Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni "rajaton" isovanhempi oikeasti on persoonallisuushäiriöinen, ja kuinka moni on vain sellainen, että miniä ei voi sietää ja kommunikoi niin passiivis-aggressiivisesti, ettei vanhempi ihminen ymmärrä missä edes mennään?
Ei sillä, etteikö persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ole. Mutta tätä palstaa kun lukee, niin joka toinen mummo, exä, työkaveri, naapuri ja ohikulkija on persoonallisuushäiriöinen. Omituista kyllä, lähipiirissä isovanhempien ja lastenlasten suhteet vaikuttavat keskimäärin ihan normaaleilta, ja kumpikin osapuoli yleensä ilahtuu nähdessään toisen. Ja kiittää lahjoista, menevät ne sitten aina nappiin tai ei.
Minun häirikkömummoni on minun äitini.
Oöen varmaan sitten jo kohdussa käyttäytynyt mäntisti ja sillä ansainnut tämän 40 vuoden rajattomuuden.
Täällä keskustelee ne joita asia koskettaa. Eivät he väitä kaikkia muitakin edustavansa.
Mä tajusin oman parikuisen vauvan kanssa tämän. Vauva oli äitini sylissä ja huomasin, että vauvalle alkoi tulla nälkä, alkoi maiskutella suuta. Mummolta vihje meni ohi ja varmasti vastaava vihje meni minultakin ohi ihan vastasyntyneen kanssa, mutta vähän isomman pikkuisen kanssa huomasi nopeammin, ei tarvinnut odotella itkuun asti. Koska mummo ei huomannut nälkää, eihän sitä voinut olla, joten vauvalle alettiin tarjota lelua tai ihan mitä tahansa muuta kuin olisi annettu minulle imetettäväksi.
Olin kuulemma vaikea vauva, itkuinen.
Mulla ei vaan tainnut olla aina juuri niitä tarpeita, joita äitini olisi juuri sillä hetkellä halunnut tyydyttää.
Ehh... miten juttu eteni? Odotit vaan mykkänä, että äitisi tajuaa asian ja lopulta vauva huusi nälkäänsä täyttä kurkkua, niinkö?
Etkö sanonut äidillesi, että nyt vauva osoittaa nälkäisyyden merkkejä, joten otan sen nyt ja alan ruokkia sitä?
Äitisikö sitä olisi pitänyt ryhtyä imettämään?Sanoin tietenkin. Sen seurauksena lapselle alettiin tarjota lelua. Vauva alkoi maiskutella äänekkäämmin. Minäkin sanoin vähän tiukemmin, että vauvalla on nälkä, antaisitko tänne, että syötän sen. Mummo veti lapsen tiukemmin syliinsä ja lapsi hätääntyi tästä. Jouduin todella monta kertaa sanomaan, että tänne lapsi se nyt, kun en voinut sitä käsistäkään repiä. Tavaran olisin repinyt.
Sinulla oli siis huono äiti ja nyt on lapsellasi huono mummo. Selväähän se, valaiseva esimerkki.
Kierre katkeaa vain sillä, että olet ja tulet olemaan sitäkin parempi äiti. Haasteellista, koska kaikki me kuitenkin ollaan epätäydellisiä ihmisiä.
Mutta sinulla ei taida nyt olla siihen varaa.
Parempi on joka tapauksessa. Kuka tahansa on.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutista jo on "ongelma". Ole iloinen kun omat rahat säästyy. Säästä ja sijoita sen sijaan että itse ostaisit niitä riepuja, rattaita jne. Kertyneellä rahalla voit myöhemmin ostaa sille lapselle jotain millä on oikeasti merkitystä, vaikka lahjoittaa käsirahan ensimmäiseen asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä, nurkkien valtaamista, itsekkyyttä?
Ja isovanhempi (=mummo?) tahtoi todennäköisesti vain ilahduttaa ja luulee mahdollisesti tälläkin hetkellä, että hankintansa helpottivat nuorta lapsiperhettä ja vapauttivat näiltä rahaa muihin hankintoihin.Miksi kaikki pitää joidenkin toimesta tulkita niin pahantahtoisesti ja vainoharhaisesti? Ihmetyttää,
Jos oikeasti haluaa auttaa, kysyy minkälaista apua toinen haluaa ja kuuntelee myös
Ei marssi väkisin pelastamaan lapsiperhettä kuin Putin ukrainanvenäläisiä.
Tuli tästä mieleen kun taas parikymmentä vuotta sitten äitini ja hänen siskonsa haukkuivat tän siskon miniää, koska miniä oli pessyt anoppinsa kutomia villasukkia ja lapasia pesukoneessa ja ne olivat vanuneet piloille. Miniän olisi pitänyt pestä ne käsin, koska ne oli neulottu käsittelemättömästä lampaanvillasta ja mun täti oli niitä hyvää hyvyyttään neulonut. Kysyin miksi piti valita noin hankala lanka, olisit ottanut vaikka 7 veljestä, sitä voi pestä koneessakin, pienten lasten äidillä on muutakin hommaa kuin nyrkkipyykätä sukkia. Tädin mielestä miniä ei arvostanut häntä yhtään.
Niin, oliko tälle miniälle edes maininnut, että pitää pestä käsin?
Vierailija kirjoitti:
Huutista jo on "ongelma". Ole iloinen kun omat rahat säästyy. Säästä ja sijoita sen sijaan että itse ostaisit niitä riepuja, rattaita jne. Kertyneellä rahalla voit myöhemmin ostaa sille lapselle jotain millä on oikeasti merkitystä, vaikka lahjoittaa käsirahan ensimmäiseen asuntoon.
Mistä muutamalla satasella saa asunnon?! Huutista!!!!!!!!
No mä otin haalarit ja tollaiset kalliit lahjat vastaan, varsinkin kun anoppi osti aina tosi hyvälaatuisia juttuja (ei kyl täysin mun makuu), mutta en mä tiedä ketä siellä pihalla joku haalari kiinnosti kun teknistä on tärkeämpää. Säästy itseltä rahaa johonki muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidan tietää mistä suuri osa tästä huonosta käytöksestä johtuu. Monilla vanhemmilla naisilla on sisäistettyä naisvihaa. Pojat on niin hyviä ja hienoja ja tyttölasten miehet on upeita, mutta poikien puolisot on jotain tyhmiä bimboja, jotka eivät tiedä mitään. Isoäiti tulee ja näyttää. Tai isoäiti tulee ja hommaa kaiken, koska ei se tyhmä miniä mitään tiedä. Oma isoäitini on juuri tuollainen. Isäni eli hänen tyttärensä puoliso on niin hieno ihminen, vaikka oikeasti kaukana siitä. Tyttärensä on kuulemma inhottava ja hankala. Hänen poikalapsensa on myös niin upea, mutta tämän puoliso on kauhea akka. Oikeasti hän on tosi mukava ihminen.
Hahaha! Tällä vauvapalstallako ei muka esiinny naisvihaa? Vanhemmat naisetko ne vaan on naisvihaajia?
Joo, kyllä täällä silloin liittoudutaan, kun on kyseessä yhteinen vihollinen eli anoppi.
Mutta muussa tapauksessa haukutaan niitä kanssasisaria täysin surutta.
Velat haukutaan itsekkäiksi ja lapsivihamielisiksi, velat taas haukkuu äitejä mammoiksi ja synnytyskoneiksi, suomalaiset naiset haukutaan yleensäkin rumiksi ja tyylittömiksi, persjalkaisiksi ja lihaviksi, kauniita naisia tyrkyiksi.
Mistä tahansa asiasta joku nainen tänne avautuu, saa kuraa niskaansa, aina on niitä jotka alkaa nälviä kirjoittajaa itseään. Ei täällä naiset mitään yhtä pidä, naisten välinen solidaarisuus on pelkkä sana. Miehen exät on järjestään hulluja ja kasvattaa lapsensa huonosti, jos ylipäänsä kasvattavat. Kaikki on aina sen toisen naisen syytä.
Kyllä sitä rajattomuutta osataan harjoittaa jo teini-iästä lähtien toisia naisia kohtaan, sitä ei vaan osata omalta osalta tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Poikani oli parikymmentä vuotta sitten vuosikas ja äitini halusi ostaa tälle toppahaalarin joululahjaksi. Tottakai sopi minulle ja kitkuttelimme serkun vanhalla haalarilla syksyn, koska jouluna olisi uusi tulossa. Serkun haalari oli hyvä, ei siinä mitään, ja noin pieni ei paljoa ulkona muuta tehnyt kuin konttaili ja yritti syödä lunta.
No mummo toi sitten joululahjaksi 500 euron arvoisen kauko-ohjattavan auton vermeineen. Sellaisen, joita ajelee jotkut aikuiset autoharrastajat. Hän oli ajatellut, että on paljon kivempi lahja kuin haalari ja mun poikahan osasi tuon ikäisenä nippa nappa työntää maissinaksuja suuhunsa ettei mennyt huti vahingossa nenään.
No mutta eikö se ole hyvä, ettei ainakaan tullut vääränvärinen haalari?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä, nurkkien valtaamista, itsekkyyttä?
Ja isovanhempi (=mummo?) tahtoi todennäköisesti vain ilahduttaa ja luulee mahdollisesti tälläkin hetkellä, että hankintansa helpottivat nuorta lapsiperhettä ja vapauttivat näiltä rahaa muihin hankintoihin.Miksi kaikki pitää joidenkin toimesta tulkita niin pahantahtoisesti ja vainoharhaisesti? Ihmetyttää,
Jos oikeasti haluaa auttaa, kysyy minkälaista apua toinen haluaa ja kuuntelee myös
Ei marssi väkisin pelastamaan lapsiperhettä kuin Putin ukrainanvenäläisiä.
Kenties ainakin joku näistä mummoista luulee vain yksinkertaisesti tuntevansa perheensä ja mistä nämä voisivat tykätä. Ihmiset tekevät ihan hyväntahtoisia virhearvioita jatkuvasti, etenkin lahja-asioissa. Eivät kaikki ole vallanhaluisia narsisteja.
Voisi tulla yllätyksenä, että heitä verrataankin Putiniin siksi, että toppahaalari on väärää merkkiä. Minulta ainakin jäisi lahjanantamishalut siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä, nurkkien valtaamista, itsekkyyttä?
Ja isovanhempi (=mummo?) tahtoi todennäköisesti vain ilahduttaa ja luulee mahdollisesti tälläkin hetkellä, että hankintansa helpottivat nuorta lapsiperhettä ja vapauttivat näiltä rahaa muihin hankintoihin.Miksi kaikki pitää joidenkin toimesta tulkita niin pahantahtoisesti ja vainoharhaisesti? Ihmetyttää,
Jos oikeasti haluaa auttaa, kysyy minkälaista apua toinen haluaa ja kuuntelee myös
Ei marssi väkisin pelastamaan lapsiperhettä kuin Putin ukrainanvenäläisiä.
Kenties ainakin joku näistä mummoista luulee vain yksinkertaisesti tuntevansa perheensä ja mistä nämä voisivat tykätä. Ihmiset tekevät ihan hyväntahtoisia virhearvioita jatkuvasti, etenkin lahja-asioissa. Eivät kaikki ole vallanhaluisia narsisteja.
Voisi tulla yllätyksenä, että heitä verrataankin Putiniin siksi, että toppahaalari on väärää merkkiä. Minulta ainakin jäisi lahjanantamishalut siihen.
He voi luulla ihan mitä tahansa mutta heiltä puuttuu täysin kyky kuunnella ja kuulla sitä lastaan ja tämän perhettä.
Oikea apu ei ole sitä että päätetään puolesta ja ährätään rajatta omiaan vaan sitä että kunnioitetaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä, nurkkien valtaamista, itsekkyyttä?
Ja isovanhempi (=mummo?) tahtoi todennäköisesti vain ilahduttaa ja luulee mahdollisesti tälläkin hetkellä, että hankintansa helpottivat nuorta lapsiperhettä ja vapauttivat näiltä rahaa muihin hankintoihin.Miksi kaikki pitää joidenkin toimesta tulkita niin pahantahtoisesti ja vainoharhaisesti? Ihmetyttää,
Jos oikeasti haluaa auttaa, kysyy minkälaista apua toinen haluaa ja kuuntelee myös
Ei marssi väkisin pelastamaan lapsiperhettä kuin Putin ukrainanvenäläisiä.
Kenties ainakin joku näistä mummoista luulee vain yksinkertaisesti tuntevansa perheensä ja mistä nämä voisivat tykätä. Ihmiset tekevät ihan hyväntahtoisia virhearvioita jatkuvasti, etenkin lahja-asioissa. Eivät kaikki ole vallanhaluisia narsisteja.
Voisi tulla yllätyksenä, että heitä verrataankin Putiniin siksi, että toppahaalari on väärää merkkiä. Minulta ainakin jäisi lahjanantamishalut siihen.
Miljoona kertaa jo selitetty että sillä haalarin merkillä on oikeasti väliä. Erilaisille lapsille sopii erilainen haalari. Haalarilla joka ei istu lapselle ei tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Huutista jo on "ongelma". Ole iloinen kun omat rahat säästyy. Säästä ja sijoita sen sijaan että itse ostaisit niitä riepuja, rattaita jne. Kertyneellä rahalla voit myöhemmin ostaa sille lapselle jotain millä on oikeasti merkitystä, vaikka lahjoittaa käsirahan ensimmäiseen asuntoon.
Miten ne rahat säästyy, kun haalarit ja kengät on ihan liian pieniä? Piinaatko lasta liian pienillä kengillä vai ostatko sopivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä, nurkkien valtaamista, itsekkyyttä?
Ja isovanhempi (=mummo?) tahtoi todennäköisesti vain ilahduttaa ja luulee mahdollisesti tälläkin hetkellä, että hankintansa helpottivat nuorta lapsiperhettä ja vapauttivat näiltä rahaa muihin hankintoihin.Miksi kaikki pitää joidenkin toimesta tulkita niin pahantahtoisesti ja vainoharhaisesti? Ihmetyttää,
Jos oikeasti haluaa auttaa, kysyy minkälaista apua toinen haluaa ja kuuntelee myös
Ei marssi väkisin pelastamaan lapsiperhettä kuin Putin ukrainanvenäläisiä.
Kenties ainakin joku näistä mummoista luulee vain yksinkertaisesti tuntevansa perheensä ja mistä nämä voisivat tykätä. Ihmiset tekevät ihan hyväntahtoisia virhearvioita jatkuvasti, etenkin lahja-asioissa. Eivät kaikki ole vallanhaluisia narsisteja.
Voisi tulla yllätyksenä, että heitä verrataankin Putiniin siksi, että toppahaalari on väärää merkkiä. Minulta ainakin jäisi lahjanantamishalut siihen.
He voi luulla ihan mitä tahansa mutta heiltä puuttuu täysin kyky kuunnella ja kuulla sitä lastaan ja tämän perhettä.
Oikea apu ei ole sitä että päätetään puolesta ja ährätään rajatta omiaan vaan sitä että kunnioitetaan muita.
Tietysti. Mutta itselläni on lähipiirissä montakin ihmistä, joilta "puuttuu täysin kyky kuunnella" ihmisiä nimenomaan lahja-asioissa. Muuten he ovat kyllä hyväntahtoisia ja empaattisia ihmisiä, jotka kunnioittavat ja kuuntelevat läheisiään. Lahjojen antamisessa vain sooloilevat, kun luulevat olevansa siinä hyviä ja luovia, vaikka eivät ole.
Tämä tuntuu olevan tosi yleinen puusilmäisyyden laji. Se on kuin ihminen, joka luulee osaavansa laulaa, vaikka sävelkorvaa ei ole ollenkaan.
Sen kanssa vain oppii elämään, ellei sitten halua katkoa välejä vääränlaisten joululahjojen takia (minä en halua).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä, nurkkien valtaamista, itsekkyyttä?
Ja isovanhempi (=mummo?) tahtoi todennäköisesti vain ilahduttaa ja luulee mahdollisesti tälläkin hetkellä, että hankintansa helpottivat nuorta lapsiperhettä ja vapauttivat näiltä rahaa muihin hankintoihin.Miksi kaikki pitää joidenkin toimesta tulkita niin pahantahtoisesti ja vainoharhaisesti? Ihmetyttää,
Jos oikeasti haluaa auttaa, kysyy minkälaista apua toinen haluaa ja kuuntelee myös
Ei marssi väkisin pelastamaan lapsiperhettä kuin Putin ukrainanvenäläisiä.
Kenties ainakin joku näistä mummoista luulee vain yksinkertaisesti tuntevansa perheensä ja mistä nämä voisivat tykätä. Ihmiset tekevät ihan hyväntahtoisia virhearvioita jatkuvasti, etenkin lahja-asioissa. Eivät kaikki ole vallanhaluisia narsisteja.
Voisi tulla yllätyksenä, että heitä verrataankin Putiniin siksi, että toppahaalari on väärää merkkiä. Minulta ainakin jäisi lahjanantamishalut siihen.
He voi luulla ihan mitä tahansa mutta heiltä puuttuu täysin kyky kuunnella ja kuulla sitä lastaan ja tämän perhettä.
Oikea apu ei ole sitä että päätetään puolesta ja ährätään rajatta omiaan vaan sitä että kunnioitetaan muita.
Tietysti. Mutta itselläni on lähipiirissä montakin ihmistä, joilta "puuttuu täysin kyky kuunnella" ihmisiä nimenomaan lahja-asioissa. Muuten he ovat kyllä hyväntahtoisia ja empaattisia ihmisiä, jotka kunnioittavat ja kuuntelevat läheisiään. Lahjojen antamisessa vain sooloilevat, kun luulevat olevansa siinä hyviä ja luovia, vaikka eivät ole.
Tämä tuntuu olevan tosi yleinen puusilmäisyyden laji. Se on kuin ihminen, joka luulee osaavansa laulaa, vaikka sävelkorvaa ei ole ollenkaan.
Sen kanssa vain oppii elämään, ellei sitten halua katkoa välejä vääränlaisten joululahjojen takia (minä en halua).
Miten he kuuntelevat ja kunnioittavat kun toinen sanoo ettei halua tällaista ja he vain jatkaa?
He esittävät hyväntahtoisia ja empaattisia. Se on rooli joka mahdollistaa tuon örvellyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä, nurkkien valtaamista, itsekkyyttä?
Ja isovanhempi (=mummo?) tahtoi todennäköisesti vain ilahduttaa ja luulee mahdollisesti tälläkin hetkellä, että hankintansa helpottivat nuorta lapsiperhettä ja vapauttivat näiltä rahaa muihin hankintoihin.Miksi kaikki pitää joidenkin toimesta tulkita niin pahantahtoisesti ja vainoharhaisesti? Ihmetyttää,
Jos oikeasti haluaa auttaa, kysyy minkälaista apua toinen haluaa ja kuuntelee myös
Ei marssi väkisin pelastamaan lapsiperhettä kuin Putin ukrainanvenäläisiä.
Kenties ainakin joku näistä mummoista luulee vain yksinkertaisesti tuntevansa perheensä ja mistä nämä voisivat tykätä. Ihmiset tekevät ihan hyväntahtoisia virhearvioita jatkuvasti, etenkin lahja-asioissa. Eivät kaikki ole vallanhaluisia narsisteja.
Voisi tulla yllätyksenä, että heitä verrataankin Putiniin siksi, että toppahaalari on väärää merkkiä. Minulta ainakin jäisi lahjanantamishalut siihen.
He voi luulla ihan mitä tahansa mutta heiltä puuttuu täysin kyky kuunnella ja kuulla sitä lastaan ja tämän perhettä.
Oikea apu ei ole sitä että päätetään puolesta ja ährätään rajatta omiaan vaan sitä että kunnioitetaan muita.
Tietysti. Mutta itselläni on lähipiirissä montakin ihmistä, joilta "puuttuu täysin kyky kuunnella" ihmisiä nimenomaan lahja-asioissa. Muuten he ovat kyllä hyväntahtoisia ja empaattisia ihmisiä, jotka kunnioittavat ja kuuntelevat läheisiään. Lahjojen antamisessa vain sooloilevat, kun luulevat olevansa siinä hyviä ja luovia, vaikka eivät ole.
Tämä tuntuu olevan tosi yleinen puusilmäisyyden laji. Se on kuin ihminen, joka luulee osaavansa laulaa, vaikka sävelkorvaa ei ole ollenkaan.
Sen kanssa vain oppii elämään, ellei sitten halua katkoa välejä vääränlaisten joululahjojen takia (minä en halua).
Miten he kuuntelevat ja kunnioittavat kun toinen sanoo ettei halua tällaista ja he vain jatkaa?
He esittävät hyväntahtoisia ja empaattisia. Se on rooli joka mahdollistaa tuon örvellyksen.
No kyllä kai minä itse tiedän, että nämä minun tuntemani ihmiset aidosti auttavat ja kuuntelevat, mutta heillä on vaan tosi huono maku lahjojen suhteen.
Tämä nyt riippuu ihan vain siitä, tekeekö lahjoista jonkin elämää suuremman kysymyksen vai ei.
Sellaisesta minulla ei tietysti ole kokemusta, että joku roudaa harva se päivä luokseni kassillisia ei-toivottuja lahjoja, kielloista huolimatta. Sellaisessa tapauksessa on varmasti jo psykiatrillekin asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lahjajutut on kohteliasta hoitaa niin, että laittaa lapsen vanhemmille viestiä, että ”mitä Jenna tarvisi tai haluaisi lahjaksi”. Ja siihen vastataan muutamia ehdotuksia, vaikkapa ”Reiman haalari, pyjama tai Lego linna. Jenna tykkää punaisista vaatteista, ei tykkää vihreistä ja sinisistä. Käyttää nyt kokoa 116.”
Ja sitten jos haluaa jonkun vaatteen ostaa, niin ostaa sitten juuri punaisen kokoa 116 eikä vihreää kokoa 140.
Joo mä tiedän, että on. Ja tämän takia nää ei mua enää jaksakaan kiinnostaa. Kun laukkaat siellä kaupoilla etsimässä reiman punaista haalaria koossa 116, ei-vihreää tai sinistä pyjamaa tai legolinnaa, sitä voi alkaa miettiä, että mitä hvettiä mä täältä juoksen, hankkikoot haalarinsa, pyjamansa ja linnansa.
Ennen maailmassa sukulais- ja kaveriaikuiset toi lapsille jonkun pikkupaketin, missä oli pienehkö lelu, jonka oletettiinkin hajoavan/hukkuvan aikanaan, kun lapsi on tarpeekseen leikkinyt - tai saattoihan siitä tulla lemmikkilelukin, kuka sen etukäteen tiesi.
Ei oletetettukaan, että perheen ulkopuoliset - huom. ne mummat, kummit ja siskot - osallistuu perheen arjen pyörittämiseen rahallisin ja ajallisin panostuksin, vaan heiltä riitti pieni huomionosoitus sankarille.
Anna sitten se pieni huomionosoitus, mutta valitse se lapsen mukaan. Älä oman mielesi mukaan, se ei ole lahjomisen idea.
Äläkä ainakaan tee niin, että jos on pyydetty sininen haalari, sinä ostat kaupasta punaisen toppatakin ja toppahousut, koska et jaksanut tai halunnut noudattaa toivetta. Tai jos on toivottu Neiti Etsivä -kirja, älä tuo Viisikko-kirjaa vain siksi, että sekin on kirja ja sinä haluat päättää mitä annat, sinähän et toiveita kunnioita, sinulle ei mitään sanella.
Jos toivelista on liian yksityiskohtainen tai liian kalliita toiveita sisältävä, kysy nätisti olisiko jotain muuta toiveita.
No voi saakuri teitä. Siis tosiaankin ennen oli ihan ok tuoda joku pikkupehmo, tms. Ei kukaan kehdannut ehdotella esim. 6-vuotiaan synttärilahjoiksi toppatakkeja, haalareita, just jotain tietty neiti etsivä-kirjaa. Ja vielä vaatia, että ellei tästä löydy, ala kartoittaa jotain muuta.
Vanhemmat oli näetsen sitä mieltä, että kiva, kun sisko, äiti, anoppi, kaveri tulee lapsen synttäreille ja juo kahvit. Oletusarvo ei ollut, että kahvittelijat neuvottelee päiväkaupalla vanhempien kanssa, mikä tällä kertaa olisi nyt toivelistalla. Ja tämä uusiksi sitten jouluna ja muina merkkipäivinä, mitä vanhemmat keksii juhlia.
Ymmärrätkö, että jotain tiettyä kirjaa toivotaan siksi, että se on lahjansaajalta lukematta, ja se on niin uusi, että kaupasta varmasti löytyy? Olisi aika tylsää saada kirja, jonka on jo lukenut.
Miksi sinulle on niin valtavan vastenmielistä antaa lahja, joka olisi haluttu ja toivottu? Miksi sinä haluat mieluummin antaa ei-toivottua?
Ymmärrätkö, että on todella raskasta, jos jokainen synttäri yksivuotiaasta asti on tälläinen temppurata? Miksi ette voi tyytyä siihen, että se ulkopuolinen, kun sellaisiksi kaikki siskoista ja äideistä alkaen laskette, tuo jonkun täysin yhdentekevän pikkujutun, jonka voi huoletta vaikka hävittää niiden synttärien jälkeen?
Miksi pitää jankata näiden meidän sofiapikkuriina tahtoo tänä vuonna neiti etsivää.
On parempi, että et käy synttäreillä ollenkaan. Sinua ei kaivata niille.
Toive, jonka saa tavanomaisesta kaupasta (kirjoja saa hypermarketeista ja kirjakaupoista) ei ole temppurata. Niiden täysin yhdentekevien pikkujuttujen hävittäminen sen sijaan on.
Joku satunnainen naapuri tai muu vieras ei sentään penää niiden perään, mutta nämä rajattomat mummot vahtivat mustasukkaisesti sitä, että kerran lahjaksi annettua ei hävitetä. Lahja on lahja, lahjahevosen suuhun ei sovi katsoa, antajalla on oikeus valita lahja, lahja saa olla antajansa näköinen, lahja ei saa olla temppurata, olisit tyytyväinen, kun sait edes jotakin, kylläpä sinä olet kiittämätön.
No miten sitten olisi, jos sinä jättäisit ne rajattomat mummot kutsumatta? Kun eivät osaa olla.
En mä kutsukaan. Lasteni isä valitettavasti kutsuu, koska se on "kohteliasta".
Eli sinun lastesi isä on rajaton. Ei ota huomioon sinua, vaan tekee oman mielensä mukaan.
Miksi olet sellaisen kanssa? Sehän opettaa lapsesikin rajattomaksi.Hän ei halua pahoittaa äitinsä mieltä. Siksi kutsuu äitinsä, vaikka itsekin välttelee juhlissa äitinsä seuraa.
Mutta sinua kohtaan on rajaton, tarkoituksellisesti pahoittaa sinun mielesi. Ettekö toimi yhdessä perheenä?
Miehesihän pitäisi liittyä sinuun, eikä olla äitinsä hyvän mielen hyysääjä? Hän tietää, että kärsit, mutta ei välitä siitä. On sullakin mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lahjajutut on kohteliasta hoitaa niin, että laittaa lapsen vanhemmille viestiä, että ”mitä Jenna tarvisi tai haluaisi lahjaksi”. Ja siihen vastataan muutamia ehdotuksia, vaikkapa ”Reiman haalari, pyjama tai Lego linna. Jenna tykkää punaisista vaatteista, ei tykkää vihreistä ja sinisistä. Käyttää nyt kokoa 116.”
Ja sitten jos haluaa jonkun vaatteen ostaa, niin ostaa sitten juuri punaisen kokoa 116 eikä vihreää kokoa 140.
Joo mä tiedän, että on. Ja tämän takia nää ei mua enää jaksakaan kiinnostaa. Kun laukkaat siellä kaupoilla etsimässä reiman punaista haalaria koossa 116, ei-vihreää tai sinistä pyjamaa tai legolinnaa, sitä voi alkaa miettiä, että mitä hvettiä mä täältä juoksen, hankkikoot haalarinsa, pyjamansa ja linnansa.
Ennen maailmassa sukulais- ja kaveriaikuiset toi lapsille jonkun pikkupaketin, missä oli pienehkö lelu, jonka oletettiinkin hajoavan/hukkuvan aikanaan, kun lapsi on tarpeekseen leikkinyt - tai saattoihan siitä tulla lemmikkilelukin, kuka sen etukäteen tiesi.
Ei oletetettukaan, että perheen ulkopuoliset - huom. ne mummat, kummit ja siskot - osallistuu perheen arjen pyörittämiseen rahallisin ja ajallisin panostuksin, vaan heiltä riitti pieni huomionosoitus sankarille.
Anna sitten se pieni huomionosoitus, mutta valitse se lapsen mukaan. Älä oman mielesi mukaan, se ei ole lahjomisen idea.
Äläkä ainakaan tee niin, että jos on pyydetty sininen haalari, sinä ostat kaupasta punaisen toppatakin ja toppahousut, koska et jaksanut tai halunnut noudattaa toivetta. Tai jos on toivottu Neiti Etsivä -kirja, älä tuo Viisikko-kirjaa vain siksi, että sekin on kirja ja sinä haluat päättää mitä annat, sinähän et toiveita kunnioita, sinulle ei mitään sanella.
Jos toivelista on liian yksityiskohtainen tai liian kalliita toiveita sisältävä, kysy nätisti olisiko jotain muuta toiveita.
No voi saakuri teitä. Siis tosiaankin ennen oli ihan ok tuoda joku pikkupehmo, tms. Ei kukaan kehdannut ehdotella esim. 6-vuotiaan synttärilahjoiksi toppatakkeja, haalareita, just jotain tietty neiti etsivä-kirjaa. Ja vielä vaatia, että ellei tästä löydy, ala kartoittaa jotain muuta.
Vanhemmat oli näetsen sitä mieltä, että kiva, kun sisko, äiti, anoppi, kaveri tulee lapsen synttäreille ja juo kahvit. Oletusarvo ei ollut, että kahvittelijat neuvottelee päiväkaupalla vanhempien kanssa, mikä tällä kertaa olisi nyt toivelistalla. Ja tämä uusiksi sitten jouluna ja muina merkkipäivinä, mitä vanhemmat keksii juhlia.
Ymmärrätkö, että jotain tiettyä kirjaa toivotaan siksi, että se on lahjansaajalta lukematta, ja se on niin uusi, että kaupasta varmasti löytyy? Olisi aika tylsää saada kirja, jonka on jo lukenut.
Miksi sinulle on niin valtavan vastenmielistä antaa lahja, joka olisi haluttu ja toivottu? Miksi sinä haluat mieluummin antaa ei-toivottua?
Ymmärrätkö, että on todella raskasta, jos jokainen synttäri yksivuotiaasta asti on tälläinen temppurata? Miksi ette voi tyytyä siihen, että se ulkopuolinen, kun sellaisiksi kaikki siskoista ja äideistä alkaen laskette, tuo jonkun täysin yhdentekevän pikkujutun, jonka voi huoletta vaikka hävittää niiden synttärien jälkeen?
Miksi pitää jankata näiden meidän sofiapikkuriina tahtoo tänä vuonna neiti etsivää.
On parempi, että et käy synttäreillä ollenkaan. Sinua ei kaivata niille.
Toive, jonka saa tavanomaisesta kaupasta (kirjoja saa hypermarketeista ja kirjakaupoista) ei ole temppurata. Niiden täysin yhdentekevien pikkujuttujen hävittäminen sen sijaan on.
Joku satunnainen naapuri tai muu vieras ei sentään penää niiden perään, mutta nämä rajattomat mummot vahtivat mustasukkaisesti sitä, että kerran lahjaksi annettua ei hävitetä. Lahja on lahja, lahjahevosen suuhun ei sovi katsoa, antajalla on oikeus valita lahja, lahja saa olla antajansa näköinen, lahja ei saa olla temppurata, olisit tyytyväinen, kun sait edes jotakin, kylläpä sinä olet kiittämätön.
No miten sitten olisi, jos sinä jättäisit ne rajattomat mummot kutsumatta? Kun eivät osaa olla.
En mä kutsukaan. Lasteni isä valitettavasti kutsuu, koska se on "kohteliasta".
Eli sinun lastesi isä on rajaton. Ei ota huomioon sinua, vaan tekee oman mielensä mukaan.
Miksi olet sellaisen kanssa? Sehän opettaa lapsesikin rajattomaksi.Hän ei halua pahoittaa äitinsä mieltä. Siksi kutsuu äitinsä, vaikka itsekin välttelee juhlissa äitinsä seuraa.
Mutta sinua kohtaan on rajaton, tarkoituksellisesti pahoittaa sinun mielesi. Ettekö toimi yhdessä perheenä?
Miehesihän pitäisi liittyä sinuun, eikä olla äitinsä hyvän mielen hyysääjä? Hän tietää, että kärsit, mutta ei välitä siitä. On sullakin mies.
Tuossa on miehelläkin vaikea paikka, hänet on ensihenkäyksestään lähtien opetettu varjelemaan äitinsä hyvää mieltä. Koska suuttuessaan anoppi on pelottava. Mies ei muuten kutsu äitiään meille, joten siedän ne muutamat tunnit. Toisekseen, en ole ikinä pyytänyt mieheltäni, ettei hän kutsuisi äitiään. Ainoa vaatimus minulla on anoppiin liittyen, ettei mies jätä lapsiamme anopin kanssa ilman valvontaa. Mies ei viihdy äitinsä luona, joten harvoin käy siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä, nurkkien valtaamista, itsekkyyttä?
Ja isovanhempi (=mummo?) tahtoi todennäköisesti vain ilahduttaa ja luulee mahdollisesti tälläkin hetkellä, että hankintansa helpottivat nuorta lapsiperhettä ja vapauttivat näiltä rahaa muihin hankintoihin.Miksi kaikki pitää joidenkin toimesta tulkita niin pahantahtoisesti ja vainoharhaisesti? Ihmetyttää,
Jos oikeasti haluaa auttaa, kysyy minkälaista apua toinen haluaa ja kuuntelee myös
Ei marssi väkisin pelastamaan lapsiperhettä kuin Putin ukrainanvenäläisiä.
Kenties ainakin joku näistä mummoista luulee vain yksinkertaisesti tuntevansa perheensä ja mistä nämä voisivat tykätä. Ihmiset tekevät ihan hyväntahtoisia virhearvioita jatkuvasti, etenkin lahja-asioissa. Eivät kaikki ole vallanhaluisia narsisteja.
Voisi tulla yllätyksenä, että heitä verrataankin Putiniin siksi, että toppahaalari on väärää merkkiä. Minulta ainakin jäisi lahjanantamishalut siihen.
He voi luulla ihan mitä tahansa mutta heiltä puuttuu täysin kyky kuunnella ja kuulla sitä lastaan ja tämän perhettä.
Oikea apu ei ole sitä että päätetään puolesta ja ährätään rajatta omiaan vaan sitä että kunnioitetaan muita.
Tietysti. Mutta itselläni on lähipiirissä montakin ihmistä, joilta "puuttuu täysin kyky kuunnella" ihmisiä nimenomaan lahja-asioissa. Muuten he ovat kyllä hyväntahtoisia ja empaattisia ihmisiä, jotka kunnioittavat ja kuuntelevat läheisiään. Lahjojen antamisessa vain sooloilevat, kun luulevat olevansa siinä hyviä ja luovia, vaikka eivät ole.
Tämä tuntuu olevan tosi yleinen puusilmäisyyden laji. Se on kuin ihminen, joka luulee osaavansa laulaa, vaikka sävelkorvaa ei ole ollenkaan.
Sen kanssa vain oppii elämään, ellei sitten halua katkoa välejä vääränlaisten joululahjojen takia (minä en halua).
Miten he kuuntelevat ja kunnioittavat kun toinen sanoo ettei halua tällaista ja he vain jatkaa?
He esittävät hyväntahtoisia ja empaattisia. Se on rooli joka mahdollistaa tuon örvellyksen.
No kyllä kai minä itse tiedän, että nämä minun tuntemani ihmiset aidosti auttavat ja kuuntelevat, mutta heillä on vaan tosi huono maku lahjojen suhteen.
Tämä nyt riippuu ihan vain siitä, tekeekö lahjoista jonkin elämää suuremman kysymyksen vai ei.
Sellaisesta minulla ei tietysti ole kokemusta, että joku roudaa harva se päivä luokseni kassillisia ei-toivottuja lahjoja, kielloista huolimatta. Sellaisessa tapauksessa on varmasti jo psykiatrillekin asiaa.
Kas kun tässä ei ole kyse siitä että saisi itse surkeita lahjoja vaan siitä että se isoäiti kaappaa toisen elämän tunkemalla äidiksi äidin paikalle ja hääriessään siellä toisen kotona kuin kuuluisi sinne.
Oletko niin tyhmä ettet edes tajua mistä tässä keskustellaan?
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.
Mummon mielestä hienoa.
Ei heidän.
Provojankuttajat ovat koomisia.
Miten olisi vuokran pyytäminen aina kun tulee turhia tavaroita? Voitte ottaa tuotteet vastaan summalla x, mutta sekään ei velvoita niiden säästämiseen.
Sinulla oli siis huono äiti ja nyt on lapsellasi huono mummo. Selväähän se, valaiseva esimerkki.
Kierre katkeaa vain sillä, että olet ja tulet olemaan sitäkin parempi äiti. Haasteellista, koska kaikki me kuitenkin ollaan epätäydellisiä ihmisiä.
Mutta sinulla ei taida nyt olla siihen varaa.