Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

Plua. Teininä. En koskaan saanut.

Lapsena halusin kovasti sisarusta, siskon tai veljen. 

Onneksi en saanut koska minun hoidettavaksi olisi tullut hänkin. Päädyin hoitamaan vanhempiani, lähinnä äitiä. On siis joskus hyvä, ettei saa mitä haluaa.

Rakkautta ja hyväksyntää. Sain osakseni huonoa kohtelua joka johtui isoäitini valheesta, jonka sepitti isälleni. Miten hän on voinutkin olla niin kypsymätön ja ilkeä ihminen.

Päästä pianotunneille. 

Ekalla luokalla halusin Elinan kaveria Idaa, muutama luokkaa ylöspäin halusin Tarua ja yläasteella 7. luokalla yhtä tuntematonta 9 luokkalaista, joka oli yli päätä mua pidempi.

olla supersankari ja lisäksi halusin pystyä tuomaan unista tavaroita valvemaailmaan.

Pikkusisarusta en ruinaamisesta huolimatta saanut. En myöskään kilpikonnaa ja hevosta. 

En saanut mitään kivoja harrastuksia. Asuttiin maalla eikä kukaan halunnut/jaksanut viedä mihinkään. Joten luin sitten hirveästi kirjoja ja mulla oli kirjekavereita.

Vierailija kirjoitti:

Toivottiin vaikka kuinka kauan miesnukkea. Meillä ei ikinä ollut Keniä. Voitteko kuvitella? 

Sama täällä. Naispuolisia barbeja oli vaikka kuinka, rumin joutui aina Kenin rooliin.

Paljon satukirjoja, kiiltokuvia, paperinukkeja. Olisin varmaan saanut, mutta en pyytänyt.

Heh, minä halusin kangaspuut. Ostin ne sitten joululahjaksi itselleni tänä vuonna (siis oikeat, ei lasten).

Onneksi aikuisena voi itse hankkia ne jutut joita ei lapsena saanut. :)

Koiran. Ostin sitten itselleni 30 v lahjaksi ensimmäisen.

Halusin pianon ja halusin, että muuttaisimme ihmisten ilmoille maaseudulta metsän keskeltä.

Aikuisena ostin pianon ja muutin kaupunkiin.

Alkoholittoman joulun, pappa oli viikkokausia jo ennen joulua sahtipäissään ja me lapset pelkäsimme aina joulua. Ja pappaa. Pappa ja mummo asuivat meillä.

Osallistua harrastustoimintaan.  Mihinkään ei päässyt.

Kissan ja pianon. Kumpaakaan en saanut.

Kissa on nyt mahdollinen ensimmäistä kertaa elämässä kun en asu enää vuokralla jonne lemmikit eivät ole sallittuja. Pitänee tarttua tilaisuuteen hommata pari kisua loppuelämän kaveriksi.

Vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Harrastusta. Olisin halunnut jonkun musiikki/soittoharrastuksen, mutta pyyntöni evättiin aina perusteilla "et kuitenkaan jaksa harjoitella". Ja tämä siis ilman mitään kokeiluja tai aiempaa kokemusta. Kiitos vaan mahdollisuudesta, älkää vaan antako lapsen ikinä kokeilla mitään :D

Kohtalotoveri täällä, tosin syyksi aina sanottiin, ettei ole rahaa. Isäpuolen viinoihin löytyi rahaa joka viikonloppu. 

Oman ponin. Olin verisesti loukkaantunut vanhemmilleni kun en saanut omaa ponia.

Koska sitä ei olisi voinut pitää meillä kotona, päätin että se voi asua mummolassa 50km päässä, jossa minä sitten kävisin välillä vähän ratsastelemassa ja hoitelemassa. Ei tullut mieleenkään, että tämä järjestely ei ehkä olisikaan sopinut mummolle ja papalle :D

Semmoista sähköjunarataa. Toivoin sitä monta vuotta, mutta olivat kai niin kalliita ettei vanhemmat raaskineet ostaa.