Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Ei vaatteiden osto lapsenlapselle tarkoita, että yrittää omia lapsen. Olisin ollut iloinen, jos kalliita haalareita tai kenkiä olisi jotkut ostaneet aikanaan. Itse ostimme ja käytettyinä annoin kummitytölle, olivat hyväkuntoisia kaikki mekot, takit ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se isoin ongelma on ollut tämä:
Mummo ostaa luvatta käytettynä lapselle talvihaalarin halpismerkkiä X.
Haalari on vaikeasti puettava ja sen verran kulunut, että ei kestä kokonaista talvea. Joudutaan kuitenkin ostamaan toinen haalari. Halpismerkkien sijaan on ostettu merkeiltä, joiden vaatteet on kestäviä. Mielellään on maksettu vähän enemmän, että vaate on kestävä ja helppo pukea. Silti joudutaan katselemaan tuota mummon ostamaa haalaria _joka päivä_, kun lapsi ulkoilee se päällä. Joka päivä saa muistutuksen siitä, että joku ei kunnioita rajojasi. Ja jos tuota mummon ostamaa haalaria ei käytä, niin kysellään missä se on ja kaivetaan se kaapista lapselle päälle.
Olisipa isovanhempi, joka haluaisi ostaa lapselle ne jarrusukat, kypärämyssyn, tumput tms. Mutta kun ei noita voi ostaa, kun ne on niin "pieniä" asioita. Sen sijaan kärrätään ties mitä isoa tavaraa nurkkiin pyörimään.
Tupuliini kirjoitti:
Ei vaatteiden osto lapsenlapselle tarkoita, että yrittää omia lapsen. Olisin ollut iloinen, jos kalliita haalareita tai kenkiä olisi jotkut ostaneet aikanaan. Itse ostimme ja käytettyinä annoin kummitytölle, olivat hyväkuntoisia kaikki mekot, takit ym.
Jaa-a. Kun olisikin ne vaatteet ainoa ongelma. Meillä on puututtu ihan kaikkeen muuhunkin. Jopa mun käyttämään pyykinpesuaineeseen.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa isovanhempi, joka haluaisi ostaa lapselle ne jarrusukat, kypärämyssyn, tumput tms. Mutta kun ei noita voi ostaa, kun ne on niin "pieniä" asioita. Sen sijaan kärrätään ties mitä isoa tavaraa nurkkiin pyörimään.
Tämä tuntuu tavallisemmissakin ihmisissä olevan. Jos ei keksi mitään lahjaa, ostetaan jotain isoa, esim. leikkikeittiö, tai kallista, kuten hajuvesi. Yhteistä näille on, että kumpaakaan lahjansaaja ei halua. Leikkikeittiö ei mahdu eikä saaja käytä hajusteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta myös on, mutta näkökulma ja mielipide on kyllä ihan eri. Miten eri tavalla sitä voi näköjään maailmaa katsoakaan!
Olin vain ja ainoastaan helpottunut kun mummo ennen lapsen synttäreitä tarjoutui leipomaan ja tarvittaessa myös tilaamaan osan tarjottavista. Ihan supermahtava juttu! Nyt perinteenä joka syntymäpäiväjuhlilla onkin mummon tekemiä leipomisia, niiden omieni ohella.
Ja kaikki eri vuodenaikoihin tarvittavat haalarit ja asusteet. Olen vain iloinen jos mummo joskus tuo jonkun Popin, Reiman, Molon tms teknisen haalarin tullessaan. Tai pipon ja kurahanskat. Tai lenkkarit. Tai kumisaappaat. Tai uudet sisähousut.
Niitähän tarvitsee aina! Joko kotona tai päiväkodissa.
Pari kertaa on pitänyt käydä vaihtamassa oikeampaan kokoon kuitin kanssa, mutta muuten on ollut kokonsa puolesta hyviä!Joo. Meidän mummu ei mitään kuitteja tuo, kun hän kyllä tietää mitä lapsi tarvitsee.
Ei meilläkään mummo automaattisesti kuittia tuo.
Mutta kun kysyn ja pyydän kuittia vaihtoa varten, kyllä se sieltä sitten aina on ilmestynyt. Joskus on mummo itsekin käynyt vaihdon tekemässä kun toteaa itsekin että koko on väärä.
Kannattaa aina vähän miettiä miten asian mummolle esittää! Pitää olla kohtelias ja kiitollinen, ei töksäytellä kiittämättömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko käyttövaatteet mielestäsi oikeasti "isoja asioita"? Ymmärrän, että esim. rattaat, tai turvaistuin (turvallisuuskysymys), mutta että haalari. Kun lapsi möyrii lumessa ja loskassa, niitä voi ihan hyvin olla käytössä vaikka kolmekin.
Just näin! Mä en ymmärtä mitä haittaa on vaikkapa yhdestä ylimääräisestä ulkoiluhaalarista vaikka se olisikin hieman vääränvärinen lapsen äidin mielestä? Makuasioistahan ei voi kiistellä. Niitä esim. kurahaalareita kastuu kuitenkin helposti se kolmekin päivässä jos lapsi ulkoilee paljon. Ja hanskoja ja muita asusteita. Hyvä vaan että löytyy vaihtoehtoja!
Miksi tästäkin pitää rakentaa jotakin omituista salaliittoteoriaa? Jos tämä on vaan mummon yksi tapa osoittaa välittämistään?
Koittakaa nyt ymmärtää, että tuollainen ei ole välittämistä. Se on hallintaa.
Ja tuo sun sairautesi on vainoharhaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse monen lapsen keskituloinen työssäkäyvä äiti, jonka rahat ovat aina olleet tiukilla. Meillä ei isovanhemmat ole ostaneet lapsille mitään, toiset isovanhemmat eivät ole edes muistaneet lapsia jouluna tai syntymäpäivillä. Ei siis ole kokemusta asiasta, on vain oma ajatus, miten suhtautuisin.
Ehkä harmittaisi se, että jokaisella on ne omat mieltymykset, millaisia vaatteet ovat tai muut tavarat. Mutta jos nyt ajattelen, mitä ne isot hankinnat ovat, niin tulee mieleen vaunut, rattaat, sänky, juuri ulkoiluhaalarit, polkupyörät, urheiluvälineet, ehkä kalliimmat kengät, turvaistuin. Nuohan on kaikki aika peruskamaa, suurin osa sellaisia, että ei niissä kai niin pieleen voi mennä, oli vaikka se turvaistuin mitä merkkiä hyvänsä, niin väri tai malli tuskin kovin eroaa toisista merkeistä. Vaunuissa ja rattaissakaan ei varmaan kovin helpolla löydä kuin ihan perusvärejä ja -malleja. Haalareissa oma maku ehkä tulee esiin, mutta se ei ole ikuinen, ja onko sillä väliä, minkä näköisessä siellä päiväkodissa tai leikkipuistossa kurassa ryömii. Voihan sitä sitten itse ostaa vaikka toisen haalarin kyläilyjä ja kauppareissuja sun muita varten.
Sulla ei taida olla kovin pieniä lapsia, jos olet sitä mieltä, ettei vaunuissa ole valinnanvaraa... Kyllä on jo ihan ominaisuuksissa ja käyttötarkoituksissa ei vaan väreissä. Itse aikanaan käytin pitkän tovin niiden valitsemiseen ja sen miettimiseen mihin niitä käytetään. (Esim. vaihdettavat isommat etupyörät talveen, iso tavarankuljetustila, riittävänä korkea aisa, koska olen pitkä. Sellaista merkkiä, että niistä pääsee tulevaisuudessa eroon jne.) En todellakaan olisi huolinut vaan jotain, minkä joku muu on valinnut. Meillä olikin vaunut/rattaat todella kovalla käytöllä ja hyvin meni lopuksi kaupaksi. Kannatti valita huolella. (ja turvakaukalon valitsin samalta valmistajalta, jotta sen sai runkoon kiinni.)
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi ylimääräisenä yksi ylikävelevä mummu, joka taatusti ostaa kotisi täyteen rompetta. Halusit tai et. Anna osoite, niin pistän tulemaan
Ps. On sen verran hyvä haukkumaan, että menee myös koirasta.
Kylläpä puhut rumasti omasta sukulaisestasi. Ja ilmeisesti olet kuitenkin aikuinen ihminen joka kasvatat kaiken lisäksi pientä lasta? Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei suostuta antamaan samaa summaa rahana? Ei haluta myöntää, että tuotteita ei ole hankittu uutena. Oma anoppini sanoo aina leikanneensa laput irti ja pesseensä vaatteet, niin meidän ei tarvitse. Oikeasti nuo vaatteet on ostettu käytettynä tuntemattomilta.
Onpa tosi mukavaa myös, kun ollaan hajusteyliherkkiä ja vaatteet on pesty tuoksuvilla pesuaineilla. Saadaan pestä vaatteet monesti, käyttää pyykkietikkaa ja pakastaa, hyvällä onnella haju lähtee. Tästä syystä ei muutenkaan voida hankkia vaatteita käytettynä, kun monet lastenvaatteet tuoksuvat todella voimakkaasti huuhteluaineelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohana ainut jonka mielestä tuossa ei ole oikeasti mitään ongelmaa?
Musta olisi vaan ihanaa jos isovanhemmat haluaisivat ostaa lapselle isot hankinnat: vaunut, toppapuvut ja muut haalarit, leluja, arkivaatteita jne. Käyttää niitä sitten usein tai harvoin.Ja voihan lisäksi aina itse ostaa jos välttämättä on jotakin mitä itse lapselleen haluaa, mutta koskaan ei lapsella ole liikaa vaatetta tai muuta tarpeellista.
Mikä tuossa edes on ongelma? Tilanpuute? Paljonko se haalari tai pari nyt vie tilaa vaatehuoneessa? Ainahan ne voi laittaa sinne ja käyttää niitä omia hankintoja jos isovanhempien valinnat ei miellytä.
Itse ottaisin rahansäästön oikein mielelläni vastaan: säästyy rahaa kun isovanhemmat kantaa osan kuormasta!Se on jännä, että nämä tavarankärrääjä-isovanhemmat ei koskaan suostu antamaan vastaavaa summaa rahana, että vanhemmat voisi valita itselleen mieluiset vaatteet ja tavarat.
Eli puhdas raha kuitenkin kiinnostelisi? Ehkä ne isovanhemmat ”pelkää” että rahat hupenisi lopulta lapsen äidin omiin hankintoihin ja jäisi lapsen hankinnat tekemättä?
Muistaisithan muuten maksaa rahalahjoista lahjaveron?
Ihan varmasti se isovanhempi käyttää niihin haalareihin 5000 euroa kolmen vuoden aikana, vai miksi pitäisi veroja maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle olisi ihan ok, jos ennakkoon sanoisi, että haluaa ostaa lapselle turvaistuimen, sängyn, talvihaalarin tms JA kysyisi millainen olisi sopiva ja hyvä. Ja noudattaisi sitä mitä on sanottu. Esim. jos on sanottu että halutaan valkoinen tai puunvärinen sänky niin ei osta silloin kirkkaan punaista vaan valkoisen tai puunvärisen. Tai jos sanotaan, että haalarin pitää olla vedenpitävä ja annetaan vielä ohjeeksi, että sen näkee siitä että vesipilariarvp on yli xx, niin ostaisi silloin sellaisen eikä softshellhaalaria, joka ei yhtään yritäkään pitää vettä. Mutta kun ei, millään ei voi kysyä eikä kuunnella toiveita vaan ihan kuin ostaisi tahallaan ihan väärää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä se isoin ongelma on ollut tämä:
Mummo ostaa luvatta käytettynä lapselle talvihaalarin halpismerkkiä X.
Haalari on vaikeasti puettava ja sen verran kulunut, että ei kestä kokonaista talvea. Joudutaan kuitenkin ostamaan toinen haalari. Halpismerkkien sijaan on ostettu merkeiltä, joiden vaatteet on kestäviä. Mielellään on maksettu vähän enemmän, että vaate on kestävä ja helppo pukea. Silti joudutaan katselemaan tuota mummon ostamaa haalaria _joka päivä_, kun lapsi ulkoilee se päällä. Joka päivä saa muistutuksen siitä, että joku ei kunnioita rajojasi. Ja jos tuota mummon ostamaa haalaria ei käytä, niin kysellään missä se on ja kaivetaan se kaapista lapselle päälle.
Siis miksi se lapsi ulkoilee siinä mummon ostamassa haalarissa eikä teidän ostamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isot asiat? Asunto, mökki, auto? Ja ap. puhuukin jostain haalareista! 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi ylimääräisenä yksi ylikävelevä mummu, joka taatusti ostaa kotisi täyteen rompetta. Halusit tai et. Anna osoite, niin pistän tulemaan
Ps. On sen verran hyvä haukkumaan, että menee myös koirasta.
Kylläpä puhut rumasti omasta sukulaisestasi. Ja ilmeisesti olet kuitenkin aikuinen ihminen joka kasvatat kaiken lisäksi pientä lasta? Huhhuh.
Ei ole mun sukulaisesta kyse. Ja tuo mitä kirjoitin on totta joka sana. Vieläpä siistitty versio.
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi ihan ok, jos ennakkoon sanoisi, että haluaa ostaa lapselle turvaistuimen, sängyn, talvihaalarin tms JA kysyisi millainen olisi sopiva ja hyvä. Ja noudattaisi sitä mitä on sanottu. Esim. jos on sanottu että halutaan valkoinen tai puunvärinen sänky niin ei osta silloin kirkkaan punaista vaan valkoisen tai puunvärisen. Tai jos sanotaan, että haalarin pitää olla vedenpitävä ja annetaan vielä ohjeeksi, että sen näkee siitä että vesipilariarvp on yli xx, niin ostaisi silloin sellaisen eikä softshellhaalaria, joka ei yhtään yritäkään pitää vettä. Mutta kun ei, millään ei voi kysyä eikä kuunnella toiveita vaan ihan kuin ostaisi tahallaan ihan väärää.
Oman äitini kohdalla on kyse on siitä, että suorat lahjatoiveet koetaan sanelemisena. Hänen täytyy saada valita jotain siitä lahjasta kuitenkin itse, joten jos pyytää punaista pipoa, saa sinisen pipon tai punaiset lapaset. Tai eri kokoa kuin oli pyydetty.
Olen jo ajat siten lakannut pyytämästä mitään, kun se on aina tuollaista. Kiittämätön olen kuulemma silti, kun mikään ei kelpaa eikä riitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta myös on, mutta näkökulma ja mielipide on kyllä ihan eri. Miten eri tavalla sitä voi näköjään maailmaa katsoakaan!
Olin vain ja ainoastaan helpottunut kun mummo ennen lapsen synttäreitä tarjoutui leipomaan ja tarvittaessa myös tilaamaan osan tarjottavista. Ihan supermahtava juttu! Nyt perinteenä joka syntymäpäiväjuhlilla onkin mummon tekemiä leipomisia, niiden omieni ohella.
Ja kaikki eri vuodenaikoihin tarvittavat haalarit ja asusteet. Olen vain iloinen jos mummo joskus tuo jonkun Popin, Reiman, Molon tms teknisen haalarin tullessaan. Tai pipon ja kurahanskat. Tai lenkkarit. Tai kumisaappaat. Tai uudet sisähousut.
Niitähän tarvitsee aina! Joko kotona tai päiväkodissa.
Pari kertaa on pitänyt käydä vaihtamassa oikeampaan kokoon kuitin kanssa, mutta muuten on ollut kokonsa puolesta hyviä!Joo. Meidän mummu ei mitään kuitteja tuo, kun hän kyllä tietää mitä lapsi tarvitsee.
Ei meilläkään mummo automaattisesti kuittia tuo.
Mutta kun kysyn ja pyydän kuittia vaihtoa varten, kyllä se sieltä sitten aina on ilmestynyt. Joskus on mummo itsekin käynyt vaihdon tekemässä kun toteaa itsekin että koko on väärä.
Kannattaa aina vähän miettiä miten asian mummolle esittää! Pitää olla kohtelias ja kiitollinen, ei töksäytellä kiittämättömänä.
Miksi mun pitäisi olla kiitollinen kolme numeroa liian isosta haalarista, joka on ruma?
Miki mummu ostaa tahallaan väärän kokoisen? Ja suuttuu silmittömästi, vaikka ihan nätisti sanoo, että haalari on ihan liian iso, onko kuitti tallella, jotta voisin sen vaihtaa sopivaan?
Eikä ne mummun tuliaiset ole aina uusia, vaikka muuta väittää.
Tupuliini kirjoitti:
Ei vaatteiden osto lapsenlapselle tarkoita, että yrittää omia lapsen. Olisin ollut iloinen, jos kalliita haalareita tai kenkiä olisi jotkut ostaneet aikanaan. Itse ostimme ja käytettyinä annoin kummitytölle, olivat hyväkuntoisia kaikki mekot, takit ym.
Juu mutta kun ei kysytä vanhemmilta mille on tarvetta, vaan ostellaan mitä itse halutaan ja puetaan lasta kuin nukkea, on se omimista.
Vierailija kirjoitti:
Isot asiat? Asunto, mökki, auto? Ja ap. puhuukin jostain haalareista! 😂😂😂
Harvemmin sitä lapsille asuntoa tai omaa mökkiä ostellaan.
Mulla olisi ylimääräisenä yksi ylikävelevä mummu, joka taatusti ostaa kotisi täyteen rompetta. Halusit tai et. Anna osoite, niin pistän tulemaan
Ps. On sen verran hyvä haukkumaan, että menee myös koirasta.