Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.
Sanoiko joku, että vaatteet ja vaunut ovat uusia? Meille anoppi kärräsi nettikirppiksiltä käytettyjä ja kulahtaneita tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.
Voi kuule, kyllä löytyy.
Täällä on monisatasivuinen ketju "tavarapaljous".
Tavarasta eroon hankkiutuminen on hankalaa ja minä en halua yhtään toisen määräämää lisätyötä arkeeni esimerkiksi myymällä jotain turhaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.
Se mikä on lahjoittajan mielestä hieno, ei välttämättä ole sitä lahjan saajan mielestä. Makuja on kovin erilaisia ja isovanhemmilla usein ihan erilainen kuin lapsillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Mitä sitten? Ap:han haluaa itse ostaa ne kuitenkin. Jos hän saa kympinkin jostain haalarista, niin se on kymppi enemmän kuin hänellä ennen oli.
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.
Jotkut on rikkaampia ja heillä on itsellä varaa ostaa sen väriset vaunut ja rattaat ja puvut, kuin haluaa.
Minä olen keskituloinen ja olisin ollut onnellinen, jos joku olisi maksanut kalliit vaunut yms. Veivät ison siivun säästöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.Se mikä on lahjoittajan mielestä hieno, ei välttämättä ole sitä lahjan saajan mielestä. Makuja on kovin erilaisia ja isovanhemmilla usein ihan erilainen kuin lapsillaan.
Niinpä. Lahjat heijastavat hyvin usein antajansa makua ja tarpeet kuvitellaan oman vastaavan elämänvaiheen tarpeita vastaavaksi. Pitäisi olla villalapaset, koska omilla lapsillakin viime vuosituhannella oli villalapaset. Nykyään on märemmät talvet, mutta sittenhän voi panna päälle kurahanskat! Ei missään tapauksessa voi ostaa suoraan vedenpitäviä toppahanskoja, koska sellaisia ei ollut tarjolla silloin, kun isoäiti itse oli pienen lapsen äiti. Se tarkoittaa yhtä kuin että isoäidin käyttämä ratkaisu on ollut väärä.
Ei ole ollut. Se oli sen ajan paras ratkaisu, mutta tänä päivänä on toimivampi ratkaisu tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Mitä sitten? Ap:han haluaa itse ostaa ne kuitenkin. Jos hän saa kympinkin jostain haalarista, niin se on kymppi enemmän kuin hänellä ennen oli.
Miksi pitäisi saada voittoa, kun ilmaiseksi saa ja haluaa ostaa itse.
Tonnin vaunut menee äkkiä, kun panee myyntiin parilla kympillä. Samoin puvut, kun panee roskalavalle, että lahjoitetaan uusia pukuja pois komerosta tilaa viemästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantaisin kaiken epämieluisan pyytämättä tuodun Uffin laatikkoon. Ei kukaan pakota kirppistelemään, se olisi hyvä vaihtoehto jos on aikaa ja voimia, mikäli ei saa sanottua että tavaroita ei voi teille jättää. Vaunut joku varmaan hakee ilmaiseksi pois pihasta kun jättää ilmoituksen että siitä voi noutaa.
On nää anopit outoja kummajaisia. Eivät noudata mitään yhteisön yleisesti hyväksyttyjä sääntöjä, eivät yleisiä käytöstapoja, hienotunteisuutta, toisen tilan kunnioittamista, eivät siis mitään.. Onko ne aina olleet tällaisia vai iskeekö se anoppius päälle, kun lapsensa avioituu?
Näistä AV:n jutuista päätellen ovat kyllä olleet myös hirvittäviä äitejä ja kasvattajia, viittaan pitkiin vuodatuksiin aiheesta. Panemme siis toivomme tähän nykyiseen äitikantaan, he tulevat tekemään kaiken toisin, vai kuinka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme kaksiossa ja meille raahattiin myös lastenvaatteita, joissa oli kasvunvaraa muutamaksi vuodeksi. Lopulta tein varsin värikkäästi ja räikeästi koristellut laatikot, 6 kpl, joihin kirjoitin päälle minkä koon vaatteita missäkin on. Kun pääsin appilaan yksinäni kastelemaan kukkia heidän ollessaan reissussa, niin vein laatikot olohuoneen seinustalle riviin ja jätin päälle lapun, että voivat säilyttää niitä (seuraavat 2-6v) kunnes lapsenlapsensa on kasvanut tarpeeksi isoksi ja vaatteille on viimeinkin käyttöä. Kyllähän heidän omakotitaloonsa mahtuu paremmin kuin kaksioon...
Mieheni sai sitten puhelun isältään ja kun appiukko sai lopetettua nauramisen, niin kertoi anoppini melkein saaneen sydänhalvauksen kun tyylikalusteilla (tummaa puuta ja samettia) sisustettuun olohuneeseen tuli kirkuvan värinen laatikko kasa, mutta muutaman kuukauden ärhentelyn jälkeen välit muuttuivat normaaleiksi ja osteluinto on vähän laantunut. Nykyään anoppi laitta whatsapilla kuvia ja kysyy onko tarvetta. Pelkää kai että teen lisää laatikoita.
Vierailija kirjoitti:
On nää anopit outoja kummajaisia. Eivät noudata mitään yhteisön yleisesti hyväksyttyjä sääntöjä, eivät yleisiä käytöstapoja, hienotunteisuutta, toisen tilan kunnioittamista, eivät siis mitään.. Onko ne aina olleet tällaisia vai iskeekö se anoppius päälle, kun lapsensa avioituu?
Näistä AV:n jutuista päätellen ovat kyllä olleet myös hirvittäviä äitejä ja kasvattajia, viittaan pitkiin vuodatuksiin aiheesta. Panemme siis toivomme tähän nykyiseen äitikantaan, he tulevat tekemään kaiken toisin, vai kuinka?
Ei ne ole aina anoppeja. Anoppien kohdalla ilmiö vain korostuu. Tavallinen tyttö saa tuollaisen tyypin ihanan miehen kylkiäisenä elämään. Me tällaisten äitien tyttäret taas olemme eläneet koko elämämme näin ja anoppi saattaa olla ensimmäinen kosketus siihen, että ei kaikki lähisukulaiset tulekaan omilla aikatauluillaan kylään tarpeettoman tuliaiskassin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.
Tietenkin löytyy. Kuka tahansa normaali ihminen on sellainen.
En ehdi kirjoitella pidemmin, mutta kyseessä on yleinen ilmiö, joka ei ole ihan terve. Olen kokenut itsekin. Jos enkku taipuu yhtään, niin googleta "stealing baby's firsts" ja saat vinkkejä myös ulkomaan siskoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi tyrkytti meille jatkuvasti ruskeita, tummanvihreitä ja harmaita vaatteita. En tuntenut yhtään syyllisyyttä kun en vain suostunut ottamaan vastaan, kannoin eteiseen kun anoppi oli lähdössä. Minä puen ainoan tyttäreni kauniisiin väreihin. Vain luoja tietää mikä anopilla tuossa oli takana.
Minä koin sen ihan puhtaasti nurkanvaltaamiseksi, reviirin merkitsemiseksi.
Varsinkin kun aivan kaikesta tuli kerralla ”perinne”. Kerran leipoi synttäreille niin kas, se olikin perinne että aina leipoo. Kerran haki lapselle kengät (minun rahoillani) ja kas, se olikin perinne joka kevät hakea kengät lapselle.
Kerran tuli (pyytämättä) hoitamaan lasta kun olin kipeä, samalla sisusti koko olohuoneen uusiksi ja siitäkin tuli perinne, että ”tekee joulusiivouksen”.
Olenkohana ainut jonka mielestä tuossa ei ole oikeasti mitään ongelmaa?
Musta olisi vaan ihanaa jos isovanhemmat haluaisivat ostaa lapselle isot hankinnat: vaunut, toppapuvut ja muut haalarit, leluja, arkivaatteita jne. Käyttää niitä sitten usein tai harvoin.
Ja voihan lisäksi aina itse ostaa jos välttämättä on jotakin mitä itse lapselleen haluaa, mutta koskaan ei lapsella ole liikaa vaatetta tai muuta tarpeellista.
Mikä tuossa edes on ongelma? Tilanpuute? Paljonko se haalari tai pari nyt vie tilaa vaatehuoneessa? Ainahan ne voi laittaa sinne ja käyttää niitä omia hankintoja jos isovanhempien valinnat ei miellytä.
Itse ottaisin rahansäästön oikein mielelläni vastaan: säästyy rahaa kun isovanhemmat kantaa osan kuormasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.Se mikä on lahjoittajan mielestä hieno, ei välttämättä ole sitä lahjan saajan mielestä. Makuja on kovin erilaisia ja isovanhemmilla usein ihan erilainen kuin lapsillaan.
Niinpä. Lahjat heijastavat hyvin usein antajansa makua ja tarpeet kuvitellaan oman vastaavan elämänvaiheen tarpeita vastaavaksi. Pitäisi olla villalapaset, koska omilla lapsillakin viime vuosituhannella oli villalapaset. Nykyään on märemmät talvet, mutta sittenhän voi panna päälle kurahanskat! Ei missään tapauksessa voi ostaa suoraan vedenpitäviä toppahanskoja, koska sellaisia ei ollut tarjolla silloin, kun isoäiti itse oli pienen lapsen äiti. Se tarkoittaa yhtä kuin että isoäidin käyttämä ratkaisu on ollut väärä.
Ei ole ollut. Se oli sen ajan paras ratkaisu, mutta tänä päivänä on toimivampi ratkaisu tarjolla.
Pakko kommentoida näin nykyäitinä, että kokeilkaa silti rohkeasti myös vanhoja konsteja. Kaikki meidät testaamat vedenpitävät toppahanskat ovat alkaneet vuotaa ennemmin tai myöhemmin etelän talvissa. Ei tarvita kuin yksi kivileikki, ja hanskat ovat entiset. Etenkin niitä sormikasmallisia on aika mahdoton alkaa käännellä, pestä ja kuivata. Jos reikäisiä vedenpitäviä tec-hanskoja ei saa nopeasti kuivaksi, ne alkaa haista ku0Iemalle, tietäjät tietää. Jos ei tiedä, käykää haistamassa minkä tahansa päiväkodin tai ekaluokan naulakoilla maaliskuun lopulla.
Sitkuttelin ihan liian kauan takertuneena tuohon nykyaikaisuuden ajatukseen. Oikeasti toimivin systeemi on ne lapaset ja päälle vuorettomat kurahanskat. Molemmat osat kuivuu nopeasti erilleen vedettynä. Jos päällinen menee rikki, voi hankkia vain sen osan uutena. Ei monimutkaisia hanskojen kääntelyitä, villalapasia ei tarvitse pestä kuin kerran vuodessa ja vuoreton kurarukkanen puhdistuu huuhtomalla parissa sekunnissa. Ei enää haisevia, vuotavia 80€ tec-hanskoja ja niiden epätoivoista kääntelyä patterille. Toki kauppamiehet eivät tykkää tästä vinkistä, kun ei tartte ostaa koko ajan uusia.
Vierailija kirjoitti:
Olenkohana ainut jonka mielestä tuossa ei ole oikeasti mitään ongelmaa?
Musta olisi vaan ihanaa jos isovanhemmat haluaisivat ostaa lapselle isot hankinnat: vaunut, toppapuvut ja muut haalarit, leluja, arkivaatteita jne. Käyttää niitä sitten usein tai harvoin.Ja voihan lisäksi aina itse ostaa jos välttämättä on jotakin mitä itse lapselleen haluaa, mutta koskaan ei lapsella ole liikaa vaatetta tai muuta tarpeellista.
Mikä tuossa edes on ongelma? Tilanpuute? Paljonko se haalari tai pari nyt vie tilaa vaatehuoneessa? Ainahan ne voi laittaa sinne ja käyttää niitä omia hankintoja jos isovanhempien valinnat ei miellytä.
Itse ottaisin rahansäästön oikein mielelläni vastaan: säästyy rahaa kun isovanhemmat kantaa osan kuormasta!
Ongelma on rajattomuus.
Mistä ihmeen kuormasta?
Ei nämä ole mitään anoppijuttuja. Meillä on tuollaista ja kyseessä on minun äiti, ei anoppi. Olen kategorisesti lykännyt aina heti mukaansa takaisin ne tavarat, joita tuo vaikka ei ole sovittu ja sanonut että vain sellaista saa tuoda mistä on ennakkoon sovittu. Joutuu usein lähtemään meiltä pois kassit täynnä niitä tuomisiaan, välillä ne on huonekalujakin. Omat rahansa siinä menettää kun ei suostu uskomaan. Meille ei tuoda yhtään mitään turhaa tai ei-mieluista pyörimään. Ja me päätetään itse lapsen isommat hankinnat, ihan sama mitä äitini yrittää ja ihan sama vaikka hassaisi tuhansia euroja siinä hukkaan.
On niitä muitakin kuin pilipalikirpparit. Niissä saa asiallisen hinnan. EN nyt muista, olikohan "vähänkäytetty.fi" tms
Sinne vaan myyntiin.
Jos mummo suuttuu..."joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy"