Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"

Vierailija kirjoitti:

Eiks sama aloitus ole ollut sanasta sanaan samana foorumilla ennenkin? Joku copy pastaa samaa tekstiä uudelleen?

Oikeasti jos jollakin olisi ongelma, että isovanhempi haluaa maksaa lapsenlapselle laadukkaat tarvikkeet, senkus ottaa isovanhemman kaupoille mukaan rahapussinsa kanssa maksamaan ne tarvikkeet, jotka vanhemmat valitsevat.

Isovanhemman toiveissa on varmasti että tarvikkeet on niin hyviä, että niitä voi käyttää myös pikkusisaruksilla. Monilla pikkusisaruksilla.

Entä kun laatu on mummulle täysin tuntematon käsite, vaan määrä on aina laatua tärkeämpi. Pari kertaa on tullut joku parempi vaate, mutta ne ovat aivan liian pieniä jo siinä vaiheessa, kun vaatteet on meille tulleet. Vaikka mentäisiin yhdessä kauppaan, niin yhtä paljon roskaa meille tulisi. Mummu ostaisi mitä haluaa, koska hän ei miniää tottele!

Meillä on tähän ratkaisu. Ei olla mummun kanssa tekemisissä. Mies käy harvakseltaan katsomassa että talo on vielä pystyssä. Mä ja lapset ei käydä. Ikinä en ole miestä kieltänyt ottamasta lapsia mukaan, mutta ei halua.

Ei tähän kyllä voi muuta todeta, kuin että aloittaja on todella lapsellinen.

Tätä letjua lukiessani olen tajunnut, että anopissa on itsessään paljon narsistin vikaa, vaikka hän hyvin esittää aina ja kaikille olevansa narsistin eli miehensä uhri. Täysin rajaton, juuri tätä tavaroiden ostamista ilman pyytämistä ja sitten odotetaan kiitoksia ja kun sanotaan että olemme jo itse ostaneet uudet toppatakit niin sitten itketään kun ei hänen ostamat kelpaa kun hän vaan hyvää hyvyyttään.

Minulla on tuollainen anoppi. Mies teki selväksi, että hänen täytyy lopettaa tavaroiden ym väkisin tuominen. Anoppi suuttui ja loukkaantui ja vetäisi marttyyrivaihteen päälle ja sanoi, että sitten hän ei tuo enää koskaan yhtään mitään. Tästä on pari vuotta aikaa eikä ole tuonut. Me iloitaan. Anoppi selvästi ei yhtään käsitä miksi me ei kärsitä sen ”kostosta”.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuollainen anoppi. Mies teki selväksi, että hänen täytyy lopettaa tavaroiden ym väkisin tuominen. Anoppi suuttui ja loukkaantui ja vetäisi marttyyrivaihteen päälle ja sanoi, että sitten hän ei tuo enää koskaan yhtään mitään. Tästä on pari vuotta aikaa eikä ole tuonut. Me iloitaan. Anoppi selvästi ei yhtään käsitä miksi me ei kärsitä sen ”kostosta”.

Anoppi toimeille tohkeissaan verhoja olkkariin, kun on niin hienot (=tummanruskeat). Vaikka ne olisi maailman viimeiset verhot, en olisi niitä huolinut. Sanoin, että nuo ei jää tänne. Anoppi väittelyn jälkeen purjehti verhojensa kanssa pois, loukkaantuneena, kun mikään ei kelpaa. Lupasi säilyttää ne, jos vaikka mun mieli muuttuisi. Sitä odotellessa :D

Vierailija kirjoitti:

Tätä letjua lukiessani olen tajunnut, että anopissa on itsessään paljon narsistin vikaa, vaikka hän hyvin esittää aina ja kaikille olevansa narsistin eli miehensä uhri. Täysin rajaton, juuri tätä tavaroiden ostamista ilman pyytämistä ja sitten odotetaan kiitoksia ja kun sanotaan että olemme jo itse ostaneet uudet toppatakit niin sitten itketään kun ei hänen ostamat kelpaa kun hän vaan hyvää hyvyyttään.

Monesti nämä tuntuvat olevan yhtä aikaa molempia. Ovat niitä kilttejä tyttöjä, joiden yli on kävelty töissä ja ehkä avioliitossakin. He janoavat hyväksyntää, mutta sitä pitää tulla vain heidän omilla ehdoillaan, muuten se ei ole tyydyttävää.

Tavaroissa se ilmenee niin, että pitää nokittaa jonkun toisen hankinta tai toive. Ei voi noudattaa sitä lahjatoivetta, vaan pitää väen vängällä valita joku muu, koska he odottavat kyynelsilmin kiitosta siitä, että toivotun rokkibändin levyn sijasta ostettiin Mozartin levy, kyllähän se Mozart nyt on parempaa ja aivoja kehittävämpää kuin rokki ja tämän mummon valitsema toppatakki on parempi kuin teidän itse valitsema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä letjua lukiessani olen tajunnut, että anopissa on itsessään paljon narsistin vikaa, vaikka hän hyvin esittää aina ja kaikille olevansa narsistin eli miehensä uhri. Täysin rajaton, juuri tätä tavaroiden ostamista ilman pyytämistä ja sitten odotetaan kiitoksia ja kun sanotaan että olemme jo itse ostaneet uudet toppatakit niin sitten itketään kun ei hänen ostamat kelpaa kun hän vaan hyvää hyvyyttään.

Monesti nämä tuntuvat olevan yhtä aikaa molempia. Ovat niitä kilttejä tyttöjä, joiden yli on kävelty töissä ja ehkä avioliitossakin. He janoavat hyväksyntää, mutta sitä pitää tulla vain heidän omilla ehdoillaan, muuten se ei ole tyydyttävää.

Tavaroissa se ilmenee niin, että pitää nokittaa jonkun toisen hankinta tai toive. Ei voi noudattaa sitä lahjatoivetta, vaan pitää väen vängällä valita joku muu, koska he odottavat kyynelsilmin kiitosta siitä, että toivotun rokkibändin levyn sijasta ostettiin Mozartin levy, kyllähän se Mozart nyt on parempaa ja aivoja kehittävämpää kuin rokki ja tämän mummon valitsema toppatakki on parempi kuin teidän itse valitsema.

Heidän himoamansa suurin palkinto on se, että lapsi sanoo että se mummon tuoma Mozart on parempi kuin äidin tyhmä muumi. Tämä on se toiveskenaario ja siksi siihen mummon ja lapsen väliin tunkevaan äitiin suhtaudutaan äärimmäisen aggressiivisesti ja siksi nämä lahjat ovat jotain ihme valloitussotaa, eivät todellakaan mitään apuja.

Tämä sama näkyy myös synttärilahjoissa. En voi käsittää miksei kysytä mitä tarvitaan tai mitä lapsi toivoo. Ostan lapselle pitkälti kirpparilta vaatteita ja aina myös seuraavaa kokoa muutamia eli vaatetta on kyllä tarpeeksi. No mitä sai synttärilahjaksi? Kasan kalliita vaatteita, eikä yhtään edes pientä kivaa lelua. Jos olisin tiennyt, että tulee niin paljon vaatteita, en olisi itse niitä ostanut. Nyt jää väkisin osa käyttämättä. Lisäksi lapsen toiveet ovat hyvin minimaalisia, tykkää vesiväreistä ja pikkuautoista, sellaiset ei paljoa maksa, mutta ei kun tuodaan sitä vaatetta ja sitten isovanhemmat ostaa jostain halpahallista aina sen rumimman ja kauheimman nuken, vaikkei lapsi niistä tykkää. 

Pienelle lapselle on ihan turha ostaa hienoja vaatteita, kun pääasiassa remuaa päiväkodissa, piirtää ja suttaa. Mutta nyt sitten on viisi yli 50 euron maksavaa mekkoa, millä ei ole mitään käyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama näkyy myös synttärilahjoissa. En voi käsittää miksei kysytä mitä tarvitaan tai mitä lapsi toivoo. Ostan lapselle pitkälti kirpparilta vaatteita ja aina myös seuraavaa kokoa muutamia eli vaatetta on kyllä tarpeeksi. No mitä sai synttärilahjaksi? Kasan kalliita vaatteita, eikä yhtään edes pientä kivaa lelua. Jos olisin tiennyt, että tulee niin paljon vaatteita, en olisi itse niitä ostanut. Nyt jää väkisin osa käyttämättä. Lisäksi lapsen toiveet ovat hyvin minimaalisia, tykkää vesiväreistä ja pikkuautoista, sellaiset ei paljoa maksa, mutta ei kun tuodaan sitä vaatetta ja sitten isovanhemmat ostaa jostain halpahallista aina sen rumimman ja kauheimman nuken, vaikkei lapsi niistä tykkää. 

Pienelle lapselle on ihan turha ostaa hienoja vaatteita, kun pääasiassa remuaa päiväkodissa, piirtää ja suttaa. Mutta nyt sitten on viisi yli 50 euron maksavaa mekkoa, millä ei ole mitään käyttöä. 

Meillä tuodaan joululahjaksi toppahaalari ja juhlamekko. Molemmat kokoa, joka juuri ja juuri menee päälle.

Tuossa vaiheessa lapselle on jo hankittu se toppahaalari, koska ei hän voi jouluun asti ilman olla ja samaten se juhlamekko, koska ne kaikki juhlat on siinä joulun alla.

Ja joulun jälkeen saa 40 - 70 prosentin alennuksilla sekä toppahaalareita että mekkoja, joten järkevin ja taloudellisin lahja olisi antaa lahjakortti sinne kauppaan, jolla voisi ostaa tarpeeksi isot uudet odottamaan.

Mutta ei, nämä tuodaan, sitten otetaan valokuvat joissa lapsi poseeraa noissa ja siinä se käyttö sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä letjua lukiessani olen tajunnut, että anopissa on itsessään paljon narsistin vikaa, vaikka hän hyvin esittää aina ja kaikille olevansa narsistin eli miehensä uhri. Täysin rajaton, juuri tätä tavaroiden ostamista ilman pyytämistä ja sitten odotetaan kiitoksia ja kun sanotaan että olemme jo itse ostaneet uudet toppatakit niin sitten itketään kun ei hänen ostamat kelpaa kun hän vaan hyvää hyvyyttään.

Monesti nämä tuntuvat olevan yhtä aikaa molempia. Ovat niitä kilttejä tyttöjä, joiden yli on kävelty töissä ja ehkä avioliitossakin. He janoavat hyväksyntää, mutta sitä pitää tulla vain heidän omilla ehdoillaan, muuten se ei ole tyydyttävää.

Tavaroissa se ilmenee niin, että pitää nokittaa jonkun toisen hankinta tai toive. Ei voi noudattaa sitä lahjatoivetta, vaan pitää väen vängällä valita joku muu, koska he odottavat kyynelsilmin kiitosta siitä, että toivotun rokkibändin levyn sijasta ostettiin Mozartin levy, kyllähän se Mozart nyt on parempaa ja aivoja kehittävämpää kuin rokki ja tämän mummon valitsema toppatakki on parempi kuin teidän itse valitsema.

Heidän himoamansa suurin palkinto on se, että lapsi sanoo että se mummon tuoma Mozart on parempi kuin äidin tyhmä muumi. Tämä on se toiveskenaario ja siksi siihen mummon ja lapsen väliin tunkevaan äitiin suhtaudutaan äärimmäisen aggressiivisesti ja siksi nämä lahjat ovat jotain ihme valloitussotaa, eivät todellakaan mitään apuja.

Tästä seuraa myös katkeruutta toisiin isovanhempiin päin. Ne kun ostavat sitä, mitä lapsi on toivonut ja mistä lapsi pitää, eikä yritetä pakottaa lapsen mieltymyksiä isovanhemman mieltymyksiin muissakaan kuin tavara-asioissa. Iän myötä lapset alkavat suosia niitä mukavampia isovanhempia, mistä tulee vettä myllyyn "tahallaan vieraannutatte lapsia meistä!".

Olikohan ihan niin?

Vierailija kirjoitti:

Jos mulle on tulossa vieraaksi pähkinöille hengenvaarallisesti allerginen lapsi, niin pöydässä ei ole yhtään tuotetta, jossa olisi muruakaan pähkinää. Eri asia sitten vaikka jos joku on keliaakikko, niin silloin voi olla esim. kahdet leivät tarjolla, joista vain toinen on gluteeniton.

Kiitos sinulle!  Veljelläni on tällainen lapsi, jota useamman kerran on viety ambulanssilla sairaalaan aina  luonnollisesti mukana olevasta epipen-kynästä huolimatta.   Se on se pieni hetki, kun lapsi nappaa jonkun murusen lattialta suuhunsa.   (Nyt lapsi jo neljävuotias eikä enää ole tätä vaaraa, osaa itse kysyä saako tätä syödä.)

Viimeinen viesti leipomustentuojista. En tiedä mikä olisi epäkohteliaampaa kuin latoa pöytään kymmenen eri sorttista leivonnaista, joissa jokaisessa on allergisoivia ainesosia. Kun tosiaan pähkinän lisäksi mm. maito, kananmuna, vadelma jne olivat kiellettyjen listalla. Kiva vahtiminen aikuisille ettei kukaan syö mitään väärää sen sijaan, että pöydässä on vain kaikille sopivaa syötävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä letjua lukiessani olen tajunnut, että anopissa on itsessään paljon narsistin vikaa, vaikka hän hyvin esittää aina ja kaikille olevansa narsistin eli miehensä uhri. Täysin rajaton, juuri tätä tavaroiden ostamista ilman pyytämistä ja sitten odotetaan kiitoksia ja kun sanotaan että olemme jo itse ostaneet uudet toppatakit niin sitten itketään kun ei hänen ostamat kelpaa kun hän vaan hyvää hyvyyttään.

Monesti nämä tuntuvat olevan yhtä aikaa molempia. Ovat niitä kilttejä tyttöjä, joiden yli on kävelty töissä ja ehkä avioliitossakin. He janoavat hyväksyntää, mutta sitä pitää tulla vain heidän omilla ehdoillaan, muuten se ei ole tyydyttävää.

Tavaroissa se ilmenee niin, että pitää nokittaa jonkun toisen hankinta tai toive. Ei voi noudattaa sitä lahjatoivetta, vaan pitää väen vängällä valita joku muu, koska he odottavat kyynelsilmin kiitosta siitä, että toivotun rokkibändin levyn sijasta ostettiin Mozartin levy, kyllähän se Mozart nyt on parempaa ja aivoja kehittävämpää kuin rokki ja tämän mummon valitsema toppatakki on parempi kuin teidän itse valitsema.

Heidän himoamansa suurin palkinto on se, että lapsi sanoo että se mummon tuoma Mozart on parempi kuin äidin tyhmä muumi. Tämä on se toiveskenaario ja siksi siihen mummon ja lapsen väliin tunkevaan äitiin suhtaudutaan äärimmäisen aggressiivisesti ja siksi nämä lahjat ovat jotain ihme valloitussotaa, eivät todellakaan mitään apuja.

Tästä seuraa myös katkeruutta toisiin isovanhempiin päin. Ne kun ostavat sitä, mitä lapsi on toivonut ja mistä lapsi pitää, eikä yritetä pakottaa lapsen mieltymyksiä isovanhemman mieltymyksiin muissakaan kuin tavara-asioissa. Iän myötä lapset alkavat suosia niitä mukavampia isovanhempia, mistä tulee vettä myllyyn "tahallaan vieraannutatte lapsia meistä!".

Olikohan ihan niin?

Ja kyläilyt on sitä että temmotaan lapsen käsistä ne muiden tai vanhempien hankkimat ja tungetaan väkisin niitä mummon tuomia ja paasataan, että kyllä mummo tiesi, että mirjakaisa tykkää leikkiä nukeilla...

Meillä ei kumpikaan tytär ole koko aikana ilmaissut mitään halua nukkeleikkeihin, mutta kotimme autotalli on nyt täynnä nukkeja, nuken sänkyjä, nukenvaunuja, nuken astiastoja, nukkekoteja jne.

Tässä pitää ottaa nyt sellainen nykyäitien yhteinen kansanliike ja alkaa röyhkeästi elää omaa äitiyttään ja siirtää ne mummot sivuun. Heidän aikansa meni jo, äiti päättää lapsestaan ja perheestään ei mummo. 

Meillä on se tilanne, että lapsen vanhemmat valitsevat itse kaikki lapsen tarvitsemat tavarat ja me isovanhemmat maksamme ne heidän valitsemansa tuotteet, jotka annamme lahjaksi. Toimii hyvin.  Ei tulisi mieleenkään valita vaunuja (en tunne Bugaboo-vaunuja ollenkaan) tai lapsen sänkyä tosta vain kysymättä vanhempien makua ja tarpeita.

Ihme tavararallia! Missä "ilmastotekoja" - hokema nyt on?! Muovia ja krääsää talon täydeltä. Haloo! Sanokaa niille, et ei lahjoja, minkäänlaisia! Juotte kahvit synttäreillä ja vietätte hetken yhdessä, se on lahja. Muuta ei tarvita.

Putin tulee ja vetää soralle kaikki, ei kannata enää ostella yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä letjua lukiessani olen tajunnut, että anopissa on itsessään paljon narsistin vikaa, vaikka hän hyvin esittää aina ja kaikille olevansa narsistin eli miehensä uhri. Täysin rajaton, juuri tätä tavaroiden ostamista ilman pyytämistä ja sitten odotetaan kiitoksia ja kun sanotaan että olemme jo itse ostaneet uudet toppatakit niin sitten itketään kun ei hänen ostamat kelpaa kun hän vaan hyvää hyvyyttään.

Monesti nämä tuntuvat olevan yhtä aikaa molempia. Ovat niitä kilttejä tyttöjä, joiden yli on kävelty töissä ja ehkä avioliitossakin. He janoavat hyväksyntää, mutta sitä pitää tulla vain heidän omilla ehdoillaan, muuten se ei ole tyydyttävää.

Tavaroissa se ilmenee niin, että pitää nokittaa jonkun toisen hankinta tai toive. Ei voi noudattaa sitä lahjatoivetta, vaan pitää väen vängällä valita joku muu, koska he odottavat kyynelsilmin kiitosta siitä, että toivotun rokkibändin levyn sijasta ostettiin Mozartin levy, kyllähän se Mozart nyt on parempaa ja aivoja kehittävämpää kuin rokki ja tämän mummon valitsema toppatakki on parempi kuin teidän itse valitsema.

Heidän himoamansa suurin palkinto on se, että lapsi sanoo että se mummon tuoma Mozart on parempi kuin äidin tyhmä muumi. Tämä on se toiveskenaario ja siksi siihen mummon ja lapsen väliin tunkevaan äitiin suhtaudutaan äärimmäisen aggressiivisesti ja siksi nämä lahjat ovat jotain ihme valloitussotaa, eivät todellakaan mitään apuja.

Tästä seuraa myös katkeruutta toisiin isovanhempiin päin. Ne kun ostavat sitä, mitä lapsi on toivonut ja mistä lapsi pitää, eikä yritetä pakottaa lapsen mieltymyksiä isovanhemman mieltymyksiin muissakaan kuin tavara-asioissa. Iän myötä lapset alkavat suosia niitä mukavampia isovanhempia, mistä tulee vettä myllyyn "tahallaan vieraannutatte lapsia meistä!".

Olikohan ihan niin?

Mun lapset oli pienempinä Ryhmä Hau -faneja. Mun sisko toi synttärilahjaksi rh-pehmon, ja sehän oli parhaista parhain lahja. Anoppi suuttui, kun hänen tuomansa traktori-jutut eivät olleetkaan hitti. Haukkui sitä uutta Rolle-pehmoa lapselle, kun ei tuollaista koiraa olekaan. Seuraavaksi komensi lasta leikkimään anopin tuomalla leluilla. Mun äiti sitten houkutteli lapsen uuden koiransa kanssa syliinsä. Anoppi häipyi ovet paukkuen.

Myöhemmin ilmoitti pojalleen, että on pettynyt, kun poika ei ollut puolustanut häntä, kun mun äiti kaappasi lapsen anopilta.

Joo, aina syy löytyy jostain muualta kuin peilistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on se tilanne, että lapsen vanhemmat valitsevat itse kaikki lapsen tarvitsemat tavarat ja me isovanhemmat maksamme ne heidän valitsemansa tuotteet, jotka annamme lahjaksi. Toimii hyvin.  Ei tulisi mieleenkään valita vaunuja (en tunne Bugaboo-vaunuja ollenkaan) tai lapsen sänkyä tosta vain kysymättä vanhempien makua ja tarpeita.

Tämmöisestä on aidosti apua.

Meillä tämä tavararalli ei edes pääty siihen että meille kannetaan kaikkea pyytämättä ja lahjojen kanssa on aina viikkojen mekkala ja itkupotku.

Meillä kytätään myös paitsi muiden antamia lahjoja, myös minun ostoksiani. Siis arvostellaan ja ruoditaan ja kyseenalaistetaan ja haukutaan vaatteet, jotka minä ostan lapsilleni. Niitä on liikaa, liian vähän, vääränlaisia, rumia, erilaisia jne.

Ei voi kuin ihmetellä, miten vaikea on kysyä toisten toiveita ja pitäytyä niissä.