Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samantapainen tilanne, joskin ilmenee niin että mummo ostaa valtavan isoja leluja lapselle kysymättä. Ja monta. Kaksivuotias sai lasten höyläpenkin, ison keinuhevosen, sisäkäyttöön tehdyn polkuauton ja useamman aivan valtavan pehmolelun, isoimman mitä kaupasta saa, tiedättehän näitä melkein 150cm pitkiä nalleja ja vastaavia. Asumme kerrostalokaksiossa. Mihin täällä mahtuu höyläpenkki? Tai polkuauto? Ei mihinkään. Kun sanottiin että kiitos mutta ei voida ottaa koska ei vain mahdu minnekään, niin loukkaantui verisesti. Yritin sovitella ja pyysin näyttämään mihin täällä höyläpenkki mahtuisi, niin paineli ovet paukkuen ulos.
Näihin liittyy joku sellainen logiikka "no kun mä aattelin, että tää mahtuisi teille tosi hyvin!" ja että ikään kuin tämän ajatuksen voimalla ilmestyisi erillinen lasten leikkihuone mihin tuon kaiken saisi mahdutettua.
Meillekin on kannettu jos vaikka mitä ja sen jälkeen tultu arvostelemaan, kun meillä on niin sotkuista tai siis paljon tavaraa. Niinpä niin. Meillä on 20 m2 pienempi asunto ja tuplasti enemmän asukkaita kuin antajalla. Kumma juttu, että meillä on suhteessa paljon enemmän tavaraa, eikä se vaan mahdu tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi tietää, mikä olisi tunnereaktio jos kyseessä on oma äiti? Epäilenpä, että toiminta sujahtaisi ihan normaalin arjen piiriin ja iloittaisiin vahvasta tukiverkosta.
Minä kerroin jo että meillä häirikkömummo on minun äitini, ja näissä ketjuissa kerrotaan ihan tasapuolisesti myös rajattomista äidin vanhemmista.
Omalle äidille voi sanoa napakastikin, eivätkä välit katkea. En käsitä, mikseivät miesten äidit tajua asemaansa. Miten heistä yhtäkkiä lapsen myötä tulisi tasavertaisia naisen vanhempien kanssa?? Kyllä mä äidilleni sanoin aina ihan suoraan, mitä tarvitsee ostaa ja mitä ei. Anoppi sen sijaan roudaa kirppareilta kaikkea paskaa kyselemättä. Mies on monesti kieltänyt, ei auta. Mä olen nykyisin kieltäytynyt ottamasta vastaan sitä rojua.
Meillä tämä loppui vasta siihen, kun sanoin, että jos kerrankin vielä jotain sopimatta ja ilman lupaa tuot, niin lentää suoraan roskiin. Ei uskonut ja toi, kassissa oli varmaan kolmella sadalla vaatteita ja muuta. Kuvasin videolle kun heitin kaikki ne koskemattomina roskiin ja lähetin videon saatesanoilla, että älä koskaan enää tuo ilman lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi tietää, mikä olisi tunnereaktio jos kyseessä on oma äiti? Epäilenpä, että toiminta sujahtaisi ihan normaalin arjen piiriin ja iloittaisiin vahvasta tukiverkosta.
Minä kerroin jo että meillä häirikkömummo on minun äitini, ja näissä ketjuissa kerrotaan ihan tasapuolisesti myös rajattomista äidin vanhemmista.
Omalle äidille voi sanoa napakastikin, eivätkä välit katkea. En käsitä, mikseivät miesten äidit tajua asemaansa. Miten heistä yhtäkkiä lapsen myötä tulisi tasavertaisia naisen vanhempien kanssa?? Kyllä mä äidilleni sanoin aina ihan suoraan, mitä tarvitsee ostaa ja mitä ei. Anoppi sen sijaan roudaa kirppareilta kaikkea paskaa kyselemättä. Mies on monesti kieltänyt, ei auta. Mä olen nykyisin kieltäytynyt ottamasta vastaan sitä rojua.
Ei häirikkömummoille voi. Siitä käynnistyy se mielipaha ja riehuminen aina, jos "ei arvosteta kun hän pelkkää hyvää" jne.
Se on aivan sama kenen sukulainen se rajaton on. Rajattomuus siinä se perusongelma on, että mennään toisen perheeseen toteuttamaan omia tarpeitaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko joillakin äideillä todella niin huono itsetunto, että kokevat mummon hankinnat oman arvovaltansa kaappausyrityksinä? Ihan uskomaton ajatuskuvio.
”Nyt se kehtasi ostaa lapsenlapselleen viininpunaiset kurahousut ja koossa 92!”(olisi pitänyt olla punaiset koska se on lapsen äidin lempiväri ja koonkin 86!). ”Nyt se selvästi siis yrittää vallata nurkkia ja horjuttaa minun äitiyttäni!”Miksi edes mietitte mitään tuollaista! Koittakaa nyt päästä noista harhaisista peloistanne! Eihän ne mummon hankinnat ja teot teidän roolianne minimoi tai teidän nurkkianne valtaa! Voi luoja mitä valkoroskalogiikkaa!
Mistähän ihmeestä sinä nyt puhut?
Meille on tullut koon 140 vaatteita kun lapsi on 62-senttinen.
Tai ostettu väkisin koon 26 kengät, kun lapsen kengännumero on 32.
Kyse ei ole mistään yhden koon heitosta ylöspäin tai väärästä väristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko joillakin äideillä todella niin huono itsetunto, että kokevat mummon hankinnat oman arvovaltansa kaappausyrityksinä? Ihan uskomaton ajatuskuvio.
”Nyt se kehtasi ostaa lapsenlapselleen viininpunaiset kurahousut ja koossa 92!”(olisi pitänyt olla punaiset koska se on lapsen äidin lempiväri ja koonkin 86!). ”Nyt se selvästi siis yrittää vallata nurkkia ja horjuttaa minun äitiyttäni!”Miksi edes mietitte mitään tuollaista! Koittakaa nyt päästä noista harhaisista peloistanne! Eihän ne mummon hankinnat ja teot teidän roolianne minimoi tai teidän nurkkianne valtaa! Voi luoja mitä valkoroskalogiikkaa!
Jos mummo tunkee tekemään asioita jotka kuuluu äidille (eikä niistä voi erehtyä), kyse on nimenomaan vallankäytöstä ja hallinnasta.
Jo sekin että väkisin antaa lahjana senvärisiä juttuja joita tietää toisen inhoavan on ihan silkkaa sitä itseänsä, vallankäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joillakin äideillä todella niin huono itsetunto, että kokevat mummon hankinnat oman arvovaltansa kaappausyrityksinä? Ihan uskomaton ajatuskuvio.
”Nyt se kehtasi ostaa lapsenlapselleen viininpunaiset kurahousut ja koossa 92!”(olisi pitänyt olla punaiset koska se on lapsen äidin lempiväri ja koonkin 86!). ”Nyt se selvästi siis yrittää vallata nurkkia ja horjuttaa minun äitiyttäni!”Miksi edes mietitte mitään tuollaista! Koittakaa nyt päästä noista harhaisista peloistanne! Eihän ne mummon hankinnat ja teot teidän roolianne minimoi tai teidän nurkkianne valtaa! Voi luoja mitä valkoroskalogiikkaa!
Mistähän ihmeestä sinä nyt puhut?
Meille on tullut koon 140 vaatteita kun lapsi on 62-senttinen.
Tai ostettu väkisin koon 26 kengät, kun lapsen kengännumero on 32.
Kyse ei ole mistään yhden koon heitosta ylöspäin tai väärästä väristä.
Älä ruoki trollia. Ei se yritä edes ymmärtää. Yrittää vaan kääntää muiden syyksi tämän "no mitä väliä, jos se heittää yhdellä koolla ylöspäin tai pienellä sävyerolla", kun ei sellaisesta nyt suunnattomasti haittaakaan ole. On se silti kumma, jos on pyydetty koon 86 cm punaiset kurahousut ja tulee 92 cm viininpunaiset kurahousut, vaikka kaupassa oli ollut punaisiakin koossa 86 cm. Antajan tahallinen vika, ei saajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä nokittelu?
Tämä on minun lapseni, minun kotini ja minun asiani. Ei tämä pyöri äitini ympärillä, vaikka hän kuinka niin kuvittelee.
MIKSI minun pitäiis täällä alkaa pyöriä mummon tarpeiden ja mielihalujen ympärillä? Sano yksikni syy.
”Minun, minun, minun, minun…”
Voi kuinka aggressiiviselta ja suorastaan surullisen egoistiselta tuokin viestisi vaikuttaa. Tässähän kuitenkin pitäisi ottaa se lapsikin huomioon, sinä kun et ole enää päähenkilö tässä kuviossa.
Meillä ei ole tuollaista, mutta ymmärrän ap:ta erittäin hyvin. Olen itse saanut ainokaiseni vasta kypsemmällä iällä tehtyäni jo pitkään uraa ja saavutettuani hyvän tulotason. Eli minulla on ollut aina erittäin hyvin varaa ostaa lapselle parasta ja laadukkainta mitä markkinoilta saa. 220€ talvihaalari on oikeasti merkittävästi parempi toiminnallisilta ominaisuuksiltaan kuin 70€ haalari. Ja koska minulla on hyvin varaa ostaa se oikeasti hyvä, jossa lapsi pysyy lämpimänä mutta ei hikoile, niin en todellakaan halua nurkkiin pyörimään näitä huonommin toimivia. En tarkoita pröystäillä rahalla, meillä ei törsätä merkkivaatteisiin ulkonäön takia eikä yhtään ”gugguun” vaatetta ole hankittu. Kyse on siitä että haluan lapselleni oikeasti hyvät kamppeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joillakin äideillä todella niin huono itsetunto, että kokevat mummon hankinnat oman arvovaltansa kaappausyrityksinä? Ihan uskomaton ajatuskuvio.
”Nyt se kehtasi ostaa lapsenlapselleen viininpunaiset kurahousut ja koossa 92!”(olisi pitänyt olla punaiset koska se on lapsen äidin lempiväri ja koonkin 86!). ”Nyt se selvästi siis yrittää vallata nurkkia ja horjuttaa minun äitiyttäni!”Miksi edes mietitte mitään tuollaista! Koittakaa nyt päästä noista harhaisista peloistanne! Eihän ne mummon hankinnat ja teot teidän roolianne minimoi tai teidän nurkkianne valtaa! Voi luoja mitä valkoroskalogiikkaa!
Mistähän ihmeestä sinä nyt puhut?
Meille on tullut koon 140 vaatteita kun lapsi on 62-senttinen.
Tai ostettu väkisin koon 26 kengät, kun lapsen kengännumero on 32.
Kyse ei ole mistään yhden koon heitosta ylöspäin tai väärästä väristä.
Jep. Tai jos lapsella on nyt käytössä koon 86 kurahousut, niin sitten ostetaan kysymättä toiset koon 86 kurahousut. Ihan hirveästi oli iloa ja apua, kiitos vaan. Se 92 olisikin oikeastikin ollut kiva juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nokittelu?
Tämä on minun lapseni, minun kotini ja minun asiani. Ei tämä pyöri äitini ympärillä, vaikka hän kuinka niin kuvittelee.
MIKSI minun pitäiis täällä alkaa pyöriä mummon tarpeiden ja mielihalujen ympärillä? Sano yksikni syy.
”Minun, minun, minun, minun…”
Voi kuinka aggressiiviselta ja suorastaan surullisen egoistiselta tuokin viestisi vaikuttaa. Tässähän kuitenkin pitäisi ottaa se lapsikin huomioon, sinä kun et ole enää päähenkilö tässä kuviossa.
Niin. MINUN. Ei mummon.
Eikä se rajaton mummo lasta ajattele, vaan se lapsi on hänelle pelkkä väline omien tarpeiden tyydyttämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nokittelu?
Tämä on minun lapseni, minun kotini ja minun asiani. Ei tämä pyöri äitini ympärillä, vaikka hän kuinka niin kuvittelee.
MIKSI minun pitäiis täällä alkaa pyöriä mummon tarpeiden ja mielihalujen ympärillä? Sano yksikni syy.
”Minun, minun, minun, minun…”
Voi kuinka aggressiiviselta ja suorastaan surullisen egoistiselta tuokin viestisi vaikuttaa. Tässähän kuitenkin pitäisi ottaa se lapsikin huomioon, sinä kun et ole enää päähenkilö tässä kuviossa.
Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta jakaa elämäänsä, kotiaan, lapsiaan tms. vaan niistä on oikeus nauttia ihan itse, haluamallaan tavalla. On velvollisuuskin nauttia, ettei sitten itse muutu kotkaksi, joka tunkee lapsensa kotiin häiriköimään.
Vierailija kirjoitti:
Onko joillakin äideillä todella niin huono itsetunto, että kokevat mummon hankinnat oman arvovaltansa kaappausyrityksinä? Ihan uskomaton ajatuskuvio.
”Nyt se kehtasi ostaa lapsenlapselleen viininpunaiset kurahousut ja koossa 92!”(olisi pitänyt olla punaiset koska se on lapsen äidin lempiväri ja koonkin 86!). ”Nyt se selvästi siis yrittää vallata nurkkia ja horjuttaa minun äitiyttäni!”Miksi edes mietitte mitään tuollaista! Koittakaa nyt päästä noista harhaisista peloistanne! Eihän ne mummon hankinnat ja teot teidän roolianne minimoi tai teidän nurkkianne valtaa! Voi luoja mitä valkoroskalogiikkaa!
Näissä tapauksissa ei nyt taida olla kyse yksittäisistä housuista vaan jatkuvasta "valtauksesta". Roudataan kasoittain itse ostettuja tavaroita toisten kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähettäkää tänne yksi tuollainen mummo! Tarvetta olisi!
Vierailija kirjoitti:
Lähettäkää tänne yksi tuollainen mummo! Tarvetta olisi!
Täältä saat. Laitapa osoite. Palautusoikeutta ei ole.
Hieman vastaavaa ilmennyt. Kyseinen mummo on yksinäinen ja elänyt aina omille nyt jo aikuisille lapsilleen, elänyt lasten kautta siis. Ei ole oikein mitään omaa elämässään ja yrittää siksi koko ajan osallistua kahden nyt jo aikuisen lapsensa arkeen mm. hankkimalla kaikenlaista sisustuskrääsää ei itselleen vaan lapsilleen, lapsenlapselle koko ajan vaatteita, leluja, huonekaluja jne. Haluaa tuntea itsensä keskipisteeksi, jonka kautta muut eläisi vaikka siis itse elää muiden kautta. Surullista ja todella rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nokittelu?
Tämä on minun lapseni, minun kotini ja minun asiani. Ei tämä pyöri äitini ympärillä, vaikka hän kuinka niin kuvittelee.
MIKSI minun pitäiis täällä alkaa pyöriä mummon tarpeiden ja mielihalujen ympärillä? Sano yksikni syy.
”Minun, minun, minun, minun…”
Voi kuinka aggressiiviselta ja suorastaan surullisen egoistiselta tuokin viestisi vaikuttaa. Tässähän kuitenkin pitäisi ottaa se lapsikin huomioon, sinä kun et ole enää päähenkilö tässä kuviossa.Niin. MINUN. Ei mummon.
Eikä se rajaton mummo lasta ajattele, vaan se lapsi on hänelle pelkkä väline omien tarpeiden tyydyttämiseen.
Minä olen joutunut puolustautumaan jopa noin. "Tämä on meidän koti, ei sinun."
Sen sanominen oli suorastaan pelottavaa, koska ymmärsin samalla, että ylitän nyt jonkun mummon (äitini) asettaman rajan. Hänen mielestään minun perheeni koti on myös hänen ja hänellä on mielestään oikeus käyttäytyä kuten itse tahtoo.
Ei näitä voi ymmärtää, ellei ole kokemusta. Oli hämmentävää tajuta täällä palstalla, että minä en ole ainoa, jolla on tällaisia ongelmia äitinsä kanssa. Nämä ovat niin uskomattomia, että ei niitä tavikset tajua, kuten taas tästäkin keskustelusta näkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nokittelu?
Tämä on minun lapseni, minun kotini ja minun asiani. Ei tämä pyöri äitini ympärillä, vaikka hän kuinka niin kuvittelee.
MIKSI minun pitäiis täällä alkaa pyöriä mummon tarpeiden ja mielihalujen ympärillä? Sano yksikni syy.
”Minun, minun, minun, minun…”
Voi kuinka aggressiiviselta ja suorastaan surullisen egoistiselta tuokin viestisi vaikuttaa. Tässähän kuitenkin pitäisi ottaa se lapsikin huomioon, sinä kun et ole enää päähenkilö tässä kuviossa.Niin. MINUN. Ei mummon.
Eikä se rajaton mummo lasta ajattele, vaan se lapsi on hänelle pelkkä väline omien tarpeiden tyydyttämiseen.
Minä olen joutunut puolustautumaan jopa noin. "Tämä on meidän koti, ei sinun."
Sen sanominen oli suorastaan pelottavaa, koska ymmärsin samalla, että ylitän nyt jonkun mummon (äitini) asettaman rajan. Hänen mielestään minun perheeni koti on myös hänen ja hänellä on mielestään oikeus käyttäytyä kuten itse tahtoo.
Ei näitä voi ymmärtää, ellei ole kokemusta. Oli hämmentävää tajuta täällä palstalla, että minä en ole ainoa, jolla on tällaisia ongelmia äitinsä kanssa. Nämä ovat niin uskomattomia, että ei niitä tavikset tajua, kuten taas tästäkin keskustelusta näkee.
Sama. Olen joutunut sanomaan ääneen selkeästi, että tämä on minun kotini, minun perheeni, minun lapseni.
Ja siihen tietenkin sitten se vanha virsi, miten hän pelkkää hyvää ja miten minä olenkin taas itsekäs jne.
Olen aina kuulemma "itsekäs", jos minulla on jotain omaa ja jos olen itse ponnistellut ja saavuttanut jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska minä haluan itse leipoa sen synttärikakun. Se on minun lapseni ja tämä on minulle tärkeä juttu. Mummo ei nimenomaan voinut tehdä mitään muuta, vaan hänen olisi pitänyt saada leipoa/ostaa se the kakku, koska "hän tietää MISTÄ LAPSI OIKEASTI PITÄÄ". Näillä sanoilla.
Olisi leiponut minulle aikoinaan, eikä nyt tunkisi tänne leipomaan. Minulla ei ollut yhden yksiä synttäreitä, mutta en ala paikkaamaan sitä nyt, vaan se mummon tilaisuus meni jo!
Mummo ei osaa ostaa oikeanlaisia kevät kenkiä, vaan me joudumme ostamaan ne oikeanlaiset joka tapauksessa. Kämppä täynnä muovikenkiä jotka ei mahdu jalkaan.
Eli tässä on siis lopulta kyse sinun katkeruudestasi äitiäsi ja lapsuuttasi kohtaan? Kun ei se äitisi leiponut aikoinaan sinullekaan, nyt on turha enää vaivautua?
Jospa se äitisi nyt mummona haluaa yrittää korjata edes osan niistä virheistään jotka alitajuisesti tai tietoisesti ymmärtää aikoinaan tehneensä?Olisko sinun fiksumpana ihmisenä aika vihdoinkin katkaista tuo typerä nokittelu? Nythän sinä meinaan häärit huomaamattasi sen kapellimestarina ja jatkat tökeryyden kierrettä. Esim. käänteispsykologia voisi toimia. Anna mummon häärätä aikansa, kyllä se varmaan ekojen juhlien jälkeen ”rauhoittuu”. Tai anna tuoda niitä muovikenkiä, kiität kovasti ja annat mummon lillua hetken erinomaisuudessaan. Nauraahan tuolle pitää, mutta ei tietenkään mummon läsnäollessa! Ostat kuitenkin ne kunnotkin kengät itse!
Ei lapsenlapsi ole mikään terapialelu, jonka avulla mummu saa paikkailla omia virheitään.
Ja nuo turhat tavarat. Ne ei naurata yhtään, kun niitä alkaa ollaa joka nurkka täynnä.
Alue: Aihe vapaa
AP postauksessa EI ole kyse siitä että perhe tarvitsee jotain, ja isovanhempi toteuttaa tämän tarpeen koska haluaa auttaa. Postauksessa ON kyse siitä että isovanhempi kävelee lastensa yli pitämättä näitä päätöskykyisinä aikuisina jotka saattais jopa itse osata ajatella ja tuntea sen oman vauvansa niin että mitä tarvitsee.
Ymmärrän AP tosi hyvin, meillekin ensimmäinen lapsi tulossa eli ne mitä nyt valitaan on ne mitä käytetään mahdollisten tulevien lasten kanssa, ja halutaan miettiä just sänky tarkkaan (jatkettava? sivuvaunu? pyörällinen vai ei?) sen mukaan miten sitä käytetään, rattaat sen mukaan millaisella alustalla ja missä tilanteissa sitä tarvitaan ja mahtuuko meidän autoon taitettuna, turvaistuin suositusten mukaan JA pitää olla yhteensopiva rattaiden rungon kanssa. En todellakaan halua että joku ostaa "mitä vaan" kun ei itse tule niitä asioita käyttämään ja sit me tuskaillaan huonosti mahtuvan/liikuteltavan sängyn kanssa tai joka helvetin päivä ärsyttää lähteä vaunulenkille kun on paskat renkaat mukulakivelle ja lapsen saaminen istuimeen on raskasta mun pitkälle miehelle kun on matalammat kun olis itse haluttu.
On törkeetä lähteä toteuttamaan jotain omia vauvafantasioita hankkimalla toisten koti täyteen tavaraa pyytämättä ja yllättäen. Välittävä ja lastaan/sen puolisoa kunnioittava isovanhempi kysyy mitä tarvitsette, ja avustaa sen hankkimisessa sen sijaan että kuvittelee tietävänsä mikä on universaalisti just se maailman paras juttu. Ei me eletä samanlaista elämää kun kummankaan vanhemmat eikä edes samanlaisessa ympäristössä (mikä just vaikuttaa noihin rattaisiin) niin ei se mikä heille on paras ole meille todellakaan lähellekään.