Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.Se mikä on lahjoittajan mielestä hieno, ei välttämättä ole sitä lahjan saajan mielestä. Makuja on kovin erilaisia ja isovanhemmilla usein ihan erilainen kuin lapsillaan.
Niinpä. Lahjat heijastavat hyvin usein antajansa makua ja tarpeet kuvitellaan oman vastaavan elämänvaiheen tarpeita vastaavaksi. Pitäisi olla villalapaset, koska omilla lapsillakin viime vuosituhannella oli villalapaset. Nykyään on märemmät talvet, mutta sittenhän voi panna päälle kurahanskat! Ei missään tapauksessa voi ostaa suoraan vedenpitäviä toppahanskoja, koska sellaisia ei ollut tarjolla silloin, kun isoäiti itse oli pienen lapsen äiti. Se tarkoittaa yhtä kuin että isoäidin käyttämä ratkaisu on ollut väärä.
Ei ole ollut. Se oli sen ajan paras ratkaisu, mutta tänä päivänä on toimivampi ratkaisu tarjolla.
Pakko kommentoida näin nykyäitinä, että kokeilkaa silti rohkeasti myös vanhoja konsteja. Kaikki meidät testaamat vedenpitävät toppahanskat ovat alkaneet vuotaa ennemmin tai myöhemmin etelän talvissa. Ei tarvita kuin yksi kivileikki, ja hanskat ovat entiset. Etenkin niitä sormikasmallisia on aika mahdoton alkaa käännellä, pestä ja kuivata. Jos reikäisiä vedenpitäviä tec-hanskoja ei saa nopeasti kuivaksi, ne alkaa haista ku0Iemalle, tietäjät tietää. Jos ei tiedä, käykää haistamassa minkä tahansa päiväkodin tai ekaluokan naulakoilla maaliskuun lopulla.
Sitkuttelin ihan liian kauan takertuneena tuohon nykyaikaisuuden ajatukseen. Oikeasti toimivin systeemi on ne lapaset ja päälle vuorettomat kurahanskat. Molemmat osat kuivuu nopeasti erilleen vedettynä. Jos päällinen menee rikki, voi hankkia vain sen osan uutena. Ei monimutkaisia hanskojen kääntelyitä, villalapasia ei tarvitse pestä kuin kerran vuodessa ja vuoreton kurarukkanen puhdistuu huuhtomalla parissa sekunnissa. Ei enää haisevia, vuotavia 80€ tec-hanskoja ja niiden epätoivoista kääntelyä patterille. Toki kauppamiehet eivät tykkää tästä vinkistä, kun ei tartte ostaa koko ajan uusia.
Se on vuoriton, ei vuoreton.
Ja mitä enemmän niitä vaatekappaleita on, sitä enemmän niitä hukkuu ja häviää.
Tuo edellinen kirjoittaja on täysin oikeassa, vaikka takerruitkin epäoleellisen kirjoitusvirheeseen ja ohitit tekstin pointin.
Villalapaset ja kurarukkaset on toimivin kombo. Topatun rukkasen taas täytyy ihan ehdottomasti olla sellaiset, että vuorin pystyy vetämään ulos rukkasesta. Näitä kyllä sitten saikin metsästää kissojen ja koirien kanssa, jos nykyään saa enää ollenkaan.
Ei ole. Minulla on kolme lasta käyttäneet vuorillisia hanskoja ja ne on ihan parhautta. Lapsilta hukkuu tavaraa päiväkodissa ja mitä useampi niitä vaatekappaleita on, sitä enemmän niitä hukkuu.
Vuorilliset hanskat ovat ihan parhaita. Miksi te heikkoitsetuntoiset ja -lahjaiset käytätte tuollaisia ilmaisuja? "Parhautta" voi yök! Prosentti on "pinna" ja muuta idioottimaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin myisin ne pois ja jos kysyy niin kaapit oli täynnä muutenkin, ja turhaa tilaa vie jos ei esim ensi kesänä vielä mahdu, ja jokainen lapsi kasvaa omaa tahtiaan. niin voi olla että ne ovat silloin väärän kokoisiakin. Ja sen rahan voi käyttää vaikka sisävaatteisiin ja sukkiin.
Ex-anoppini oli juuri näitä naistenvihaajia. Oli kuulemma onnellinen, että hänellä oli kolme poikaa, koska pikkutytöt on niin ällöttäviä kiljujia. Lisäksi naljaili minulle koko ajan ties mistä. Lähinnä siitä, että olin liian tyttömäinen "prinsessa".
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tarkoitus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tyrkytti meille jatkuvasti ruskeita, tummanvihreitä ja harmaita vaatteita. En tuntenut yhtään syyllisyyttä kun en vain suostunut ottamaan vastaan, kannoin eteiseen kun anoppi oli lähdössä. Minä puen ainoan tyttäreni kauniisiin väreihin. Vain luoja tietää mikä anopilla tuossa oli takana.
Osti varmaan oman makunsa mukaisia ja ehkä mielestään käytännöllisiä värejä ja shoppaili omaksi ilokseen.Onhan se vanhemmalle ihmiselle ilo ostella lapselle jotain ,kun on varaa.Sääli tietysti jos ne eivät ole mieleisiä.Kaikki eivät aina tule ajatelleeksi sitä innoissaan.
Mitä iloa se tuottaa ostaa turhaa tavaraa? Eikö aikuiselta voi odottaa ajattelemista? Ja miksi se pitää toisen kotiin kantaa? Miksei kanna omaansa?
Ajatteli varmaan auttavansa ja sai iloa ostamisesta.Kaikki eivät ajattele samalla tavalla.Jos on sanottu,että ei pidä ostella,on tietysti oma vika jos rahat menevät hukkaan.Tarkoitus on kuitenkin ollut varmaan hyvä,siksi en olisi hänelle epäystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tarkoitus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tyrkytti meille jatkuvasti ruskeita, tummanvihreitä ja harmaita vaatteita. En tuntenut yhtään syyllisyyttä kun en vain suostunut ottamaan vastaan, kannoin eteiseen kun anoppi oli lähdössä. Minä puen ainoan tyttäreni kauniisiin väreihin. Vain luoja tietää mikä anopilla tuossa oli takana.
Osti varmaan oman makunsa mukaisia ja ehkä mielestään käytännöllisiä värejä ja shoppaili omaksi ilokseen.Onhan se vanhemmalle ihmiselle ilo ostella lapselle jotain ,kun on varaa.Sääli tietysti jos ne eivät ole mieleisiä.Kaikki eivät aina tule ajatelleeksi sitä innoissaan.
Mitä iloa se tuottaa ostaa turhaa tavaraa? Eikö aikuiselta voi odottaa ajattelemista? Ja miksi se pitää toisen kotiin kantaa? Miksei kanna omaansa?
Ajatteli varmaan auttavansa ja sai iloa ostamisesta.Kaikki eivät ajattele samalla tavalla.Jos on sanottu,että ei pidä ostella,on tietysti oma vika jos rahat menevät hukkaan.Tarkoitus on kuitenkin ollut varmaan hyvä,siksi en olisi hänelle epäystävällinen.
Miten hän voi ajatella niin? Millä lailla hyvä tarkoitus? Kenelle hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh ap, loukkaannutte kyllä ihan aiheesta! Mitä jos sanoisit sille yli-innokkaalle isovanhemmalle, että jatkossa jos tuo moista, pistät ne myyntiin.
Meillä ei KUKAAN isovanhemmista eikä isoisovanhemmista ostele lupaa kysymättä mitään hankintoja lapsillemme! Esikoisen vauva-aikaan mun äiti ja anoppi osti kysymättä parit bodyt ja jonkun hameen. Kiitin kohteliaasti, mutta sanoin että mielelläni itse ostan lapselle niitä vaatteita, mitä tykkään katella. Toi hame oli myös outo ostos, esikoinen oppi ryömimään viisikuisena, kuusikuisena kiipeili jo paikkoihin, on ollut alusta asti sellainen että vaihtua piisaa. Ei tullut mieleenkään tunkea sille hametta päälle, kompastuin vielä helmaan tai game jäis kiinni johonkin ja lapsi kaatuisi :D sitä ei siis koskaan tullut pidettyä.
Varsinkin anopille oli myös "ongelma", että esikoiselle ostettiin vaunut käytettynä. Arvostan itsekin ekologisuutta, enkä nähnyt mitään syytä miksi en ostaisi niitä käytettynä. Lisäksi emme tienneet, millainen ikäero sisaruksille tulisi, joten mahdollisten tuplarattaiden ostoon tulevaisuudessa piti varautua, niitä kun on vähemmän myynnissä käytettynä niin ne sit pitäis ehkä ostaa uutena.
Anoppi myös joka vierailullaan toi aina uuden lelun. Alkoi meidän koti pursuilla niitä leluja, ja huomautin sit sadannen kerran ettei meidän vuoden ikäinen lapsi tartte noita kaikkia. Sen lempilelu on tyyliin tyhjä hillopurkki :D tää meni perille vasta sitten, kun tiesin että anoppi oli tulossa kylään, niin ripottelin kaikki sen tuomat lelut pitkin olkkaria ja keittiötä. Hän on semmoinen järjestystä ja siivousta rakastava. No, oli ihan kauhuissaan siitä lelumerestä. Olin että Oi kyllä, kuten näet, lelut valtaa koko meidän kämpän :D siihen loppui lelujen roudaus.
No, anoppi ja äitini ei ottaneet nokkiinsa mun mielipiteestä, vaan kunnioittivat sitä, ja nykyään jos jotenkin haluavat auttaa, antavat vaatteisiin lahjarahaa, käyvät esikoisen kanssa ulkoilemassa että minä saan nukkua päikkärit vauvan kanssa, anoppi käy välillä tekemässä meillä ruokaa...
Nerokas tuo lelujuttu! 😂 Tosin ei ehkä toimi sellaiseen ihmiseen, joka on superboheemi eikä "huomaa" sotkua.
Mun anoppi olisi tyytyväinen, kun "lasten pitää näkyä". Mua piti ahdasmielinen kun halusin rajata lasten lelut alakerrassa olohuoneeseen. En myöskään antanut lasten syödä kuin keittiössä, kun sohvan imurointi ei kuulu lempipuuhiini -> olen nipo ja huono äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tarkoitus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tyrkytti meille jatkuvasti ruskeita, tummanvihreitä ja harmaita vaatteita. En tuntenut yhtään syyllisyyttä kun en vain suostunut ottamaan vastaan, kannoin eteiseen kun anoppi oli lähdössä. Minä puen ainoan tyttäreni kauniisiin väreihin. Vain luoja tietää mikä anopilla tuossa oli takana.
Osti varmaan oman makunsa mukaisia ja ehkä mielestään käytännöllisiä värejä ja shoppaili omaksi ilokseen.Onhan se vanhemmalle ihmiselle ilo ostella lapselle jotain ,kun on varaa.Sääli tietysti jos ne eivät ole mieleisiä.Kaikki eivät aina tule ajatelleeksi sitä innoissaan.
Mitä iloa se tuottaa ostaa turhaa tavaraa? Eikö aikuiselta voi odottaa ajattelemista? Ja miksi se pitää toisen kotiin kantaa? Miksei kanna omaansa?
Ajatteli varmaan auttavansa ja sai iloa ostamisesta.Kaikki eivät ajattele samalla tavalla.Jos on sanottu,että ei pidä ostella,on tietysti oma vika jos rahat menevät hukkaan.Tarkoitus on kuitenkin ollut varmaan hyvä,siksi en olisi hänelle epäystävällinen.
Tuollainen käytös on vallankäyttöä. Se ei lopu olemalla ystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vallankäyttöä, nurkkien valtaamista, itsekkyyttä?
Ja isovanhempi (=mummo?) tahtoi todennäköisesti vain ilahduttaa ja luulee mahdollisesti tälläkin hetkellä, että hankintansa helpottivat nuorta lapsiperhettä ja vapauttivat näiltä rahaa muihin hankintoihin.
Miksi kaikki pitää joidenkin toimesta tulkita niin pahantahtoisesti ja vainoharhaisesti? Ihmetyttää,
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä, nurkkien valtaamista, itsekkyyttä?
Ja isovanhempi (=mummo?) tahtoi todennäköisesti vain ilahduttaa ja luulee mahdollisesti tälläkin hetkellä, että hankintansa helpottivat nuorta lapsiperhettä ja vapauttivat näiltä rahaa muihin hankintoihin.Miksi kaikki pitää joidenkin toimesta tulkita niin pahantahtoisesti ja vainoharhaisesti? Ihmetyttää,
Koska se on totuus tuossa touhussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei sanominen auta, voi lahjoittaa pois tavarat, joita ei halua käyttää lapsella eikä varastoida kaapeissa. Ei niitä todellakaan kannata roskiin heittää, lastenvaatteille löytyy aina käyttäjä, varsinkin näinä aikoina näkee käytettyjen vaatteiden etsijöitä niin Pelastusarmeijan kirpparilla kuin SPR Kontti-myymälässä ja UFF-myymälöissä. Mainitut järjestöt toimittavat lastenvaatteita myös suoraan esim. Ukrainan pakolaisille. Keräyslaatikkoon tipauttaminen on kaikkein helpoin tapa päästä tavarasta eroon, jos ei jaksa vauvatouhujen keskellä ruveta myymään tai lahjoittamaan tavaraa tavara kerrallaan jonkun fb-palstan kautta.
Sitten voi ostaa ihan semmoiset kuin haluaa lapselleen. Ja joku toinen äiti on mielissään kun saa lapselleen jotain, jossa lapsi pysyy lämpimänä, jossa sitä voi ehkä työntää tai jolla lapsi voi harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä, nurkkien valtaamista, itsekkyyttä?
Ja isovanhempi (=mummo?) tahtoi todennäköisesti vain ilahduttaa ja luulee mahdollisesti tälläkin hetkellä, että hankintansa helpottivat nuorta lapsiperhettä ja vapauttivat näiltä rahaa muihin hankintoihin.Miksi kaikki pitää joidenkin toimesta tulkita niin pahantahtoisesti ja vainoharhaisesti? Ihmetyttää,
Jos oikeasti haluaa auttaa, kysyy minkälaista apua toinen haluaa ja kuuntelee myös
Ei marssi väkisin pelastamaan lapsiperhettä kuin Putin ukrainanvenäläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sanominen auta, voi lahjoittaa pois tavarat, joita ei halua käyttää lapsella eikä varastoida kaapeissa. Ei niitä todellakaan kannata roskiin heittää, lastenvaatteille löytyy aina käyttäjä, varsinkin näinä aikoina näkee käytettyjen vaatteiden etsijöitä niin Pelastusarmeijan kirpparilla kuin SPR Kontti-myymälässä ja UFF-myymälöissä. Mainitut järjestöt toimittavat lastenvaatteita myös suoraan esim. Ukrainan pakolaisille. Keräyslaatikkoon tipauttaminen on kaikkein helpoin tapa päästä tavarasta eroon, jos ei jaksa vauvatouhujen keskellä ruveta myymään tai lahjoittamaan tavaraa tavara kerrallaan jonkun fb-palstan kautta.
Sitten voi ostaa ihan semmoiset kuin haluaa lapselleen. Ja joku toinen äiti on mielissään kun saa lapselleen jotain, jossa lapsi pysyy lämpimänä, jossa sitä voi ehkä työntää tai jolla lapsi voi harrastaa.
Kuten täällå on sanottu sieltå ne poimii taas uusi piinamummo uuden perheen kiusaksi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lahjajutut on kohteliasta hoitaa niin, että laittaa lapsen vanhemmille viestiä, että ”mitä Jenna tarvisi tai haluaisi lahjaksi”. Ja siihen vastataan muutamia ehdotuksia, vaikkapa ”Reiman haalari, pyjama tai Lego linna. Jenna tykkää punaisista vaatteista, ei tykkää vihreistä ja sinisistä. Käyttää nyt kokoa 116.”
Ja sitten jos haluaa jonkun vaatteen ostaa, niin ostaa sitten juuri punaisen kokoa 116 eikä vihreää kokoa 140.
Joo mä tiedän, että on. Ja tämän takia nää ei mua enää jaksakaan kiinnostaa. Kun laukkaat siellä kaupoilla etsimässä reiman punaista haalaria koossa 116, ei-vihreää tai sinistä pyjamaa tai legolinnaa, sitä voi alkaa miettiä, että mitä hvettiä mä täältä juoksen, hankkikoot haalarinsa, pyjamansa ja linnansa.
Ennen maailmassa sukulais- ja kaveriaikuiset toi lapsille jonkun pikkupaketin, missä oli pienehkö lelu, jonka oletettiinkin hajoavan/hukkuvan aikanaan, kun lapsi on tarpeekseen leikkinyt - tai saattoihan siitä tulla lemmikkilelukin, kuka sen etukäteen tiesi.
Ei oletetettukaan, että perheen ulkopuoliset - huom. ne mummat, kummit ja siskot - osallistuu perheen arjen pyörittämiseen rahallisin ja ajallisin panostuksin, vaan heiltä riitti pieni huomionosoitus sankarille.
Anna sitten se pieni huomionosoitus, mutta valitse se lapsen mukaan. Älä oman mielesi mukaan, se ei ole lahjomisen idea.
Äläkä ainakaan tee niin, että jos on pyydetty sininen haalari, sinä ostat kaupasta punaisen toppatakin ja toppahousut, koska et jaksanut tai halunnut noudattaa toivetta. Tai jos on toivottu Neiti Etsivä -kirja, älä tuo Viisikko-kirjaa vain siksi, että sekin on kirja ja sinä haluat päättää mitä annat, sinähän et toiveita kunnioita, sinulle ei mitään sanella.
Jos toivelista on liian yksityiskohtainen tai liian kalliita toiveita sisältävä, kysy nätisti olisiko jotain muuta toiveita.
No voi saakuri teitä. Siis tosiaankin ennen oli ihan ok tuoda joku pikkupehmo, tms. Ei kukaan kehdannut ehdotella esim. 6-vuotiaan synttärilahjoiksi toppatakkeja, haalareita, just jotain tietty neiti etsivä-kirjaa. Ja vielä vaatia, että ellei tästä löydy, ala kartoittaa jotain muuta.
Vanhemmat oli näetsen sitä mieltä, että kiva, kun sisko, äiti, anoppi, kaveri tulee lapsen synttäreille ja juo kahvit. Oletusarvo ei ollut, että kahvittelijat neuvottelee päiväkaupalla vanhempien kanssa, mikä tällä kertaa olisi nyt toivelistalla. Ja tämä uusiksi sitten jouluna ja muina merkkipäivinä, mitä vanhemmat keksii juhlia.
Ymmärrätkö, että jotain tiettyä kirjaa toivotaan siksi, että se on lahjansaajalta lukematta, ja se on niin uusi, että kaupasta varmasti löytyy? Olisi aika tylsää saada kirja, jonka on jo lukenut.
Miksi sinulle on niin valtavan vastenmielistä antaa lahja, joka olisi haluttu ja toivottu? Miksi sinä haluat mieluummin antaa ei-toivottua?
Ymmärrätkö, että on todella raskasta, jos jokainen synttäri yksivuotiaasta asti on tälläinen temppurata? Miksi ette voi tyytyä siihen, että se ulkopuolinen, kun sellaisiksi kaikki siskoista ja äideistä alkaen laskette, tuo jonkun täysin yhdentekevän pikkujutun, jonka voi huoletta vaikka hävittää niiden synttärien jälkeen?
Miksi pitää jankata näiden meidän sofiapikkuriina tahtoo tänä vuonna neiti etsivää.
On parempi, että et käy synttäreillä ollenkaan. Sinua ei kaivata niille.
Toive, jonka saa tavanomaisesta kaupasta (kirjoja saa hypermarketeista ja kirjakaupoista) ei ole temppurata. Niiden täysin yhdentekevien pikkujuttujen hävittäminen sen sijaan on.
Joku satunnainen naapuri tai muu vieras ei sentään penää niiden perään, mutta nämä rajattomat mummot vahtivat mustasukkaisesti sitä, että kerran lahjaksi annettua ei hävitetä. Lahja on lahja, lahjahevosen suuhun ei sovi katsoa, antajalla on oikeus valita lahja, lahja saa olla antajansa näköinen, lahja ei saa olla temppurata, olisit tyytyväinen, kun sait edes jotakin, kylläpä sinä olet kiittämätön.
No miten sitten olisi, jos sinä jättäisit ne rajattomat mummot kutsumatta? Kun eivät osaa olla.
En mä kutsukaan. Lasteni isä valitettavasti kutsuu, koska se on "kohteliasta".
Eli sinun lastesi isä on rajaton. Ei ota huomioon sinua, vaan tekee oman mielensä mukaan.
Miksi olet sellaisen kanssa? Sehän opettaa lapsesikin rajattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sanominen auta, voi lahjoittaa pois tavarat, joita ei halua käyttää lapsella eikä varastoida kaapeissa. Ei niitä todellakaan kannata roskiin heittää, lastenvaatteille löytyy aina käyttäjä, varsinkin näinä aikoina näkee käytettyjen vaatteiden etsijöitä niin Pelastusarmeijan kirpparilla kuin SPR Kontti-myymälässä ja UFF-myymälöissä. Mainitut järjestöt toimittavat lastenvaatteita myös suoraan esim. Ukrainan pakolaisille. Keräyslaatikkoon tipauttaminen on kaikkein helpoin tapa päästä tavarasta eroon, jos ei jaksa vauvatouhujen keskellä ruveta myymään tai lahjoittamaan tavaraa tavara kerrallaan jonkun fb-palstan kautta.
Sitten voi ostaa ihan semmoiset kuin haluaa lapselleen. Ja joku toinen äiti on mielissään kun saa lapselleen jotain, jossa lapsi pysyy lämpimänä, jossa sitä voi ehkä työntää tai jolla lapsi voi harrastaa.
Kuten täällå on sanottu sieltå ne poimii taas uusi piinamummo uuden perheen kiusaksi..
Voihan ne tällä hetkellä lähettää suoraan sinne Ukraina-keräykseen. Ei taida sikäläiset äidit ehkä olla turhan kranttuja, kun tavarat on jääneet pommin alle... ja se piinamummokin ehkä.
Poikani oli parikymmentä vuotta sitten vuosikas ja äitini halusi ostaa tälle toppahaalarin joululahjaksi. Tottakai sopi minulle ja kitkuttelimme serkun vanhalla haalarilla syksyn, koska jouluna olisi uusi tulossa. Serkun haalari oli hyvä, ei siinä mitään, ja noin pieni ei paljoa ulkona muuta tehnyt kuin konttaili ja yritti syödä lunta.
No mummo toi sitten joululahjaksi 500 euron arvoisen kauko-ohjattavan auton vermeineen. Sellaisen, joita ajelee jotkut aikuiset autoharrastajat. Hän oli ajatellut, että on paljon kivempi lahja kuin haalari ja mun poikahan osasi tuon ikäisenä nippa nappa työntää maissinaksuja suuhunsa ettei mennyt huti vahingossa nenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sanominen auta, voi lahjoittaa pois tavarat, joita ei halua käyttää lapsella eikä varastoida kaapeissa. Ei niitä todellakaan kannata roskiin heittää, lastenvaatteille löytyy aina käyttäjä, varsinkin näinä aikoina näkee käytettyjen vaatteiden etsijöitä niin Pelastusarmeijan kirpparilla kuin SPR Kontti-myymälässä ja UFF-myymälöissä. Mainitut järjestöt toimittavat lastenvaatteita myös suoraan esim. Ukrainan pakolaisille. Keräyslaatikkoon tipauttaminen on kaikkein helpoin tapa päästä tavarasta eroon, jos ei jaksa vauvatouhujen keskellä ruveta myymään tai lahjoittamaan tavaraa tavara kerrallaan jonkun fb-palstan kautta.
Sitten voi ostaa ihan semmoiset kuin haluaa lapselleen. Ja joku toinen äiti on mielissään kun saa lapselleen jotain, jossa lapsi pysyy lämpimänä, jossa sitä voi ehkä työntää tai jolla lapsi voi harrastaa.
Kuten täällå on sanottu sieltå ne poimii taas uusi piinamummo uuden perheen kiusaksi..
Voihan ne tällä hetkellä lähettää suoraan sinne Ukraina-keräykseen. Ei taida sikäläiset äidit ehkä olla turhan kranttuja, kun tavarat on jääneet pommin alle... ja se piinamummokin ehkä.
Siellä ne lumput homehtuu Puolan rajalla paraikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä, nurkkien valtaamista, itsekkyyttä?
Ja isovanhempi (=mummo?) tahtoi todennäköisesti vain ilahduttaa ja luulee mahdollisesti tälläkin hetkellä, että hankintansa helpottivat nuorta lapsiperhettä ja vapauttivat näiltä rahaa muihin hankintoihin.Miksi kaikki pitää joidenkin toimesta tulkita niin pahantahtoisesti ja vainoharhaisesti? Ihmetyttää,
Niin. Toisenlainen olisi mielipiteesi, jos olisit kokenut saman kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä, nurkkien valtaamista, itsekkyyttä?
Ja isovanhempi (=mummo?) tahtoi todennäköisesti vain ilahduttaa ja luulee mahdollisesti tälläkin hetkellä, että hankintansa helpottivat nuorta lapsiperhettä ja vapauttivat näiltä rahaa muihin hankintoihin.Miksi kaikki pitää joidenkin toimesta tulkita niin pahantahtoisesti ja vainoharhaisesti? Ihmetyttää,
Jos oikeasti haluaa auttaa, kysyy minkälaista apua toinen haluaa ja kuuntelee myös
Ei marssi väkisin pelastamaan lapsiperhettä kuin Putin ukrainanvenäläisiä.
Tuli tästä mieleen kun taas parikymmentä vuotta sitten äitini ja hänen siskonsa haukkuivat tän siskon miniää, koska miniä oli pessyt anoppinsa kutomia villasukkia ja lapasia pesukoneessa ja ne olivat vanuneet piloille. Miniän olisi pitänyt pestä ne käsin, koska ne oli neulottu käsittelemättömästä lampaanvillasta ja mun täti oli niitä hyvää hyvyyttään neulonut. Kysyin miksi piti valita noin hankala lanka, olisit ottanut vaikka 7 veljestä, sitä voi pestä koneessakin, pienten lasten äidillä on muutakin hommaa kuin nyrkkipyykätä sukkia. Tädin mielestä miniä ei arvostanut häntä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lahjajutut on kohteliasta hoitaa niin, että laittaa lapsen vanhemmille viestiä, että ”mitä Jenna tarvisi tai haluaisi lahjaksi”. Ja siihen vastataan muutamia ehdotuksia, vaikkapa ”Reiman haalari, pyjama tai Lego linna. Jenna tykkää punaisista vaatteista, ei tykkää vihreistä ja sinisistä. Käyttää nyt kokoa 116.”
Ja sitten jos haluaa jonkun vaatteen ostaa, niin ostaa sitten juuri punaisen kokoa 116 eikä vihreää kokoa 140.
Joo mä tiedän, että on. Ja tämän takia nää ei mua enää jaksakaan kiinnostaa. Kun laukkaat siellä kaupoilla etsimässä reiman punaista haalaria koossa 116, ei-vihreää tai sinistä pyjamaa tai legolinnaa, sitä voi alkaa miettiä, että mitä hvettiä mä täältä juoksen, hankkikoot haalarinsa, pyjamansa ja linnansa.
Ennen maailmassa sukulais- ja kaveriaikuiset toi lapsille jonkun pikkupaketin, missä oli pienehkö lelu, jonka oletettiinkin hajoavan/hukkuvan aikanaan, kun lapsi on tarpeekseen leikkinyt - tai saattoihan siitä tulla lemmikkilelukin, kuka sen etukäteen tiesi.
Ei oletetettukaan, että perheen ulkopuoliset - huom. ne mummat, kummit ja siskot - osallistuu perheen arjen pyörittämiseen rahallisin ja ajallisin panostuksin, vaan heiltä riitti pieni huomionosoitus sankarille.
Anna sitten se pieni huomionosoitus, mutta valitse se lapsen mukaan. Älä oman mielesi mukaan, se ei ole lahjomisen idea.
Äläkä ainakaan tee niin, että jos on pyydetty sininen haalari, sinä ostat kaupasta punaisen toppatakin ja toppahousut, koska et jaksanut tai halunnut noudattaa toivetta. Tai jos on toivottu Neiti Etsivä -kirja, älä tuo Viisikko-kirjaa vain siksi, että sekin on kirja ja sinä haluat päättää mitä annat, sinähän et toiveita kunnioita, sinulle ei mitään sanella.
Jos toivelista on liian yksityiskohtainen tai liian kalliita toiveita sisältävä, kysy nätisti olisiko jotain muuta toiveita.
No voi saakuri teitä. Siis tosiaankin ennen oli ihan ok tuoda joku pikkupehmo, tms. Ei kukaan kehdannut ehdotella esim. 6-vuotiaan synttärilahjoiksi toppatakkeja, haalareita, just jotain tietty neiti etsivä-kirjaa. Ja vielä vaatia, että ellei tästä löydy, ala kartoittaa jotain muuta.
Vanhemmat oli näetsen sitä mieltä, että kiva, kun sisko, äiti, anoppi, kaveri tulee lapsen synttäreille ja juo kahvit. Oletusarvo ei ollut, että kahvittelijat neuvottelee päiväkaupalla vanhempien kanssa, mikä tällä kertaa olisi nyt toivelistalla. Ja tämä uusiksi sitten jouluna ja muina merkkipäivinä, mitä vanhemmat keksii juhlia.
Ymmärrätkö, että jotain tiettyä kirjaa toivotaan siksi, että se on lahjansaajalta lukematta, ja se on niin uusi, että kaupasta varmasti löytyy? Olisi aika tylsää saada kirja, jonka on jo lukenut.
Miksi sinulle on niin valtavan vastenmielistä antaa lahja, joka olisi haluttu ja toivottu? Miksi sinä haluat mieluummin antaa ei-toivottua?
Ymmärrätkö, että on todella raskasta, jos jokainen synttäri yksivuotiaasta asti on tälläinen temppurata? Miksi ette voi tyytyä siihen, että se ulkopuolinen, kun sellaisiksi kaikki siskoista ja äideistä alkaen laskette, tuo jonkun täysin yhdentekevän pikkujutun, jonka voi huoletta vaikka hävittää niiden synttärien jälkeen?
Miksi pitää jankata näiden meidän sofiapikkuriina tahtoo tänä vuonna neiti etsivää.
On parempi, että et käy synttäreillä ollenkaan. Sinua ei kaivata niille.
Toive, jonka saa tavanomaisesta kaupasta (kirjoja saa hypermarketeista ja kirjakaupoista) ei ole temppurata. Niiden täysin yhdentekevien pikkujuttujen hävittäminen sen sijaan on.
Joku satunnainen naapuri tai muu vieras ei sentään penää niiden perään, mutta nämä rajattomat mummot vahtivat mustasukkaisesti sitä, että kerran lahjaksi annettua ei hävitetä. Lahja on lahja, lahjahevosen suuhun ei sovi katsoa, antajalla on oikeus valita lahja, lahja saa olla antajansa näköinen, lahja ei saa olla temppurata, olisit tyytyväinen, kun sait edes jotakin, kylläpä sinä olet kiittämätön.
No miten sitten olisi, jos sinä jättäisit ne rajattomat mummot kutsumatta? Kun eivät osaa olla.
En mä kutsukaan. Lasteni isä valitettavasti kutsuu, koska se on "kohteliasta".
Eli sinun lastesi isä on rajaton. Ei ota huomioon sinua, vaan tekee oman mielensä mukaan.
Miksi olet sellaisen kanssa? Sehän opettaa lapsesikin rajattomaksi.
Hän ei halua pahoittaa äitinsä mieltä. Siksi kutsuu äitinsä, vaikka itsekin välttelee juhlissa äitinsä seuraa.
Taidan tietää mistä suuri osa tästä huonosta käytöksestä johtuu. Monilla vanhemmilla naisilla on sisäistettyä naisvihaa. Pojat on niin hyviä ja hienoja ja tyttölasten miehet on upeita, mutta poikien puolisot on jotain tyhmiä bimboja, jotka eivät tiedä mitään. Isoäiti tulee ja näyttää. Tai isoäiti tulee ja hommaa kaiken, koska ei se tyhmä miniä mitään tiedä. Oma isoäitini on juuri tuollainen. Isäni eli hänen tyttärensä puoliso on niin hieno ihminen, vaikka oikeasti kaukana siitä. Tyttärensä on kuulemma inhottava ja hankala. Hänen poikalapsensa on myös niin upea, mutta tämän puoliso on kauhea akka. Oikeasti hän on tosi mukava ihminen.