lainkaan.

Eihän lapsi pysty edes tunnistamaan mikä on merkkituote, ja mikä sama tuote mutta ilman kuuluisaa merkkiä? Vai puhutaanko tässä nyt teinistä joka haluaa Gucci laukun?

Kyllä lapsikin erottaa Barbien, Babyborn-nuken, MyLittle Ponyn, jne halpakopioista

Toppatakkia ei saatu. Äitipuoli teetti meillä lankamattoa sängyn viereen ja se sitten tuli jouluna. Pettymys oli suuri.

Äidin halusin. Sitä mulla ei koskaan ollu.

Toinen mitä halusin oli raitis isä, sitäkään mulla ei koskaan ollu.

Minisukset ja uimapatja.