Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.Se mikä on lahjoittajan mielestä hieno, ei välttämättä ole sitä lahjan saajan mielestä. Makuja on kovin erilaisia ja isovanhemmilla usein ihan erilainen kuin lapsillaan.
Niinpä. Lahjat heijastavat hyvin usein antajansa makua ja tarpeet kuvitellaan oman vastaavan elämänvaiheen tarpeita vastaavaksi. Pitäisi olla villalapaset, koska omilla lapsillakin viime vuosituhannella oli villalapaset. Nykyään on märemmät talvet, mutta sittenhän voi panna päälle kurahanskat! Ei missään tapauksessa voi ostaa suoraan vedenpitäviä toppahanskoja, koska sellaisia ei ollut tarjolla silloin, kun isoäiti itse oli pienen lapsen äiti. Se tarkoittaa yhtä kuin että isoäidin käyttämä ratkaisu on ollut väärä.
Ei ole ollut. Se oli sen ajan paras ratkaisu, mutta tänä päivänä on toimivampi ratkaisu tarjolla.
Pakko kommentoida näin nykyäitinä, että kokeilkaa silti rohkeasti myös vanhoja konsteja. Kaikki meidät testaamat vedenpitävät toppahanskat ovat alkaneet vuotaa ennemmin tai myöhemmin etelän talvissa. Ei tarvita kuin yksi kivileikki, ja hanskat ovat entiset. Etenkin niitä sormikasmallisia on aika mahdoton alkaa käännellä, pestä ja kuivata. Jos reikäisiä vedenpitäviä tec-hanskoja ei saa nopeasti kuivaksi, ne alkaa haista ku0Iemalle, tietäjät tietää. Jos ei tiedä, käykää haistamassa minkä tahansa päiväkodin tai ekaluokan naulakoilla maaliskuun lopulla.
Sitkuttelin ihan liian kauan takertuneena tuohon nykyaikaisuuden ajatukseen. Oikeasti toimivin systeemi on ne lapaset ja päälle vuorettomat kurahanskat. Molemmat osat kuivuu nopeasti erilleen vedettynä. Jos päällinen menee rikki, voi hankkia vain sen osan uutena. Ei monimutkaisia hanskojen kääntelyitä, villalapasia ei tarvitse pestä kuin kerran vuodessa ja vuoreton kurarukkanen puhdistuu huuhtomalla parissa sekunnissa. Ei enää haisevia, vuotavia 80€ tec-hanskoja ja niiden epätoivoista kääntelyä patterille. Toki kauppamiehet eivät tykkää tästä vinkistä, kun ei tartte ostaa koko ajan uusia.
Se on vuoriton, ei vuoreton.
Ja mitä enemmän niitä vaatekappaleita on, sitä enemmän niitä hukkuu ja häviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Mikä järki tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Ja sieltå joku mummo ostaa sen ja piinaa seuraavaa perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Olenkohana ainut jonka mielestä tuossa ei ole oikeasti mitään ongelmaa?
Musta olisi vaan ihanaa jos isovanhemmat haluaisivat ostaa lapselle isot hankinnat: vaunut, toppapuvut ja muut haalarit, leluja, arkivaatteita jne. Käyttää niitä sitten usein tai harvoin.Ja voihan lisäksi aina itse ostaa jos välttämättä on jotakin mitä itse lapselleen haluaa, mutta koskaan ei lapsella ole liikaa vaatetta tai muuta tarpeellista.
Mikä tuossa edes on ongelma? Tilanpuute? Paljonko se haalari tai pari nyt vie tilaa vaatehuoneessa? Ainahan ne voi laittaa sinne ja käyttää niitä omia hankintoja jos isovanhempien valinnat ei miellytä.
Itse ottaisin rahansäästön oikein mielelläni vastaan: säästyy rahaa kun isovanhemmat kantaa osan kuormasta!
Se on jännä, että nämä tavarankärrääjä-isovanhemmat ei koskaan suostu antamaan vastaavaa summaa rahana, että vanhemmat voisi valita itselleen mieluiset vaatteet ja tavarat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Minä en halua myydä enkä lahjoittaa mitään tavaraa.
On ihan järjetöntä, että joku ensin ostaa tavarat, kantaa ne minulle ja sen jälkeen minä kannan ne lahjoitukseen, kun sen saman summan voisi suoraan työntää lahjoitukseen ja se olisi kaikille paljon vaivattomampaa ja sillä saisi enemmän aikaankin.
Rahaa voi jatkuvasti lahjoittaa vaikka minne humanitaariseen juttuun, eläinten suojeluun tai ihan mihin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopeissa on se ongelma, ettei niille voi sanoa mistään asiasta, ja miehet harvoin puuttuu. Kun itse jouduin sanomaan, etten anna 3 viikon ikäistä täysimetyksellä olevaa vauvaa anopille viikonlopuksi, hän rupesi itkemään ja murjotti kuukauden. Omalle äidille voi naurahtaa, että kerron sitten, kun on yökylän aika. Ei oma äiti suutu tuollaisesta vaan elämä jatkuu entisenlaisena. Toisen kerran anoppi pidätteli kyyneleitä kun yritti ristiäisissä tunkea maustekakkua vauvan suuhun, sillä pitäähän omaa kakkua saada. Pyysin häntä säästämään herkut tulevaisuuteen, ei vauvan maha kestä vielä juhlapöydän tarjoiluja. Eikö siitäkin ollut käärmeissään. Oma äitini olisi pyytänyt anteeksi että oli ajattelematon. Joten anoppi on hankala, kun ei ota palautetta vastaan loukkaantumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohana ainut jonka mielestä tuossa ei ole oikeasti mitään ongelmaa?
Musta olisi vaan ihanaa jos isovanhemmat haluaisivat ostaa lapselle isot hankinnat: vaunut, toppapuvut ja muut haalarit, leluja, arkivaatteita jne. Käyttää niitä sitten usein tai harvoin.Ja voihan lisäksi aina itse ostaa jos välttämättä on jotakin mitä itse lapselleen haluaa, mutta koskaan ei lapsella ole liikaa vaatetta tai muuta tarpeellista.
Mikä tuossa edes on ongelma? Tilanpuute? Paljonko se haalari tai pari nyt vie tilaa vaatehuoneessa? Ainahan ne voi laittaa sinne ja käyttää niitä omia hankintoja jos isovanhempien valinnat ei miellytä.
Itse ottaisin rahansäästön oikein mielelläni vastaan: säästyy rahaa kun isovanhemmat kantaa osan kuormasta!Se on jännä, että nämä tavarankärrääjä-isovanhemmat ei koskaan suostu antamaan vastaavaa summaa rahana, että vanhemmat voisi valita itselleen mieluiset vaatteet ja tavarat.
Minä ehdotin että tavaran sijaan laittaisivat jouluna ja synttärinä lapsen tilille 10-20 euroa tulevaisuutta varten.
Ei käynyt koska ”vanhempien velvollisuus” on elättää lapsi eikä tuo ole kivaa kun ei ole antamisen iloa.
Eli niitä tavaroita ei kyllä kanneta lapsen edun vuoksi tai että vanhemmat ilahtuisi vaan ihan itsekkäistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä koin sen ihan puhtaasti nurkanvaltaamiseksi, reviirin merkitsemiseksi.
Varsinkin kun aivan kaikesta tuli kerralla ”perinne”. Kerran leipoi synttäreille niin kas, se olikin perinne että aina leipoo. Kerran haki lapselle kengät (minun rahoillani) ja kas, se olikin perinne joka kevät hakea kengät lapselle.
Kerran tuli (pyytämättä) hoitamaan lasta kun olin kipeä, samalla sisusti koko olohuoneen uusiksi ja siitäkin tuli perinne, että ”tekee joulusiivouksen”.
Ainoa semi-ongelmaksi kokemani tuossa listassa ehkä olisi olohuoneen sisustaminen/joulusiivoaminen, muuten noihan on ihan mahtavia juttuja!!
Että mummo leipoo synttärijuhliin (= mun tarvii leipoa itse vähemmän ja säästyn vaivalta, siivoamista ja leipomista kuitenkin riittää!) tai että mummo ostaa kevätkengät (= meidän rahat säästyy eikä tarvii kierrellä kaupoissa).
Voi luoja millaisia kolmannen maailman ongelmia te jotkut kehitätte!
Ei voi kuin pyörittää päätä kun vien meidän lapsen mummolle kynttilää haudalle.
Olen itse monen lapsen keskituloinen työssäkäyvä äiti, jonka rahat ovat aina olleet tiukilla. Meillä ei isovanhemmat ole ostaneet lapsille mitään, toiset isovanhemmat eivät ole edes muistaneet lapsia jouluna tai syntymäpäivillä. Ei siis ole kokemusta asiasta, on vain oma ajatus, miten suhtautuisin.
Ehkä harmittaisi se, että jokaisella on ne omat mieltymykset, millaisia vaatteet ovat tai muut tavarat. Mutta jos nyt ajattelen, mitä ne isot hankinnat ovat, niin tulee mieleen vaunut, rattaat, sänky, juuri ulkoiluhaalarit, polkupyörät, urheiluvälineet, ehkä kalliimmat kengät, turvaistuin. Nuohan on kaikki aika peruskamaa, suurin osa sellaisia, että ei niissä kai niin pieleen voi mennä, oli vaikka se turvaistuin mitä merkkiä hyvänsä, niin väri tai malli tuskin kovin eroaa toisista merkeistä. Vaunuissa ja rattaissakaan ei varmaan kovin helpolla löydä kuin ihan perusvärejä ja -malleja. Haalareissa oma maku ehkä tulee esiin, mutta se ei ole ikuinen, ja onko sillä väliä, minkä näköisessä siellä päiväkodissa tai leikkipuistossa kurassa ryömii. Voihan sitä sitten itse ostaa vaikka toisen haalarin kyläilyjä ja kauppareissuja sun muita varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohana ainut jonka mielestä tuossa ei ole oikeasti mitään ongelmaa?
Musta olisi vaan ihanaa jos isovanhemmat haluaisivat ostaa lapselle isot hankinnat: vaunut, toppapuvut ja muut haalarit, leluja, arkivaatteita jne. Käyttää niitä sitten usein tai harvoin.Ja voihan lisäksi aina itse ostaa jos välttämättä on jotakin mitä itse lapselleen haluaa, mutta koskaan ei lapsella ole liikaa vaatetta tai muuta tarpeellista.
Mikä tuossa edes on ongelma? Tilanpuute? Paljonko se haalari tai pari nyt vie tilaa vaatehuoneessa? Ainahan ne voi laittaa sinne ja käyttää niitä omia hankintoja jos isovanhempien valinnat ei miellytä.
Itse ottaisin rahansäästön oikein mielelläni vastaan: säästyy rahaa kun isovanhemmat kantaa osan kuormasta!Se on jännä, että nämä tavarankärrääjä-isovanhemmat ei koskaan suostu antamaan vastaavaa summaa rahana, että vanhemmat voisi valita itselleen mieluiset vaatteet ja tavarat.
Eli puhdas raha kuitenkin kiinnostelisi? Ehkä ne isovanhemmat ”pelkää” että rahat hupenisi lopulta lapsen äidin omiin hankintoihin ja jäisi lapsen hankinnat tekemättä?
Muistaisithan muuten maksaa rahalahjoista lahjaveron?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä koin sen ihan puhtaasti nurkanvaltaamiseksi, reviirin merkitsemiseksi.
Varsinkin kun aivan kaikesta tuli kerralla ”perinne”. Kerran leipoi synttäreille niin kas, se olikin perinne että aina leipoo. Kerran haki lapselle kengät (minun rahoillani) ja kas, se olikin perinne joka kevät hakea kengät lapselle.
Kerran tuli (pyytämättä) hoitamaan lasta kun olin kipeä, samalla sisusti koko olohuoneen uusiksi ja siitäkin tuli perinne, että ”tekee joulusiivouksen”.
Ainoa semi-ongelmaksi kokemani tuossa listassa ehkä olisi olohuoneen sisustaminen/joulusiivoaminen, muuten noihan on ihan mahtavia juttuja!!
Että mummo leipoo synttärijuhliin (= mun tarvii leipoa itse vähemmän ja säästyn vaivalta, siivoamista ja leipomista kuitenkin riittää!) tai että mummo ostaa kevätkengät (= meidän rahat säästyy eikä tarvii kierrellä kaupoissa).
Voi luoja millaisia kolmannen maailman ongelmia te jotkut kehitätte!
Ei voi kuin pyörittää päätä kun vien meidän lapsen mummolle kynttilää haudalle.
Niin. Tässä on nyt kaksi eri asiaa kyseessä.
Sinulla on ehkä rahasta tiukkaa ja sinusta olisi kiva, että joku ostaisi lapsellesi kengät joka kevät. Joku toinen taas tahtoo valita ne kengät itse, ja tässä lainaamassasi viestissä kengät oli jopa maksanut kirjoittaja itse, isovanhempi vaan kävi hakemassa ne kaupasta.
Minä taas leipoisin mielelläni kakun itse, kun niin harvoin leivon muutakaan, ja ottaisin mieluummin siivoojan siivoamaan ihan rahalla. Minulla on siihen varaa.
Toinen pointti on, että vain kirjoittajalla on kokemusta siitä, millaista se on, kun toinen tuputtaa apuaan pyytämättä ja tarpeettomalla tavalla. Sinä kuvittelet, että se olisi hienoa. Kirjoittaja tietää, että se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.Se mikä on lahjoittajan mielestä hieno, ei välttämättä ole sitä lahjan saajan mielestä. Makuja on kovin erilaisia ja isovanhemmilla usein ihan erilainen kuin lapsillaan.
Niinpä. Lahjat heijastavat hyvin usein antajansa makua ja tarpeet kuvitellaan oman vastaavan elämänvaiheen tarpeita vastaavaksi. Pitäisi olla villalapaset, koska omilla lapsillakin viime vuosituhannella oli villalapaset. Nykyään on märemmät talvet, mutta sittenhän voi panna päälle kurahanskat! Ei missään tapauksessa voi ostaa suoraan vedenpitäviä toppahanskoja, koska sellaisia ei ollut tarjolla silloin, kun isoäiti itse oli pienen lapsen äiti. Se tarkoittaa yhtä kuin että isoäidin käyttämä ratkaisu on ollut väärä.
Ei ole ollut. Se oli sen ajan paras ratkaisu, mutta tänä päivänä on toimivampi ratkaisu tarjolla.
Pakko kommentoida näin nykyäitinä, että kokeilkaa silti rohkeasti myös vanhoja konsteja. Kaikki meidät testaamat vedenpitävät toppahanskat ovat alkaneet vuotaa ennemmin tai myöhemmin etelän talvissa. Ei tarvita kuin yksi kivileikki, ja hanskat ovat entiset. Etenkin niitä sormikasmallisia on aika mahdoton alkaa käännellä, pestä ja kuivata. Jos reikäisiä vedenpitäviä tec-hanskoja ei saa nopeasti kuivaksi, ne alkaa haista ku0Iemalle, tietäjät tietää. Jos ei tiedä, käykää haistamassa minkä tahansa päiväkodin tai ekaluokan naulakoilla maaliskuun lopulla.
Sitkuttelin ihan liian kauan takertuneena tuohon nykyaikaisuuden ajatukseen. Oikeasti toimivin systeemi on ne lapaset ja päälle vuorettomat kurahanskat. Molemmat osat kuivuu nopeasti erilleen vedettynä. Jos päällinen menee rikki, voi hankkia vain sen osan uutena. Ei monimutkaisia hanskojen kääntelyitä, villalapasia ei tarvitse pestä kuin kerran vuodessa ja vuoreton kurarukkanen puhdistuu huuhtomalla parissa sekunnissa. Ei enää haisevia, vuotavia 80€ tec-hanskoja ja niiden epätoivoista kääntelyä patterille. Toki kauppamiehet eivät tykkää tästä vinkistä, kun ei tartte ostaa koko ajan uusia.
Se on vuoriton, ei vuoreton.
Ja mitä enemmän niitä vaatekappaleita on, sitä enemmän niitä hukkuu ja häviää.
Olet väärässä sanamuodon suhteen, molemmat käyvät. Esim. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000739365.html
Toki on makuasia, haluaako käyttää tec-hanskoja vai ei. Halusin vain rohkaista kokeilemaan muitakin vaihtoehtoja, koska on tunnettu tosiasia etteivät tecit kestä, vaan menevät nopeasti rikki ja alkavat haista. Jos tiedät heti, että hukkaat helposti vaatteita, ei kannata hankkia moniosaisia.
Kokemusta on. Ja ne tavarat on käytännössä aina tavalla tai toisella epäkelpoja. Ei siis väärän värisiä tms, vaan usein jo valmiiksi liian pieniä tai haalarin ominaisuudet vain niin huonoja, että on kuitenkin pakko ostaa itse kunnon haalari ja se mummon tuoma jää käyttämättä, kun se ei pidä kunnolla vettä tai on liian kapeaa mallia, että lapsen mielestä on epämiellyttävä päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on. Ja ne tavarat on käytännössä aina tavalla tai toisella epäkelpoja. Ei siis väärän värisiä tms, vaan usein jo valmiiksi liian pieniä tai haalarin ominaisuudet vain niin huonoja, että on kuitenkin pakko ostaa itse kunnon haalari ja se mummon tuoma jää käyttämättä, kun se ei pidä kunnolla vettä tai on liian kapeaa mallia, että lapsen mielestä on epämiellyttävä päällä.
Meillä 5-vuotias poika sai isovanhemmalta lahjaksi housut. Näin niistä heti ensivilkaisulla, että ne ovat aikuisten kokoa olevat shortsit ja vieläpä naisten mallia. Tästä vaan iloisesti seliteltiin, että katsoin kaupassa, että tää lahkeen pituus on just hyvä! Kun sanoin nätisti, että nämä ovat vyötäröltä liian suuret, niitä voi kuulemma säästää kaapissa siiheksi, kunnes mahtuu.
Kokemusta myös on, mutta näkökulma ja mielipide on kyllä ihan eri. Miten eri tavalla sitä voi näköjään maailmaa katsoakaan!
Olin vain ja ainoastaan helpottunut kun mummo ennen lapsen synttäreitä tarjoutui leipomaan ja tarvittaessa myös tilaamaan osan tarjottavista. Ihan supermahtava juttu! Nyt perinteenä joka syntymäpäiväjuhlilla onkin mummon tekemiä leipomisia, niiden omieni ohella.
Ja kaikki eri vuodenaikoihin tarvittavat haalarit ja asusteet. Olen vain iloinen jos mummo joskus tuo jonkun Popin, Reiman, Molon tms teknisen haalarin tullessaan. Tai pipon ja kurahanskat. Tai lenkkarit. Tai kumisaappaat. Tai uudet sisähousut.
Niitähän tarvitsee aina! Joko kotona tai päiväkodissa.
Pari kertaa on pitänyt käydä vaihtamassa oikeampaan kokoon kuitin kanssa, mutta muuten on ollut kokonsa puolesta hyviä!
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta myös on, mutta näkökulma ja mielipide on kyllä ihan eri. Miten eri tavalla sitä voi näköjään maailmaa katsoakaan!
Olin vain ja ainoastaan helpottunut kun mummo ennen lapsen synttäreitä tarjoutui leipomaan ja tarvittaessa myös tilaamaan osan tarjottavista. Ihan supermahtava juttu! Nyt perinteenä joka syntymäpäiväjuhlilla onkin mummon tekemiä leipomisia, niiden omieni ohella.
Ja kaikki eri vuodenaikoihin tarvittavat haalarit ja asusteet. Olen vain iloinen jos mummo joskus tuo jonkun Popin, Reiman, Molon tms teknisen haalarin tullessaan. Tai pipon ja kurahanskat. Tai lenkkarit. Tai kumisaappaat. Tai uudet sisähousut.
Niitähän tarvitsee aina! Joko kotona tai päiväkodissa.
Pari kertaa on pitänyt käydä vaihtamassa oikeampaan kokoon kuitin kanssa, mutta muuten on ollut kokonsa puolesta hyviä!
Et tainnut ymmärtää tämän keskustelun aihetta ja pointtia, kun puhut ihan eri asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.Se mikä on lahjoittajan mielestä hieno, ei välttämättä ole sitä lahjan saajan mielestä. Makuja on kovin erilaisia ja isovanhemmilla usein ihan erilainen kuin lapsillaan.
Niinpä. Lahjat heijastavat hyvin usein antajansa makua ja tarpeet kuvitellaan oman vastaavan elämänvaiheen tarpeita vastaavaksi. Pitäisi olla villalapaset, koska omilla lapsillakin viime vuosituhannella oli villalapaset. Nykyään on märemmät talvet, mutta sittenhän voi panna päälle kurahanskat! Ei missään tapauksessa voi ostaa suoraan vedenpitäviä toppahanskoja, koska sellaisia ei ollut tarjolla silloin, kun isoäiti itse oli pienen lapsen äiti. Se tarkoittaa yhtä kuin että isoäidin käyttämä ratkaisu on ollut väärä.
Ei ole ollut. Se oli sen ajan paras ratkaisu, mutta tänä päivänä on toimivampi ratkaisu tarjolla.
Pakko kommentoida näin nykyäitinä, että kokeilkaa silti rohkeasti myös vanhoja konsteja. Kaikki meidät testaamat vedenpitävät toppahanskat ovat alkaneet vuotaa ennemmin tai myöhemmin etelän talvissa. Ei tarvita kuin yksi kivileikki, ja hanskat ovat entiset. Etenkin niitä sormikasmallisia on aika mahdoton alkaa käännellä, pestä ja kuivata. Jos reikäisiä vedenpitäviä tec-hanskoja ei saa nopeasti kuivaksi, ne alkaa haista ku0Iemalle, tietäjät tietää. Jos ei tiedä, käykää haistamassa minkä tahansa päiväkodin tai ekaluokan naulakoilla maaliskuun lopulla.
Sitkuttelin ihan liian kauan takertuneena tuohon nykyaikaisuuden ajatukseen. Oikeasti toimivin systeemi on ne lapaset ja päälle vuorettomat kurahanskat. Molemmat osat kuivuu nopeasti erilleen vedettynä. Jos päällinen menee rikki, voi hankkia vain sen osan uutena. Ei monimutkaisia hanskojen kääntelyitä, villalapasia ei tarvitse pestä kuin kerran vuodessa ja vuoreton kurarukkanen puhdistuu huuhtomalla parissa sekunnissa. Ei enää haisevia, vuotavia 80€ tec-hanskoja ja niiden epätoivoista kääntelyä patterille. Toki kauppamiehet eivät tykkää tästä vinkistä, kun ei tartte ostaa koko ajan uusia.
Se on vuoriton, ei vuoreton.
Ja mitä enemmän niitä vaatekappaleita on, sitä enemmän niitä hukkuu ja häviää.
Tuo edellinen kirjoittaja on täysin oikeassa, vaikka takerruitkin epäoleellisen kirjoitusvirheeseen ja ohitit tekstin pointin.
Villalapaset ja kurarukkaset on toimivin kombo. Topatun rukkasen taas täytyy ihan ehdottomasti olla sellaiset, että vuorin pystyy vetämään ulos rukkasesta. Näitä kyllä sitten saikin metsästää kissojen ja koirien kanssa, jos nykyään saa enää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohana ainut jonka mielestä tuossa ei ole oikeasti mitään ongelmaa?
Musta olisi vaan ihanaa jos isovanhemmat haluaisivat ostaa lapselle isot hankinnat: vaunut, toppapuvut ja muut haalarit, leluja, arkivaatteita jne. Käyttää niitä sitten usein tai harvoin.Ja voihan lisäksi aina itse ostaa jos välttämättä on jotakin mitä itse lapselleen haluaa, mutta koskaan ei lapsella ole liikaa vaatetta tai muuta tarpeellista.
Mikä tuossa edes on ongelma? Tilanpuute? Paljonko se haalari tai pari nyt vie tilaa vaatehuoneessa? Ainahan ne voi laittaa sinne ja käyttää niitä omia hankintoja jos isovanhempien valinnat ei miellytä.
Itse ottaisin rahansäästön oikein mielelläni vastaan: säästyy rahaa kun isovanhemmat kantaa osan kuormasta!Se on jännä, että nämä tavarankärrääjä-isovanhemmat ei koskaan suostu antamaan vastaavaa summaa rahana, että vanhemmat voisi valita itselleen mieluiset vaatteet ja tavarat.
Eli puhdas raha kuitenkin kiinnostelisi? Ehkä ne isovanhemmat ”pelkää” että rahat hupenisi lopulta lapsen äidin omiin hankintoihin ja jäisi lapsen hankinnat tekemättä?
Muistaisithan muuten maksaa rahalahjoista lahjaveron?
Tavarasta pitäisi muuten kanssa maksaa lahjavero, ei pelkästä rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta myös on, mutta näkökulma ja mielipide on kyllä ihan eri. Miten eri tavalla sitä voi näköjään maailmaa katsoakaan!
Olin vain ja ainoastaan helpottunut kun mummo ennen lapsen synttäreitä tarjoutui leipomaan ja tarvittaessa myös tilaamaan osan tarjottavista. Ihan supermahtava juttu! Nyt perinteenä joka syntymäpäiväjuhlilla onkin mummon tekemiä leipomisia, niiden omieni ohella.
Ja kaikki eri vuodenaikoihin tarvittavat haalarit ja asusteet. Olen vain iloinen jos mummo joskus tuo jonkun Popin, Reiman, Molon tms teknisen haalarin tullessaan. Tai pipon ja kurahanskat. Tai lenkkarit. Tai kumisaappaat. Tai uudet sisähousut.
Niitähän tarvitsee aina! Joko kotona tai päiväkodissa.
Pari kertaa on pitänyt käydä vaihtamassa oikeampaan kokoon kuitin kanssa, mutta muuten on ollut kokonsa puolesta hyviä!Et tainnut ymmärtää tämän keskustelun aihetta ja pointtia, kun puhut ihan eri asiasta.
Mikä se pointti sitten on? Tässä keskustelussahan aloittaja ja pari komppaajaa päivittelevät, kun mummo kehtaa ostaa lapsille isoja ja kalliita hankintoja. Ja vielä kehtasi mennä leipomaankin synttärijuhliin! Hui kauheaa mitä ”nurkanvaltausta”!
Itse taas ei haittaa ollenkaan että mummo ostaa turvaistuimen tai leipoo oma-aloitteisesti tai käy shoppailemassa lapselle vaatteita. Omia rahojaanhan hän siinä vaan käyttää. Ja me käytetään niitä ostoksia tai ollaan käyttämättä. Rakkauttahan se vaan on, erityisesti tietyn ikäpolven ihmisiltä.
Lahjahevosen suuhunhan ei kannata katsoa, vai miten se vanha sanonta menikään.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.