Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Heh, mun oma isoäitini on tuollainen psykomummo. Kun oltiin lapsia, heitti meidän vaatteita roskiin kun hoiti meitä ja osti tilalle ihan liian isoja rumia rytkyjä. Tuhosi mm. lempitakkini. En ymmärrä miten äitini on sietänyt sellaista anoppia. Itse en tykännyt koko mummosta ja harvoin tulee häntä nähtyä.
Taitaa olla miehen äiti kyseessä. Miniät ovat aikamoisia riivinrautoja kuten tässä tarinassa. Uskoo, kun tahtoo.
No huhhuh ap, loukkaannutte kyllä ihan aiheesta! Mitä jos sanoisit sille yli-innokkaalle isovanhemmalle, että jatkossa jos tuo moista, pistät ne myyntiin.
Meillä ei KUKAAN isovanhemmista eikä isoisovanhemmista ostele lupaa kysymättä mitään hankintoja lapsillemme! Esikoisen vauva-aikaan mun äiti ja anoppi osti kysymättä parit bodyt ja jonkun hameen. Kiitin kohteliaasti, mutta sanoin että mielelläni itse ostan lapselle niitä vaatteita, mitä tykkään katella. Toi hame oli myös outo ostos, esikoinen oppi ryömimään viisikuisena, kuusikuisena kiipeili jo paikkoihin, on ollut alusta asti sellainen että vaihtua piisaa. Ei tullut mieleenkään tunkea sille hametta päälle, kompastuin vielä helmaan tai game jäis kiinni johonkin ja lapsi kaatuisi :D sitä ei siis koskaan tullut pidettyä.
Varsinkin anopille oli myös "ongelma", että esikoiselle ostettiin vaunut käytettynä. Arvostan itsekin ekologisuutta, enkä nähnyt mitään syytä miksi en ostaisi niitä käytettynä. Lisäksi emme tienneet, millainen ikäero sisaruksille tulisi, joten mahdollisten tuplarattaiden ostoon tulevaisuudessa piti varautua, niitä kun on vähemmän myynnissä käytettynä niin ne sit pitäis ehkä ostaa uutena.
Anoppi myös joka vierailullaan toi aina uuden lelun. Alkoi meidän koti pursuilla niitä leluja, ja huomautin sit sadannen kerran ettei meidän vuoden ikäinen lapsi tartte noita kaikkia. Sen lempilelu on tyyliin tyhjä hillopurkki :D tää meni perille vasta sitten, kun tiesin että anoppi oli tulossa kylään, niin ripottelin kaikki sen tuomat lelut pitkin olkkaria ja keittiötä. Hän on semmoinen järjestystä ja siivousta rakastava. No, oli ihan kauhuissaan siitä lelumerestä. Olin että Oi kyllä, kuten näet, lelut valtaa koko meidän kämpän :D siihen loppui lelujen roudaus.
No, anoppi ja äitini ei ottaneet nokkiinsa mun mielipiteestä, vaan kunnioittivat sitä, ja nykyään jos jotenkin haluavat auttaa, antavat vaatteisiin lahjarahaa, käyvät esikoisen kanssa ulkoilemassa että minä saan nukkua päikkärit vauvan kanssa, anoppi käy välillä tekemässä meillä ruokaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni "rajaton" isovanhempi oikeasti on persoonallisuushäiriöinen, ja kuinka moni on vain sellainen, että miniä ei voi sietää ja kommunikoi niin passiivis-aggressiivisesti, ettei vanhempi ihminen ymmärrä missä edes mennään?
Ei sillä, etteikö persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ole. Mutta tätä palstaa kun lukee, niin joka toinen mummo, exä, työkaveri, naapuri ja ohikulkija on persoonallisuushäiriöinen. Omituista kyllä, lähipiirissä isovanhempien ja lastenlasten suhteet vaikuttavat keskimäärin ihan normaaleilta, ja kumpikin osapuoli yleensä ilahtuu nähdessään toisen. Ja kiittää lahjoista, menevät ne sitten aina nappiin tai ei.
Minun häirikkömummoni on minun äitini.
Oöen varmaan sitten jo kohdussa käyttäytynyt mäntisti ja sillä ansainnut tämän 40 vuoden rajattomuuden.
Täällä keskustelee ne joita asia koskettaa. Eivät he väitä kaikkia muitakin edustavansa.
Näin se varmasti on. En minä sinun omaa kokemustasi halua mitenkään yrittää mitätöidä. Mutta toisaalta olet varmasti huomannut, että tällä palstalla kaikki keskustelu aina kärjistyy, ja keskustelijat projisoivat omat kokemuksensa keskusteluun. Aiheena voi olla "isovanhempi toi epämieluisan lahjan, mitä teen" ja yhtäkkiä kaikki vääränlaisia lahjoja ostavat ovat rajatilapersoonia tai narsisteja, jotka tuovat lapsenlapselle ihan ilkeyttään homeisia 70-luvun rättejä joululahjaksi. (Siis tässäkin ketjussa mainittiin tuollaista, että isovanhempi tuo vanhoja homeisia rättejä, vaikka aloituksessa puhuttiin uusista kalliista hankinnoista, jotka vain eivät ole mieluisia.)
Jonkinlainen kohtuus olisi kiva keskusteluissakin. Narsistivanhemmista pitää voida keskustella, mutta jos keskustelun aiheena on vääränlaiset lahjat, ei se nyt vielä kenestäkään narsistia tee.
En ymmärrä mikä pakko on tulla päsmäröimään ketjuun, joka käsittelee aihetta, josta ei tajua hölkäsen pöläystä. Jonkinlaista rajattomuutta ja narsismia sekin. Siksikö sinäkin täällä meuhkaat, kun lasket itsesi samaan häirikköporukkaan vai miksi tästä ei saisi keskustella ilman että sekoat?
Jos sekin on jo "rajattomuutta ja narsismia", että osallistuu kaikille avoimella nettipalstalla kaikille avoimeen keskusteluun, niin nuo termit ovat menettäneet jo täysin merkityksensä.
Et sinä keskustelet. Sinä nälvit, vittuilet ja mitätöit. Usein narsistit toimii juurikin niin.
Se ei ole mitään nälvimistä. ja vittuilua, jos yleisellä tasolla toteaa, että jos tätä palstaa on uskominen, joka toinen ihminen on narsisti tai rajatilapersoona. Se on ihan faktaa. Keskusteluissa ihan rutiinilla diagnosoidaan kenet tahansa persoonallisuushäiriöiseksi, vaikka tietoa olisi hyvin niukasti.
Se ei sano yhtään mitään juuri sinun narsistiäidistäsi tai -anopistasi. Minä en tunne sinua enkä häntä.
Sinå sanoit jo tuon, monta kertaa. Lue mitä vastasin.
Voisit lopettaa tuon jankutuksesi.
Minä en ole muuta keskustelua tässä käynyt kuin tämä ylläoleva viestirimpsu. Jos muutama viesti on jo "jankutusta", niin sitten on.
Luultavasti taattuun AV-tyyliin sekoitat minut samalla kymmeneen muuhun keskustelijaan.
Vierailija kirjoitti:
Heh, mun oma isoäitini on tuollainen psykomummo. Kun oltiin lapsia, heitti meidän vaatteita roskiin kun hoiti meitä ja osti tilalle ihan liian isoja rumia rytkyjä. Tuhosi mm. lempitakkini. En ymmärrä miten äitini on sietänyt sellaista anoppia. Itse en tykännyt koko mummosta ja harvoin tulee häntä nähtyä.
Rumat ne vaatteilla koreilee.
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh ap, loukkaannutte kyllä ihan aiheesta! Mitä jos sanoisit sille yli-innokkaalle isovanhemmalle, että jatkossa jos tuo moista, pistät ne myyntiin.
Meillä ei KUKAAN isovanhemmista eikä isoisovanhemmista ostele lupaa kysymättä mitään hankintoja lapsillemme! Esikoisen vauva-aikaan mun äiti ja anoppi osti kysymättä parit bodyt ja jonkun hameen. Kiitin kohteliaasti, mutta sanoin että mielelläni itse ostan lapselle niitä vaatteita, mitä tykkään katella. Toi hame oli myös outo ostos, esikoinen oppi ryömimään viisikuisena, kuusikuisena kiipeili jo paikkoihin, on ollut alusta asti sellainen että vaihtua piisaa. Ei tullut mieleenkään tunkea sille hametta päälle, kompastuin vielä helmaan tai game jäis kiinni johonkin ja lapsi kaatuisi :D sitä ei siis koskaan tullut pidettyä.
Varsinkin anopille oli myös "ongelma", että esikoiselle ostettiin vaunut käytettynä. Arvostan itsekin ekologisuutta, enkä nähnyt mitään syytä miksi en ostaisi niitä käytettynä. Lisäksi emme tienneet, millainen ikäero sisaruksille tulisi, joten mahdollisten tuplarattaiden ostoon tulevaisuudessa piti varautua, niitä kun on vähemmän myynnissä käytettynä niin ne sit pitäis ehkä ostaa uutena.
Anoppi myös joka vierailullaan toi aina uuden lelun. Alkoi meidän koti pursuilla niitä leluja, ja huomautin sit sadannen kerran ettei meidän vuoden ikäinen lapsi tartte noita kaikkia. Sen lempilelu on tyyliin tyhjä hillopurkki :D tää meni perille vasta sitten, kun tiesin että anoppi oli tulossa kylään, niin ripottelin kaikki sen tuomat lelut pitkin olkkaria ja keittiötä. Hän on semmoinen järjestystä ja siivousta rakastava. No, oli ihan kauhuissaan siitä lelumerestä. Olin että Oi kyllä, kuten näet, lelut valtaa koko meidän kämpän :D siihen loppui lelujen roudaus.
No, anoppi ja äitini ei ottaneet nokkiinsa mun mielipiteestä, vaan kunnioittivat sitä, ja nykyään jos jotenkin haluavat auttaa, antavat vaatteisiin lahjarahaa, käyvät esikoisen kanssa ulkoilemassa että minä saan nukkua päikkärit vauvan kanssa, anoppi käy välillä tekemässä meillä ruokaa...
Nerokas tuo lelujuttu! 😂 Tosin ei ehkä toimi sellaiseen ihmiseen, joka on superboheemi eikä "huomaa" sotkua.
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh ap, loukkaannutte kyllä ihan aiheesta! Mitä jos sanoisit sille yli-innokkaalle isovanhemmalle, että jatkossa jos tuo moista, pistät ne myyntiin.
Meillä ei KUKAAN isovanhemmista eikä isoisovanhemmista ostele lupaa kysymättä mitään hankintoja lapsillemme! Esikoisen vauva-aikaan mun äiti ja anoppi osti kysymättä parit bodyt ja jonkun hameen. Kiitin kohteliaasti, mutta sanoin että mielelläni itse ostan lapselle niitä vaatteita, mitä tykkään katella. Toi hame oli myös outo ostos, esikoinen oppi ryömimään viisikuisena, kuusikuisena kiipeili jo paikkoihin, on ollut alusta asti sellainen että vaihtua piisaa. Ei tullut mieleenkään tunkea sille hametta päälle, kompastuin vielä helmaan tai game jäis kiinni johonkin ja lapsi kaatuisi :D sitä ei siis koskaan tullut pidettyä.
Varsinkin anopille oli myös "ongelma", että esikoiselle ostettiin vaunut käytettynä. Arvostan itsekin ekologisuutta, enkä nähnyt mitään syytä miksi en ostaisi niitä käytettynä. Lisäksi emme tienneet, millainen ikäero sisaruksille tulisi, joten mahdollisten tuplarattaiden ostoon tulevaisuudessa piti varautua, niitä kun on vähemmän myynnissä käytettynä niin ne sit pitäis ehkä ostaa uutena.
Anoppi myös joka vierailullaan toi aina uuden lelun. Alkoi meidän koti pursuilla niitä leluja, ja huomautin sit sadannen kerran ettei meidän vuoden ikäinen lapsi tartte noita kaikkia. Sen lempilelu on tyyliin tyhjä hillopurkki :D tää meni perille vasta sitten, kun tiesin että anoppi oli tulossa kylään, niin ripottelin kaikki sen tuomat lelut pitkin olkkaria ja keittiötä. Hän on semmoinen järjestystä ja siivousta rakastava. No, oli ihan kauhuissaan siitä lelumerestä. Olin että Oi kyllä, kuten näet, lelut valtaa koko meidän kämpän :D siihen loppui lelujen roudaus.
No, anoppi ja äitini ei ottaneet nokkiinsa mun mielipiteestä, vaan kunnioittivat sitä, ja nykyään jos jotenkin haluavat auttaa, antavat vaatteisiin lahjarahaa, käyvät esikoisen kanssa ulkoilemassa että minä saan nukkua päikkärit vauvan kanssa, anoppi käy välillä tekemässä meillä ruokaa...
Itsekin olen tuota mieltä, että hameet ja mekot on mitä turhimpia ja epäkäytännöllisimpiä vaatekappaleita liikkuvaisille vauvoille ja taaperoille :O
Just toi, kuinka helmaan voi kompastua tai se jää johki kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni "rajaton" isovanhempi oikeasti on persoonallisuushäiriöinen, ja kuinka moni on vain sellainen, että miniä ei voi sietää ja kommunikoi niin passiivis-aggressiivisesti, ettei vanhempi ihminen ymmärrä missä edes mennään?
Ei sillä, etteikö persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ole. Mutta tätä palstaa kun lukee, niin joka toinen mummo, exä, työkaveri, naapuri ja ohikulkija on persoonallisuushäiriöinen. Omituista kyllä, lähipiirissä isovanhempien ja lastenlasten suhteet vaikuttavat keskimäärin ihan normaaleilta, ja kumpikin osapuoli yleensä ilahtuu nähdessään toisen. Ja kiittää lahjoista, menevät ne sitten aina nappiin tai ei.
Minun häirikkömummoni on minun äitini.
Oöen varmaan sitten jo kohdussa käyttäytynyt mäntisti ja sillä ansainnut tämän 40 vuoden rajattomuuden.
Täällä keskustelee ne joita asia koskettaa. Eivät he väitä kaikkia muitakin edustavansa.
Näin se varmasti on. En minä sinun omaa kokemustasi halua mitenkään yrittää mitätöidä. Mutta toisaalta olet varmasti huomannut, että tällä palstalla kaikki keskustelu aina kärjistyy, ja keskustelijat projisoivat omat kokemuksensa keskusteluun. Aiheena voi olla "isovanhempi toi epämieluisan lahjan, mitä teen" ja yhtäkkiä kaikki vääränlaisia lahjoja ostavat ovat rajatilapersoonia tai narsisteja, jotka tuovat lapsenlapselle ihan ilkeyttään homeisia 70-luvun rättejä joululahjaksi. (Siis tässäkin ketjussa mainittiin tuollaista, että isovanhempi tuo vanhoja homeisia rättejä, vaikka aloituksessa puhuttiin uusista kalliista hankinnoista, jotka vain eivät ole mieluisia.)
Jonkinlainen kohtuus olisi kiva keskusteluissakin. Narsistivanhemmista pitää voida keskustella, mutta jos keskustelun aiheena on vääränlaiset lahjat, ei se nyt vielä kenestäkään narsistia tee.
En ymmärrä mikä pakko on tulla päsmäröimään ketjuun, joka käsittelee aihetta, josta ei tajua hölkäsen pöläystä. Jonkinlaista rajattomuutta ja narsismia sekin. Siksikö sinäkin täällä meuhkaat, kun lasket itsesi samaan häirikköporukkaan vai miksi tästä ei saisi keskustella ilman että sekoat?
Jos sekin on jo "rajattomuutta ja narsismia", että osallistuu kaikille avoimella nettipalstalla kaikille avoimeen keskusteluun, niin nuo termit ovat menettäneet jo täysin merkityksensä.
Et sinä keskustelet. Sinä nälvit, vittuilet ja mitätöit. Usein narsistit toimii juurikin niin.
Se ei ole mitään nälvimistä. ja vittuilua, jos yleisellä tasolla toteaa, että jos tätä palstaa on uskominen, joka toinen ihminen on narsisti tai rajatilapersoona. Se on ihan faktaa. Keskusteluissa ihan rutiinilla diagnosoidaan kenet tahansa persoonallisuushäiriöiseksi, vaikka tietoa olisi hyvin niukasti.
Se ei sano yhtään mitään juuri sinun narsistiäidistäsi tai -anopistasi. Minä en tunne sinua enkä häntä.
Sinå sanoit jo tuon, monta kertaa. Lue mitä vastasin.
Voisit lopettaa tuon jankutuksesi.
Minä en ole muuta keskustelua tässä käynyt kuin tämä ylläoleva viestirimpsu. Jos muutama viesti on jo "jankutusta", niin sitten on.
Luultavasti taattuun AV-tyyliin sekoitat minut samalla kymmeneen muuhun keskustelijaan.
Niin, toistanut samaa samaa samaa samaa ketjullisen verran. Jankuttanut.
ÄLÄ LUE jos et tykkää mitä asian oikeasti kokeneet kirjoittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siia saatte ei mitään romua kuten täällä vouhkataan, vaan kaikki kalliit lapsen hankinnat ilmaiseksi? Voisinko adoptoida isovanhempanne? Oi sitä määrää mikä rahaa säästöön perheessä jäisi. Lasten tulevat harrastukset siintää jo mielessä... Me emme saa isompia hankintoja, mutta haalarit ym. ovat usein hankkineet. Vaikkeivät olisi minulle niin mieleisiä niin minulle on pääasia, että muksu tykkää. Ja useimmiten in tykännyt.
Mitkä KALLIIT?
Yleensä isommat hankinnat ovat kalliita, kuten aloituksessa mainitut lastenvaunut. Vaatteetkin ovat kalliita pitkässä juoksussa kun joutuu uusimaan kokoja.
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh ap, loukkaannutte kyllä ihan aiheesta! Mitä jos sanoisit sille yli-innokkaalle isovanhemmalle, että jatkossa jos tuo moista, pistät ne myyntiin.
Meillä ei KUKAAN isovanhemmista eikä isoisovanhemmista ostele lupaa kysymättä mitään hankintoja lapsillemme! Esikoisen vauva-aikaan mun äiti ja anoppi osti kysymättä parit bodyt ja jonkun hameen. Kiitin kohteliaasti, mutta sanoin että mielelläni itse ostan lapselle niitä vaatteita, mitä tykkään katella. Toi hame oli myös outo ostos, esikoinen oppi ryömimään viisikuisena, kuusikuisena kiipeili jo paikkoihin, on ollut alusta asti sellainen että vaihtua piisaa. Ei tullut mieleenkään tunkea sille hametta päälle, kompastuin vielä helmaan tai game jäis kiinni johonkin ja lapsi kaatuisi :D sitä ei siis koskaan tullut pidettyä.
Varsinkin anopille oli myös "ongelma", että esikoiselle ostettiin vaunut käytettynä. Arvostan itsekin ekologisuutta, enkä nähnyt mitään syytä miksi en ostaisi niitä käytettynä. Lisäksi emme tienneet, millainen ikäero sisaruksille tulisi, joten mahdollisten tuplarattaiden ostoon tulevaisuudessa piti varautua, niitä kun on vähemmän myynnissä käytettynä niin ne sit pitäis ehkä ostaa uutena.
Anoppi myös joka vierailullaan toi aina uuden lelun. Alkoi meidän koti pursuilla niitä leluja, ja huomautin sit sadannen kerran ettei meidän vuoden ikäinen lapsi tartte noita kaikkia. Sen lempilelu on tyyliin tyhjä hillopurkki :D tää meni perille vasta sitten, kun tiesin että anoppi oli tulossa kylään, niin ripottelin kaikki sen tuomat lelut pitkin olkkaria ja keittiötä. Hän on semmoinen järjestystä ja siivousta rakastava. No, oli ihan kauhuissaan siitä lelumerestä. Olin että Oi kyllä, kuten näet, lelut valtaa koko meidän kämpän :D siihen loppui lelujen roudaus.
No, anoppi ja äitini ei ottaneet nokkiinsa mun mielipiteestä, vaan kunnioittivat sitä, ja nykyään jos jotenkin haluavat auttaa, antavat vaatteisiin lahjarahaa, käyvät esikoisen kanssa ulkoilemassa että minä saan nukkua päikkärit vauvan kanssa, anoppi käy välillä tekemässä meillä ruokaa...
Meillä se lelunroudaajamummo riehui sittwn sukulaisille miten me ollaan haalittu liikaa tavaraa eikå edes lapsien leluja osata järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siia saatte ei mitään romua kuten täällä vouhkataan, vaan kaikki kalliit lapsen hankinnat ilmaiseksi? Voisinko adoptoida isovanhempanne? Oi sitä määrää mikä rahaa säästöön perheessä jäisi. Lasten tulevat harrastukset siintää jo mielessä... Me emme saa isompia hankintoja, mutta haalarit ym. ovat usein hankkineet. Vaikkeivät olisi minulle niin mieleisiä niin minulle on pääasia, että muksu tykkää. Ja useimmiten in tykännyt.
Mitkä KALLIIT?
Yleensä isommat hankinnat ovat kalliita, kuten aloituksessa mainitut lastenvaunut. Vaatteetkin ovat kalliita pitkässä juoksussa kun joutuu uusimaan kokoja.
Eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, mun oma isoäitini on tuollainen psykomummo. Kun oltiin lapsia, heitti meidän vaatteita roskiin kun hoiti meitä ja osti tilalle ihan liian isoja rumia rytkyjä. Tuhosi mm. lempitakkini. En ymmärrä miten äitini on sietänyt sellaista anoppia. Itse en tykännyt koko mummosta ja harvoin tulee häntä nähtyä.
Rumat ne vaatteilla koreilee.
Meillä anoppi lasten ollessa siellä hoidossa oli vaihtanut lasten päälle jotkut ostamansa rönttävaatteet. Ei sillä nyt niin väliä, mutta ei lapset sinne missään hienoissa vaatteissa menneet. Ihan tavalliset käyttövaatteet oli, joissa sai kyllä remuta. Ja meillä oli vaatteita vaikka kuinka paljon, kun saatiin käytettynä.
Miksi pitää siis vartavasten ostaa jotkut huonot vaatteet mummolassa pidettäväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh ap, loukkaannutte kyllä ihan aiheesta! Mitä jos sanoisit sille yli-innokkaalle isovanhemmalle, että jatkossa jos tuo moista, pistät ne myyntiin.
Meillä ei KUKAAN isovanhemmista eikä isoisovanhemmista ostele lupaa kysymättä mitään hankintoja lapsillemme! Esikoisen vauva-aikaan mun äiti ja anoppi osti kysymättä parit bodyt ja jonkun hameen. Kiitin kohteliaasti, mutta sanoin että mielelläni itse ostan lapselle niitä vaatteita, mitä tykkään katella. Toi hame oli myös outo ostos, esikoinen oppi ryömimään viisikuisena, kuusikuisena kiipeili jo paikkoihin, on ollut alusta asti sellainen että vaihtua piisaa. Ei tullut mieleenkään tunkea sille hametta päälle, kompastuin vielä helmaan tai game jäis kiinni johonkin ja lapsi kaatuisi :D sitä ei siis koskaan tullut pidettyä.
Varsinkin anopille oli myös "ongelma", että esikoiselle ostettiin vaunut käytettynä. Arvostan itsekin ekologisuutta, enkä nähnyt mitään syytä miksi en ostaisi niitä käytettynä. Lisäksi emme tienneet, millainen ikäero sisaruksille tulisi, joten mahdollisten tuplarattaiden ostoon tulevaisuudessa piti varautua, niitä kun on vähemmän myynnissä käytettynä niin ne sit pitäis ehkä ostaa uutena.
Anoppi myös joka vierailullaan toi aina uuden lelun. Alkoi meidän koti pursuilla niitä leluja, ja huomautin sit sadannen kerran ettei meidän vuoden ikäinen lapsi tartte noita kaikkia. Sen lempilelu on tyyliin tyhjä hillopurkki :D tää meni perille vasta sitten, kun tiesin että anoppi oli tulossa kylään, niin ripottelin kaikki sen tuomat lelut pitkin olkkaria ja keittiötä. Hän on semmoinen järjestystä ja siivousta rakastava. No, oli ihan kauhuissaan siitä lelumerestä. Olin että Oi kyllä, kuten näet, lelut valtaa koko meidän kämpän :D siihen loppui lelujen roudaus.
No, anoppi ja äitini ei ottaneet nokkiinsa mun mielipiteestä, vaan kunnioittivat sitä, ja nykyään jos jotenkin haluavat auttaa, antavat vaatteisiin lahjarahaa, käyvät esikoisen kanssa ulkoilemassa että minä saan nukkua päikkärit vauvan kanssa, anoppi käy välillä tekemässä meillä ruokaa...
Meillä se lelunroudaajamummo riehui sittwn sukulaisille miten me ollaan haalittu liikaa tavaraa eikå edes lapsien leluja osata järjestää.
Karmeeta! :D
Buhuu, isovanhempi haluaa ostaa kaikki isot hankinnat!
Onpas kerra kaikkiaan ihan kauhea kohtalo, joillakin on syöpää ja joillakin kätkytkuolee vauva. Mutta tuo että isovanhempi haluaa ostaa kalliita ja isoja hankintoja vauvalle, ettäs kehtaa! Sitä ei kyllä ylitä kauheudessa mikään!
Nyt vaan heti kaikki välit poikki kunhan olet ensin suusanallisesti loukannut, raahannut tuliaiskakut kylppärin lattialle ja polttanut kaikki sillat isovanhemman suuntaan loppuelämäksi! Oppiipahan olemaan mokoma törkimys-mummo!
Voi tosin olla vauvan kasvaessa osaisit ihan eri tavalla arvostaa apua vaikkapa kalliiden harrastusten maksuissa tai ajokortin hankinnassa... Mutta pääasia tietysti että sukupolvien ketju katkeaa eikä mummo pääse ”valtaamaan nurkkia” vai miten se nyt oli…
Vierailija kirjoitti:
Buhuu, isovanhempi haluaa ostaa kaikki isot hankinnat!
Onpas kerra kaikkiaan ihan kauhea kohtalo, joillakin on syöpää ja joillakin kätkytkuolee vauva. Mutta tuo että isovanhempi haluaa ostaa kalliita ja isoja hankintoja vauvalle, ettäs kehtaa! Sitä ei kyllä ylitä kauheudessa mikään!
Nyt vaan heti kaikki välit poikki kunhan olet ensin suusanallisesti loukannut, raahannut tuliaiskakut kylppärin lattialle ja polttanut kaikki sillat isovanhemman suuntaan loppuelämäksi! Oppiipahan olemaan mokoma törkimys-mummo!Voi tosin olla vauvan kasvaessa osaisit ihan eri tavalla arvostaa apua vaikkapa kalliiden harrastusten maksuissa tai ajokortin hankinnassa... Mutta pääasia tietysti että sukupolvien ketju katkeaa eikä mummo pääse ”valtaamaan nurkkia” vai miten se nyt oli…
Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä varmemmin meillä on varaa maksaa itse omat hankintamme.
Ei tulisi mieleenikään kysyä eläkkeellä olevilta isovanhemmilta autokoulurahoja, kun on varaa maksaa se itse. Jopa autokoulua käyvällä nuorella itsellään.
Vaikka sinä olisit köyhä, monet muut eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, mun oma isoäitini on tuollainen psykomummo. Kun oltiin lapsia, heitti meidän vaatteita roskiin kun hoiti meitä ja osti tilalle ihan liian isoja rumia rytkyjä. Tuhosi mm. lempitakkini. En ymmärrä miten äitini on sietänyt sellaista anoppia. Itse en tykännyt koko mummosta ja harvoin tulee häntä nähtyä.
Rumat ne vaatteilla koreilee.
Meillä anoppi lasten ollessa siellä hoidossa oli vaihtanut lasten päälle jotkut ostamansa rönttävaatteet. Ei sillä nyt niin väliä, mutta ei lapset sinne missään hienoissa vaatteissa menneet. Ihan tavalliset käyttövaatteet oli, joissa sai kyllä remuta. Ja meillä oli vaatteita vaikka kuinka paljon, kun saatiin käytettynä.
Miksi pitää siis vartavasten ostaa jotkut huonot vaatteet mummolassa pidettäväksi?
Halusi säästää teidän omia vaatteitanne, kun olivat hänen mielestään liian hienoja rymyämiseen?
Ei kai tämäkin ole jotenkin loukkaavaa?
Vierailija kirjoitti:
Buhuu, isovanhempi haluaa ostaa kaikki isot hankinnat!
Onpas kerra kaikkiaan ihan kauhea kohtalo, joillakin on syöpää ja joillakin kätkytkuolee vauva. Mutta tuo että isovanhempi haluaa ostaa kalliita ja isoja hankintoja vauvalle, ettäs kehtaa! Sitä ei kyllä ylitä kauheudessa mikään!
Nyt vaan heti kaikki välit poikki kunhan olet ensin suusanallisesti loukannut, raahannut tuliaiskakut kylppärin lattialle ja polttanut kaikki sillat isovanhemman suuntaan loppuelämäksi! Oppiipahan olemaan mokoma törkimys-mummo!Voi tosin olla vauvan kasvaessa osaisit ihan eri tavalla arvostaa apua vaikkapa kalliiden harrastusten maksuissa tai ajokortin hankinnassa... Mutta pääasia tietysti että sukupolvien ketju katkeaa eikä mummo pääse ”valtaamaan nurkkia” vai miten se nyt oli…
Ei kai sitä voi koskaan valittaa mistään, aina jollain on joku huonommin. Sitäpaitsi ap sanoi, että ei ole maailman isoin ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, mun oma isoäitini on tuollainen psykomummo. Kun oltiin lapsia, heitti meidän vaatteita roskiin kun hoiti meitä ja osti tilalle ihan liian isoja rumia rytkyjä. Tuhosi mm. lempitakkini. En ymmärrä miten äitini on sietänyt sellaista anoppia. Itse en tykännyt koko mummosta ja harvoin tulee häntä nähtyä.
Rumat ne vaatteilla koreilee.
Meillä anoppi lasten ollessa siellä hoidossa oli vaihtanut lasten päälle jotkut ostamansa rönttävaatteet. Ei sillä nyt niin väliä, mutta ei lapset sinne missään hienoissa vaatteissa menneet. Ihan tavalliset käyttövaatteet oli, joissa sai kyllä remuta. Ja meillä oli vaatteita vaikka kuinka paljon, kun saatiin käytettynä.
Miksi pitää siis vartavasten ostaa jotkut huonot vaatteet mummolassa pidettäväksi?
Halusi säästää teidän omia vaatteitanne, kun olivat hänen mielestään liian hienoja rymyämiseen?
Ei kai tämäkin ole jotenkin loukkaavaa?
Ehkä näin. Ja ei, en loukkaantunut, kunhan ihmettelen, miksi pitää varta vasten ostaa huonoja vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh ap, loukkaannutte kyllä ihan aiheesta! Mitä jos sanoisit sille yli-innokkaalle isovanhemmalle, että jatkossa jos tuo moista, pistät ne myyntiin.
Meillä ei KUKAAN isovanhemmista eikä isoisovanhemmista ostele lupaa kysymättä mitään hankintoja lapsillemme! Esikoisen vauva-aikaan mun äiti ja anoppi osti kysymättä parit bodyt ja jonkun hameen. Kiitin kohteliaasti, mutta sanoin että mielelläni itse ostan lapselle niitä vaatteita, mitä tykkään katella. Toi hame oli myös outo ostos, esikoinen oppi ryömimään viisikuisena, kuusikuisena kiipeili jo paikkoihin, on ollut alusta asti sellainen että vaihtua piisaa. Ei tullut mieleenkään tunkea sille hametta päälle, kompastuin vielä helmaan tai game jäis kiinni johonkin ja lapsi kaatuisi :D sitä ei siis koskaan tullut pidettyä.
Varsinkin anopille oli myös "ongelma", että esikoiselle ostettiin vaunut käytettynä. Arvostan itsekin ekologisuutta, enkä nähnyt mitään syytä miksi en ostaisi niitä käytettynä. Lisäksi emme tienneet, millainen ikäero sisaruksille tulisi, joten mahdollisten tuplarattaiden ostoon tulevaisuudessa piti varautua, niitä kun on vähemmän myynnissä käytettynä niin ne sit pitäis ehkä ostaa uutena.
Anoppi myös joka vierailullaan toi aina uuden lelun. Alkoi meidän koti pursuilla niitä leluja, ja huomautin sit sadannen kerran ettei meidän vuoden ikäinen lapsi tartte noita kaikkia. Sen lempilelu on tyyliin tyhjä hillopurkki :D tää meni perille vasta sitten, kun tiesin että anoppi oli tulossa kylään, niin ripottelin kaikki sen tuomat lelut pitkin olkkaria ja keittiötä. Hän on semmoinen järjestystä ja siivousta rakastava. No, oli ihan kauhuissaan siitä lelumerestä. Olin että Oi kyllä, kuten näet, lelut valtaa koko meidän kämpän :D siihen loppui lelujen roudaus.
No, anoppi ja äitini ei ottaneet nokkiinsa mun mielipiteestä, vaan kunnioittivat sitä, ja nykyään jos jotenkin haluavat auttaa, antavat vaatteisiin lahjarahaa, käyvät esikoisen kanssa ulkoilemassa että minä saan nukkua päikkärit vauvan kanssa, anoppi käy välillä tekemässä meillä ruokaa...
Hyvä sulle. Kun mun anopille sanoi jotain asiasta, hän joko ei ollut kuulevinaan tai suuttui.
Sinå sanoit jo tuon, monta kertaa. Lue mitä vastasin.
Voisit lopettaa tuon jankutuksesi.