Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse monen lapsen keskituloinen työssäkäyvä äiti, jonka rahat ovat aina olleet tiukilla. Meillä ei isovanhemmat ole ostaneet lapsille mitään, toiset isovanhemmat eivät ole edes muistaneet lapsia jouluna tai syntymäpäivillä. Ei siis ole kokemusta asiasta, on vain oma ajatus, miten suhtautuisin.
Ehkä harmittaisi se, että jokaisella on ne omat mieltymykset, millaisia vaatteet ovat tai muut tavarat. Mutta jos nyt ajattelen, mitä ne isot hankinnat ovat, niin tulee mieleen vaunut, rattaat, sänky, juuri ulkoiluhaalarit, polkupyörät, urheiluvälineet, ehkä kalliimmat kengät, turvaistuin. Nuohan on kaikki aika peruskamaa, suurin osa sellaisia, että ei niissä kai niin pieleen voi mennä, oli vaikka se turvaistuin mitä merkkiä hyvänsä, niin väri tai malli tuskin kovin eroaa toisista merkeistä. Vaunuissa ja rattaissakaan ei varmaan kovin helpolla löydä kuin ihan perusvärejä ja -malleja. Haalareissa oma maku ehkä tulee esiin, mutta se ei ole ikuinen, ja onko sillä väliä, minkä näköisessä siellä päiväkodissa tai leikkipuistossa kurassa ryömii. Voihan sitä sitten itse ostaa vaikka toisen haalarin kyläilyjä ja kauppareissuja sun muita varten.
Sulla ei taida olla kovin pieniä lapsia, jos olet sitä mieltä, ettei vaunuissa ole valinnanvaraa... Kyllä on jo ihan ominaisuuksissa ja käyttötarkoituksissa ei vaan väreissä. Itse aikanaan käytin pitkän tovin niiden valitsemiseen ja sen miettimiseen mihin niitä käytetään. (Esim. vaihdettavat isommat etupyörät talveen, iso tavarankuljetustila, riittävänä korkea aisa, koska olen pitkä. Sellaista merkkiä, että niistä pääsee tulevaisuudessa eroon jne.) En todellakaan olisi huolinut vaan jotain, minkä joku muu on valinnut. Meillä olikin vaunut/rattaat todella kovalla käytöllä ja hyvin meni lopuksi kaupaksi. Kannatti valita huolella. (ja turvakaukalon valitsin samalta valmistajalta, jotta sen sai runkoon kiinni.)
Puhumattakaan turvaistuimista/ turvakaukaloista! Ei todellakaan ole kelpuutettu muuta kuin hyvät arvosanat turvallisuustesteissä saaneet. Omat 50-luvulla syntyneet vanhemmat ja 30-luvulla syntyneet appivanhemmat eivät todellakaan ymmärrä näistä yhtään mitään! (T. Itse autossa ajan henkeen ilman turvavöitä kulkenut.) Ja toisekseen, turvaistuimet pitää aina sovittaa omaan autoon, että istuvat hyvin auton penkkeihin.
Ja mitä tulee kenkiin, luistimiin, monoihin. Nämä kaikki on sovitettava käyttäjälle, että ovat sopivat. Haalarit ja muut vaatteet on ehkä ainoat, mitä voi hankkia sovittamatta. Jos on todennut käyttökokemuksella tiettyjen valmistajien vaatteet oman lapsen vartalon mittasuhteille sopivaksi ja tuntee mitoituksen, niin voi aika varmuudella sanoa, että osta sitä merkkiä koko x, niin ei mene pieleen.
Ja jos nyt vielä viilataan pilkkua, niin en kyllä ottaisi vastaan ihan yllärillä ostettua lasten sänkyäkään. Niitäkin kun on kiinteitä ja jatkettavia, 80 ja 90 leveitä, onpa 70 cm leveitäkin. Jotkut on mahdollisuus pinota kerrossängyksi, mikä voi olla tulevaisuudessa hyvä ominaisuus, kun lapsia enemmän kuin yksi. Kyllä itse tämänkin olen halunnut miettiä ja suunnitella, että mikä on toimivaa ja järkevää just meillä käytettävissä olevassa tilassa.
Sori, mutta isovanhemmat ovat aikanaan saaneet valita vaatteet ja varusteet omille lapsilleen, sama oikeus se on meilläkin, vaikka mummo ois kuinka sekaisin mummoudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanat isovanhemmat. Itse valita.
Olisin onnellinen jos minulla olisi ollut tuollainen avokätinen isovanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se isoin ongelma on ollut tämä:
Mummo ostaa luvatta käytettynä lapselle talvihaalarin halpismerkkiä X.
Haalari on vaikeasti puettava ja sen verran kulunut, että ei kestä kokonaista talvea. Joudutaan kuitenkin ostamaan toinen haalari. Halpismerkkien sijaan on ostettu merkeiltä, joiden vaatteet on kestäviä. Mielellään on maksettu vähän enemmän, että vaate on kestävä ja helppo pukea. Silti joudutaan katselemaan tuota mummon ostamaa haalaria _joka päivä_, kun lapsi ulkoilee se päällä. Joka päivä saa muistutuksen siitä, että joku ei kunnioita rajojasi. Ja jos tuota mummon ostamaa haalaria ei käytä, niin kysellään missä se on ja kaivetaan se kaapista lapselle päälle.
Siis miksi se lapsi ulkoilee siinä mummon ostamassa haalarissa eikä teidän ostamassa?
Meillä mummun "lahjoihin" liittyi velvoite käyttää niitä.
Ratkaisimme ongelman viilentämällä välit mummuun. Elämän laatumme parani. Nykyään nähdään jouluna ja äitienpäivänä. Toki tämä vaate-ongelma oli tippa valtameressä.
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä kehotatte myymään tavarat eteenpäin:
Minulla on vauva ja vauvan kanssa on sairauksien takia ollut tosi rankkaa. Jos tähän päälle pitäisi ryhtyä kirppistelemään jotain turhia tavaroita, niin en jaksaisi. Vauvanvaatteiden kirppistelyssä on iso työ ja hirveästi säätöä, jota en itse arjessa kaipaisi.
Ja tämä liittyin ap:n viestiin siis miten?
Olisi ollut ihanaa saada uusia hienoja tavaroita vauvalle! Ostimme kaikki itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä valitustasi. Meillä isovanhemmat ei halua pitää yhteytä, tavata, soitella ollenkaan eivätkä koskaan osta lapsille mitään lahjaa, ei tule edes soittoa tai tekstaria merkkipäivinä. He eivät siis ollenkaan tunne ainoita lapsenlapsia, en usko että muistavat nimiä tai ikiä. Heitä ei vaan kiinnosta.
Maksaisin mitä vaan jos saisin sun lastesi isovanhempien kaltaiset isovanhemmat!
Höpöhöpö, sä maksaisit rajojasi kunnioittavasta normaalista isovanhemmasta, et ylitsesi kävelevästä harmaasta jyrästä, jota mummoksi kutsutaan!
Vituttelee, kun aina te tulette näihi ketjuihin pätemään, joilla ihan toinen ääripää kyseessä.
Ap:n kuvaamia päsmäröiviä isovanhempia ei halua kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut ihanaa saada uusia hienoja tavaroita vauvalle! Ostimme kaikki itse.
Sama täällä! Voi kun olisi ollut joku, joka olisi ostanut vaikka edes yhden toppahaalarin!
Eikä olisi haitannut vaikka väri ei olisi täysin vastannutkaan minun subjektiivisia mieltymyksiäni tai se puku olisi ollut täydellisesti sopiva vasta parin kuukauden päästä. Pääasia että olisi ollut edes jotakin apua ja välittämistä!
Itse piti kaikki ostaa, niin isot kuin pienetkin hankinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohana ainut jonka mielestä tuossa ei ole oikeasti mitään ongelmaa?
Musta olisi vaan ihanaa jos isovanhemmat haluaisivat ostaa lapselle isot hankinnat: vaunut, toppapuvut ja muut haalarit, leluja, arkivaatteita jne. Käyttää niitä sitten usein tai harvoin.Ja voihan lisäksi aina itse ostaa jos välttämättä on jotakin mitä itse lapselleen haluaa, mutta koskaan ei lapsella ole liikaa vaatetta tai muuta tarpeellista.
Mikä tuossa edes on ongelma? Tilanpuute? Paljonko se haalari tai pari nyt vie tilaa vaatehuoneessa? Ainahan ne voi laittaa sinne ja käyttää niitä omia hankintoja jos isovanhempien valinnat ei miellytä.
Itse ottaisin rahansäästön oikein mielelläni vastaan: säästyy rahaa kun isovanhemmat kantaa osan kuormasta!Se on jännä, että nämä tavarankärrääjä-isovanhemmat ei koskaan suostu antamaan vastaavaa summaa rahana, että vanhemmat voisi valita itselleen mieluiset vaatteet ja tavarat.
Eli puhdas raha kuitenkin kiinnostelisi? Ehkä ne isovanhemmat ”pelkää” että rahat hupenisi lopulta lapsen äidin omiin hankintoihin ja jäisi lapsen hankinnat tekemättä?
Muistaisithan muuten maksaa rahalahjoista lahjaveron?
Mikä vika on siinä että saa sen rahan jolla ostaa oikeasti sopivan tavaran? Sen sijaan että saa asunnon täyteen tavaraa jota ei halua ja se raha menee haaskuuseen?
Ja mieluummin vaikka kaatopaikalle, kunhan vanhemmat ei missään tapauksessa hyödy, vaan tallotaan.
Kerro mikä logiikka tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.Se mikä on lahjoittajan mielestä hieno, ei välttämättä ole sitä lahjan saajan mielestä. Makuja on kovin erilaisia ja isovanhemmilla usein ihan erilainen kuin lapsillaan.
Niinpä. Lahjat heijastavat hyvin usein antajansa makua ja tarpeet kuvitellaan oman vastaavan elämänvaiheen tarpeita vastaavaksi. Pitäisi olla villalapaset, koska omilla lapsillakin viime vuosituhannella oli villalapaset. Nykyään on märemmät talvet, mutta sittenhän voi panna päälle kurahanskat! Ei missään tapauksessa voi ostaa suoraan vedenpitäviä toppahanskoja, koska sellaisia ei ollut tarjolla silloin, kun isoäiti itse oli pienen lapsen äiti. Se tarkoittaa yhtä kuin että isoäidin käyttämä ratkaisu on ollut väärä.
Ei ole ollut. Se oli sen ajan paras ratkaisu, mutta tänä päivänä on toimivampi ratkaisu tarjolla.
Pakko kommentoida näin nykyäitinä, että kokeilkaa silti rohkeasti myös vanhoja konsteja. Kaikki meidät testaamat vedenpitävät toppahanskat ovat alkaneet vuotaa ennemmin tai myöhemmin etelän talvissa. Ei tarvita kuin yksi kivileikki, ja hanskat ovat entiset. Etenkin niitä sormikasmallisia on aika mahdoton alkaa käännellä, pestä ja kuivata. Jos reikäisiä vedenpitäviä tec-hanskoja ei saa nopeasti kuivaksi, ne alkaa haista ku0Iemalle, tietäjät tietää. Jos ei tiedä, käykää haistamassa minkä tahansa päiväkodin tai ekaluokan naulakoilla maaliskuun lopulla.
Sitkuttelin ihan liian kauan takertuneena tuohon nykyaikaisuuden ajatukseen. Oikeasti toimivin systeemi on ne lapaset ja päälle vuorettomat kurahanskat. Molemmat osat kuivuu nopeasti erilleen vedettynä. Jos päällinen menee rikki, voi hankkia vain sen osan uutena. Ei monimutkaisia hanskojen kääntelyitä, villalapasia ei tarvitse pestä kuin kerran vuodessa ja vuoreton kurarukkanen puhdistuu huuhtomalla parissa sekunnissa. Ei enää haisevia, vuotavia 80€ tec-hanskoja ja niiden epätoivoista kääntelyä patterille. Toki kauppamiehet eivät tykkää tästä vinkistä, kun ei tartte ostaa koko ajan uusia.
Se on vuoriton, ei vuoreton.
Ja mitä enemmän niitä vaatekappaleita on, sitä enemmän niitä hukkuu ja häviää.
Tuo edellinen kirjoittaja on täysin oikeassa, vaikka takerruitkin epäoleellisen kirjoitusvirheeseen ja ohitit tekstin pointin.
Villalapaset ja kurarukkaset on toimivin kombo. Topatun rukkasen taas täytyy ihan ehdottomasti olla sellaiset, että vuorin pystyy vetämään ulos rukkasesta. Näitä kyllä sitten saikin metsästää kissojen ja koirien kanssa, jos nykyään saa enää ollenkaan.
Ei ole. Minulla on kolme lasta käyttäneet vuorillisia hanskoja ja ne on ihan parhautta. Lapsilta hukkuu tavaraa päiväkodissa ja mitä useampi niitä vaatekappaleita on, sitä enemmän niitä hukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koin sen ihan puhtaasti nurkanvaltaamiseksi, reviirin merkitsemiseksi.
Varsinkin kun aivan kaikesta tuli kerralla ”perinne”. Kerran leipoi synttäreille niin kas, se olikin perinne että aina leipoo. Kerran haki lapselle kengät (minun rahoillani) ja kas, se olikin perinne joka kevät hakea kengät lapselle.
Kerran tuli (pyytämättä) hoitamaan lasta kun olin kipeä, samalla sisusti koko olohuoneen uusiksi ja siitäkin tuli perinne, että ”tekee joulusiivouksen”.
Ainoa semi-ongelmaksi kokemani tuossa listassa ehkä olisi olohuoneen sisustaminen/joulusiivoaminen, muuten noihan on ihan mahtavia juttuja!!
Että mummo leipoo synttärijuhliin (= mun tarvii leipoa itse vähemmän ja säästyn vaivalta, siivoamista ja leipomista kuitenkin riittää!) tai että mummo ostaa kevätkengät (= meidän rahat säästyy eikä tarvii kierrellä kaupoissa).
Voi luoja millaisia kolmannen maailman ongelmia te jotkut kehitätte!
Ei voi kuin pyörittää päätä kun vien meidän lapsen mummolle kynttilää haudalle.
Koska minä haluan itse leipoa sen synttärikakun. Se on minun lapseni ja tämä on minulle tärkeä juttu. Mummo ei nimenomaan voinut tehdä mitään muuta, vaan hänen olisi pitänyt saada leipoa/ostaa se the kakku, koska "hän tietää MISTÄ LAPSI OIKEASTI PITÄÄ". Näillä sanoilla.
Olisi leiponut minulle aikoinaan, eikä nyt tunkisi tänne leipomaan. Minulla ei ollut yhden yksiä synttäreitä, mutta en ala paikkaamaan sitä nyt, vaan se mummon tilaisuus meni jo!
Mummo ei osaa ostaa oikeanlaisia kevät kenkiä, vaan me joudumme ostamaan ne oikeanlaiset joka tapauksessa. Kämppä täynnä muovikenkiä jotka ei mahdu jalkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi tietää, mikä olisi tunnereaktio jos kyseessä on oma äiti? Epäilenpä, että toiminta sujahtaisi ihan normaalin arjen piiriin ja iloittaisiin vahvasta tukiverkosta.
Minä kerroin jo että meillä häirikkömummo on minun äitini, ja näissä ketjuissa kerrotaan ihan tasapuolisesti myös rajattomista äidin vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kyllä todellinen äitien ongelma. Ei koske miehiä.
Tupuliini kirjoitti:
Ei vaatteiden osto lapsenlapselle tarkoita, että yrittää omia lapsen. Olisin ollut iloinen, jos kalliita haalareita tai kenkiä olisi jotkut ostaneet aikanaan. Itse ostimme ja käytettyinä annoin kummitytölle, olivat hyväkuntoisia kaikki mekot, takit ym.
Kyllä se nimenomaan tarkoittaa. Jos sen tekee niin, että kiilaa vanhempien eteen, ei kuuntele näiden mielipiteitä ja pomottaa ja päsmäröi.
Jos ostat vaatteita niin, että kysyt vanhemmilta mitä lapsi tarvitsee, kysyt millaisia niiden pitää olla, kysyt kokonumeron ja noudatat saamiasi ohjeita, silloin niistä on oikeasti apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän samantapainen tilanne, joskin ilmenee niin että mummo ostaa valtavan isoja leluja lapselle kysymättä. Ja monta. Kaksivuotias sai lasten höyläpenkin, ison keinuhevosen, sisäkäyttöön tehdyn polkuauton ja useamman aivan valtavan pehmolelun, isoimman mitä kaupasta saa, tiedättehän näitä melkein 150cm pitkiä nalleja ja vastaavia. Asumme kerrostalokaksiossa. Mihin täällä mahtuu höyläpenkki? Tai polkuauto? Ei mihinkään. Kun sanottiin että kiitos mutta ei voida ottaa koska ei vain mahdu minnekään, niin loukkaantui verisesti. Yritin sovitella ja pyysin näyttämään mihin täällä höyläpenkki mahtuisi, niin paineli ovet paukkuen ulos.
Vierailija kirjoitti:
Onko joillakin äideillä todella niin huono itsetunto, että kokevat mummon hankinnat oman arvovaltansa kaappausyrityksinä? Ihan uskomaton ajatuskuvio.
”Nyt se kehtasi ostaa lapsenlapselleen viininpunaiset kurahousut ja koossa 92!”(olisi pitänyt olla punaiset koska se on lapsen äidin lempiväri ja koonkin 86!). ”Nyt se selvästi siis yrittää vallata nurkkia ja horjuttaa minun äitiyttäni!”
Miksi edes mietitte mitään tuollaista! Koittakaa nyt päästä noista harhaisista peloistanne! Eihän ne mummon hankinnat ja teot teidän roolianne minimoi tai teidän nurkkianne valtaa! Voi luoja mitä wt-logiikkaa!
Nykypäivän asunnot ovat usein pieniä. Shoppailija mummo täyttää sen kaapit vääränkokoisilla ja vääränvärisillä hankinnoillaan helposti.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samantapainen tilanne, joskin ilmenee niin että mummo ostaa valtavan isoja leluja lapselle kysymättä. Ja monta. Kaksivuotias sai lasten höyläpenkin, ison keinuhevosen, sisäkäyttöön tehdyn polkuauton ja useamman aivan valtavan pehmolelun, isoimman mitä kaupasta saa, tiedättehän näitä melkein 150cm pitkiä nalleja ja vastaavia. Asumme kerrostalokaksiossa. Mihin täällä mahtuu höyläpenkki? Tai polkuauto? Ei mihinkään. Kun sanottiin että kiitos mutta ei voida ottaa koska ei vain mahdu minnekään, niin loukkaantui verisesti. Yritin sovitella ja pyysin näyttämään mihin täällä höyläpenkki mahtuisi, niin paineli ovet paukkuen ulos.
Me on saatu kangaspuut, pallomeri (iso), kolme telttaa, jättipehmoja, tuoleja, pöytiä, kaappeja jne...
Vierailija kirjoitti:
Koska minä haluan itse leipoa sen synttärikakun. Se on minun lapseni ja tämä on minulle tärkeä juttu. Mummo ei nimenomaan voinut tehdä mitään muuta, vaan hänen olisi pitänyt saada leipoa/ostaa se the kakku, koska "hän tietää MISTÄ LAPSI OIKEASTI PITÄÄ". Näillä sanoilla.
Olisi leiponut minulle aikoinaan, eikä nyt tunkisi tänne leipomaan. Minulla ei ollut yhden yksiä synttäreitä, mutta en ala paikkaamaan sitä nyt, vaan se mummon tilaisuus meni jo!
Mummo ei osaa ostaa oikeanlaisia kevät kenkiä, vaan me joudumme ostamaan ne oikeanlaiset joka tapauksessa. Kämppä täynnä muovikenkiä jotka ei mahdu jalkaan.
Eli tässä on siis lopulta kyse sinun katkeruudestasi äitiäsi ja lapsuuttasi kohtaan? Kun ei se äitisi leiponut aikoinaan sinullekaan, nyt on turha enää vaivautua?
Jospa se äitisi nyt mummona haluaa yrittää korjata edes osan niistä virheistään jotka alitajuisesti tai tietoisesti ymmärtää aikoinaan tehneensä?
Olisko sinun fiksumpana ihmisenä aika vihdoinkin katkaista tuo typerä nokittelu? Nythän sinä meinaan häärit huomaamattasi sen kapellimestarina ja jatkat tökeryyden kierrettä. Esim. käänteispsykologia voisi toimia. Anna mummon häärätä aikansa, kyllä se varmaan ekojen juhlien jälkeen ”rauhoittuu”. Tai anna tuoda niitä muovikenkiä, kiität kovasti ja annat mummon lillua hetken erinomaisuudessaan. Nauraahan tuolle pitää, mutta ei tietenkään mummon läsnäollessa! Ostat kuitenkin ne kunnotkin kengät itse!
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, ettette pysty asettamaan rajoja aikuisille ihmisille, miten aiotte pärjätä lastenne kanssa?! Jos ei sanominen auttaisi, niin myisin kyselemättä tavarat eteenpäin ja ostaisin niillä rahoilla mieluiset!
Ja saisit kympin tai kaksi, eikä niillä mitään osteta. Ja valtava vaiva ja vitutus kaupan päälle.
Meillä niitä nyssäköitä jne ilmestyy ulko-ovella, jos emme ota niitä vastaan. Ja jos lukitsen pihaportin kaupungissa, niitä on raijattu meidän mökin terassille. Olen tässä just kolme kuukautta odottanut, että hakisi pois myös, mutta ei ole noutajaa näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska minä haluan itse leipoa sen synttärikakun. Se on minun lapseni ja tämä on minulle tärkeä juttu. Mummo ei nimenomaan voinut tehdä mitään muuta, vaan hänen olisi pitänyt saada leipoa/ostaa se the kakku, koska "hän tietää MISTÄ LAPSI OIKEASTI PITÄÄ". Näillä sanoilla.
Olisi leiponut minulle aikoinaan, eikä nyt tunkisi tänne leipomaan. Minulla ei ollut yhden yksiä synttäreitä, mutta en ala paikkaamaan sitä nyt, vaan se mummon tilaisuus meni jo!
Mummo ei osaa ostaa oikeanlaisia kevät kenkiä, vaan me joudumme ostamaan ne oikeanlaiset joka tapauksessa. Kämppä täynnä muovikenkiä jotka ei mahdu jalkaan.
Eli tässä on siis lopulta kyse sinun katkeruudestasi äitiäsi ja lapsuuttasi kohtaan? Kun ei se äitisi leiponut aikoinaan sinullekaan, nyt on turha enää vaivautua?
Jospa se äitisi nyt mummona haluaa yrittää korjata edes osan niistä virheistään jotka alitajuisesti tai tietoisesti ymmärtää aikoinaan tehneensä?Olisko sinun fiksumpana ihmisenä aika vihdoinkin katkaista tuo typerä nokittelu? Nythän sinä meinaan häärit huomaamattasi sen kapellimestarina ja jatkat tökeryyden kierrettä. Esim. käänteispsykologia voisi toimia. Anna mummon häärätä aikansa, kyllä se varmaan ekojen juhlien jälkeen ”rauhoittuu”. Tai anna tuoda niitä muovikenkiä, kiität kovasti ja annat mummon lillua hetken erinomaisuudessaan. Nauraahan tuolle pitää, mutta ei tietenkään mummon läsnäollessa! Ostat kuitenkin ne kunnotkin kengät itse!
Mikä nokittelu?
Tämä on minun lapseni, minun kotini ja minun asiani. Ei tämä pyöri äitini ympärillä, vaikka hän kuinka niin kuvittelee.
MIKSI minun pitäiis täällä alkaa pyöriä mummon tarpeiden ja mielihalujen ympärillä? Sano yksikni syy.
Alue: Aihe vapaa
Mikä siinä on, ettette pysty asettamaan rajoja aikuisille ihmisille, miten aiotte pärjätä lastenne kanssa?! Jos ei sanominen auttaisi, niin myisin kyselemättä tavarat eteenpäin ja ostaisin niillä rahoilla mieluiset!