Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni "rajaton" isovanhempi oikeasti on persoonallisuushäiriöinen, ja kuinka moni on vain sellainen, että miniä ei voi sietää ja kommunikoi niin passiivis-aggressiivisesti, ettei vanhempi ihminen ymmärrä missä edes mennään?
Ei sillä, etteikö persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ole. Mutta tätä palstaa kun lukee, niin joka toinen mummo, exä, työkaveri, naapuri ja ohikulkija on persoonallisuushäiriöinen. Omituista kyllä, lähipiirissä isovanhempien ja lastenlasten suhteet vaikuttavat keskimäärin ihan normaaleilta, ja kumpikin osapuoli yleensä ilahtuu nähdessään toisen. Ja kiittää lahjoista, menevät ne sitten aina nappiin tai ei.
Minun häirikkömummoni on minun äitini.
Oöen varmaan sitten jo kohdussa käyttäytynyt mäntisti ja sillä ansainnut tämän 40 vuoden rajattomuuden.
Täällä keskustelee ne joita asia koskettaa. Eivät he väitä kaikkia muitakin edustavansa.
Mä tajusin oman parikuisen vauvan kanssa tämän. Vauva oli äitini sylissä ja huomasin, että vauvalle alkoi tulla nälkä, alkoi maiskutella suuta. Mummolta vihje meni ohi ja varmasti vastaava vihje meni minultakin ohi ihan vastasyntyneen kanssa, mutta vähän isomman pikkuisen kanssa huomasi nopeammin, ei tarvinnut odotella itkuun asti. Koska mummo ei huomannut nälkää, eihän sitä voinut olla, joten vauvalle alettiin tarjota lelua tai ihan mitä tahansa muuta kuin olisi annettu minulle imetettäväksi.
Olin kuulemma vaikea vauva, itkuinen.
Mulla ei vaan tainnut olla aina juuri niitä tarpeita, joita äitini olisi juuri sillä hetkellä halunnut tyydyttää.
Ehh... miten juttu eteni? Odotit vaan mykkänä, että äitisi tajuaa asian ja lopulta vauva huusi nälkäänsä täyttä kurkkua, niinkö?
Etkö sanonut äidillesi, että nyt vauva osoittaa nälkäisyyden merkkejä, joten otan sen nyt ja alan ruokkia sitä?
Äitisikö sitä olisi pitänyt ryhtyä imettämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lahjajutut on kohteliasta hoitaa niin, että laittaa lapsen vanhemmille viestiä, että ”mitä Jenna tarvisi tai haluaisi lahjaksi”. Ja siihen vastataan muutamia ehdotuksia, vaikkapa ”Reiman haalari, pyjama tai Lego linna. Jenna tykkää punaisista vaatteista, ei tykkää vihreistä ja sinisistä. Käyttää nyt kokoa 116.”
Ja sitten jos haluaa jonkun vaatteen ostaa, niin ostaa sitten juuri punaisen kokoa 116 eikä vihreää kokoa 140.
Joo mä tiedän, että on. Ja tämän takia nää ei mua enää jaksakaan kiinnostaa. Kun laukkaat siellä kaupoilla etsimässä reiman punaista haalaria koossa 116, ei-vihreää tai sinistä pyjamaa tai legolinnaa, sitä voi alkaa miettiä, että mitä hvettiä mä täältä juoksen, hankkikoot haalarinsa, pyjamansa ja linnansa.
Ennen maailmassa sukulais- ja kaveriaikuiset toi lapsille jonkun pikkupaketin, missä oli pienehkö lelu, jonka oletettiinkin hajoavan/hukkuvan aikanaan, kun lapsi on tarpeekseen leikkinyt - tai saattoihan siitä tulla lemmikkilelukin, kuka sen etukäteen tiesi.
Ei oletetettukaan, että perheen ulkopuoliset - huom. ne mummat, kummit ja siskot - osallistuu perheen arjen pyörittämiseen rahallisin ja ajallisin panostuksin, vaan heiltä riitti pieni huomionosoitus sankarille.
Anna sitten se pieni huomionosoitus, mutta valitse se lapsen mukaan. Älä oman mielesi mukaan, se ei ole lahjomisen idea.
Äläkä ainakaan tee niin, että jos on pyydetty sininen haalari, sinä ostat kaupasta punaisen toppatakin ja toppahousut, koska et jaksanut tai halunnut noudattaa toivetta. Tai jos on toivottu Neiti Etsivä -kirja, älä tuo Viisikko-kirjaa vain siksi, että sekin on kirja ja sinä haluat päättää mitä annat, sinähän et toiveita kunnioita, sinulle ei mitään sanella.
Jos toivelista on liian yksityiskohtainen tai liian kalliita toiveita sisältävä, kysy nätisti olisiko jotain muuta toiveita.
No voi saakuri teitä. Siis tosiaankin ennen oli ihan ok tuoda joku pikkupehmo, tms. Ei kukaan kehdannut ehdotella esim. 6-vuotiaan synttärilahjoiksi toppatakkeja, haalareita, just jotain tietty neiti etsivä-kirjaa. Ja vielä vaatia, että ellei tästä löydy, ala kartoittaa jotain muuta.
Vanhemmat oli näetsen sitä mieltä, että kiva, kun sisko, äiti, anoppi, kaveri tulee lapsen synttäreille ja juo kahvit. Oletusarvo ei ollut, että kahvittelijat neuvottelee päiväkaupalla vanhempien kanssa, mikä tällä kertaa olisi nyt toivelistalla. Ja tämä uusiksi sitten jouluna ja muina merkkipäivinä, mitä vanhemmat keksii juhlia.
Ymmärrätkö, että jotain tiettyä kirjaa toivotaan siksi, että se on lahjansaajalta lukematta, ja se on niin uusi, että kaupasta varmasti löytyy? Olisi aika tylsää saada kirja, jonka on jo lukenut.
Miksi sinulle on niin valtavan vastenmielistä antaa lahja, joka olisi haluttu ja toivottu? Miksi sinä haluat mieluummin antaa ei-toivottua?
Ymmärrätkö, että on todella raskasta, jos jokainen synttäri yksivuotiaasta asti on tälläinen temppurata? Miksi ette voi tyytyä siihen, että se ulkopuolinen, kun sellaisiksi kaikki siskoista ja äideistä alkaen laskette, tuo jonkun täysin yhdentekevän pikkujutun, jonka voi huoletta vaikka hävittää niiden synttärien jälkeen?
Miksi pitää jankata näiden meidän sofiapikkuriina tahtoo tänä vuonna neiti etsivää.
On parempi, että et käy synttäreillä ollenkaan. Sinua ei kaivata niille.
Toive, jonka saa tavanomaisesta kaupasta (kirjoja saa hypermarketeista ja kirjakaupoista) ei ole temppurata. Niiden täysin yhdentekevien pikkujuttujen hävittäminen sen sijaan on.
Joku satunnainen naapuri tai muu vieras ei sentään penää niiden perään, mutta nämä rajattomat mummot vahtivat mustasukkaisesti sitä, että kerran lahjaksi annettua ei hävitetä. Lahja on lahja, lahjahevosen suuhun ei sovi katsoa, antajalla on oikeus valita lahja, lahja saa olla antajansa näköinen, lahja ei saa olla temppurata, olisit tyytyväinen, kun sait edes jotakin, kylläpä sinä olet kiittämätön.
No miten sitten olisi, jos sinä jättäisit ne rajattomat mummot kutsumatta? Kun eivät osaa olla.
En mä kutsukaan. Lasteni isä valitettavasti kutsuu, koska se on "kohteliasta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 70-vuotias, en kuulu suuriin ikäluokkiin.
Siskoni kuuluu. Hän on syntynyt -48. Hän sai lapsensa kolmekymppisenä, ja hänen lapsensa synnytti myös lapsensa kolmissa kymmenissä. Tänä lapsi on nyt teini-iässä.
Aika lailla saa heittääkin nämä vuodet, että saataisiin tulokseksi joku pikkutaapero.
Kyllä nykyisten pikkulasten isovanhemmat on 60-luvulla syntyneitä.
Ja jos täällä nyt sitten on miniöitä, joiden anopit on todellakin suuriin ikäluokkiin kuuluvia, niin aika iäkkäitä ovat jo itsekin vauvojen ja taaperoiden äidiksi ja luulisi sen ikäisten jo osaavan suhteuttaa asioita. Ymmärrän jotkut kaksikymppiset tai vielä kaksivitosetkin täällä narisemassa, mutta hei haloo, aikuiset naiset! Miten te ette muka osaa pitää puolianne? Miten te pärjäätte elämässä yleensä, jos ette tämmöistä asiaa saa osaltamme hoidetuksi?Onko joku väittänyt, että tähän ketjuun saisivat kirjoitella vain taaperoiden äidit. Olen kirjoittanut ja omat kokemukset ovat muutaman vuoden takaa (ja suurista ikäluokista).
No ei tietenkään ole kukaan väittänyt. Mutta kun aloituksessa puhuttiin toppahaalareista ja vaunuista, ja vastauksissa näkyy sensuuntaista että "sellaisia ne suurten ikäluokkien edustajat ovat, raahaavat rajattomasti tavaraa lapsenlapsille". Todennäköisesti se aloituksen haalareiden ja vaunujen ostaja ei ole suurta ikäluokkaa kuitenkaan.
Toppahaalarit ja vaunut eivät aina ole uusia ja kalliita.
Ja ne oli vain esimerkkejä hänelläkin.
Mikä tarve sua ajaa nyt mäkättämään täällä? Älä lue jos häiritsee! Simple.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni "rajaton" isovanhempi oikeasti on persoonallisuushäiriöinen, ja kuinka moni on vain sellainen, että miniä ei voi sietää ja kommunikoi niin passiivis-aggressiivisesti, ettei vanhempi ihminen ymmärrä missä edes mennään?
Ei sillä, etteikö persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ole. Mutta tätä palstaa kun lukee, niin joka toinen mummo, exä, työkaveri, naapuri ja ohikulkija on persoonallisuushäiriöinen. Omituista kyllä, lähipiirissä isovanhempien ja lastenlasten suhteet vaikuttavat keskimäärin ihan normaaleilta, ja kumpikin osapuoli yleensä ilahtuu nähdessään toisen. Ja kiittää lahjoista, menevät ne sitten aina nappiin tai ei.
Minun häirikkömummoni on minun äitini.
Oöen varmaan sitten jo kohdussa käyttäytynyt mäntisti ja sillä ansainnut tämän 40 vuoden rajattomuuden.
Täällä keskustelee ne joita asia koskettaa. Eivät he väitä kaikkia muitakin edustavansa.
Näin se varmasti on. En minä sinun omaa kokemustasi halua mitenkään yrittää mitätöidä. Mutta toisaalta olet varmasti huomannut, että tällä palstalla kaikki keskustelu aina kärjistyy, ja keskustelijat projisoivat omat kokemuksensa keskusteluun. Aiheena voi olla "isovanhempi toi epämieluisan lahjan, mitä teen" ja yhtäkkiä kaikki vääränlaisia lahjoja ostavat ovat rajatilapersoonia tai narsisteja, jotka tuovat lapsenlapselle ihan ilkeyttään homeisia 70-luvun rättejä joululahjaksi. (Siis tässäkin ketjussa mainittiin tuollaista, että isovanhempi tuo vanhoja homeisia rättejä, vaikka aloituksessa puhuttiin uusista kalliista hankinnoista, jotka vain eivät ole mieluisia.)
Jonkinlainen kohtuus olisi kiva keskusteluissakin. Narsistivanhemmista pitää voida keskustella, mutta jos keskustelun aiheena on vääränlaiset lahjat, ei se nyt vielä kenestäkään narsistia tee.
Luepa aloitus uudestaan - siinä ei puhuttu yhtään mitään uusista kalliista hankinnoista. Sinä projisoit nyt omia näkemyksiäsi ja alat valehdella.
No minäpäs luin uudestaan. Siinä puhuttiin "isoista ja näkyvistä hankinnoista", esimerkkinä "toppahaalarit, vaunut ja muut". Eivätkö nuo sitten ole kalliita hankintoja? Aloituksissa ei sanottu mitään sellaista, että isovanhempi raahaa kierrätyskeskuksesta homeisia haalareita ja ruosteisia vaunuja.
Iso ja näkyvä ei ole synonyymi uudelle ja kalliille.
Me on saatu mm iso ja näkyvä vesikelkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni "rajaton" isovanhempi oikeasti on persoonallisuushäiriöinen, ja kuinka moni on vain sellainen, että miniä ei voi sietää ja kommunikoi niin passiivis-aggressiivisesti, ettei vanhempi ihminen ymmärrä missä edes mennään?
Ei sillä, etteikö persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ole. Mutta tätä palstaa kun lukee, niin joka toinen mummo, exä, työkaveri, naapuri ja ohikulkija on persoonallisuushäiriöinen. Omituista kyllä, lähipiirissä isovanhempien ja lastenlasten suhteet vaikuttavat keskimäärin ihan normaaleilta, ja kumpikin osapuoli yleensä ilahtuu nähdessään toisen. Ja kiittää lahjoista, menevät ne sitten aina nappiin tai ei.
Minun häirikkömummoni on minun äitini.
Oöen varmaan sitten jo kohdussa käyttäytynyt mäntisti ja sillä ansainnut tämän 40 vuoden rajattomuuden.
Täällä keskustelee ne joita asia koskettaa. Eivät he väitä kaikkia muitakin edustavansa.
Näin se varmasti on. En minä sinun omaa kokemustasi halua mitenkään yrittää mitätöidä. Mutta toisaalta olet varmasti huomannut, että tällä palstalla kaikki keskustelu aina kärjistyy, ja keskustelijat projisoivat omat kokemuksensa keskusteluun. Aiheena voi olla "isovanhempi toi epämieluisan lahjan, mitä teen" ja yhtäkkiä kaikki vääränlaisia lahjoja ostavat ovat rajatilapersoonia tai narsisteja, jotka tuovat lapsenlapselle ihan ilkeyttään homeisia 70-luvun rättejä joululahjaksi. (Siis tässäkin ketjussa mainittiin tuollaista, että isovanhempi tuo vanhoja homeisia rättejä, vaikka aloituksessa puhuttiin uusista kalliista hankinnoista, jotka vain eivät ole mieluisia.)
Jonkinlainen kohtuus olisi kiva keskusteluissakin. Narsistivanhemmista pitää voida keskustella, mutta jos keskustelun aiheena on vääränlaiset lahjat, ei se nyt vielä kenestäkään narsistia tee.
En ymmärrä mikä pakko on tulla päsmäröimään ketjuun, joka käsittelee aihetta, josta ei tajua hölkäsen pöläystä. Jonkinlaista rajattomuutta ja narsismia sekin. Siksikö sinäkin täällä meuhkaat, kun lasket itsesi samaan häirikköporukkaan vai miksi tästä ei saisi keskustella ilman että sekoat?
Jos sekin on jo "rajattomuutta ja narsismia", että osallistuu kaikille avoimella nettipalstalla kaikille avoimeen keskusteluun, niin nuo termit ovat menettäneet jo täysin merkityksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 70-vuotias, en kuulu suuriin ikäluokkiin.
Siskoni kuuluu. Hän on syntynyt -48. Hän sai lapsensa kolmekymppisenä, ja hänen lapsensa synnytti myös lapsensa kolmissa kymmenissä. Tänä lapsi on nyt teini-iässä.
Aika lailla saa heittääkin nämä vuodet, että saataisiin tulokseksi joku pikkutaapero.
Kyllä nykyisten pikkulasten isovanhemmat on 60-luvulla syntyneitä.
Ja jos täällä nyt sitten on miniöitä, joiden anopit on todellakin suuriin ikäluokkiin kuuluvia, niin aika iäkkäitä ovat jo itsekin vauvojen ja taaperoiden äidiksi ja luulisi sen ikäisten jo osaavan suhteuttaa asioita. Ymmärrän jotkut kaksikymppiset tai vielä kaksivitosetkin täällä narisemassa, mutta hei haloo, aikuiset naiset! Miten te ette muka osaa pitää puolianne? Miten te pärjäätte elämässä yleensä, jos ette tämmöistä asiaa saa osaltamme hoidetuksi?Onko joku väittänyt, että tähän ketjuun saisivat kirjoitella vain taaperoiden äidit. Olen kirjoittanut ja omat kokemukset ovat muutaman vuoden takaa (ja suurista ikäluokista).
No ei tietenkään ole kukaan väittänyt. Mutta kun aloituksessa puhuttiin toppahaalareista ja vaunuista, ja vastauksissa näkyy sensuuntaista että "sellaisia ne suurten ikäluokkien edustajat ovat, raahaavat rajattomasti tavaraa lapsenlapsille". Todennäköisesti se aloituksen haalareiden ja vaunujen ostaja ei ole suurta ikäluokkaa kuitenkaan.
Toppahaalarit ja vaunut eivät aina ole uusia ja kalliita.
Ja ne oli vain esimerkkejä hänelläkin.
Mikä tarve sua ajaa nyt mäkättämään täällä? Älä lue jos häiritsee! Simple.
Ei minua häiritse, kunhan keskustelen. Sinähän se siinä mäkätät.
Kai se on sitten vähän sosioekonomisesta asemastakin kiinni, minkä laskee kalliiksi. Minä en oikein halpoja uusia vaunuja tiedäkään. Ja oletan hankintojen olevan uusia, koska ap ei maininnut missään tavaroiden olevan käytettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 70-vuotias, en kuulu suuriin ikäluokkiin.
Siskoni kuuluu. Hän on syntynyt -48. Hän sai lapsensa kolmekymppisenä, ja hänen lapsensa synnytti myös lapsensa kolmissa kymmenissä. Tänä lapsi on nyt teini-iässä.
Aika lailla saa heittääkin nämä vuodet, että saataisiin tulokseksi joku pikkutaapero.
Kyllä nykyisten pikkulasten isovanhemmat on 60-luvulla syntyneitä.
Ja jos täällä nyt sitten on miniöitä, joiden anopit on todellakin suuriin ikäluokkiin kuuluvia, niin aika iäkkäitä ovat jo itsekin vauvojen ja taaperoiden äidiksi ja luulisi sen ikäisten jo osaavan suhteuttaa asioita. Ymmärrän jotkut kaksikymppiset tai vielä kaksivitosetkin täällä narisemassa, mutta hei haloo, aikuiset naiset! Miten te ette muka osaa pitää puolianne? Miten te pärjäätte elämässä yleensä, jos ette tämmöistä asiaa saa osaltamme hoidetuksi?Onko joku väittänyt, että tähän ketjuun saisivat kirjoitella vain taaperoiden äidit. Olen kirjoittanut ja omat kokemukset ovat muutaman vuoden takaa (ja suurista ikäluokista).
No ei tietenkään ole kukaan väittänyt. Mutta kun aloituksessa puhuttiin toppahaalareista ja vaunuista, ja vastauksissa näkyy sensuuntaista että "sellaisia ne suurten ikäluokkien edustajat ovat, raahaavat rajattomasti tavaraa lapsenlapsille". Todennäköisesti se aloituksen haalareiden ja vaunujen ostaja ei ole suurta ikäluokkaa kuitenkaan.
Toppahaalarit ja vaunut eivät aina ole uusia ja kalliita.
Ja ne oli vain esimerkkejä hänelläkin.
Mikä tarve sua ajaa nyt mäkättämään täällä? Älä lue jos häiritsee! Simple.
Ei minua häiritse, kunhan keskustelen. Sinähän se siinä mäkätät.
Kai se on sitten vähän sosioekonomisesta asemastakin kiinni, minkä laskee kalliiksi. Minä en oikein halpoja uusia vaunuja tiedäkään. Ja oletan hankintojen olevan uusia, koska ap ei maininnut missään tavaroiden olevan käytettyjä.
Ei ap kirjoittanut vaunujen olevan uudet. Sinä vain länkytät. Et sinä keskustele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu rönsyää, niinkuin normaalistikin elämässä. Aloittaja aloitti noista isoista, tärkeistä asioista, toinen kertoo kulahtaneista rievuista.
Se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni "rajaton" isovanhempi oikeasti on persoonallisuushäiriöinen, ja kuinka moni on vain sellainen, että miniä ei voi sietää ja kommunikoi niin passiivis-aggressiivisesti, ettei vanhempi ihminen ymmärrä missä edes mennään?
Ei sillä, etteikö persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ole. Mutta tätä palstaa kun lukee, niin joka toinen mummo, exä, työkaveri, naapuri ja ohikulkija on persoonallisuushäiriöinen. Omituista kyllä, lähipiirissä isovanhempien ja lastenlasten suhteet vaikuttavat keskimäärin ihan normaaleilta, ja kumpikin osapuoli yleensä ilahtuu nähdessään toisen. Ja kiittää lahjoista, menevät ne sitten aina nappiin tai ei.
Minun häirikkömummoni on minun äitini.
Oöen varmaan sitten jo kohdussa käyttäytynyt mäntisti ja sillä ansainnut tämän 40 vuoden rajattomuuden.
Täällä keskustelee ne joita asia koskettaa. Eivät he väitä kaikkia muitakin edustavansa.
Näin se varmasti on. En minä sinun omaa kokemustasi halua mitenkään yrittää mitätöidä. Mutta toisaalta olet varmasti huomannut, että tällä palstalla kaikki keskustelu aina kärjistyy, ja keskustelijat projisoivat omat kokemuksensa keskusteluun. Aiheena voi olla "isovanhempi toi epämieluisan lahjan, mitä teen" ja yhtäkkiä kaikki vääränlaisia lahjoja ostavat ovat rajatilapersoonia tai narsisteja, jotka tuovat lapsenlapselle ihan ilkeyttään homeisia 70-luvun rättejä joululahjaksi. (Siis tässäkin ketjussa mainittiin tuollaista, että isovanhempi tuo vanhoja homeisia rättejä, vaikka aloituksessa puhuttiin uusista kalliista hankinnoista, jotka vain eivät ole mieluisia.)
Jonkinlainen kohtuus olisi kiva keskusteluissakin. Narsistivanhemmista pitää voida keskustella, mutta jos keskustelun aiheena on vääränlaiset lahjat, ei se nyt vielä kenestäkään narsistia tee.
En ymmärrä mikä pakko on tulla päsmäröimään ketjuun, joka käsittelee aihetta, josta ei tajua hölkäsen pöläystä. Jonkinlaista rajattomuutta ja narsismia sekin. Siksikö sinäkin täällä meuhkaat, kun lasket itsesi samaan häirikköporukkaan vai miksi tästä ei saisi keskustella ilman että sekoat?
Jos sekin on jo "rajattomuutta ja narsismia", että osallistuu kaikille avoimella nettipalstalla kaikille avoimeen keskusteluun, niin nuo termit ovat menettäneet jo täysin merkityksensä.
Et sinä keskustelet. Sinä nälvit, vittuilet ja mitätöit. Usein narsistit toimii juurikin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni "rajaton" isovanhempi oikeasti on persoonallisuushäiriöinen, ja kuinka moni on vain sellainen, että miniä ei voi sietää ja kommunikoi niin passiivis-aggressiivisesti, ettei vanhempi ihminen ymmärrä missä edes mennään?
Ei sillä, etteikö persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ole. Mutta tätä palstaa kun lukee, niin joka toinen mummo, exä, työkaveri, naapuri ja ohikulkija on persoonallisuushäiriöinen. Omituista kyllä, lähipiirissä isovanhempien ja lastenlasten suhteet vaikuttavat keskimäärin ihan normaaleilta, ja kumpikin osapuoli yleensä ilahtuu nähdessään toisen. Ja kiittää lahjoista, menevät ne sitten aina nappiin tai ei.
Minun häirikkömummoni on minun äitini.
Oöen varmaan sitten jo kohdussa käyttäytynyt mäntisti ja sillä ansainnut tämän 40 vuoden rajattomuuden.
Täällä keskustelee ne joita asia koskettaa. Eivät he väitä kaikkia muitakin edustavansa.
Mä tajusin oman parikuisen vauvan kanssa tämän. Vauva oli äitini sylissä ja huomasin, että vauvalle alkoi tulla nälkä, alkoi maiskutella suuta. Mummolta vihje meni ohi ja varmasti vastaava vihje meni minultakin ohi ihan vastasyntyneen kanssa, mutta vähän isomman pikkuisen kanssa huomasi nopeammin, ei tarvinnut odotella itkuun asti. Koska mummo ei huomannut nälkää, eihän sitä voinut olla, joten vauvalle alettiin tarjota lelua tai ihan mitä tahansa muuta kuin olisi annettu minulle imetettäväksi.
Olin kuulemma vaikea vauva, itkuinen.
Mulla ei vaan tainnut olla aina juuri niitä tarpeita, joita äitini olisi juuri sillä hetkellä halunnut tyydyttää.
Ehh... miten juttu eteni? Odotit vaan mykkänä, että äitisi tajuaa asian ja lopulta vauva huusi nälkäänsä täyttä kurkkua, niinkö?
Etkö sanonut äidillesi, että nyt vauva osoittaa nälkäisyyden merkkejä, joten otan sen nyt ja alan ruokkia sitä?
Äitisikö sitä olisi pitänyt ryhtyä imettämään?
Sanoin tietenkin. Sen seurauksena lapselle alettiin tarjota lelua. Vauva alkoi maiskutella äänekkäämmin. Minäkin sanoin vähän tiukemmin, että vauvalla on nälkä, antaisitko tänne, että syötän sen. Mummo veti lapsen tiukemmin syliinsä ja lapsi hätääntyi tästä. Jouduin todella monta kertaa sanomaan, että tänne lapsi se nyt, kun en voinut sitä käsistäkään repiä. Tavaran olisin repinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 70-vuotias, en kuulu suuriin ikäluokkiin.
Siskoni kuuluu. Hän on syntynyt -48. Hän sai lapsensa kolmekymppisenä, ja hänen lapsensa synnytti myös lapsensa kolmissa kymmenissä. Tänä lapsi on nyt teini-iässä.
Aika lailla saa heittääkin nämä vuodet, että saataisiin tulokseksi joku pikkutaapero.
Kyllä nykyisten pikkulasten isovanhemmat on 60-luvulla syntyneitä.
Ja jos täällä nyt sitten on miniöitä, joiden anopit on todellakin suuriin ikäluokkiin kuuluvia, niin aika iäkkäitä ovat jo itsekin vauvojen ja taaperoiden äidiksi ja luulisi sen ikäisten jo osaavan suhteuttaa asioita. Ymmärrän jotkut kaksikymppiset tai vielä kaksivitosetkin täällä narisemassa, mutta hei haloo, aikuiset naiset! Miten te ette muka osaa pitää puolianne? Miten te pärjäätte elämässä yleensä, jos ette tämmöistä asiaa saa osaltamme hoidetuksi?Onko joku väittänyt, että tähän ketjuun saisivat kirjoitella vain taaperoiden äidit. Olen kirjoittanut ja omat kokemukset ovat muutaman vuoden takaa (ja suurista ikäluokista).
No ei tietenkään ole kukaan väittänyt. Mutta kun aloituksessa puhuttiin toppahaalareista ja vaunuista, ja vastauksissa näkyy sensuuntaista että "sellaisia ne suurten ikäluokkien edustajat ovat, raahaavat rajattomasti tavaraa lapsenlapsille". Todennäköisesti se aloituksen haalareiden ja vaunujen ostaja ei ole suurta ikäluokkaa kuitenkaan.
Tässä ketjussa on kyllä puhuttu monen ikäisistä lapsista, neiti etsivä kirjoista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tyrkytti meille jatkuvasti ruskeita, tummanvihreitä ja harmaita vaatteita. En tuntenut yhtään syyllisyyttä kun en vain suostunut ottamaan vastaan, kannoin eteiseen kun anoppi oli lähdössä. Minä puen ainoan tyttäreni kauniisiin väreihin. Vain luoja tietää mikä anopilla tuossa oli takana.
Osti varmaan oman makunsa mukaisia ja ehkä mielestään käytännöllisiä värejä ja shoppaili omaksi ilokseen.Onhan se vanhemmalle ihmiselle ilo ostella lapselle jotain ,kun on varaa.Sääli tietysti jos ne eivät ole mieleisiä.Kaikki eivät aina tule ajatelleeksi sitä innoissaan.
Siia saatte ei mitään romua kuten täällä vouhkataan, vaan kaikki kalliit lapsen hankinnat ilmaiseksi? Voisinko adoptoida isovanhempanne? Oi sitä määrää mikä rahaa säästöön perheessä jäisi. Lasten tulevat harrastukset siintää jo mielessä... Me emme saa isompia hankintoja, mutta haalarit ym. ovat usein hankkineet. Vaikkeivät olisi minulle niin mieleisiä niin minulle on pääasia, että muksu tykkää. Ja useimmiten in tykännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä tarkoitus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tyrkytti meille jatkuvasti ruskeita, tummanvihreitä ja harmaita vaatteita. En tuntenut yhtään syyllisyyttä kun en vain suostunut ottamaan vastaan, kannoin eteiseen kun anoppi oli lähdössä. Minä puen ainoan tyttäreni kauniisiin väreihin. Vain luoja tietää mikä anopilla tuossa oli takana.
Osti varmaan oman makunsa mukaisia ja ehkä mielestään käytännöllisiä värejä ja shoppaili omaksi ilokseen.Onhan se vanhemmalle ihmiselle ilo ostella lapselle jotain ,kun on varaa.Sääli tietysti jos ne eivät ole mieleisiä.Kaikki eivät aina tule ajatelleeksi sitä innoissaan.
Mitä iloa se tuottaa ostaa turhaa tavaraa? Eikö aikuiselta voi odottaa ajattelemista? Ja miksi se pitää toisen kotiin kantaa? Miksei kanna omaansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni "rajaton" isovanhempi oikeasti on persoonallisuushäiriöinen, ja kuinka moni on vain sellainen, että miniä ei voi sietää ja kommunikoi niin passiivis-aggressiivisesti, ettei vanhempi ihminen ymmärrä missä edes mennään?
Ei sillä, etteikö persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ole. Mutta tätä palstaa kun lukee, niin joka toinen mummo, exä, työkaveri, naapuri ja ohikulkija on persoonallisuushäiriöinen. Omituista kyllä, lähipiirissä isovanhempien ja lastenlasten suhteet vaikuttavat keskimäärin ihan normaaleilta, ja kumpikin osapuoli yleensä ilahtuu nähdessään toisen. Ja kiittää lahjoista, menevät ne sitten aina nappiin tai ei.
Minun häirikkömummoni on minun äitini.
Oöen varmaan sitten jo kohdussa käyttäytynyt mäntisti ja sillä ansainnut tämän 40 vuoden rajattomuuden.
Täällä keskustelee ne joita asia koskettaa. Eivät he väitä kaikkia muitakin edustavansa.
Näin se varmasti on. En minä sinun omaa kokemustasi halua mitenkään yrittää mitätöidä. Mutta toisaalta olet varmasti huomannut, että tällä palstalla kaikki keskustelu aina kärjistyy, ja keskustelijat projisoivat omat kokemuksensa keskusteluun. Aiheena voi olla "isovanhempi toi epämieluisan lahjan, mitä teen" ja yhtäkkiä kaikki vääränlaisia lahjoja ostavat ovat rajatilapersoonia tai narsisteja, jotka tuovat lapsenlapselle ihan ilkeyttään homeisia 70-luvun rättejä joululahjaksi. (Siis tässäkin ketjussa mainittiin tuollaista, että isovanhempi tuo vanhoja homeisia rättejä, vaikka aloituksessa puhuttiin uusista kalliista hankinnoista, jotka vain eivät ole mieluisia.)
Jonkinlainen kohtuus olisi kiva keskusteluissakin. Narsistivanhemmista pitää voida keskustella, mutta jos keskustelun aiheena on vääränlaiset lahjat, ei se nyt vielä kenestäkään narsistia tee.
En ymmärrä mikä pakko on tulla päsmäröimään ketjuun, joka käsittelee aihetta, josta ei tajua hölkäsen pöläystä. Jonkinlaista rajattomuutta ja narsismia sekin. Siksikö sinäkin täällä meuhkaat, kun lasket itsesi samaan häirikköporukkaan vai miksi tästä ei saisi keskustella ilman että sekoat?
Jos sekin on jo "rajattomuutta ja narsismia", että osallistuu kaikille avoimella nettipalstalla kaikille avoimeen keskusteluun, niin nuo termit ovat menettäneet jo täysin merkityksensä.
Et sinä keskustelet. Sinä nälvit, vittuilet ja mitätöit. Usein narsistit toimii juurikin niin.
Se ei ole mitään nälvimistä. ja vittuilua, jos yleisellä tasolla toteaa, että jos tätä palstaa on uskominen, joka toinen ihminen on narsisti tai rajatilapersoona. Se on ihan faktaa. Keskusteluissa ihan rutiinilla diagnosoidaan kenet tahansa persoonallisuushäiriöiseksi, vaikka tietoa olisi hyvin niukasti.
Se ei sano yhtään mitään juuri sinun narsistiäidistäsi tai -anopistasi. Minä en tunne sinua enkä häntä.
Hieman on tuttua, onneksi pienemmässä mittakaavassa. Oma äitini ostelee jotain kammottavan rumia vaatteita jostain Tokmannin alelaarista. Vaatteita, joille tyypillisesti ei ole edes tarvetta. Olen tehnyt todella selväksi, että joka ikinen tavara, joka tulee asuntomme kynnyksen yli ilman lupaa, on vaarassa joutua suoraan kikeen tai roskikseen, ja se on onneksi hillinnyt tuota hullua ostelua ja tavaran kärräämistä meille. Voit aivan hyvin sanoa anopille saman: kiitos vain kauniista eleestä, mutta jos tavara tai vaate ei ole mieluinen, se lähtee aivan saman tien lahjoitukseen tai roskikseen. Ja sitten myös pidät kiinni siitä.
Jos taloudellinen tilanne kestää, niin totta kai hankitte itsellenne mieluisat ja toimivat vaatteet ja tavarat. Ihan turha kiristellä hampaita joiden rumien tai toimimattomien tavaroiden ja vaatteiden kanssa. Totta kai on ärsyttävää, ylimääräistä työtä hankkiutua anopin tuomista eroon. Ehkä voisi jo tuodessa vain kieltäytyä ottamasta vastaan? Tuskin hän niitä omilla avaimilla käy teille asuntoon salaa kiikuttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Siia saatte ei mitään romua kuten täällä vouhkataan, vaan kaikki kalliit lapsen hankinnat ilmaiseksi? Voisinko adoptoida isovanhempanne? Oi sitä määrää mikä rahaa säästöön perheessä jäisi. Lasten tulevat harrastukset siintää jo mielessä... Me emme saa isompia hankintoja, mutta haalarit ym. ovat usein hankkineet. Vaikkeivät olisi minulle niin mieleisiä niin minulle on pääasia, että muksu tykkää. Ja useimmiten in tykännyt.
Mitkä KALLIIT?
Meillä mummo kilpailee toisen isovanhemman kanssa. Ostaa lapselle polkutraktorin, pyörän... vaikka tietää, että saisimme käytettynä ne hieman vanhemmalta serkulta. Sitten tyytyväisenä hymyilee, kun hän osti isoa ja uutta ja toinen isovanhempi toi vain toivotun palapelin.
Kerran mummo kysyi toiveita ja ihan tarkoituksella sanoin mummolle jonkun vaatimattomamman lahjan ja toiselle isovanhemmalle sitten kalliimman. Mummo oli juhlissa hyvin ahdistunut ja tuli illalla vielä käymään uudestaan ja toi rahaa lisäksi. (3-vuotiashan ymmärtää rahan?)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tarkoitus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tyrkytti meille jatkuvasti ruskeita, tummanvihreitä ja harmaita vaatteita. En tuntenut yhtään syyllisyyttä kun en vain suostunut ottamaan vastaan, kannoin eteiseen kun anoppi oli lähdössä. Minä puen ainoan tyttäreni kauniisiin väreihin. Vain luoja tietää mikä anopilla tuossa oli takana.
Osti varmaan oman makunsa mukaisia ja ehkä mielestään käytännöllisiä värejä ja shoppaili omaksi ilokseen.Onhan se vanhemmalle ihmiselle ilo ostella lapselle jotain ,kun on varaa.Sääli tietysti jos ne eivät ole mieleisiä.Kaikki eivät aina tule ajatelleeksi sitä innoissaan.
Mitä iloa se tuottaa ostaa turhaa tavaraa? Eikö aikuiselta voi odottaa ajattelemista? Ja miksi se pitää toisen kotiin kantaa? Miksei kanna omaansa?
Koska turha tavara on inhottavaa. Ei sitä haluta omaan kotiin, sitä on siellä muutenkin.
Onneksi naapurin/sukulaisen/kaverin Elmolla ja Olmilla on synttärit joka vuosi! Heille voi ostaa, saa ostamisen ja antamisen ilon ja tavara jää heille muistoksi.
No ei tietenkään ole kukaan väittänyt. Mutta kun aloituksessa puhuttiin toppahaalareista ja vaunuista, ja vastauksissa näkyy sensuuntaista että "sellaisia ne suurten ikäluokkien edustajat ovat, raahaavat rajattomasti tavaraa lapsenlapsille". Todennäköisesti se aloituksen haalareiden ja vaunujen ostaja ei ole suurta ikäluokkaa kuitenkaan.