Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenkohana ainut jonka mielestä tuossa ei ole oikeasti mitään ongelmaa?

Musta olisi vaan ihanaa jos isovanhemmat haluaisivat ostaa lapselle isot hankinnat: vaunut, toppapuvut ja muut haalarit, leluja, arkivaatteita jne. Käyttää niitä sitten usein tai harvoin.

Ja voihan lisäksi aina itse ostaa jos välttämättä on jotakin mitä itse lapselleen haluaa, mutta koskaan ei lapsella ole liikaa vaatetta tai muuta tarpeellista.

Mikä tuossa edes on ongelma? Tilanpuute? Paljonko se haalari tai pari nyt vie tilaa vaatehuoneessa? Ainahan ne voi laittaa sinne ja käyttää niitä omia hankintoja jos isovanhempien valinnat ei miellytä.

Itse ottaisin rahansäästön oikein mielelläni vastaan: säästyy rahaa kun isovanhemmat kantaa osan kuormasta!

Se on jännä, että nämä tavarankärrääjä-isovanhemmat ei koskaan suostu antamaan vastaavaa summaa rahana, että vanhemmat voisi valita itselleen mieluiset vaatteet ja tavarat.

Eli puhdas raha kuitenkin kiinnostelisi? Ehkä ne isovanhemmat ”pelkää” että rahat hupenisi lopulta lapsen äidin omiin hankintoihin ja jäisi lapsen hankinnat tekemättä?

Muistaisithan muuten maksaa rahalahjoista lahjaveron?

Tavarasta pitäisi muuten kanssa maksaa lahjavero, ei pelkästä rahasta. 

Huvipurresta pitääkin, muttei lapsen elatukseen kuuluvasta haalarista tai turvaistuimesta.

Täällä yksi tästä ongelmasta kärsivä.

Miksi en halua lapsen mummulta mitään? Koska meillä on mummun kanssa täysin erilainen muu vaatteissa. En ikinä pukisi lasta paitaan, joissa on rehenteleviä eteläpohjalaislausahduksia tai jotain "tosi hauskoja" hupitekstejä. oksettavaa. Mummulla on täysin harhainen käsitys vaatteiden ja kenkien kanssa. Vaate voi olla niin niin pieni, ettei se meinaakaan mennä päälle tai kasvuvaraa voi olla vuosia. Käytännöllisyys on täysin yhdentekevää, kun näyttää ne nyöritettävät kengät niiiin kivalta. Itselleen ei vastaavia ostaisi.

Miksi en huolisi mummun leipomuksia synttäreille? Jos aloitetaan siitä, että mummun keittiössä häärää myös koira, jonka karvoja on ihan joka paikassa, eikä hän ole muutenkaan ole hygienian kanssa turhan nuuka.

En myöskään uskaltaisi päästää lapsia mummun ajaman kyytiin. On vain ajan kysymys, koska tuo holtiton kuski aiheuttaa ison onnettomuuden. Pienempiä on aiheuttanut useampia.

Tämä mummu on aiheuttanut tempauksillaan paljon murhetta ja riitoja kotona. Mummu on narsistinen myrkynkeittäjä. Ollaan koronaa tekosyynä käyttäen oltu viime aikoina hyvin vähän tekemisissä. Elämä on ollut paljon helpompaa ilman häntä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on. Ja ne tavarat on käytännössä aina tavalla tai toisella epäkelpoja. Ei siis väärän värisiä tms, vaan usein jo valmiiksi liian pieniä tai haalarin ominaisuudet vain niin huonoja, että on kuitenkin pakko ostaa itse kunnon haalari ja se mummon tuoma jää käyttämättä, kun se ei pidä kunnolla vettä tai on liian kapeaa mallia, että lapsen mielestä on epämiellyttävä päällä.

Meillä 5-vuotias poika sai isovanhemmalta lahjaksi housut. Näin niistä heti ensivilkaisulla, että ne ovat aikuisten kokoa olevat shortsit ja vieläpä naisten mallia. Tästä vaan iloisesti seliteltiin, että katsoin kaupassa, että tää lahkeen pituus on just hyvä! Kun sanoin nätisti, että nämä ovat vyötäröltä liian suuret, niitä voi kuulemma säästää kaapissa siiheksi, kunnes mahtuu.

Meille tuotiin vauvalle 122 kokoa oleva paita. Huomautin, että vauva on kokoa 62. Ei kuulemma haittaa, kun hihoja voi vähän kääriä. Liian isoihin kenkiin voi laittaa pumpulia jne. Älytöntä.

Onko oma äitisi kyseessä vai miehen? Monesti on äidille pahempi jos kyseessä on itselleen vieras nainen. Silloin äiti tulee mustasukkaiseksi ja asia menee ns. tunteisiin. "Minun lapsi. Ei sinun lapsi"

Yritä astua tunteidesi ulkopuolelle, sillä nekin ovat lapsellisia. Kukaan ei voi viedä sinulta äitiyttäsi ja kun tunnistat sen tunnereaktioitasi ruokkivaksi uhaksi ja ymmärrät, että olet hölmö, voit toimia järkevämmin.

Vedät rajat, säälit mummelia mielessäsi mutta olet johdonmukainen jämäkkä ja ystävällinen. Ei on ei.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta myös on, mutta näkökulma ja mielipide on kyllä ihan eri. Miten eri tavalla sitä voi näköjään maailmaa katsoakaan!

Olin vain ja ainoastaan helpottunut kun mummo ennen lapsen synttäreitä tarjoutui leipomaan ja tarvittaessa myös tilaamaan osan tarjottavista. Ihan supermahtava juttu! Nyt perinteenä joka syntymäpäiväjuhlilla onkin mummon tekemiä leipomisia, niiden omieni ohella.

Ja kaikki eri vuodenaikoihin tarvittavat haalarit ja asusteet. Olen vain iloinen jos mummo joskus tuo jonkun Popin, Reiman, Molon tms teknisen haalarin tullessaan. Tai pipon ja kurahanskat. Tai lenkkarit. Tai kumisaappaat. Tai uudet sisähousut.

Niitähän tarvitsee aina! Joko kotona tai päiväkodissa.

Pari kertaa on pitänyt käydä vaihtamassa oikeampaan kokoon kuitin kanssa, mutta muuten on ollut kokonsa puolesta hyviä!

Joo. Meidän mummu ei mitään kuitteja tuo, kun hän kyllä tietää mitä lapsi tarvitsee.

Onko käyttövaatteet mielestäsi oikeasti "isoja asioita"? Ymmärrän, että esim. rattaat, tai turvaistuin (turvallisuuskysymys), mutta että haalari. Kun lapsi möyrii lumessa ja loskassa, niitä voi ihan hyvin olla käytössä vaikka kolmekin.

Vierailija kirjoitti:

On nää anopit outoja kummajaisia. Eivät noudata mitään yhteisön yleisesti hyväksyttyjä sääntöjä, eivät yleisiä  käytöstapoja, hienotunteisuutta, toisen tilan kunnioittamista, eivät siis mitään.. Onko ne aina olleet tällaisia vai iskeekö se anoppius päälle, kun lapsensa avioituu?

Näistä AV:n jutuista päätellen ovat kyllä olleet myös hirvittäviä äitejä ja kasvattajia, viittaan pitkiin vuodatuksiin aiheesta. Panemme siis toivomme tähän nykyiseen äitikantaan, he tulevat tekemään kaiken toisin, vai kuinka?

Painajaisanoppeja on aina ollut, kuten myös painajaisminiöitä. Sitten on tietenkin kivoja anoppeja ja miniöitä. Tässä keskustellaan nyt painajaisversioista.

Miksi siis hermostut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on. Ja ne tavarat on käytännössä aina tavalla tai toisella epäkelpoja. Ei siis väärän värisiä tms, vaan usein jo valmiiksi liian pieniä tai haalarin ominaisuudet vain niin huonoja, että on kuitenkin pakko ostaa itse kunnon haalari ja se mummon tuoma jää käyttämättä, kun se ei pidä kunnolla vettä tai on liian kapeaa mallia, että lapsen mielestä on epämiellyttävä päällä.

Meillä 5-vuotias poika sai isovanhemmalta lahjaksi housut. Näin niistä heti ensivilkaisulla, että ne ovat aikuisten kokoa olevat shortsit ja vieläpä naisten mallia. Tästä vaan iloisesti seliteltiin, että katsoin kaupassa, että tää lahkeen pituus on just hyvä! Kun sanoin nätisti, että nämä ovat vyötäröltä liian suuret, niitä voi kuulemma säästää kaapissa siiheksi, kunnes mahtuu.

Meille tuotiin vauvalle 122 kokoa oleva paita. Huomautin, että vauva on kokoa 62. Ei kuulemma haittaa, kun hihoja voi vähän kääriä. Liian isoihin kenkiin voi laittaa pumpulia jne. Älytöntä.

Me taas annettiin lapsi isovanhemman mukaan hankkimaan niitä kenkiä. Sanottiin, että tämmöiset Vikingit kengät kokoa 30, kun vanhat Vikingit olivat kokoa 28 ja liian pienet. Sieltä tuli kengät kokoa 27 "kun ne isommat olivat niin ison näköiset niin mä aattelin, että tää ois paremmat!"

Itse en vaan ymmärrä aloittajan ongelmaa.

Meillä esim on ollut mummon aloittamana perinteenä se, että mummo käy joka syksy ostamassa lapselle uudet kouluvaatteet ja repun. Joskus alkuvuosina saatoin antaa epämääräisiä suuntaviivoja hankintoihin (tyyliin huppari ja farkut olis hyvät), nyt kun lapsi itse on aktiivisesti mukana, en sano mitään.

Jos ostokset ovat mielestäni ns. epäonnistuneet, so what?? Voinhan AINA käydä ostamassa lapselle muitakin vaatteita. Silti niitä mummonkin vaatteita voi joskus satunnaisesti käyttää.

Miksette te mummon hankintoihin pettyneet osta lisäksi itse jos löydätte jotakin parempaa? Jos mummo on ostanut vääränvärisen haalarin, eihän se hyvänen aika estä sua ostamasta jotakin muuta lisäksi? Voihan sitä vääränväristä pukua käyttää vaikka huonompana pukuna kurakeleillä kun muita ei halua pilata jne?

Minuakin kiinnostaisi tietää, mikä olisi tunnereaktio jos kyseessä on oma äiti? Epäilenpä, että toiminta sujahtaisi ihan normaalin arjen piiriin ja iloittaisiin vahvasta tukiverkosta.

Vierailija kirjoitti:

Itse en vaan ymmärrä aloittajan ongelmaa.

Meillä esim on ollut mummon aloittamana perinteenä se, että mummo käy joka syksy ostamassa lapselle uudet kouluvaatteet ja repun. Joskus alkuvuosina saatoin antaa epämääräisiä suuntaviivoja hankintoihin (tyyliin huppari ja farkut olis hyvät), nyt kun lapsi itse on aktiivisesti mukana, en sano mitään.

Jos ostokset ovat mielestäni ns. epäonnistuneet, so what?? Voinhan AINA käydä ostamassa lapselle muitakin vaatteita. Silti niitä mummonkin vaatteita voi joskus satunnaisesti käyttää.

Miksette te mummon hankintoihin pettyneet osta lisäksi itse jos löydätte jotakin parempaa? Jos mummo on ostanut vääränvärisen haalarin, eihän se hyvänen aika estä sua ostamasta jotakin muuta lisäksi? Voihan sitä vääränväristä pukua käyttää vaikka huonompana pukuna kurakeleillä kun muita ei halua pilata jne?

Koska kyse ei ole tavarasta vaan vallasta. Anoppi merkkailee äidin reviirillä ja sen aiheuttaman tunnereaktion taltuttamiseksi tanssitaan tanssia, jossa ei ole järkeä. Huono itsetunto estää toimimasta välinpitämättömästi, anopille PITÄÄ näyttää kaapin paikka!

Vierailija kirjoitti:

Itse en vaan ymmärrä aloittajan ongelmaa.

Meillä esim on ollut mummon aloittamana perinteenä se, että mummo käy joka syksy ostamassa lapselle uudet kouluvaatteet ja repun. Joskus alkuvuosina saatoin antaa epämääräisiä suuntaviivoja hankintoihin (tyyliin huppari ja farkut olis hyvät), nyt kun lapsi itse on aktiivisesti mukana, en sano mitään.

Jos ostokset ovat mielestäni ns. epäonnistuneet, so what?? Voinhan AINA käydä ostamassa lapselle muitakin vaatteita. Silti niitä mummonkin vaatteita voi joskus satunnaisesti käyttää.

Miksette te mummon hankintoihin pettyneet osta lisäksi itse jos löydätte jotakin parempaa? Jos mummo on ostanut vääränvärisen haalarin, eihän se hyvänen aika estä sua ostamasta jotakin muuta lisäksi? Voihan sitä vääränväristä pukua käyttää vaikka huonompana pukuna kurakeleillä kun muita ei halua pilata jne?

En ole ap, mutta ainakin meillä iso ongelma on, että asuntomme on melko pieni ja täällä on varsin vähän kaappitilaa (asumme Helsingissä eikä ole varaa ostaa mitään isoa kotia). Ei kaappeihin vain mahdu montaa haalaria, vaikka myyn aina kaiken pieneksi jääneen alta pois.

Vierailija kirjoitti:

Itse en vaan ymmärrä aloittajan ongelmaa.

Meillä esim on ollut mummon aloittamana perinteenä se, että mummo käy joka syksy ostamassa lapselle uudet kouluvaatteet ja repun. Joskus alkuvuosina saatoin antaa epämääräisiä suuntaviivoja hankintoihin (tyyliin huppari ja farkut olis hyvät), nyt kun lapsi itse on aktiivisesti mukana, en sano mitään.

Jos ostokset ovat mielestäni ns. epäonnistuneet, so what?? Voinhan AINA käydä ostamassa lapselle muitakin vaatteita. Silti niitä mummonkin vaatteita voi joskus satunnaisesti käyttää.

Miksette te mummon hankintoihin pettyneet osta lisäksi itse jos löydätte jotakin parempaa? Jos mummo on ostanut vääränvärisen haalarin, eihän se hyvänen aika estä sua ostamasta jotakin muuta lisäksi? Voihan sitä vääränväristä pukua käyttää vaikka huonompana pukuna kurakeleillä kun muita ei halua pilata jne?

Meillä ei äitini ole tapojaan muuttanut eli ylikävelee ylimaallisen hyvän makunsa voimin muiden vaatevalintojen yli. En pistä lastani sinne kärvistelemään... Mutta kun tuo takki sopii sinulle NIIIIIIN hyvin eli mummon valitsema ei teinin.

En ymmärrä valitustasi. Meillä isovanhemmat ei halua pitää yhteytä, tavata, soitella ollenkaan eivätkä koskaan osta lapsille mitään lahjaa, ei tule edes soittoa tai tekstaria merkkipäivinä. He eivät siis ollenkaan tunne ainoita lapsenlapsia, en usko että muistavat nimiä tai ikiä. Heitä ei vaan kiinnosta.

Maksaisin mitä vaan jos saisin sun lastesi isovanhempien kaltaiset isovanhemmat!

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi tietää, mikä olisi tunnereaktio jos kyseessä on oma äiti? Epäilenpä, että toiminta sujahtaisi ihan normaalin arjen piiriin ja iloittaisiin vahvasta tukiverkosta.

Ei sujahtaisi. Siihen on vaan jo tottunut koko elämänsä ajan ja tietää, että millään sanomisella asia ei miksikään muutu.

Tavarat ovat siinä hommassa lopultakin se pienin riesa. Minä olen joutunut väittelemään oman äitini kanssa mm. siitä saanko nälkäisen vauvani hänen sylistään itselleni vai en.

Vierailija kirjoitti:

Onko käyttövaatteet mielestäsi oikeasti "isoja asioita"? Ymmärrän, että esim. rattaat, tai turvaistuin (turvallisuuskysymys), mutta että haalari. Kun lapsi möyrii lumessa ja loskassa, niitä voi ihan hyvin olla käytössä vaikka kolmekin.

Just näin! Mä en ymmärtä mitä haittaa on vaikkapa yhdestä ylimääräisestä ulkoiluhaalarista vaikka se olisikin hieman vääränvärinen lapsen äidin mielestä? Makuasioistahan ei voi kiistellä. Niitä esim. kurahaalareita kastuu kuitenkin helposti se kolmekin päivässä jos lapsi ulkoilee paljon. Ja hanskoja ja muita asusteita. Hyvä vaan että löytyy vaihtoehtoja!

Miksi tästäkin pitää rakentaa jotakin omituista salaliittoteoriaa? Jos tämä on vaan mummon yksi tapa osoittaa välittämistään?

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi tietää, mikä olisi tunnereaktio jos kyseessä on oma äiti? Epäilenpä, että toiminta sujahtaisi ihan normaalin arjen piiriin ja iloittaisiin vahvasta tukiverkosta.

En tykkäisi siitäkään, jos oma äiti yrittäisi määrätä miten mun pitää olla ja elää, ja vaatettaisi oman makunsa mun lapset, sisustaisi mun kodin "löydöillään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on. Ja ne tavarat on käytännössä aina tavalla tai toisella epäkelpoja. Ei siis väärän värisiä tms, vaan usein jo valmiiksi liian pieniä tai haalarin ominaisuudet vain niin huonoja, että on kuitenkin pakko ostaa itse kunnon haalari ja se mummon tuoma jää käyttämättä, kun se ei pidä kunnolla vettä tai on liian kapeaa mallia, että lapsen mielestä on epämiellyttävä päällä.

Meillä 5-vuotias poika sai isovanhemmalta lahjaksi housut. Näin niistä heti ensivilkaisulla, että ne ovat aikuisten kokoa olevat shortsit ja vieläpä naisten mallia. Tästä vaan iloisesti seliteltiin, että katsoin kaupassa, että tää lahkeen pituus on just hyvä! Kun sanoin nätisti, että nämä ovat vyötäröltä liian suuret, niitä voi kuulemma säästää kaapissa siiheksi, kunnes mahtuu.

Kokemusta todellakin on. Meillä valitettavasti isoäiti on uskomattoman pihi, mutta haluaa silti päteä ystävättäriensä edessä, että on mukamas niin antelias. Ystävättärien edessä on suuna päänä kohkaamassa, että kyllä minä ostan teille sen ja tämän ja tuon, mutta totuus onkin sitten ihan toinen.

Vaunut lupasi ja löydettiin käytettyinä meidän tarpeisiin sopivat. Hintakin oli meistä kohdillaan, 200 euroa, mutta kun anoppi kuuli hinnan, hän ilmoitti, että ei todellakaan ole luvannut niin kalliita rattaita maksaa eli maksoimme ne itse (ei ollut meille ongelma). Anoppi olisi varmaan saanut sydärin, jos oltaisiin ostettu kaupasta uutena tonnin rattaat.

Toinen esimerkki, kun lapselle tuli aika ostaa ensimmäiset kengät, niin anoppi kohkasi, että hän haluaa ne ostaa. Annoin luvan ostaa ilman mitään vaatimuksia esim. väristä tai kuvioista tms. Anoppi sitten tuli tuomaan kengät ja kaivoi ne laukustaan ilmoittaen samalla suureen ääneen, että tässä on nyt mamman mussukalle uudet kengät. Ja laittoi pöydälle jarrusukat! Olin niin hämmästynyt, että en sillä kertaa saanut sanaa suustani, luulin, että kun lupaa ostaa kengät, niin oikeasti ostaa kengät. Mutta ei, oli kuulemma kenkäkaupan myyjä sanonut, että ihan turhaa ostaa mitään kalliita ensiaskelkenkiä, parin euron jarrusukat ajaa kuulemma saman asian. Ostin sitten itse ne ensimmäiset kengät lapselleni, kun ei niillä jarrusukilla nyt ulos voi mennä kävelemään eli ei aja samaa asiaa.

Ja täälläkin on nähty noita lapselle (pojalle) naistenosastolta alen loppurysäyksestä ostettuja kasvuvaravaatteita. Kiitos ei, pärjään ilman tällaisia lahjoja. Lasten hankkiminen on ollut minulle valinta ja valitsen myös itse sen, että lapsilleni ei tuollaisen pihtailun takia naureta, minulla on kyllä varaa ostaa kaikki tarvittava lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko käyttövaatteet mielestäsi oikeasti "isoja asioita"? Ymmärrän, että esim. rattaat, tai turvaistuin (turvallisuuskysymys), mutta että haalari. Kun lapsi möyrii lumessa ja loskassa, niitä voi ihan hyvin olla käytössä vaikka kolmekin.

Just näin! Mä en ymmärtä mitä haittaa on vaikkapa yhdestä ylimääräisestä ulkoiluhaalarista vaikka se olisikin hieman vääränvärinen lapsen äidin mielestä? Makuasioistahan ei voi kiistellä. Niitä esim. kurahaalareita kastuu kuitenkin helposti se kolmekin päivässä jos lapsi ulkoilee paljon. Ja hanskoja ja muita asusteita. Hyvä vaan että löytyy vaihtoehtoja!

Miksi tästäkin pitää rakentaa jotakin omituista salaliittoteoriaa? Jos tämä on vaan mummon yksi tapa osoittaa välittämistään?

Koittakaa nyt ymmärtää, että tuollainen ei ole välittämistä. Se on hallintaa.

Joskus on niinkin, että on ehkä kärsinyt pitkään lapsettomuudesta ja haaveillut joskus saavansa lapsen. Ja kun se haave vihdoin vuosien odottamisen ja toivomisen jälkeen käy toteen, niin haluaa nauttia vanhemmuudesta ja lapsestaan myös niin, että selvittää vaikka turvaistuinten kaikkia ominaisuuksia ja törmäystestejä ja rauhassa suunnittelee mikä omalle lapselle olisi hyvä. Ei tällainen ole yhtään väärin, vaan jokaisella on oikeus tällaiseen. Silloin ei yhtään ilahdu siitä, että jostain kysymättä ilmestyy turvaistuin, joka ei ehkä aivan huono ole mutta ei täysin hyväkään.