Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

rummut. Tarjottiin vain bongorumpuja. Ei ihan sama asia..

Rubiinin 6-vuotiaana. Jännä ettei järjestynyt.... Olin niin lumoissani siitä kimaltelevasta punaisuudesta, mitä kuvissa näin.

Toinen oli yksi tosi kaunis paperinukke - kaupassa oli kaksi erilaista. Toinen ei mun mielestä ollut yhtään nätti. Ekalla käynnillä en saanut. Tokalla se kaunis oli myyty loppuun, vain väärä oli jäljellä ja sitten olisinkin saanut sen. En halunnut enää. Ei unohdu... :)

Olisin halunnut lapsena oppia ratsastamaan poneilla ja toivoin monena vuonna alkeiskurssia. En saanut. Enkä mitään muutakaan harrastusta joka ei ollut ilmainen.

Korjasin asian kolmekymppisenä ja ratsastin parikymmentä vuotta. Tosin hevosilla, koska ponit eivät oikein sen ikäisille enää koon puolesta riittäneet.

Leikkimökin. Asuttiin kerrostalossa, niin ei ollut pihaa, johon rakentaa mitään mökkiä. Voi sitä kaihoisaa kateutta kun joillain kavereilla oli. Ihan sama kuinka hiekkainen ja sotkuinen. Leikkimökit oli niin ihania. 

Nukkekotia. Vois ehkä joskus eläkkeellä aloittaa nukkekotiharrastuksen.

Jouluna toivoin ystäväkirjaa. En saanut, mutta siskoni sai todella kauniin sinisen ystäväkirjan lahjaksi, mikä oli lempivärini ja hänellä oli jo ystäväkirja. Muistan vieläkin pettymyksen ja epäoikeudenmukaisuuden tunteen. Sisko vielä lisäsi suolaa haavoille ja näytti kahta kirjassa olevaa tyttöä ja sanoi pitkähiuksisen olevan hän ja osoitti toista rumempaa tyttöä ja kertoi ruman tytön olevan minä. Kuvassa oli myös 2 pientä koiraa.

Pienempänä toivoin monta vuotta sellaista pientä puurasia, mistä oli pompannut sellainen vieterin päässä oleva pelle, kun kannen aukaisee! Luulen, että äiti yritti etsiäkin, mutta ei löytänyt, ainakaan tarpeeksi edullista. Lisäksi toivoin isoa Appe apina pehmoa, sain kyllä ihan sellaisen pienen, ihan ok sekin. Ja ai niin, oikeaa Barbieta en saanut koskaan, vaan niitä halavatun Daisy-nukkeja..

Teininä toivoin Fjällrävenin reppua ja Suomen Joutsenen untuvatakkia (80-luvulla siis). En saanut, olivat liian kalliita.

Heliumpalloa vappuna. 😓

Sellaisen kodin, missä ei olisi tarvinnut pelätä isän raivonpuuskia ja väkivaltaa äitiä kohtaan. Me lapset elimme jatkuvassa pelossa ja joskus oli lähdettävä karkuun metsään. Fyysistä väkivaltaa emme sentään kokeneet, vain äiti.

Vihasin ja vihasin.

Ikä on antanut minulle armoa, isä oli viisi vuotta sodassa eikä sotamiehet saaneet minkäänlaista jälkihoitoa. Eipä ollut kriisiryhmiä.

Eikä sodan traumoja käsitelty. Ja ne vaikuttivat seuraavaankin polveen.

 että olisi ollut äiti

Nukkekoti, muumitalo ja barbinauton

Junaradan ja tekniikkalegoja. Kenellekään ei tullut mieleen, että tyttö voisi olla niistä kiinnostunut. Myöhemmin sain kuulla, että vanhempien serkkujeni perhe oli nakannut junaradan roskiin, kun lapset kasvoivat. Serkkujen vanhemmat olivat kummejani, jotka kyllä ostivat minulle nukkeja. Olisin niin paljon mieluummin ottanut sen junaradan.

Vierailija kirjoitti:

Nuken, mutta en saanut koska 1980-luvulla oli ilmeisesti vielä melko yleisesti sellainen käsitys, että pojat eivät leiki nukeilla.

Tuttavamiehen poikalapsi on innostunut mm. nukeista. Jotenkin on ollut ihanaa seurata, kun hän leikkii poikansa kanssa nukeilla vailla mitään tuomitsevuutta ja ahtaiden roolien tuputtamista. Onneksi maailma muuttuu.

Kissan olisin halunnut.

Ihan sama mitä halusin, sain haluta mitä vaan. En saanut mitään toivomusteni mukaista.

Vierailija kirjoitti:

 että olisi ollut äiti

Että olisi ollut rakastava äiti.

Vierailija kirjoitti:

Kissan olisin halunnut.

Niin minäkin. Nyt on ihanaa olla aikuinen, mulla on 7 ihanaa kissaa :D

Vaatteita, mutta saamatta jäi koska köyhäinavustukset riitti hädin tuskin kaikkein tärkeimpään eli alkoholiin.

Partiolaiseksi.

Ei käynyt.

Enkä ymmärrä miksi.

Käyttäjä42743 kirjoitti:

Ihan sama mitä halusin, sain haluta mitä vaan. En saanut mitään toivomusteni mukaista.

Sama täällä. Halusin pienenä luistimet, edes käytetyt, niin vastaus oli vanhemmilta "aina sitä haluta saa, mutta eri asia saako". Mutta tosiaan, siihen viinaan löytyi kummasti aina rahaa. Mieheni ensimmäinen lahja minulle oli... ihan uudet luistimet :), ja kyllä niitä on käytetty.